BDSM-baari
Aula - kaikille avoimet alueet => Lounge => Aiheen aloitti: Sybelle - 02.10.2014, 19:59
-
eli, parisuhteessa ollu kolmisen vuotta ja aina ollut enemmän tai vähemmän alistuva. Parisuhteen alussa, kun se oli silkkaa panemista, ei ollut mitään ongelmia, mutta mitä pidemmälle ollaan menty (ja tunteita herännyt) sitä vaikeammaksi asiat on muuttunut. Tiedän että seksiin parisuhteessa tottuu mutta mitä enemmän on tullut tunteita, sitä hankalampaa on oma kykeneminen alistumaan, ja sen mukana kiinnostus seksiinkin hiipuu... josta pääsee ongelman toiseen osaan, eli siihen että mitä enemmän into seksiin hiipuu sitä enemmän haluan muita miehiä (johon tämä toinen osapuoli ei halua ryhtyä). Onko kellään ollut vastaavia ongelmia ja/tai onko mitään ideoita miten tästä solmusta päästäis pois?
(Ja tähän pitää sanoa ettei tässä ole kyse miehen puutteista, hän on ehkä hieman kokematon mutta todellakin upea ilmestys, niin sängyssä, ulkonäöllisesti ja mun elämässä muutenkin...)
-
Seksi on parhaassa tapauksessa eräs rakkauden ilmentymä. Henkinen puoli seksissä usein oleellisempaa kuin fyysinen. Fyysisellä pääsee pitkälle, mutten usko että siitä pystyy nauttimaan kovin montaa vuottta mikäli ei ole henkeä mukana. Toki voi mennä rajoille ja niiden yli fyysisellä ja kovettumisella. Se on vain sitten loputon tie yhä äärimmäisempiin muotoihin jotta saisi kicksinsä.
-
eli oon menetetty tapaus? :D :(
Tähän täytyykin tehdä tarkennus että aikasemmat suhteet on mennyt sitä rataa että yleisesti alistun kunnes huomaan ettei toinen ansaitse sitä (tai käyttää minua vaan hyväkseen) ja kävelen yli. Tässä suhteessa on jotain koska haluan (muutakin kuin sängyssä) olla paras mahdollinen miehelleni ja antaa hänelle iloa ja nautintoa. Ja toinen tarkennus että olen seksuaalisesti traumatisoitunut josta uskon että tämä olo, ettei rakkaus ja seksi kuulu yhteen, kumpuaa.
-
Vie ja vikisee, siinäpä ne kai perusosat. Kyse siitä että toinen saa jotain ja toinen jotain muuta jota tarvitsee tai tahtoo. Ilmeisesti nykyinen täyttää jonkun tarpeesi tai tahtomuksesi paremmin kuin aikaisemmat. Yleensä erot ovat tahdosta johtuvia. Kuitenkin ihan persoonasta, luonteesta ja ulkoasusta löytyy myös eroja.
Traumoja löytyy, hienoa että kuitenkin olet päässyt mukaan nauttimaan seksistä. Jos luottamus kunnossa, ehkä pääsette uusiin aluevaltauksiin myös rakkauspuolella. Ehkä parempi keskustella puolisosi kanssa kuin netissä?
-
Mietin tuossa, että seksi ja inho olis varmaan melkoinen yhdistelmä. Tai onhan siitä kokemustakin muinoin, juuri tuollaisessa hyväksikäyttöhommassa. Ei viitti niin tarkasti kuvailla eikä enää elää jossain menneisyydessä, mutta sanoinkuvaamattomat tuntemukset, inhoa , pettymystä, surua, vihaa yms. (myös omaa itseä kohtaan, omaa typeryyttä sadatellen)
-
Traumoja löytyy, hienoa että kuitenkin olet päässyt mukaan nauttimaan seksistä. Jos luottamus kunnossa, ehkä pääsette uusiin aluevaltauksiin myös rakkauspuolella. Ehkä parempi keskustella puolisosi kanssa kuin netissä?
No sehän se ongelma ettei me päästä eteenpäin tässä asiassa, asiaa ollaan "soudettu ja huovattu" kuukauden verran
Mietin tuossa, että seksi ja inho olis varmaan melkoinen yhdistelmä. Tai onhan siitä kokemustakin muinoin, juuri tuollaisessa hyväksikäyttöhommassa. Ei viitti niin tarkasti kuvailla eikä enää elää jossain menneisyydessä, mutta sanoinkuvaamattomat tuntemukset, inhoa , pettymystä, surua, vihaa yms. (myös omaa itseä kohtaan, omaa typeryyttä sadatellen)
Onhan se varmaan pohjimmiltaan jotain inhoa, mutta ainakin tässä vaiheessa tuntuu vaan siltä että ei vaan nämä asiat kuuluisi yhteen..
-
Itellä on aina ollut se ongelma, että seurustelukumppaneiden kanssa kolahtaa yhteen jompi kumpi puoli, mutta ei ikinä molemmat. Eli joko asiat toimii täydellisesti fyysisellä puolella, tai rakkauden ja syvän ystävyyden puolella, mutta noiden kahden yhdistelmää en ole päässyt kokemaan. Ja kyllä, fyysiseen puoleen tietysti liittyy myös vahva henkinen puoli, mistä en puhu nyt. Tarkoitan, ettei seksin ulkopuolella ole ollut tarpeeksi yhteyttä.
Itse lopetin vähän aikaa sitten oman kolmen vuoden seurustelusuhteeni, sillä koin, että meillä ei ole mitään muuta, kuin täydellistä seksiä. Ei mitään sen ulkopuolella. Tietysti ihanaa sekin, mutta toisella osapuolella oli täysin eri käsitys tilanteesta ja olisi halunnut mennä kanssani naimisiin. Itse en kokenut rakastavani häntä.
Miten tiiviisti yhdessä te elätte kumppanisi kanssa? Välillä pieni välimatka tekee hyvää suhteelle. Alkaa nähdä toisen erilaisessa valossa. Ehkä lähdet yksinäsi lomamatkalle ja tunnustelet miten kovasti kaipaat häntä, tai kaipaatko? Ota itsellesi aikaa ja tutkiskele tunteitasi rauhassa. Voi olla, että intohimo roihahtaa uudella tavalla.
-
Onnistuu niiden yhdistelmäkin. Kokemusta onneksi on :love:
-
hmm.. parikertaa kokeillu viimeisen +34vuoden aikana erikseen, eripaketeissa eivät toimi täällä ollenkaan.. :-[
-
hmm.. parikertaa kokeillu viimeisen +34vuoden aikana erikseen, eripaketeissa eivät toimi täällä ollenkaan.. :-[
sama juttu, kokeiltu on ja tullut todettua että ei saa mitään irti seksistä (tai edes sessioinnista) jos ei ole rakkautta.
-
Selina mainitsee tuolla edellä "täydellisen seksin". No en osaa sitä ruotia sen kummemmin, mutta mitä itseään tuntee, niin juttu toimii vain sen rakkauden pohjalta. Olen siitä niinkin varma, etten enää ole kyennyt lähteä mihinkään puolivillaisiin kokeiluihin, koska siis olen ne kokenut jo.
En ajattele rakkauden olevan jotain kevyttä tai hömppäromaaneihin verrattavaa fantasiointia tai kyllä kai kaikki ovat joskus *harlekiineja* lukeneet, missä varakas liikemies jahtaa sanoinkuvaamattoman ihanaa naista ja kuinka täydellistä kaikki onkaan lopussa, kun ensiksi on ollut vähän vastoinkäymisiä jne.
Rakkaus on silti aika mystistä, että miten se eri ihmisten välille syntyykin ja sitten joskus kai vain tahdonkin asia, kun kaikki ei olekaan niin auvoista ja ihanaa, ja jos toisessa onkin ei niin ihania piirteitä,kuten heikkouksia. Onko se sitten kuitenkin se kokonaisuus, mikä ratkaisee, ei vain jokin yksi yksityiskohta, kuten esim.dominoiva luonteen laatu tai isot vehkeet yms.
Jos ei pääse toisen mieleen ja sydämeen, yhdyntä/sessio taitaa jäädä epäonnistuneeksi esileikikiksi, (imho)
-
olen seksuaalisesti traumatisoitunut josta uskon että tämä olo, ettei rakkaus ja seksi kuulu yhteen, kumpuaa.
Hmm... Jos jonkinlaisesta insestitaustasta tms sinulla on kyse, niin tosiaan varsinkin lapsina kun me ollaan riippuvaisia siitä että perheyhteisö tarjoaa meille perusturvallisuuden elämään, ruokaa ja katon pään päälle, niin sitä on yleensä vähän pakko vaan lapsena sopeutua siihen että kaikki mitä tapahtuu on osa sitä minkä kanssa siinnä tilanteessa pitää vaan oppia elämään. Kun siitä tilanteesta on päässyt pois, on tärkeää täysin sisäistää että kyseiset vanhemmat ihmiset olivat 100% rikollisia ja tilanteesta vastuussa, jotka tietoisesti käyttivät tilannetta hyväkseen, ja kyse ei ollut missään vaiheessa seksistä vaan seksuaalirikoksesta, jossa tilanteen aikuiset olivat syyllisiä osapuolia, koska loivat koko tilanteen ja sen lainvastaiset epäeettiset säännöt.
Seksi vapaaehtoisessa parisuhteessa on jotain täysin muuta kuin kaupankäyntiä resursseista tai "välittämisestä". :) Kaupankäyntiin ei tosiaan rakkaus kuulu yhteen, koska rakkaudessa me ollaan avoimesti läsnä kokemassa empatiaa kumppania kohtaan ja on täysin haavoittuvaisia. Kaupankäynnissä pitää olla laskemoiva ja tunteiden suhteen etäinen, jotta suojelee omia etujaan ja itseään tulemasta hyväksikäytetyksi. Rakkaudessa kumpikaan ei ole riippuvainen toisen tarjoamista resursseista, vaan iloitsee niiden vapaaehtoisesta yhdistämisestä. Rakkaudessa seksi on lähinnä rakastelua, ei ("seksi")kaupankäyntiä. :)
-
Jos kahdesta aikuisesta puhutaan. Voi ja Kuuluukin olla!
-
eli, parisuhteessa ollu kolmisen vuotta ja aina ollut enemmän tai vähemmän alistuva. Parisuhteen alussa, kun se oli silkkaa panemista, ei ollut mitään ongelmia, mutta mitä pidemmälle ollaan menty (ja tunteita herännyt) sitä vaikeammaksi asiat on muuttunut. Tiedän että seksiin parisuhteessa tottuu mutta mitä enemmän on tullut tunteita, sitä hankalampaa on oma kykeneminen alistumaan, ja sen mukana kiinnostus seksiinkin hiipuu... josta pääsee ongelman toiseen osaan, eli siihen että mitä enemmän into seksiin hiipuu sitä enemmän haluan muita miehiä (johon tämä toinen osapuoli ei halua ryhtyä). Onko kellään ollut vastaavia ongelmia ja/tai onko mitään ideoita miten tästä solmusta päästäis pois?
(Ja tähän pitää sanoa ettei tässä ole kyse miehen puutteista, hän on ehkä hieman kokematon mutta todellakin upea ilmestys, niin sängyssä, ulkonäöllisesti ja mun elämässä muutenkin...)
eli oon menetetty tapaus? :D :(
Tähän täytyykin tehdä tarkennus että aikasemmat suhteet on mennyt sitä rataa että yleisesti alistun kunnes huomaan ettei toinen ansaitse sitä (tai käyttää minua vaan hyväkseen) ja kävelen yli. Tässä suhteessa on jotain koska haluan (muutakin kuin sängyssä) olla paras mahdollinen miehelleni ja antaa hänelle iloa ja nautintoa. Ja toinen tarkennus että olen seksuaalisesti traumatisoitunut josta uskon että tämä olo, ettei rakkaus ja seksi kuulu yhteen, kumpuaa.
eli oon menetetty tapaus? :D :(
Joopa. Ensinnäkin kyllä se seksi ja rakkaus yhteen kuuluu. Ja kuten itse toteat oletat ongelmien johtuvan omasta traumatisaatiostasi. Oletan että olet oikeassa.
On helppoa, jos on taraumatisoitunut, suhteiden aluissa myllätä sillä seksin sektorilla. Silloin vielä ei tarvitse olla kokonainen ihminen suhteessa. Voi splitata.
Alussa molemmat jossain määrin ainakin assimiloituvat toisiinsa, se on se symbioosijutska josta aina kerrotaan kuuluvaksi suhteiden alkuun, siinä on sekoitus omia mielikuvia ja toista ihmistä mykkyrässä. Mutta suhteen jatkuessa ajatukset kirkastuvat, ja myös tarpeet tulevat esille. Molemmilla, toivottavasti. Siitä yhdestä mykkyrästä rupeaa työntymään esille jalat, kädet, päät etc. ja sen sijaan että vaan mykkyröitäisiin jossakin seksisumussa niin pitäisi ruveta laittamaan tassuja tantereeseen ja katsoa onko se suunta edes suunnilleen sama minne halutaan kulkea. Ja tämä on mahdotonta jos toinen tai kumpikaan ei ole jo itsessään kokonainen riippumaton ihminen. Toinen ei jaksa toista pitkälle kantaa, ja tulee ikävä olo jos on vain se joka ottaa vastuun siitä minne kuljetaan. Ja toisaalta se joka ei kykene kokonaisvaltaiseen suhteeseen jää jotakin vaille myös, mutta ryhtyy hakemaan sitä jostain muualta kun oma trauma estää sen yhdessä kulkemisen toisen kanssa. Ja se toinen ei välttämättä katso sellaista hyvällä koska tajuaa ettei nyt saa kaikkea myöskään mitä tarvitsisi suhteesta mutta silti toinen jo pää kolmantena jalkana on menossa toisaalle. Siinä kohtaa hänelle varmasti myös on noussut jokunen kyssä sinusta, tai sinua koskien, ehkä suhdettannekin....ja aiheesta.
Pattitilanne sanoisin. Tuosta on paha jatkaa jollei lähde selvittämään ja myös korjaamaan asioitaan. Se poislähteminen, tod näk. jos kerran olet sellaisessa suhteessa jossa haluat muutakin kuin seksiä, tulee mitä ilmeisimmin suistamaan sinut tasan samaan kaavaan takaisin. Sinne traumakäyttäytymiseen seuraavissakin suhteissasi. Enempää en halua kaivaa ja analysoida sinua kun en tunne. Se vielä että olet vaarassa joutua hyväksikäytetyksi juurikin tuosta samasta syystä. Olet varmasti senkin jo itse tajunnut.
Niin että muuta "ideaa" tai neuvoa en oikein osaa antaa kuin että selvitä pääsi ja itsesi. Vaikka ammattilaisen kanssa, ja sen ihmisen kanssa joka on suhteessa kanssasi jos hän on siihen suostuvainen. Ota se mahdollisuutena kasvaa. Olet ilmeisen nuori vielä. Yritä. Tsemppiä!
-
...voi "Chlnidae".. lumoutui jälleen täysin analyysistäsi -Voila!!
... "Täydellinen seksi"..jaaa-a tässä iässä tuolle lausumalle voisi antaa vaikka kiteytyksen - täydellinen elämä.. -ja mitä se sellainen sitten olisi!? Sekundärisesti täydellinen seksi on ainakin itselle ollut se polku jota on saanut naisten kanssa kokea ja matkata. Huonoa seksiä on vain silloin kun itse sellaista tarjoat !!! Itse lasken että olen elämässäni "todella rakastunut" -- niin, 3tai4 kertaa.. Rakastanut useammin.. Rakastuminen kun on enemmän tahdosta riippumatonta.. Mutta onko seksi ollut parempaa rakastuneena kuin rakastaneena..!? hmmm
Entä onko seksi parasta nyt ja tulevaisuudessa... Kyllä. Primääristi rakkaus ja seksi ovat niitä asioita elämässä joissa nautinto kulminoituu erityisen vahvasti - nykyhetkeen!? Seksissä ja rakkaudessa on sinun todistettava maailmasi uudelleen, joka päivä, ollaksesi "menestyksellinen"..
Luulen että nyky ihmiset kammoavat ajatusta että seksi ja toista rakastaminen olisi "työtä".. !? Niihin ei olla valmiita panostamaan (vrt.työura, muuhun tekemiseen liittyvä kunnianhimo)?!
-
rakkaus ja seksi onnistuu samassa paketissa mutta millä hinnallla. Onko hintana parisuhteen kaatuminen ja sitä kautta toivottomana rakkaudessa eläminen monen vuoden ajan. Unohdetaanko vanhat asiat ja tyydyttäydytään siihen että kyllä me viel joskus? Joten vastaan kyllä ilman rakkautta tai välittämistä ei mua ainakaan saa sänkyyn ja sänkyyn saamisessa on molemmin puolinen ihastuminen jollain tasolla ja taas nette pettyy jossain vaihees mut se on vain elämää. mut jos minut saa tiettyyn pisteeseen asti ni elän kyl täysil mukana :)
ja kaverit on kavereita niiden kans ei panna mutta existäkin voi tulla hyviä ystäviä:)
-
Voi.
-
Ei onnistu tunteettomasti minulta...rakkaudessa on sitten eri tasoja, siinä missä niissä tekemisissäkin.
-
Nyt ehkä minut väärinymmärrettiin täysin tunteettomaksi. "Täydellisellä seksillä" tarkoitin juuri sitä niin henkistä-, kuin fyysistäkin yhteyttä, jota olen saanut edesmenneissä suhteissani kokea, sessioinnin hetkellä. Tottakai taustalla on ollut ihastus ja kiintymys, mutta nyt puhuttiinkin rakkaudesta, ei ihastumisesta, tai kiintymyksestä.
Ja, näiden hetkien ulkopuolella ei parisuhteessa sitten olekaan ollut sitä henkistä yhteyttä. Ei siis tarpeeksi.
-
Seksi ja rakkaus kuuluvat samaan pakettiin ehdottomasti. Seksi ilman lämpöä ja läheisyyttä on kohtalaisen mekaaninen suoritus ja sanotaakin, ettei tervekätinen mies naista kaipaa.
-
Voi.
14 vuotta elämänkumppanin kanssa ollaan toistemme naamaa katseltu. Rakkaus tuntuu vain lisääntyvän vuosi vuodelta. Seksiä on toki harvemmin kuin aluksi mutta piru vieköön kun se on hyvää!
-
Seksiä voi olla ilman rakkautta, ja rakkautta ilman seksiä. Mutta kyllä helkutin paljon parempaa on silloin kun siinä on tunteita takana. Itse voisin löytää jonkun subin tekeleen, kokeille niitä näitä vaikka homma ei ihan täysillä pelittäisi, homma hyytyisi turhautumiseen. Mielelläni kuitenkin löydän sellaisen joka jo ensimmäisestä viestistä saa aikaan kuumotusta nivusissa, ja jonka kanssa keskustelut herättävät kaikenlaiset suunnitelmat päähän pyörimään. Sellaisen pikku vinkuran joka piskuisella olemuksellaan on minut jollain tapaa lumonnut, ehkä se asetelma muuttuu kun tavataan ja sitten en ole enää ainoastaan siihen lumoutunut vaan se on alistunut omaksi pikku lemmikkikseni.
-
Seksiä voi olla ilman rakkautta, ja rakkautta ilman seksiä. Mutta kyllä helkutin paljon parempaa on silloin kun siinä on tunteita takana.
Ja jos on seksiä on enemmän rakkauttakin ja kun on enemmän rakkautta on enemmän seksiä
i. Seksitön suhde ei ole koskaan kiinnostanut mutta ei myöskään rakkaudeton. Hankin mielummin koiran seurantarpeeseen.
-
En tiedä voiko olla, mutta mielestäni pitäisi olla! Seksi ja rakkaus kuuluvat yhteen, ainakin omasta mielestäni. Ongelmaksi vain muodostuu, että unelma seksipartneri ei välttämättä ole se sydämenvalittu tai sydämenvalittu taas ei ole se unelmapartneri seksin saralla. Seksi ja tunteet muodostavat kuitenkin sen parisuhteen kokonaisuuden omassa mielessäni ja jos toisessa on liian suuria puutoksia, niin silloin on ongelmia. Itse olen osittain jo luopunut uskosta siihen, että sitä täydellistä parisuhdetta, jossa tunteet sekä seksi toimisivat, löytyy. En väitä, että kaikilla näin olisi, mutta alistuvana miehenä en usko löytäväni enää kumppania, jonka kanssa tunteet ja seksi toimisivat yhtälailla. Onnellisia ovat ne jotka ovat kuitenkin löytäneet itsellensä täydellisen kumppanin seksin ja tunteiden saralla :)
-
Sanoisin, että voi olla. Ainakin itselläni on onneksi kokemus siitä, miten rakkaus voi tehdä seksistä rakastelua, jos näin voisi sanoa hieman siirappisesti (vaikka sitten saman henkilön kanssa ihan vain naisikin tai sessioisi ;D ). Mutta kyllähän siinä eri tuntu on, kun on vahvat tunteet mukana. Tietenkin pitemmässä parisuhteessa tulee juuri tuo, että halut heilahtelee, joskus haluttaa enemmän, joskus vähemmän, ja joskus ei voisi vähempää kiinnostaa peuhailu vaikka sitä ihmistä rakastaisikin. Ei ole olemassa täydellistä suhdetta, kaikessa on aina omat puutteensa ja epätasapainonsa.
Toisaalta varmasti kinkyä ja seksiä voi harrastaa ilman sitä rakkauttakin, ja varmaan sekin toimii joillekin. Ja ehkä niin voi saada jopa hyviä kokemuksia. En oleta itsekään, että rakastuisin jokaiseen seksi- tai kinkykumppaniin, tai että tarvitsisin rakkautta touhutakseni jonkun kanssa. Voi sitä olla ihan kivoja seikkailuja ihmisten kanssa muutenkin vaan.
Mutta ainakin itselläni se, että on tunteita mukana, on parantanut seksielämää ja seksin laatua. Se, pitääkö niiden tunteiden välttämättä olla rakkautta on sitten tietenkin toinen asia, ja sanoisin, että ei, mutta joku henkinen yhteys siihen toiseen henkilöön kuitenkin pitää olla. Summa summarum, eipä tähänkään ole yksinkertaista vastausta ;D
-
Mielestäni on päivänselvää, että rakkaus ja seksi voivat olla samassa paketissa. Voivat kai olla eri paketeissakin. Tuon ensiksi mainitun olen kyllä kokenut erinomaisen hyvänä yhdistelmänä. Rakkauden o, tai vähintäänkin välittämisen ollessa läsnä on helppoa ja hauskaa löytää ja keksiä kaikenlaista kivaa; lisukkeita ja muunnelmia rakastelutoimintoihin.
Kity
-
Tietenkin voivat....ja sehän se parasta minun mielestäni olisikin :love:
-
14 vuotta elämänkumppanin kanssa ollaan toistemme naamaa katseltu. Rakkaus tuntuu vain lisääntyvän vuosi vuodelta. Seksiä on toki harvemmin kuin aluksi mutta piru vieköön kun se on hyvää!
Juuri näin!
Tossa kiteytyy se kun ihmisellä nupissa palikat kohdallaan, on sinut itsensä kanssa ja toinen kulkee rinnalla. Parisuhteisiin kummasti sotkeutuu tämä kylmän kilpaileva, kertakäyttöinen nykymeno, jossa haetaan vain hyötyä ja helpotusta. Niille on oma, eri paikkansa.
Kosketelkaa toisianne (kuten Frank-pappa sanoi aikoinaan)
- se toinen ei ole itsestäänselvyys.
-
Tietysti voi! Ja minusta pitääkin olla. Tai siis, mä en ainakaan vähempään tyytyisi.
(Helppo tietty sanoa kun elää sellaisessa suhteessa)
-
Pitää. Ei vain voi, tai mahdollista, tai ehkäpä, tai josko sitten. Vaan pitää.
Oman seksuaalisuuden ja mieltymysten tunnistamiseen voi joskus mennä paljonkin aikaa. Joskus ne voi tunnistaa ja tietää jo varhaisessa iässä.
Voit rakastua tänään, huomenna tai 10 vuoden päästä.
Voit sekstailla ilman rakkautta, yhden yön jutuiks näitä aika yleisesti kutsutaan vaniljassa. Sessio randomin kanssa kinky-maailmassa.
Voit rakastua päättömästi henkilöön, joka ei pysty vastaamaan pervouteesi, tai käyttää sitä hyväkseen (potki ääliö pellolle samoin tein)
(disclaimer: kirjoitettu henkilön näkökulmsta, joka on alistavan asemassa)
Pervovietit, seksin ja rakkauden löytäminen onkin sitten aikamoinen jumppa. Lisäksi, vielä hankaloittaen soppaa, vaatii tietynlaista mielenluonnetta satuttaakseen / alistaakseen ihmistä, jota rakastaa. Siinä vaaditaan paljon puolin ja toisin. Ehkä kaikkein vaikeinta on juuri tuo satuttamisen, tai alistamisen, kynnyksen ylittäminen.
Luottamus ja rakkaus on avainasemassa. Jos luotat ja rakastat toista, voitte saavuttaa ihania asioita yhdessä. Ylittää rajoja niin alistamisessa, kuin alistumisessakin. Omasta mielestäni todellista BDSM-kokemusta ei ole ilman rakkautta. Se on mekaanista toimitusta, josta kumpkin saa tyydytystä, mutta jättää sydämen kylmäksi, kolon kehoon, joka kaipaa täytettä - rakkautta. Mikään ei voita sitä tunnetta, joka valtaa sydämen, mielen, kehon kun voipunut alistettu käpertyy kainaloon ja yrität välttää omaa sydänkohtausta kun tajuat (jälleen kerran) kuinka ihana ihminen on valinnut sinut. Antanut itsensä sinulle.
Rakkautta ja seksiä saa erilleen, mutta vasta kun ne yhdistyy löytyy taivas. Jos sen etsteenä on aiemmat traumat, kannattaa ne selvittää. Seksi + rakkaus ei saisi olla kokemus, joka herättää traumasta juurtuvia tunteita. Traumat ovat hoidettavissa olevia asioita, ja osaavissa käsissä niistä todennäköisesti pääsee eroon. Ihmismieli on ihmeellinen sokkelo, mutta asiantuntevissa käsissä pahatkin asiat voidaan poistaa tuosta labyrintistä.
-
Molemmat ovat olleet olennainen osa suhdetta jo viimeiset kuusi vuotta, eikä kumpikaan ole hiipunut. Tosin minä ja kumppanini löysimme kinkiytemme yhdessä suhteen alkupuolella ja "normi seksi" on oikeastaan tylsää.
-
joku henkinen yhteys siihen toiseen henkilöön kuitenkin pitää olla.
Tämä.
Mukavaa, että löytyy muitakin idealisteja tästä ketjusta. Toivo elää.
-
Seksiä voi olla ilman rakkautta, ja rakkautta ilman seksiä. Mutta kyllä helkutin paljon parempaa on silloin kun siinä on tunteita takana.
Ja jos on seksiä on enemmän rakkauttakin ja kun on enemmän rakkautta on enemmän seksiä
i. Seksitön suhde ei ole koskaan kiinnostanut mutta ei myöskään rakkaudeton. Hankin mielummin koiran seurantarpeeseen.
Tää tiivisti aika hyvin omatkin ajatukset. Suhde jossa sekä fyysinen että henkinen puoli ei tyydytä kunnolla ei ikinä riittäisi minulle, ainakin sellainen fiilis on nyt. Tai jos vain toinen puoli toimisi täydellisesti ja toinen ei ollenkaan, ei sekään riittäisi. Mieluummin sitä tosiaan on yksin ja pitää eläimiä seuranaan. :D Ei mutta tosissaan, sen henkisen puolen saa kuitenkin osin hoidettua sillä, että on hyviä läheisiä ystäviä. Ei se toki ikinä korvaa sitä omaa "sielunkumppania", mutta korvaa kuitenkin sen huonon suhteen jossa kaikki osa-alueet ei toimi kuten pitäisi.
Suhde jossa henkinen tai fyysinen puoli ei toimi kunnolla todellakin turhauttaa. Siinä ei ole tulevaisuutta ja sen myötä kiinnostus häviää hyvin pian vaikka olisikin joissain asioissa kivaa yhdessä.
Joidenkin mielestä se on nirsoilua, mutta minun mielestä ei kannata tyytyä suhteeseen joka tyydyttää vain jollain osa-alueella tai tyydyttää kaikilla mutta vain kohtalaisesti. Mä en oikeastaan näe sitä muuna kun ajanhukkana.
Sellainen juuri oikea ja toimiva parisuhde on kyllä sellainen palapeli, ettei tosikaan kuinka vaikea kasattava se voi olla. On niin monta palasta jotka pitää sopia yhteen just eikä melkeen. Jos yksi pala on väärä, ei se koko juttu toimi pidemmän päälle. Ehkä vähän mustavalkoista ajattelua, mutta minkäs teet.
-
Ei mutta tosissaan, sen henkisen puolen saa kuitenkin osin hoidettua sillä, että on hyviä läheisiä ystäviä. Ei se toki ikinä korvaa sitä omaa "sielunkumppania", mutta korvaa kuitenkin sen huonon suhteen jossa kaikki osa-alueet ei toimi kuten pitäisi.
Mä en henkilökohtaisesti usko rakkauteen. Mä joskus luulen olevani rakastunut, mutta elämä on opettanut olemaan varovainen romanttisen rakkauden suhteen. Mutta ystävyys voi olla ja usein onkin syvempää ja tärkeämpää. Ja ystävät nimenomaan ovat niitä sielunkumppaneita, ei rakastetut. Ja kyllä, läheisen, tärkeän ystävän kanssa harjoitettu bdsm-seksi on jotain oikeasti ihmeellistä. Enkä mä tiedä, suostunko mä enää tunteettomaan sessiointiin, kun tiedän, miten upeaa seksi voi oikeasti olla.
Mut unohtakaa yliarvostettu rakkaus. Etsikää mieluummin se sielunkumppani.
-
Kyllä voi :love:
-
Rakkaus on hassu käsite. Esim. mies voi "rakastaa" samalla kun käyttää naista nyrkkeilysäkkinä (tai toisin päin). Vältän koko sanan käyttöä nykyään. Mieluummin puhun välittämisestä ja ihmissuhteista.
Seksi taas on rakkaudesta irrallinen asia. Se on vaan hauskaa, ei siihen muuta syytä tarvita. Toki se voi kuulua ihmissuhteeseen, jos osapuolet sitä haluavat.
-
Ei mutta tosissaan, sen henkisen puolen saa kuitenkin osin hoidettua sillä, että on hyviä läheisiä ystäviä. Ei se toki ikinä korvaa sitä omaa "sielunkumppania", mutta korvaa kuitenkin sen huonon suhteen jossa kaikki osa-alueet ei toimi kuten pitäisi.
Mut unohtakaa yliarvostettu rakkaus. Etsikää mieluummin se sielunkumppani.
Näitä muutamia asioita olen tässä menneen vuodan aikana miettinyt ja puntaroinut, mihin olen valmis, mihin en. Mitä haluan ja vaadin ihmissuhteiltani. Mitä vaadin seksiltä.
Komppaan kissaa täysillä tuossa sielunkumppanuudessa. Se on mulle tärkeää, yhteenkuuluvaisuuden tunne, toisen huomioiminen ja läheisyys. Siitä en vaan saa koskaan tarpeekseni. Pystyn hyvin ajattelemaan, että nuo edellä mainitut asiat riittävät kantamaan, seksillä ei ole niin suurta jalansijaa minun sielussa.
Seksiä saa koska vaan, liki missä vaan, jos vaan haluaa niin.
Mutta se todellinen sielunkumppani on aarre - todellinen helmi, kun sen löytää.
Ja siitä aarteesta en vapaaehtoisesti luovu
-
Seksiä saa koska vaan, liki missä vaan, jos vaan haluaa niin.
Tämä on ikivanha valhe.
Seksiä toki saa, mutta millaista, se on eriasia.
:o
-
Seksiä saa koska vaan, liki missä vaan, jos vaan haluaa niin.
Tämä on ikivanha valhe.
Seksiä toki saa, mutta millaista, se on eriasia.
:o
Eikä muuten saa, mä oon siitä elävä todiste/reliikki.
-
Seksiä saa koska vaan, liki missä vaan, jos vaan haluaa niin.
Tämä on ikivanha valhe.
Seksiä toki saa, mutta millaista, se on eriasia.
:o
Eikä muuten saa, mä oon siitä elävä todiste/reliikki.
Meinasin alkaa vittuilee, mutten sit viittiny! ;D
-
Seksiä saa koska vaan, liki missä vaan, jos vaan haluaa niin.
Tämä on ikivanha valhe.
Seksiä toki saa, mutta millaista, se on eriasia.
:o
Eikä muuten saa, mä oon siitä elävä todiste/reliikki.
Meinasin alkaa vittuilee, mutten sit viittiny! ;D
Niin mäkin sua, pus. :love:
-
Hauska ajatus, että kysymys on juuri noin päin, että kuuluvatko rakkaus ja seksi samaan pakettiin, kun yleinen ideaali on kai se, ettei seksi kuulu kuin vain rakkauden kanssa samaan pakettiin.
Minä en voi kuvitella rakkautta ilman seksiä. Jos tunnen tuota tunnetta, niin haluan seksiä tuon ihmisen kanssa. Tuntuu tosi kaukaiselta miettiä, että romanttisesti rakastaisin, mutta en haluaisi seksiä tai kuormittavassa elämäntilanteessa ainakin toivoisi sitä rakastamani ihmisen kanssa.
Mutta näenkin tämän kysymyksen niin että miten saa seksin säilymään pitkässä rakkausuhteessa. Kuuluuko seksi vain siihen rakkaussuhteeseen? Umpisilmäisenä rakastuneena seksi toimii kipinän lailla. Onkin eri asia keksiä vuodesta toiseen, miten kipinä sytytetään.
Lainaan seksitutkijoita. Ongelmat seksissö ovat lähes tulkoon aina vuorovaikutusongelmia. Jos niitä on jollain tasolla, niin oletettavaa on niiden esiintyminen myös seksielämässä. Kipinän aiheuttamalla roihulla mennään pitkälle, mutta se ei vain riitä. Kipinöstä eteenpäin pitää olla kykyä olla vuorovaikutuksessa toisen kanssa.
-
Tuohon alkuperäiseen kysymykseen sanoisin puolestani, että:
-Seksi on parempaa rakkauden kera
-Seksi ilman rakkautta menettelee, mutta jotain jää puuttumaan
-Seksi ja Dominointi on jo aika hyvä yhdistelmä
-Rakkaus ja BDSM ei toimi minun kohdallani
Eli:
Jos rakastan, niin seksi on hyvää, mutta piiska pysyy kaapissa.
Jos en rakasta, niin piiskaan ennen seksiä
Jos en rakasta eikä kyseessä ole BDSM sessio, niin on siinä ja siinä, että haluanko sitten sitä seksiäkään...
-
Joillekin tai monille vaikuttaa ongelmalliselta sovittaa yhteen rakkausjuttuja ja bdsm-juttuja. Ymmärrän kyllä, että siinä on se ajatus, että etäisempää henkilöä on helpompi kurittaa ja vastaavasti etäisemmälle tyypille on ehkä helpompi alistua. Näin oletan ajatusketjun menevän.
Meitä on moneksi. Mulle ei olisi eikä ole ongelma sessioida ihmisen kanssa, josta välitän syvästi. En ymmärrä, miksi olisi. Miksi mulle olisi ongelma alistaa, nöyryyttää ja kohdella rajusti toista sessiossa, jos tiedän hänen nauttivan siitä?
Luottamus on ainakin raudanluja suuntaan ja toiseen. Tietää todella hyvin, mikä on toisen juttu. Jälkihoito on syvällisempää.
-
Voi, ja itselle se on se ainoa toimiva paketti.
Ilman rakkautta seksi on todella tyhjää ja merkityksetöntä..
-
Putkiaivoisena valehtelisin jos sanoisin etten pidä seksistä ilman sen suurempia tunteita mutta kuitenkin haluan saada kaiken.
-
Otiskon kysymykseen vastaten: Voi. Se paketti asuu meillä. :D
Mutta itselleni alistuminen on vähän erilaista parisuhteessa kuin sen ulkopuolella. Jossain toisessa ketjussa tainnut siitä enemmänkin lätistä...
-
Luulin saaneeni elämäni parasta seksiä, ihan seksisuhteessa ilman tunteita. Kiimaista ja eläimellistä. Himokasta ja rajua.
Sitten kun tohon kokoonpanoon yhdisti tunteet, niin kyllä se seksikin meni ihan uusille leveleille. Kyllä se on nähtävä sittenkin kuitenkin, että tunteet parantaa sitä seksiä.
-
Seksi ja romantiikka, varsinkin rakkaus on mielestäni niin romantisoitu ja osaltaan lokeroitu että todellista vastausta on mahdotonta saada. Eli sitä todellista vastausta ei ole.
Nykyisen kumppanini kanssa, meillä on nyt parisuhde. Aikaisemmin harrastimme seksiä keskenämme, mutta oli myös omat kumppanit, jossa kaikki oli sovittua. Eli aika avoin suhde meininki oli. Huomaan sen sopivaksi itselleni, avoin ja/tai poly meininki.
Nyt kuitenkin näin tunteiden syventyessä huomaan pelkääväni itse samaa, ja kysyväni usein mitä rakkaus tarkoittaa. Olen päättänyt hylätä kaikki selitykset rakkaudesta, seksistä ja ihmissuhteista, ja vastata siihen optimistisella nihilismillä.
En tiedä mitä on aito rakkaus. Ehkä se on sitä että tekee uhrauksia toisen puolesta, ostaa kukkia ja tekee ruokaa kun toinen tulee töistä kotiin. Ehkä se on kemiallinen reaktio, ehkä se on jotakin mikä rakentuu näiden kaikkien kanssa yhteiseksi sopaksi sitä että toisen syljen eritys ei haise pahalle ja viat ei ärsytä liikaa kehon sanoessa "hei, herra biologia tässä. Pane sitä, elämä jatkuu. Darwinismi for the win" yhdistettynä amorisiin mielikuviin rakkaudesta jossa yhteisöllisyys, kumppanuus ja suhde rakentuu kompromissien tekemiselle ja yhteisen kuplan rakentamiselle, jossa molemmat voivat elää tasapainossa.
Meni vähän jaaritteluksi, mutta paras mahdollinen suhde kahden, tai useammankin ihmisen välillä oman kokemukseni mukaan rakentuu brutaalille rehellisyydelle siitä mitä itse haluaa, ja aletaan siitä rakentamaan yhteistä säveltä. Tällä hetkellä, näkisin että rakkaus ja seksi voi olla samassa paketissa. Mitä rakkaus taas sinulle merkitsee, on oma kysymyksensä sinänsä, koska jos et tiedä mitä rakkaus on, voitko tunkea sitä tähän pakettiin laisinkaan?
Sohvaperuna filosofi Colestramus kuittaa ja pyytää anteeksi jaaritteluaan. ;D
-
Hellyyttävän naiivi ajatus ;D
-
Ideaalimaailmassa tietty tämä menisi juuri niin, että kahdella ihmisellä on täydellisesti yksiin menevät seksuaaliset mielihalut ja tarpeet, sen lisäksi rakastavat toisiaan palavasti ja ovat samaa mieltä siitä, millainen talo hankitaan, montako lasta, minkärotuinen koira ja minne lähdetään lomalle, appivanhemmat olis ihania ja kukaan ei olis koskaan työttömänä eikä toisaalta burnoutissa. Todellisuudessa kuitenkin näin hyvin hyvin hyvin harvoin on, itsellä ei ole ainakaan tähän mennessä asuneet hyvä seksi & tunteet & yleinen muu onnellisuus samassa paketissa, yksi kolmesta aina puuttuu. :P
-
Niimpä... Todellisuudessa ei tarvita muuta kuin halua sitoutua toiseen.. Siinä saattavat auttaa samansuuntaiset arvot ja "rakentavat luonteenpiirteet", se rakkauskin.. -ajatus että parisuhde on myös opppimista, jakamista, toisen kunnioittamista, sekä joistain asioista luopumista yhteisen paremman eteen..
Joillekin on parempi elellä sinkkuna jos ei kumppani ole geneettinen kopio itsestä, häiritsee.. Toisille elämän onni on se että toinen todellakin on riittävän erilainen persoona <3
Motto: Elämä itsessään on päämäärä, ei matka johonkin jota koko elämänsä odottaa, rakentaa ja kuvittelee lopulta saavuttavansa..
-
On voinut olla ja toivottavasti tämä on mahdollista jatkossakin. Kuten monella muulla tässäkin ketjussa, myös minulle seksi rakkaudella on parempaa ja antoisampaa kuin ilman. Olen oikeastaan onnistunut kehittämään itselleni pienimuotoisen ahdistuksen ja voimakkaan erilaisuuden kokemuksen siitä, että en kykene nettipervoyhteisöissä usein esiin tuotuihin sessiosuhteisiin. Tietenkin kiinnostuksesta toista ihmistä kohtaan on pitkä matka rakkauteen, mutta minulle nautinnollinen seksi vaatii ainakin orastavaa ihastumista ja jonkinlaisen rakkausoption olemassaoloa.
-
Sanoisin, että vastaukseni tähän kysymykseen on aika samanlainen kuin godjat:illa. Mielestäni seksi on reilusti parempaan, kun tunteet on mukana pelissä, olkoot se sitten perus seksiä tai leikkitanner. ;) Kyllähän se toimii ilman tunteitakin, mutta nautintoa siitä mielestäni saa hurjasti vähemmän tuolloin.
-
Toki voi. Varsinkin pitkässä parisuhteessa se halujen tasapaino tuntuu olevan haasteellista, ainaista aaltoliikettä. Millon toista panettaa enämpi ja millon itseä. Joku ku keksis jonku ihme keinon siihen että ne kulkisi samassa syklissä. Säästyttäisiin monelta itkulta ja draamalta....
-
On voinut olla ja toivottavasti tämä on mahdollista jatkossakin. Kuten monella muulla tässäkin ketjussa, myös minulle seksi rakkaudella on parempaa ja antoisampaa kuin ilman. Olen oikeastaan onnistunut kehittämään itselleni pienimuotoisen ahdistuksen ja voimakkaan erilaisuuden kokemuksen siitä, että en kykene nettipervoyhteisöissä usein esiin tuotuihin sessiosuhteisiin. Tietenkin kiinnostuksesta toista ihmistä kohtaan on pitkä matka rakkauteen, mutta minulle nautinnollinen seksi vaatii ainakin orastavaa ihastumista ja jonkinlaisen rakkausoption olemassaoloa.
Komppaan godjatia. Ja mitä alistumiseen ja D/s tulee, siinä pääsee niin paljon syvemmille vesille tunteiden ollessa tiiviisti mukana pelissä.
-
Rakkaus ja seksi parhaillaan ruokkivat toisiaan hyvässä parisuhteessa.
Jos on rakkautta, muttei riittävän hyvää seksi on iso riski rakkaudenkin näivettymiseen.
Jos taas on hyvää seksiä, mutta ei silti tarpeeksi tunteita, niin on riski, että seksillä ja sen tuomilla tunteilla paikataan rakkauden puutetta, joka sinällään ei välttämättä ole kovin kestävää. Voi varmaan johtaa myös toisenlaiseen lopputulokseenkin.
Mut eikös rakkaus ja seksi parhaillaan nimenomaan kuulu samaan pakettiin. Kuinka helppoa sen paketin löytäminen on tällaisessa seksuaalisuuden marginaaliryhmässä on, onkin sitten ihan eri juttunsa.
-
Traditionalistina sanoisin ettei seksiä pitäisi olla ilman rakkautta.
-
Voi olla rakkautta seksittä, seksiä rakkaudetta sekä molempia yhdessä tai erikseen parisuhteella tai ilman.
:o
Mikään muu ei ole varmaa kuin se, että todellinen onni osuu harvoille eikä juuri kukaan saa kaikkea, paitsi päiväunissa ja saduissa.
Pitää vaan oppia elämään niin, ettei anna puuttuvien asioiden määrätä, vaan ottaa kaiken ilon irti siitä mitä on.
Tai näin tässä oon vuosia itselleni selittänyt.
-
Voi, kunhan keskustelu haluista ja fantasioista pitää yllä niin seksikin sujuu.
-
En tiedä mitä on aito rakkaus. Ehkä se on sitä että tekee uhrauksia toisen puolesta, ostaa kukkia ja tekee ruokaa kun toinen tulee töistä kotiin. Ehkä se on kemiallinen reaktio, ehkä se on jotakin mikä rakentuu näiden kaikkien kanssa yhteiseksi sopaksi sitä että toisen syljen eritys ei haise pahalle ja viat ei ärsytä liikaa kehon sanoessa "hei, herra biologia tässä. Pane sitä, elämä jatkuu. Darwinismi for the win" yhdistettynä amorisiin mielikuviin rakkaudesta jossa yhteisöllisyys, kumppanuus ja suhde rakentuu kompromissien tekemiselle ja yhteisen kuplan rakentamiselle, jossa molemmat voivat elää tasapainossa.
Hyvää pohdintaa. Rakkautta ja sen määrittelemistä on pohdittu ennenkin baarissa mm. https://www.bdsmbaari.net/index.php?topic=23413.msg460247#msg460247 tuolla.
-
Tätä olen paljon lähiaikoina pohtinut. Nimenomaan että kuinka se kinky ja polysuhteissa menee.. kiehtova ajatus, mutta toisaalta tällä hetkellä vielä liian vieras mulle. Itse olen todella helposti ihastuva ja sen verran epävarma itsestäni, että en kestäisi varmaankaan jakaa tärkeetä ihmistä kenenkään kanssa. Edes alussa... tai varsinkaan silloin, kun mikään suhteessa ei ole vielä tarpeeksi varmaa.
Ja niin... silti se vaan kiehtoo mun mieltä, ihailen tavallaan ihmisiä joilla se onnistuu. Ja niitä varsinkin jotka onnistuu estämään tunteet ja pitäytymään pelkässä seksisuhteessa. Mäkin haluisin! Muttem pysty. ::)