BDSM-baari
Aula - kaikille avoimet alueet => Lounge => Aiheen aloitti: kajira - 05.10.2014, 11:25
-
Minulle kävi semoinen tilanne viimeviikolla, et tarjosin session mies subille, joka elää vanilja suhteessa naisen ja lapsien kansa. Mutta elämys oli hänenne semoinen, että hän muuttui hyvin positiiviseksi kotona ja tämä aiheutti mustasukasuus reaktion hänen vaimossan ja vaimo kielsi häneltä nyt sitten kaiken BDSM:n liittyvän, joten hän perui ensimäiset bileet ja poistu skenestä. Hän oli hyvin innoissaan ja esiteli mulle bile asunkin session jälkeen. Hänen vaimonsa oli antanut rajat mitä saa tehdä ja mitä ei ja tältä pohjalta rakenettiin sessio, joten pettämisestä ei ollu kyse. Ja hän oli aikasemin käynyt ammatti Dommen käsitelyssä.
Tämä sai minut pohtimaan kysymystä tarkasti, koska kuitenkin välitän ihmisistä hyvin paljon ja jälkihoito on myös tärkeetä sessioinin jälkeen, mutta missä se raja menee vai onko se veteen piiretty viiva. Tietysti en ole vastuussa toisen parisuhteesta, joka leikiin lähtee, mutta minulla ei ole koskaan tarkoitus rikkoakaan sitä ja onko minulla edes oikeutta siihen. Koska tämmöisessä tilanteessa olen aiheuttanut toiselle ihmiselle ongelmia. Ja en halua saada ketään mustasukkasta ihmistä kimpuuni, sen takia että olen vaan tarjonnu toiselle elämyksen ja kokemuksen BDSM:stä hänen omilla ehdoilla ja omilla avuilla miten siihen parhaiten pystyn.
-
Eiköhän ongelma ole nyt siellä vaniljaparisuhteen dynamiikassa. Toivottavasti saavat keskustelua asian, selvittämistä ainakin vaikuttaisi olevan. Aika kamalaa äkkiseltään ajateltuna sinänsä että toisen lisääntynyt hyvinvointi aiheuttaa tuollaista reagointia toiselle puolisolle...mutta kaikelle on aina syynsä.
kajira: sinussa en näe mitään syytä: olet toiminut omien arvojesi mukaisesti ja rehellisesti, ilemeisesti myös annettujen rajojen puitteissa. Kuten vaikuttaisi mieskin toimineen.
Mutta.
Ymmärrän kyllä vaniljavaimon reaktion, elämää ei voi ennustaa: hän ehkä tuntee riittämättömyyttä jos ei voi tehdä miestään omien kriteeriensä ja kykyjensä/halujensa mukaisesti onnelliseksi. Ja ilmeisesti nyt ne kriteerit/kyvyt sitten ylittyivät tässä tilanteessa. Eli hän pelkää menettävänsä miehensä toisaalle. Eli heidän on syytäkin tehdä tilannearviota syntyneiden fiilisten pohjalta.
-
Minusta BDSM:n alla tapahtuvat sessioinnit tuollaisessa tapauksessa, eivät poikea mitenkään "normivanilja" elämän ns. kolmansista pyöristä. Lupa tai ei. Aina siinä on vähintään se kolme-ihmistä enempi tai vähempi sen asian kanssa tekemisissä. Ihmisillä on tunteet tahtoipa tai ei niitä kuvioissa olevan mukana. Tapahtuipa tuollainen luvan kanssa tai ilman. Myös vastuu siitä kolmanesta osapuolesta pitäisi olla mukana ja ottaa hänenkin tunteet huomioon. Päävastuu on sillä ken siinä parisuhteessa on mutta, ei poista vastuuta myöskään toiselta sessioon osallistujalta. Omasta mielestani, jos ongelmia ilmenee esm. juuri noin mustasukkaisuutena. On viisaampaa jättää sessiot jatkossa tekemättä. Tämä parisuhteessa oleva sessioon osallistuja, voi sitten tahollaan itse miettiä mitä haluaa ja mihin on valmis jatkossa. Minkä hinnan siitä on valmis maksamaan että voi sessioida.
-
Aika moni meistä on rakennettu niin että "kaupalliset jutut" ovat ikäänkuin sallittu ja harmittomia.. Mutta heti kun sitten jompikumpi sessio osapuoli viettääkin aikaa " omasta tahdostaan " ilmaiseksi, se virallinen puoliso mieltää -nyt kolmannenpyörän kanssa ovat alkaneet tunteet "herätä" ja mustasukkaisuus mm. nostaa päätään..
Kertonee että luvalla liikkuvan parisuhdepohja on tuoltaosin hatara, ts. lupa on tavallaan pakolla annettu, kun erotakaan ei haluta.
Ideatasolla "em. vaimo" varmasti kuvitteli että pystyy sisäistämään ja elämään miehensä tarpeen kanssa..
Paljon on asioita joita me kuvittelemme hyväksyvän, kunnes konkretisoituvat.. Näin se elämä menee.. Sinänsä hyvä huomata ettei kaikkea voi järjeistää ;)
-
Mutta onko sillä merkitystä maksaako sessiota vai ei, koska ite en näe siinä mitään eroa. Sessio on aina sessio makso se tai ei, se tarvii kaksi ihmistä ja joskus enemmänkin.... ;D
-
Äh, mun ääni meni just päinvastoin kuin ajattelin, ja nyt en löydä poista-nappia. Klikkasin ajatuksissani kyllä, mutta tajusin että olin ymmärtänyt kysymyksen asettelun väärin.
Minusta et ole vastuussa muusta kuin siitä, että olet noudattanut annettuja rajoja, etkä ole vastuussa siitä mitä toinen osapuoli on kotonaan sopinut. Et voi rikkoa toimivaa parisuhdetta ulkopuolelta, kuten ei kukaan muukaan voi. Parisuhde hajoaa aina sisältäpäin.
Eli et ole toiminut väärin, eikä ole sinun asiasi korjata toisen ihmisen suhdetta. Pahaltahan tuollainen varmasti tuntuu, mutta sinä et ole ongelman aiheuttaja.
-
Mutta onko sillä merkitystä maksaako sessiota vai ei..
Käytännössä ei, ja säästyishän siinä se hillo mieluummin vaimolle hankittuihin ylläreihin!!
Psykologinen juttu.. "vaimo mieltää että MaksuDomme tekee vain businesta, eikä ole miehestä tunnetasolla kiinnostunut", joten vaimo nukkuu yönsä rauhassa.
-
Se raja on kai varsin häilyvä ja kaikilla on siitä oma mielikuva että mikä on sopivaa ja missä määrin. Ja vaikka ajatustasolla asiat olisivat kaikille osapuolille ok niin käytäntö voi olla ihan muuta.
Voihan tuo pari koettaa jutella asian selväksi...ja halitella sen selväksi. Epäilemättä se vaimo tuntee jäävänsä ulkopuolelle, mikä muodostanee ongelman ytimen vaikkei olisikaan mustasukkainen tavallista enempää.
Moista ongelmaa on kai mahdoton välttää jos olemassaolevaa parisuhdetta ruvetaan avaamaan sessioseuran tai jopa polysuhteiden suuntaan. Vähintään sitä sulatteluaikaa tarvinnee itse kukin ja tuota huomion jakamista siten että kukaan ei tunne itseään ylimääräiseksi.
Tätäkin vyyhteä kutsutaan elämäksi eikä sen luvata missään olevan helppoa.
Lisään vielä tuosta vastuusta: suurin vastuu on sillä parisuhteessa olevalla. Mutta jokainen vastaa ensinnä itsestään ja toiminnastaan ja siitä että kertoo missä mennään ja mitä tuntee...silloin sitä vastuuta voi jakaa tasaisemmin kaikkien kesken.
-
Aikaa kun on taas miettiä ja miettiä, niin tuli tuosta tilanteesta mieleen, että vanilja vaimo ei ehkä ihan ymmärtänyt, että mitä tuollainen sessio voi vaikuttaa ihmisessä. Että jos se ei olekaan "vain seksiä,pintapanoa". Miten ylipäätään voi määritellä asiaa ja tilannetta, jota ei ehkä lähtökohtaisesti ymmärrä.
Vastuusta ajattelen, että jokaisella se on jossain määrin ja vaikka sitten nii, että etukäteen yrittää miettiä mahdollisia seurauksia. No, jäävi sitä jotenkin on ketään ohjeistamaan ulkopuolisena, enkä yritä edes. Kaijra, minä arvostan tuota välittämistä ja että näin rohkenet ottaa tämmöisen aiheen käsiteltäväksi, vaikkei olisi ollut mikään pakko.
Olisi se varmastikin aika järisyttävää, jos kumppani tulisi uutta voimaa puhuen toisen naisen "käsittelystä". Varmaan aika ulkopuolinen ja mitätön olo, jos ei ole samanlaista hyvää oloa kyennyt kumppanille tuottaa. Onpahan vaikeita asioita-yksinolossa on sittenkin oma helppoudesta, jos kohta sekin syö miestä.
-
Mä sanoisin oitis, että ei kannata sotkeutua varattuihin, mutta silloin hakkaisin omaan nilkkaani koska olen itsekin parisuhteessa. :D
Mutta. Noi ensimmäist kerrat ovat taatusti niitä vaikeimpia. Ei voi vielä tietää miten itse tai miten puoliso reagoi. Juttu saattaa päättyä hyvin tai huonommin. Mutta niin kauan kuin kaikki ovat toimineet kuten oli sovittu, ei tuohon ole syyllisiä. Turha sitä on murehtia. Tai, itseasiassa, ei sitä edes kuulu murehtia. Parisuhteet kun ovat kahden iihmisen välisiä eivätkä toisille hippuakaan kuulu.
-
Kajira, kiitos tästä aiheesta, josta kirjoitit. Uskon, että aika moni meistä (?) on sessioinut varatun ihmisen kanssa ja juuri uskoen noin, että asia on ok siellä hänen parisuhteessaan. Niin sinäkin uskoit, koska sinulle kerrottiin niin.
Ihmismieli on monimutkainen rakenne, hienompi kuin moderneinkaan tietokone. Järki ja tunteet ovat siellä jossakin, välillä sulassa sovussa, välillä pahimmat viholliset. Uskon kyllä, että tuo vaimo on antanut miehelleen luvan sessiointiin kanssasi aivan vilpittömin ajatuksin. Hänen miehensä kuitenkin muuttui tavattuaan sinut, joten silloin vaimo ymmärsi sen, että toinen nainen on kyennyt saamaan ilon hänen miehensä elämään, säihkeen hänen silmiinsä, enemmän otetta ja tyytyväisyyttä elämäänsä. Silloin sinä muutuit uhaksi, vaaralliseksi, koska sinä kykenit antamaan miehelle sen, mitä hän ei vaimona kyennyt. Mustasukkaisuutta sinusta, mustasukkaisuutta uudesta ja oudosta (bdsm).
Älä vain kanna syyllisyyttä. He ovat kaksi aikuista ihmistä, jotka kykenevät tekemään valintoja ja heidän täytyy elää niiden kanssa. Sinä olet antanut tuolle miehelle upean kokemuksen ja iloa hänen arkeensa. Ikävää, että heidän kotonaan tilanne on sitten mennyt tuollaiseksi mutta aikuisina ihmisinä he selvittävät asiansa. Luin sinun profiilisi ja sen perusteella uskon, että teillä ei ole ollut varsinaista seksuaalista kanssakäymistä. Ole tyytyväinen siitä, että olet kyennyt antamaan sille miehelle hienon kokemuksen. Kaikki loppu on miehestä itsestään kiinni :love:
-
Et ole tehnyt mitään väärin.
Oikeastaankukaan ei ole tehnyt väärin - kaikki toimivat rehellisesti ja puhutunmukaan.
Vain se vaniljapuoliso ei tiennyt, että reagoikin tuolla tavoin.
-
Et ole tehnyt mitään väärin.
Oikeastaankukaan ei ole tehnyt väärin - kaikki toimivat rehellisesti ja puhutunmukaan.
Vain se vaniljapuoliso ei tiennyt, että reagoikin tuolla tavoin.
...ja mistäpä olisi voinutkaan tietää. Vaikka kuinka puhuisi ja miettisi tuollaisen puhki, käytäntö on aina ihan oma maailmansa ja sitä ei pysty ennustamaan. Toivon mukaan asiat suttaantuvat jokaiselle sopivalla tavalla!
-
Mielestäni silloin on asia ok, jos kaikki osapuolet tietävät, missä mennään ja asioista sovittu. Parisuhteen ulkopuolinen henkilö ei voi olla vastuussa siitä, mitä parisuhteessa ja parisuhteelle tapahtuu.
Lisäksi se on oikeasti eri asia, onko jostain maksettu vai ei. Ihmisen mieli vain toimii niin.
-
Mutta mitä jos on niin että yrittâä oman puolisonsa kanssa keskustella omista mieltymyksistään ja haaveistaan,Mutta ei saa toiselta minkäänlaista vastakaikua tai kommenttia.
Jos aina kun kysyy haluaako hän keskustella tai kysyä asiasta jotain,vastaus on enpä juuri.
Silloin ei ole oikein muita vaihtoehtoja kuin joko itse yrittää unohtaa koko asia tai toimia salaa.
Tai sitten esittää suoria kysymyksiä ja vaatia suoria vastauksia,mutta jos se vastaus ei olekkaan sellainen kuin itse toivoisi..
Niin tai näin niin jompikumpi on onneton.
-
Varatut on hyviä siinä suhteessa, että eivät jää pyörimään nurkkiin ja osaavat tilata taksin omatoimisesti.
-
Aina on olemassa riski siihen että jos sessioi jo suhteessa olevan henkilön kanssa, että tämä puoliso oppii vasta suhteen myötä että on jotain asioita, jotka sattuvat ja/tai aiheuttavat mustasukkaisuutta/epävarmuutta. Ne asiat, jotka tuollaisia tunteita tuottavat, voivat olla hyvin monenlaisia. Seksi on vain yksi niistä. (Ylipäätään mikä tahansa mistä ihminen kokee jotenkin että tämä on Meidän juttu.) Yleensä sitä ei myöskään etukäteen ihan tiedä mistä.
Vastaavasti joskus voi käydä myös päinvastoin. Itse varattuna joskus sessioin yhden alistuvan naisen kanssa, joka ei kyennyt uskomaan että asia oli puolisolleni ok. Ei myöskään halunnut tavata puolisoani, joten vääriä käsityksiä ei päässyt korjaamaan.
En silti pidä tätä mitenkään kauhean paljon kummallisempana kuin muutakaan seurustelua tai sessiointia. Ihmiset panikoivat ja tykkäävät mitä erikoisemmista asioista ja monisuhteisissa jutuissa on vaan yksi lisätekijä tuohon mukaan.
-
Mutta mitä jos on niin että yrittâä oman puolisonsa kanssa keskustella omista mieltymyksistään ja haaveistaan,Mutta ei saa toiselta minkäänlaista vastakaikua tai kommenttia.
Jos aina kun kysyy haluaako hän keskustella tai kysyä asiasta jotain,vastaus on enpä juuri.
Silloin ei ole oikein muita vaihtoehtoja kuin joko itse yrittää unohtaa koko asia tai toimia salaa.
Tai sitten esittää suoria kysymyksiä ja vaatia suoria vastauksia,mutta jos se vastaus ei olekkaan sellainen kuin itse toivoisi..
Niin tai näin niin jompikumpi on onneton.
Vaihtoehtona on myös todeta, että monogaaminen suhde jossa toisen tai molempien seksuaaliset tarpeet eivät tule täytetyiksi, ei ehkä ole ylläpitämisen arvoinen. Ei minkään suhteen tarvitse olla ikuinen - elämässä voi iloita siitä ajasta, jonka jonkun ihmisen kanssa saa viettää vaikkei se hautaan asti jatkuisikaan.
-
Niin, onhan asia aika monipuolinen ... Norma ja Hihaton käsittelivät asiaa kivasti. Hyviä kommentteja muiltakin toki. Yritän lyhyesti taustoittaa mielipidettäni joka tulee sitten lopuksi :)
Aikojen alussa kun avioliittomme oli nuori, oli vaimollani melkein alusta alkaen suhteita, vakaviakin, toisiin miehiin. Joku kymmenkunta vuotta sitä kesti, ylikin. Puhuttiin asiasta ja ekan miehistä tapasinkin. Lopulta puhuminen oli mulle niin tuskallista, että lopetettiin puhuminen asiasta. Annoin sitten itselleni luvan rakentaa suhde toiseen naiseen.
Emme puhu asiasta. Vaimoni tietää, että vastaan rehellisesti jos hän kysyy asiasta. Yhden kerran sanoi viiniä riittävästi nauttineeena, että kysynkö. Vastas sitten itse, en kysy. Ei halunnut kuulla vastausta.
Sitten se mielipiteeni edelliseen perustuen: jos kaksi aikuista ihmistä haluaa samaa kivaa, niin ei siitä kotona välttämättä kannata puhua. Se ei ole keltään pois. Kuten edellä viesteissä todettiin, niin oikein todella se voi parantaa elämän laatua ja sitä kautta sen hyvänolon tunteen mukana tuoda ihan perhe-elämään kivaa draivia.
Luottamuksen täytyy olla vahva, tietenkin jos näin menetellään.
-
Nyt sitten huomautan, että koko tähänastinen keskustelu tässä ketjussa kiertyy sellaisen polysuhdekäsitteen ympärille, jota selvästikin voi pohtia sekä sessio- että vakiintuneissa polyjärjestelyissä. Käsite on vakiintuneemman parisuhteen etuoikeus (engl. "couple privilege" - vakiintuneemman parisuhteen etuoikeus on oma suomennokseni, jonka lanseerasin viime vuonna baarin artikkelit-osion kirjoituksessani Sinkkuihmisten polyamoria http://www.bdsmbaari.net/index.php?topic=6684.0 (http://www.bdsmbaari.net/index.php?topic=6684.0)).
Tämän ketjun aloittaja osoittaa yhtä aikaa kiitettävää vastuuntuntoa, koska huolehtii session jälkeisistä tunnelmista subin kannalta, mutta myös vaikuttaa sisäistäneen omien korviensa väliin vakiintunemman parisuhteen etu(ajo-)oikeuden, koska suht mukisematta hyväksyy että varattu subi "palaa vaniljaksi" kun vaimo käskee. Etuoikeus-ajattelumallien jopa tärkein ominaisuushan on se, että ajatusmallit sisäistetään semmoisenaan vaikkei olisi pakko.
Nämä 2 jenkkiläistä artikkelia käsittelevät vakiintuneemman parisuhteen etuajo-oikeutta kerrassaan mahtavasti
http://solopoly.net/2012/11/27/non-primary-partners-tell-how-to-treat-us-well/#do-priority (http://solopoly.net/2012/11/27/non-primary-partners-tell-how-to-treat-us-well/#do-priority)
http://www.morethantwo.com/polymistakes.html (http://www.morethantwo.com/polymistakes.html)
En kovin korkealle arvosta vakiintuneemman parisuhteen etuajo-oikeutta, koska kaikki osapuolet ovat ihmisiä. Toisilla vaan on yhteistä historiaa takana enemmän ja siitä seuraa enemmän sitoumuksia useisiin suuntiin kuin uudemmalla viritelmällä. Mutta tuommoista se ikävä kyllä usein on. Sellaistakin kuuluu tapahtuneen, että D/s-miehen vakiintuneempi naissuhde esim. on vetänyt uudempaa naista turpaan, jolloin uudempi nainen todellakin ymmärrettävästi on lopettanut suhteen D/s-mieheen. Sellaiseen verrattuna ketjun aloittajan sessiomiehen vaimo hoiti asian elegantisti kuin hovineiti Versailles'ssa :) ja ketjun aloittaja on yhtä kokemusta rikkaampi nyt.