BDSM-baari
Aula - kaikille avoimet alueet => Lounge => Aiheen aloitti: RigoriRasputin - 25.07.2011, 20:34
-
Aina silloin tällöin vuosien varrella putkahtaa mieleen että ottaisiko tatuoinnin.
Ja taas se on alkanut kaivertamaan mieltä.
Jotenka kysyisin mielipiteitä ihmisiltä jotka on sen ottaneet.
Itseä askarruttaa, ihmetyttä ja pelottaakin seuraavat asiat.
1) Käykö siinä niin että kun on yhden ottanut niin 10 vuoden
kuluttua on keho koristeltu kaulasta varpaisiin asti.
2) Jos on ottanut kuvan josta ei vuosien jälkeen enää pidäkkään
niin mitä sitten, eroonhan siitä ei pääse.
3) Kestääkö tatuointi piiskausta. Jos se hakataan säännöllisesti
veri mustelmille niin eikös se mene pilalle. Eli pitää valita
paikka niin että sitä ei piiskata.
4) Onko tatuoinnista ollut vuosien varrella haittaa.
5) Mistä tietää että tatuoija osaa hommansa ja kuvasta tulee
hieno.
6) Haminassa on sellainen kuin Pete's Tattoo onko kenelläkään siintä
kokemuksia.
-
Aina silloin tällöin vuosien varrella putkahtaa mieleen että ottaisiko tatuoinnin.
Ja taas se on alkanut kaivertamaan mieltä.
Jotenka kysyisin mielipiteitä ihmisiltä jotka on sen ottaneet.
Itseä askarruttaa, ihmetyttä ja pelottaakin seuraavat asiat.
1) Käykö siinä niin että kun on yhden ottanut niin 10 vuoden
kuluttua on keho koristeltu kaulasta varpaisiin asti.
2) Jos on ottanut kuvan josta ei vuosien jälkeen enää pidäkkään
niin mitä sitten, eroonhan siitä ei pääse.
3) Kestääkö tatuointi piiskausta. Jos se hakataan säännöllisesti
veri mustelmille niin eikös se mene pilalle. Eli pitää valita
paikka niin että sitä ei piiskata.
4) Onko tatuoinnista ollut vuosien varrella haittaa.
5) Mistä tietää että tatuoija osaa hommansa ja kuvasta tulee
hieno.
6) Haminassa on sellainen kuin Pete's Tattoo onko kenelläkään siintä
kokemuksia.
1. Ei kaikille, ei välttämättä. Itsellä on yksi ja toista teki mieli jossain vaiheessa, mutta kun en ihan mieleistäni ideaa saavuttanut niin en sitten tyytynyt "sinne päin". Ehkä joskus jos kuningasidea tulee! Pidin kyllä tatuoitavana olemisesta hyvinkin paljon, siis fyysisenä toimenpiteenä, mutta en niin paljon, että ottaisin tatuointeja vain ottamisen ilosta :)
2. Pääseehän siitä, rahalla. Ihonsiirtokos se nyt oli vai joku laserhomma? Mutta eroon pääsee jos välttämättä haluaa.
3. En tiedä tuosta, oma on kohdassa mitä ei piiskata ikinä. Ja sitä ottaessani en kyllä ajatellut tuota aspektia lainkaan.
4. Ei ole ollut haittaa, tosin työhaastattelut ja vuokra-asunnon haastattelut on hoidettu varmuuden vuoksi pitkähihaisella paidalla - ikinä kun ei tiedä mikä sen haastattelijan arvomaailma on ja ensivaikutelman voi tehdä vain kerran. On tainnut jotkut ensitreffit muuten mennä pieleen tatuoinnin takia, mutta eihän siitä haittaa ollut - tulipahan heti selville että juuei :D
5. Kuulostelin puskaradiota, ja myös jos näin hienon tatuoinnin jollain kysyin, että kuka on tehnyt. Maantietellinen sijainti vaikutti myös.
6. Ei harmainta aavistusta ko paikasta.
-
Tulikin surffailtua netissä ja löytyi sellainen tatuoionti paperi, mihin voi
laser tulostimella printata kuvan ja siirtää iholle. Täytyykin tilata semmoisia
niin voi kokeilla kuvaan ennen kuin sen neuloo lopullisesti ihoon.
http://www.inkclub.com/ProductList.aspx?CtryNo=246&LangNo=58&Brand=EPSON&Group=inkjet&Model=Stylus+Color+Esc+P2&Expand=PS4TAT (http://www.inkclub.com/ProductList.aspx?CtryNo=246&LangNo=58&Brand=EPSON&Group=inkjet&Model=Stylus+Color+Esc+P2&Expand=PS4TAT)
-
1) Käykö siinä niin että kun on yhden ottanut niin 10 vuoden
kuluttua on keho koristeltu kaulasta varpaisiin asti?
- Ei välttämättä. Otin ensimmäisen kuvani -93 ja tänä kesänä peitin tuon uudella kuvalla. Kahta eri kuvaa olen vuosien varrella miettinyt, mutta kumpikaan niistä ei ole toteutunut ja tämä muutos joka nyt tuli on aivan uusi idea.. Seuraavaa odotellessa ehkä sitten 2020... ;)
2) Jos on ottanut kuvan josta ei vuosien jälkeen enää pidäkkään
niin mitä sitten, eroonhan siitä ei pääse.
- Kannattaa miettiä mitä ottaa. Itselleni kuvallani on tarina ja nyt peitetty kuva sisältyy kyllä henkisesti uuteenkin kuvaan. Toki ihosiirteillä ja laserilla kuvan saa pois, mutta suosittelen mielummin harkitsemaan kuin asennoitumaan poistatukseen...
3) Kestääkö tatuointi piiskausta. Jos se hakataan säännöllisesti
veri mustelmille niin eikös se mene pilalle. Eli pitää valita
paikka niin että sitä ei piiskata.
- Sen jälkeen kun kuva on asettunut, se tuskin on moksiskaan piiskasta, ensimmäisen puoli vuotta suosittelen välttämään ruhjomista, sillä silloin väri vielä kiinnittyy.. Toki voihan sitä valita kuvan paikaksi jonkun muun kuin perseen...
4) Onko tatuoinnista ollut vuosien varrella haittaa.
- Ei
5) Mistä tietää että tatuoija osaa hommansa ja kuvasta tulee
hieno?
- Kannattaa katsoa tatuoijan nettisivuilta löytyviä kuvia ja mielellään livenkin nähdä niitä, silloin tietää kenen kädenjälki miellyttää. Monenlaista vipeltäjää löytyy tekijöistä joten kuvagalleria kertoo paljon.
-
1.
Tuskin nyt sentään, mutta varsin moni kuitenkin ottaa ensimmäisen jälkeen toisenkin :)
Ensimmäisen taisin ottaa 2001, ja toisen 2006. Ensimmäistä olisi tarkoitus hieman jatkaa joskus....
2.
Rahalla, kuten on mainittukin...Tosin valitsisin kuvan tarkoin, ettei moista tilannetta edes syntyisi....
4.
Ei ole ollut haittaa, päinvastoin, moneen mukavaan keskusteluun ovat antaneet aihetta :)
5.
I-me:n mainitsemien lisäksi mahdollinen jonotusaika on hyvä mittari...Hyvälle tatuoijalle saattaa joutua odottelemaan aikaa jopa kuukausia.
-
Joskus on itselläkin mielessä käynyt mutta ottamatta on jäänyt, syitä monia esim että olen todellakin harkinnut asiaa sitten hinta,hyvää ei saa halvalla tunetut tatuoijat varmaan löytyy netistä,ja veloittaa tietty enemmän tiedän hyvinkin monta jolla on ollut ongelmia tatuoinneista, ja olisivat valiita poistamaan mutta sitten kun niin kallista jne antavat olla.
-
Omia tuli mietittyä reilut parikymmentä vuotta ennenkuin visio tuli...ja aivan sattumalta tatskat ovat käsivarsissa, eivät haittaa piiskaamista kumminkaan päin :D
-
En! 11 vuotiaana lopetin itseeni piirtämisen kuulakärkikynällä, miksi taas alkaisin? 8)
-
1) Käykö siinä niin että kun on yhden ottanut niin 10 vuoden
kuluttua on keho koristeltu kaulasta varpaisiin asti.
Ekan taisin ottaa joskus vuonna 2000 kun olin 20v ja toisen muutama vuosi sen jälkeen. Ei tullut mitään himoa vaikka yksi kuvaidea onkin pyörinyt jonkin aikaa mielessä.
2) Jos on ottanut kuvan josta ei vuosien jälkeen enää pidäkkään
niin mitä sitten, eroonhan siitä ei pääse.
Onhan laserpoisto keksitty, mutta sekin riippuu minkä värinen kuva on. Toiset värit lähtee helpommin. Voidaan myös käyttää radikaalimpaa vaihtoehtoa eli ihonsiirtoa. Muistankohan ihan väärin että on ollut kehitteillä muste jonka saisi hajotettua helposti pois ihosta jos kuvaan kyllästyy.
3) Kestääkö tatuointi piiskausta. Jos se hakataan säännöllisesti
veri mustelmille niin eikös se mene pilalle. Eli pitää valita
paikka niin että sitä ei piiskata.
Mulla ne on sellaisissa kohdissa ettei ole ongelmaa.
4) Onko tatuoinnista ollut vuosien varrella haittaa.
Ne on sellaisessa paikassa että pysyy peitossa ellei itse halua esitellä. Eli ei haittaa esim. työhaastattelussa.
5) Mistä tietää että tatuoija osaa hommansa ja kuvasta tulee
hieno.
Kannattaa katsoa tatuoijan kansiota vanhoista töistä ja kysellä muiden kokemuksia.
6) Haminassa on sellainen kuin Pete's Tattoo onko kenelläkään siintä
kokemuksia.
Eipä ole.
-
Ei tatuointeja kannata ottaa.
Provo:
tatuoinnit on vähän white trash tavaraa :)
(muokattu ja lisätty hymiö, että tatuoidut kanssakinkyt eivät lynkkaisi)
-
tatuoinnit on vähän white trash tavaraa :)
Jei, vihdoinkin tää löysi itselleen sopivan lokeron!! ;D
-
Miksi ei ottaisi. Minä tykkään ainakin muilla tatskoista,itelläni ei toistaiseksi ole. Mielellään sitten selkeän eikä mitään suttua ja rahaa tosiaan pitäs olla muuhunkin kuin pottuihin tuolloin.
Kaulassa jos jollain on kiva kuva,jää sitä pakostikin tölläämään ainakin salaa.
Tänään näin naisella ranteesta käsivarren kautta kaulalle ulottuvan kuvioinnin ja hyvä etten kuolannu,niin "maukkaalta" näytti ;D
-
Miksi ottaisi, ellei keksi selkeää syytä?
Mun nahka on näillään ihan hyvä. Toisilla on hienoja tatuointeja, mut pintaa ne vain ovat...
-
1) Käykö siinä niin että kun on yhden ottanut niin 10 vuoden
kuluttua on keho koristeltu kaulasta varpaisiin asti.
Ei ainakaan ole minulle käynyt. Ekan ottamisesta on jo yli kaksikymmentä vuotta eikä vieläkään ole kuin yhteensä kolme kuvaa
2) Jos on ottanut kuvan josta ei vuosien jälkeen enää pidäkkään
niin mitä sitten, eroonhan siitä ei pääse.
Tässä kohdassa kehoitan katsomaan allekirjoitustani joka on myös mottoni (erittäin kauniin laulun lisäksi)
3) Kestääkö tatuointi piiskausta. Jos se hakataan säännöllisesti
veri mustelmille niin eikös se mene pilalle. Eli pitää valita
paikka niin että sitä ei piiskata.
Ei havaintoa piiskauksesta kuviin mutta kunnollinen mustelma ei tehnyt kuvalle mitään
4) Onko tatuoinnista ollut vuosien varrella haittaa.
Ei kun paikat on olleet fiksusti valittuja
5) Mistä tietää että tatuoija osaa hommansa ja kuvasta tulee
hieno.
Ottamalla tekijästä selvää esim. suositukset jne.
6) Haminassa on sellainen kuin Pete's Tattoo onko kenelläkään siintä
kokemuksia.
Ei
[/quote]
-
Mielellään sitten selkeän eikä mitään suttua ja rahaa tosiaan pitäs olla muuhunkin kuin pottuihin tuolloin.
Rahalla ei ole itselle tässä tapauksessa mitään merkitystä kun kuvan on tarkoitus kulkea mukana kuolemaan asti.
Ja puoli elämää norttia askin päivässä vetäneenä en viitsi edes laskea kuinka paljon on mennyt savuna ilmaan.
Nyt tosin jo helmikuusta asti savuttelematta. Tänään en polta, huomisesta en tiedä.
Miksi ottaisi, ellei keksi selkeää syytä?
Erittäin hyvä kysymys. En ole sitä tähän mennessä kovin syvälisesti pohtinut. Halu tatuointiin vain silloin tällöin putkahtaa mieleen.
Jos lähtee itsestä kaivamaan vähän syvällisempiä haluja niin varmaan narsismi nostaa päätään ja exhibbari, haluaa olla tunkion kuningas
kun ihmiset kattoo ja ovat närkästyneitä. Halu erottua massasta ja kuulua omanlaiseensa viiteryhmään. Muisto nuoruudesta sitten kun on vanha
että on uskaltanut toteuttaa itseään muitten mielipiteistä huolimatta. Halu kertoa itsestään jotain ulkopuolisille (kuva jonka aijon ottaa pitää olla hyvin
henkilökohtainen ja kertoa paljon asioita).
Nyt esitänkin lisä kysymyksen. Miksi te muut olette ottaneet tatuoinnin.
-
1) Käykö siinä niin että kun on yhden ottanut niin 10 vuoden
kuluttua on keho koristeltu kaulasta varpaisiin asti.
- Minulle saattaa hyvinkin käydä noin, että 10-vuoden päästä keho on koristeltu kaulasta varpaisiin. Tällähetkellä on kolme isoa kuvaa ja uusia tulossa. Nautin tatuoinnin ottamisesta kokonaisuutena suuresti. Eli, jarruja ei ole tämän asian suhteen, tuskin tuleekaan niin kauan, kun paikkoja löytyy. :) Harkitsematta en kuitenkaan kuvia ota, hyvä syy pitää olla jokaiseen ja aiheen pitää koskettaa minua jollainlailla. Kun kuvassa on pointtia itselle, siihen ei niin helpolla kyllästykään.
2) Jos on ottanut kuvan josta ei vuosien jälkeen enää pidäkkään
niin mitä sitten, eroonhan siitä ei pääse.
- Moni on laseria ehdottanut kuvan poistamiseksi. Olen nähnyt monta sellaista, jotka taistelevat kukkaronnyörit ritisten saadakseen kuvan poistetuksi. Kymmenenkään käsittelykertaa ei ole häivyttänyt tatuointia juuri mihinkään. Ihonsiirto on tietääkseni ainoa konsti, jolla kuvan saa pois kokonaan. Toinen on epämiellyttäväksi kokemansa tattoon peittäminen uudella kuvalla, toki siinäkin omat rajoitteensa.
3) Kestääkö tatuointi piiskausta. Jos se hakataan säännöllisesti
veri mustelmille niin eikös se mene pilalle. Eli pitää valita
paikka niin että sitä ei piiskata.
- Miettisin kohtaa tarkoin, sillä kovan piiskaamisen jättämät jäljet/arpi näkyy myös tatuoinnissa. Tämä vaikeuttaa huomattavasti kuvan uudelleen värittämistä, ellei tee sitä jopa täysin mahdottomaksi. Arpeutumistahan kuvan kanssa pitäisi hyvällä hoidolla pyrkiä totisesti estämään.
4) Onko tatuoinnista ollut vuosien varrella haittaa.
- Kuvistani ei minulle ole ollut tähän mennessä haittaa. Yksikään ei ole tulehtunut. Parantuessaan saattaa muutama päivä olla hieman "eksoottinen", sillä ruven irrotessa iho kutiaa. Se, miten kauheana tämän kutinan kokee, on tietty yksilöllistä.
Yhdeksi haitaksi voisin mainita useiden tatuointitaiteilijoiden käyttämät huonolaatuiset mustat värit. Ellet tiedä asiasta, ihoosi piikataan halpaa mustaa, joka haalistuu nopeasti vihertäväksi. Tämä on kaukana kauniista. Tribaalimustaa siis kannattaa pyytää/kysyä.
Tatuoinnit myös jakaa mielipiteitä. Ellei ole valmis ihaileviin kehuihin ja vastaavasti kauhisteluun ja leimaamiseen, sekä tiettyihin kategorioihin "tunkemiseen"... Kannattaa laitattaa kuva hyvään jemmaan, piiloon katseilta. Itse en ole laitattanut kuvia piilottelua varten, eikä niihin kohdistuva arvostelu ole juuri hämännyt, lukuunottamatta muutamaa negatiivista ääripääkommenttia. Nekin ovat lähinnä yllättäneet kitkeryydellään. ::)
5) Mistä tietää että tatuoija osaa hommansa ja kuvasta tulee
hieno.
- Jono tekijälle on yleensä paras mittari. Parhaille saat jonottaa vuodenkin. Positiivista on, jos tyypillä on selkeät sivut, jossa on nähtävissä hyvät kuvat hänen töistään. Riskit ja hoito-ohjeet löytyy myös asiallisilta sivuilta. Harmittavan usein sivuilla kuitenkin on kuva tuoreesta tatuoinnista. Se ei täysin vastaa sitä, miltä se näyttää paranemisen jälkeen. Vastuuntuntoinen tatuoija värittää kuvan uudelleen ilmaiseksi ensimmäisen kerran ja korjaa kyllä mokansa samaan hintaan, jos kuva on miltään osin viallinen hänen takiansa.
Vaikutat myös itse otetun kuvan hienouteen hoitaessasi sitä. Laiminlyönti aiheuttaa monesti sen, että värit eivät jää kunnolla ihoon. Eli huuhtelua ja rasvausta vaan, kunnes paranemisprosessi on ohi, niin hyvä tulee.
6) Haminassa on sellainen kuin Pete's Tattoo onko kenelläkään siintä
kokemuksia.
- Minulla ei ole kokemusta em taiteilijasta.
-
Nyt esitänkin lisä kysymyksen. Miksi te muut olette ottaneet tatuoinnin.
Minun tatuoinitini liittyy erääseen hirveään elämänvaiheeseen, keskellä mustaa kaaosta päätin ottaa käsivarteeni tekstitatuoinnin (siis pelkkää mustaa tekstiä, ei kuvaa lainkaan) kohtaan, missä näen sen koko ajan. Teksti muistuttaa minua lupauksesta jonka tein itselleni, halusin sen juuri siihen juurikin niin isolla kuin se on.
-
Elämänvaiheisiin liittyvät minunkin tatuointini. Kuvavalinnat tehtiin henkilökohtaisten juttujen perusteella uniikkikappaleina :)
-
Halu erottua massasta ja kuulua omanlaiseensa viiteryhmään. Muisto nuoruudesta sitten kun on vanha
että on uskaltanut toteuttaa itseään muitten mielipiteistä huolimatta. Halu kertoa itsestään jotain ulkopuolisille (kuva jonka aijon ottaa pitää olla hyvin
henkilökohtainen ja kertoa paljon asioita).
Nyt esitänkin lisä kysymyksen. Miksi te muut olette ottaneet tatuoinnin.
Katselin juuri viime viikonloppuna ihmisiä helsingin yössä, jonkinlainen tatuointi koristi lähes poikkeuksetta jokaisen vastaantulijan ihoa, enemmän oli poikkeus se ettei kuvia näkynyt.. Joten kohta massasta erottuu paremmin sillä ettei ole kuvittanut ihoaan..
Tuolle ajatukselle siitä että kuva on henkilökohtainen ja kertoo jotain sinusta, sille todella iso peukku!
Itselläni aikanaan kuvan otin siksi että kyseinen kuvio oli siihen mennessä kulkenut kaulaketjussa jo liki 10 vuotta ja se kertoi minusta täydellisesti. Aikanaan frendit totesivat että jos joutuisin kolariin eikä kasvoista voisi tunnistaa niin sen korun olisi jokainen tuntenut.. ja sitten se leimattiin ihoon.. Nykyinen kuva kertoo sitten elämän tästä hetkestä ja tulevaisuudesta sitä mukaa kun se täydentyy.. Erittäin henkilökohtainen kun on itse piirtämäni.
-
Katselin juuri viime viikonloppuna ihmisiä helsingin yössä, jonkinlainen tatuointi koristi lähes poikkeuksetta jokaisen vastaantulijan ihoa, enemmän oli poikkeus se ettei kuvia näkynyt.. Joten kohta massasta erottuu paremmin sillä ettei ole kuvittanut ihoaan..
Tuolle ajatukselle siitä että kuva on henkilökohtainen ja kertoo jotain sinusta, sille todella iso peukku!
Erittäin hyvä pointti. Maailma muuttuu pika vauhtia. Kohta varmaan olemalla perus sikaniska juntti, joka ei hyväksy mitään, erottuu parhaiten joukosta.
Kyllä minä sen tatskan nyt otan . Onhan sitä jo puoli elämää suunniteltukin. Nyt pitää enää kehitellä kuva.
Yhtä olen ajatellut että siinä olisi enkeli ja piru alastomina ruoskimassa toisiaan verille.
Kesäkuussa syntyneenä on kaksonen. Taivas ja helvetti, sisäinen taistelu jota joutuu käymään varmaan kuolemaan asti.
Maanis depressiivinen luonteen piirre. Oman itsensä oksentaminen iholle kinky, pervo , masokisti mikä lie.
Rakastamisen vaikeus ja taistelu. Ja paljon muutakin jota on vaikea pukea sanoiksi, kuva kertoo enemmin kuin 1000 sanaa.
-
1) Käykö siinä niin että kun on yhden ottanut niin 10 vuoden kuluttua on keho koristeltu kaulasta varpaisiin asti.
- Voi käydä, ei kaikilla käy.
Monella yhden tatuoinnin jälkeen tulee mieli ottaa toinen tai useampikin kuva, mutta aika harvassa lienee edelleen se, että olisi päästä varpaisiin tatuoitu.
2) Jos on ottanut kuvan josta ei vuosien jälkeen enää pidäkkään niin mitä sitten, eroonhan siitä ei pääse.
- Pääsee periaatteessa, helppoa ja halpaa se ei ole kuitenkaan, täysin jäljettömiin tatuointia ei myöskään välttämättä saa riippuen tatuoinnin koosta, sijainnista ja väreistä.
3) Kestääkö tatuointi piiskausta. J.os se hakataan säännöllisesti veri mustelmille niin eikös se mene pilalle.
Eli pitää valita paikka niin että sitä ei piiskata.
- Fiksuinta olisi valita paikka niin ettei se kärsi turhaan toistuvaa rasitusta, iho paranee kyllä mutta väri ei kuvaan palaa jos se vaurioituu.
4) Onko tatuoinnista ollut vuosien varrella haittaa.
- En koe että haittaa olisi, mutta tiettyihin ennakkoluuloihin tatuoitu ihminen saa edelleen varautua. Kaikilla työpaikoilla tatuointeja ei sallita.
5) Mistä tietää että tatuoija osaa hommansa ja kuvasta tulee hieno.
- Ainakin tatuoijalla pitää olla portfolio omista töistään, siitä saa kuvaa tatuoijan osaamisesta ja tyylistä. Myös tatuoijan aiemmat asiakkaat, heidän tatuointinsa ja tyytyväisyytensä ovat hyviä suuntaviivoja siihen, että kuinka ammattilaisesta on kyse.
-
........Kaikilla työpaikoilla tatuointeja ei sallita.
Sehän on vain hyvä kun sellaisella työpaikalla en haluaisi olla töissä.
Eli työpaikkahaastattelussa kannattaakin heti alussa sanoa olevansa kinky ja näyttää
kaikki tatuoinnit, niin tietää onko kyseinen työpaikka minun arvoiseni.
-
........Kaikilla työpaikoilla tatuointeja ei sallita.
Sehän on vain hyvä kun sellaisella työpaikalla en haluaisi olla töissä.
Eli työpaikkahaastattelussa kannattaakin heti alussa sanoa olevansa kinky ja näyttää
kaikki tatuoinnit, niin tietää onko kyseinen työpaikka minun arvoiseni.
Totta, valinnan voi tehdä myös noin päin. ;)
Oishan se optimitilanne, että työpaikallaankin kelpaisi sellaisenaan.
-
Näistä työhaastattelujutuista: kyllä esim.asiakaspalvelutehtävissä on merkitystä millainen on fyysinen ulosanti ja jos tatskan näkyvään paikkaan haluaa ottaa, sen kanssa on elettävä ja mahdollisesti tatska piilotettava. Valintakysymys.
Se että on mieletään kinky, on asia erikseen. Eihän tämä mitenkään liity työtehtävään eikä työnantajan edustamiseen. Jos joku on hartaasti uskonnollinen tai jollain on syvästi vihreät arvot tai joku muu puoluekanta, miten se liittyy työtehtävään ja miksi siitä pitäisi ylipäätä tehdä numeroa. Sisäinen henkilökohtainen juttu jota ei suinkaan tarvitse joka käänteessä julistaa. Eikä se ole näkyvä kuten tatska on :).
-
Näistä työhaastattelujutuista: kyllä esim.asiakaspalvelutehtävissä on merkitystä millainen on fyysinen ulosanti ja jos tatskan näkyvään paikkaan haluaa ottaa, sen kanssa on elettävä ja mahdollisesti tatska piilotettava. Valintakysymys.
Juuri näin se menee.
Se että on mieletään kinky, on asia erikseen. Eihän tämä mitenkään liity työtehtävään eikä työnantajan edustamiseen. Jos joku on hartaasti uskonnollinen tai jollain on syvästi vihreät arvot tai joku muu puoluekanta, miten se liittyy työtehtävään ja miksi siitä pitäisi ylipäätä tehdä numeroa. Sisäinen henkilökohtainen juttu jota ei suinkaan tarvitse joka käänteessä julistaa. Eikä se ole näkyvä kuten tatska on :).
Jos ajattelee itseä työnantajana niin olisi kovin vaikea nähdä että palkkaamalla vihreitä arvoja ajavaan organisaatioon henkilö joka vähät välittää niistä ja inhoaa vihreitä arvoja,
että sellainen työsuhde toimisi. On parempi että asiat tulevat jo työhaastattelussa ilmi.
Ja kun laittaa itset työn tekiän rooliin niin on sekin vaikeaa jos sitten kun menee töihin huomaa että kaikki syrjii eikä pääse piireihin kun on syvästi uskonnollinen körtti lestadiolainen,
kun että olisi suoraan työhaastattelussa sanottu että sinä et nyt vaan sovi tähän yhteisöön.
Maailma vain on raadollinen mitä sitä kaunistelemaan.
Smooth varmaan takertui tuohon lauseen kinky osaan, se oli vain kevennyksenä. Ajatus oli että kun tatska on näkyvillä haastattelussa niin ainakin näkee heti yrityksen ja haastattelian
arvomaailman ja jos ei ongelmia niin hyvä ja jos jää vaivautunut olo niin sitten näkemiin.
Eihän siinä ole mitään mieltä että joka paikassa julistaa että on kinky ja miten ihanaa se on. Sama kuin mitä tietyt uskonnolliset ihmiset tekee kiertämällä ovalta ovelle
julistamassa omaa ilosanomaansa.
Se on totta että tietyissä töissä ei vaan voi olla tatskat näkyvillä. Jos ottaa kuvan näkyvään paikkaan niin siinä tietoisesti rajaa tietyn osan elämän mahdollisuuksista lopullisesti pois.
Toisaalta se varmaan taas avaa ovia joita muuten olisivat kiinni. Mene ja tiedä.
-
Smooth varmaan takertui tuohon lauseen kinky osaan, se oli vain kevennyksenä.
No minä nyt olen joskus sellainen itsepintainen inttäjä :).
Työhaastattelussa ei nykypäivänä oikeastaan saa kysyä mitään mikä ei liity työtehtäviin. Työhönottaja on todella paljon sen varassa mitä hakija itse kertoo ja siksi kai nämä ulkoiset seikat (vaatetus, lävistykset ym.) korostuvat kun yritetään saada kokonaiskuvaa ja peilaa, miten uusi tyyppi soveltuu tiimiin/ryhmään. Avoin, positiivinen ja tatuoitu on mielestäni niin paljon parempi vaihtoehto kun juro, viisasteleva mutta ilman tatuointeja.
-
Työhaastattelussa ei nykypäivänä oikeastaan saa kysyä mitään mikä ei liity työtehtäviin. Työhönottaja on todella paljon sen varassa mitä hakija itse kertoo ja siksi kai nämä ulkoiset seikat (vaatetus, lävistykset ym.) korostuvat kun yritetään saada kokonaiskuvaa ja peilaa, miten uusi tyyppi soveltuu tiimiin/ryhmään. Avoin, positiivinen ja tatuoitu on mielestäni niin paljon parempi vaihtoehto kun juro, viisasteleva mutta ilman tatuointeja.
Näinhän se menee. Yhtiskunta on siinäkin ottanut mielestäni taka pakkia. Työ haastatteluissa karsiutuu paljon soveliaita ihmisia ainoastaan sen takia, että
haastattelu tilanteessa kehon kieltä seuratessa alkaa hälytys kellot soida kun huomaa että nyt haastateltava salaa jotain.
No taas hurskaasti ja sinisilmäisesti ajateltu vaikka saisikin kysyä mitä huvittaa niin eihän mikään pakota vastaamaan rehellisesti.
Kyllä se pari ensimmäistä sekuntia ratkaseen sen pääseekö jatkoon vai lentääkö pihalle. Ihminen on kuitenkin vielä pohjimmiltaan primitiivinen eläin 10 000 vuoden takaisilla toimintamalleilla, ystävä vai vihollinen, taistele vai pakene.
-
Projekti etenee. Kävin siinä Pete's tattoossa ja vaikutti hyvältä. Ajankin sain vasta marraskuulle eli jonoa on mikä kielinee siintä että ei ole
ainakaan ihan huono paikka mikä oli sanottukin yhdeksi kriteeriksi ketjun alku päässä. Kuva kansiokin kiillä oli ihan jees.
Kuvaa pitää vielä vähän kehitellä. Kuvasta tulikin sitten sen verran kookas ettei sitä keralla pystytä tekemäänkään.
Pervosti asian vierestä. Liikkeessä käydessä tuli mieleen että se tatuontikone voisi olla häijy lelu. Sillä voisi ilman väriä
piikittää kehosta eri kohtia. Jos haluaa lisää intensiteettiä niin sivelee iholle ensin suolaa. Mitähän olisi väkevä chili liuos.
Se voisi olla jo liikaa.
Onkos kellään muuten tuollaista lelulaatikossa.
-
Pervosti asian vierestä. Liikkeessä käydessä tuli mieleen että se tatuontikone voisi olla häijy lelu. Sillä voisi ilman väriä
piikittää kehosta eri kohtia. Jos haluaa lisää intensiteettiä niin sivelee iholle ensin suolaa. Mitähän olisi väkevä chili liuos.
Se voisi olla jo liikaa
Ei siihen suolaa tai chiliä tarvita, kunhan valitsee oikean kohdan vartalosta....Nilkka ainakin on erittäin arka paikka, samoin olkavarren sisäpinta :)
-
Täytyykin surffata netissä ja kattoa mitä semmonen maksaa. Oletettavasti on törky hintanen joten joutunee kehittelemään oman version
jos sellaisen haluaa.
Sähkökammasharjaan levy mihin rokotus neula läpi about 1mm.
Hyi olkoon mitä tulee kehiteltyä ei sitä kuitenkaan uskalla käyttää kun neulakammoinen on.
-
Pervosti asian vierestä. Liikkeessä käydessä tuli mieleen että se tatuontikone voisi olla häijy lelu. Sillä voisi ilman väriä
piikittää kehosta eri kohtia. Jos haluaa lisää intensiteettiä niin sivelee iholle ensin suolaa. Mitähän olisi väkevä chili liuos.
Se voisi olla jo liikaa.
Onkos kellään muuten tuollaista lelulaatikossa.
Se, keneen sattuu mikäkin kohta, on todella yksilöllistä. Kohta, mikä oli mulle lastenleikkiä, oli puoliskolle ihan killeriä ja toisin päin. Mulle pahimmat kohdat ovat olleet kaula ja pohje. Sormiinkin sattuu aika huolella. Ite en välttis uskaltais lähteä kokeilemaan mitään chilejä nakuttamaan ihoon. Liian likaista IMO
Täytyykin surffata netissä ja kattoa mitä semmonen maksaa. Oletettavasti on törky hintanen joten joutunee kehittelemään oman version
jos sellaisen haluaa.
Sähkökammasharjaan levy mihin rokotus neula läpi about 1mm.
Hyi olkoon mitä tulee kehiteltyä ei sitä kuitenkaan uskalla käyttää kun neulakammoinen on.
Koneita saa jo parilla kympillä muuntajineen. Ja jos kone on tosiaan tarkoitus hommata vain BDSM leikkejä varten, käynee siihen tosiaan semmoisent "halppis kiinalaiset" Neuloja sitten myös ripakopallinen, koska nehän ovat kertakäyttökamaa.
-
Itselläni myös lämpötila vaikutti kipuun. Mitä lämpimämpi oli tatuoidessa, sitä enemmän se tuntui.
-
Lyhyt vastaus ekaan postaukseen: jos asiasta tarvitsee keskustelufoorumilta muiden mielipiteitä kysyä, niin älä ota.
Paremmalla ajalla lisäilen pari muutakin vastausta, itselläni kun on iso tatuointi selässä. Pääsyy ottamiseen oli se, että olin monia vuosia asiaa miettinyt ja todella minulle merkityksellisen kuvan halunnut, ts. koska itse tatuoinnin ottaa halusin. Painotus tarkoituksella tässä ja alkukommentissa nimenomaan sillä omalla halulla ja kiinnostuksella. Omaan kroppaan se kuitenkin tulee - sanoipa kuka tahansam kenen tahansa kulloinenkin omistaja mitä tahtoo.. ;) - ja itse sitä eniten joutuu ja myös SAA katsella. Pätee sitten niin hyvään kuin huonoonkin tatuointiin.
-
Aina silloin tällöin vuosien varrella putkahtaa mieleen että ottaisiko tatuoinnin.
Ja taas se on alkanut kaivertamaan mieltä.
Jotenka kysyisin mielipiteitä ihmisiltä jotka on sen ottaneet.
Itseä askarruttaa, ihmetyttä ja pelottaakin seuraavat asiat.
1) Käykö siinä niin että kun on yhden ottanut niin 10 vuoden
kuluttua on keho koristeltu kaulasta varpaisiin asti.
2) Jos on ottanut kuvan josta ei vuosien jälkeen enää pidäkkään
niin mitä sitten, eroonhan siitä ei pääse.
3) Kestääkö tatuointi piiskausta. Jos se hakataan säännöllisesti
veri mustelmille niin eikös se mene pilalle. Eli pitää valita
paikka niin että sitä ei piiskata.
4) Onko tatuoinnista ollut vuosien varrella haittaa.
5) Mistä tietää että tatuoija osaa hommansa ja kuvasta tulee
hieno.
6) Haminassa on sellainen kuin Pete's Tattoo onko kenelläkään siintä
kokemuksia.
1. riski on suuri..
2. sopeudu tilanteeseen ;D
3. kestää
4. ei
5. Katso töitä jotka hän on tehnyt..
6. en ole kuullut valituksia
-
Semmonen siintä sitten tuli. Se ei ole vielä valmis. Maisema puuttuu, ylös taivas josta pilvien lomasta näkyy sininen taivas ja valon säteet. Alas tulimeri laavaroiskeineen. Pirun ja enkelin alastomiin kehoihin tulee vielä ruoskan jäljistä punaisia veri viiruja.
Katsojalle se on vain kuva. Itselle siinä on paljon elementtejä eletystä elämästä.
Horoskooppi merkki kaksonen. Elämän ja rakastamisen vaikeus, taivas ja helvetti.
Toivo paremmasta, meni sitten taivaaseen tai helvettiin. Ilmavuus ja liike, kaiken jatkuvuus.
Sadomasokistinen minuus. Ja paljon muuta.
Projekti oli sangen pitkä. Kuva piti tehdä jo viime syksynä, mutta molemminpuolisten aikatauluvaikeuksien takia se onnistui vasta nyt.
Olen kuvaan enemmän kuin tyytyväinen jo tässä vaiheessa. Joillakin on kadehdittava taito piirtää kuvia ja kun alustakaan ei ole niitä helpoimpia.
-
On kyllä jumalattoman hyvin piirretty Rigori,mitä kännyllä tihrustaa.^
Tässä harmittelut Jennille samalla,ettei taaskaan ole sitä yhtä saturaista millä sen ekan lapsen nimikirjaimin koristetun rannekorun sais piirrettyä alkuun. Ehkä hautajaisissa sitte ;D
-
Eikö vanha sanonta ollut niin että ekan kuvan jälkeen iskee himo uuteen :-)
Näin ollu itsellä.
Ainoastaan talous ja ihon kunto on estänyt isompien kuvien teon.
Nyt on kaksi joilla on erittäin suuri henkilökohtainen merkitys.
Ensimmäiseen tuli niin paljon pieniä yksityiskohtia joilla oli merkitystä että se olisi pitänyt tehdä koko selän kokoiseksi jotta kaikki olisi näkynyt. Nyt se on olkapäässä eikä yksityiskohdat näy kuin itselle tai jollekin jolle kertoo niistä :-)
Kävin joku aika sitten neuvottelemassa yhden piirtäjän kanssa jonka galleriassa oli juuri seuraavan kuvan toivottu tyyli, jota olen etsinyt monta vuotta.
Jonoa sinne oli toista kuukautta. Mutta toivon että nahka alkaa olemaan siihen mennessä siinnä kunnossa että siihen voi piirrellä.
-
Tuleehan tuostakin kuvasta sangen hintava, mutta kun laskee miten paljon on mennyt
elämän aikana savuna ilmaan niin tatskan hinta ei ole mitään.
-
Semmonen siintä sitten tuli.
Kiva. :) Jokohan itse saisi edistettyä omaa ikuisuustatuointiprojektia josta olen täälläkin maininnut.