BDSM-baari
Aula - kaikille avoimet alueet => Lounge => Aiheen aloitti: -katy- - 15.01.2015, 17:46
-
Niin vannottelin itseäni,etten aloittele enää topikkeja,mutta tässä sitä taas ollaan. Asia vain kiinnostaa ja laaja-alaisesti.
Onko niin,että ihminen välttämättä tarvitsee rajojen asettajia yhteiskunnallisesti ja seksuaalisesti;tai rajojen laajentajia joissain tapauksissa? Eikö yksilöt itse kykene hallintaan /ilman ohjausta ja sääntöjä kaikki ajautusivat täyteen kaaokseen?
Mm. monet suuret maailman uskonnot sisältävät sääntöjä ja jopa käskyjä,joita noudattamalla ihmisen on mahdollista saavuttaa onnellisuus/onnellisuutta elämässään,mutta harva niiden harjoittaja ehkä uskaltaa kyseenalaistaa näitä ohjeita,käskyjä ja dogmeja. Suomessa lainsäädännön katsotaan pohjautuvan melkoisesti kristinoppiin ja luterilaisuuteen,mutta on kai siinä muutakin sisältöä. (en omista ainuttakaan lakikirjaa,enkä ole perehtynyt syvällisesti)
Kinkyssä monet nauttivat siitä,että kumppani on vallankahvassa ja voi sanella eriasteisesti,että mitä ja miten tehdään. Tällöin ei kai ole kyse siitä,että alistuva,subi,orja tmv. romahtaisi täysin ilman tätä hallintaa itseään kohtaan,mutta se tuo elämään suurta lisäarvoa. Tietenkin,jos ei koskaan voi toteuttaa seksuaalista ominaisuuttaan,se voi johtaa monenlaiseen onnettomuuteen,syyn ja seurauksen laki siis jollainlailla ? -
Mutta onko se vaarallista,jos joskus kukaan ei ole hallinnoimassa eikä käskyttämässä? Chmlnidaen kanssa oli juttua sellaisesta kuin vapaa tila,ja itse ainakin koen sellaisen tilan välttämättömyyden,oikeastaan ihan kaikessa.
Täydellinen ohjaus,raamit, säännöt,lokerot,joustamattomuus ymv. estävät luovuutta eli kaikkea sitä,mikä ikäänkuin uutena syntyy,siinä hetkessä ja tilanteessa, missä ihmiset ovat kanssakäymisissä keskenään..
Tämä aloitus ei ole kuitenkaan mielipide sinällään, vaan olisi mukavaa kuulla,mitä muut tästä ajattelevat ja miten ovat asian kokeneet elämässään :)
-
Niitä tarvitaan kai silloin jos haluaa saada isompia asioita aikaiseksi, eli sellaisia missä tarvitsee muiden ihmisten apua. Työpaikolla on kuri koska muuten työt ei todennäköisesti etenisi. Ihmiset istuisivat mieluummin kahviossa kun liukuhihnalla. Toki ne kenellä on aito intohimo työtään kohtaan ei kuria kaipaa, he tekevät töitä ihan luonnostaan. Mutta kuinka monella siivoojalla on suurta intohimoa työtään kohtaan?
Luomisen ja luovuuden kannalta se 'vapaa tila' on ehdottoman hyödyllistä, jopa välttämätöntä. Itse kutsun sellaista pitkäaikaista vapautta sanalla 'viidakko', koska äärimmilleen vietynä se on eläimeksi paluuta. Käytännössä se on mulle irti päästämistä kaikista säännöistä ja normeista. Kellolla ja kalenterilla ei ole enää merkitystä, kaikki on vapaata, elämä on ja tapahtuu vain siinä hetkessä missä elää.
Ensimmäinen asia mitä tapahtuu on unirytmin kääntyminen yö painotteiseksi jos nukkumista ei kontrolloi mitenkään. Se kai on se luonnollinen rytmi ihmiselle.. no, mulle ainakin. Luovuus ja energisyys kasvaa reippaasti koska sitä tekee niitä asioita mitä oikeasti haluaa, sen sijaan että tekisi niitä asioita joita täytyy tehdä.
Sellainen vapaalento on hauskaa ja taiteen kannalta erittäin hyödyllistä. Mutta tarpeeksi kauan kun on viidakossa, sitä alkaa kaipaamaan niitä sääntöjä ja rakennetta. Ihminen on pohjimmiltaan laiska otus.. no, mä ainakin. Se johtaa helposti siihen että loppujen lopuksi ei saa mitään aikaiseksi. Ja jos haluaa tehdä jotain pitkäjänteistä, joutuu asettamaan itselleen rajoja ja luomaan sääntöjä joiden puitteissa toimia.
Ennemmin tai myöhemmin sitä on luonut itselleen uuden häkin josta haluaa taas päästä ulos.. no, ainakin mun hulluudessa ::).
No joo, toi on ehkä vähän ääripäästä. Normaali arjessa normaali ihmisillä ei varmaan voi olla liikaa vapautta. Ne kenellä se valta on, he toki sitä vapautta pelkäävät.
Parisuhteessa kontrolli tuskin on kovin hyvä asia, miksi rajoittaa toista? Toki niitäkin "villi hevosia" kai löytyy joita pitää pitää hieman paikallaan, ihan heidän omaksi hyväkseen. Mutta jos se hallinta tapahtuu omaa epävarmuuttaan tms. paikatakseen, olisi peiliin katsomisen aika.
-
Niitä tarvitaan kai silloin jos haluaa saada isompia asioita aikaiseksi, eli sellaisia missä tarvitsee muiden ihmisten apua. Työpaikolla on kuri koska muuten työt ei todennäköisesti etenisi. Ihmiset istuisivat mieluummin kahviossa kun liukuhihnalla. Toki ne kenellä on aito intohimo työtään kohtaan ei kuria kaipaa, he tekevät töitä ihan luonnostaan. Mutta kuinka monella siivoojalla on suurta intohimoa työtään kohtaan?
Olisin halunnu lainata koko tekstisi,mutta typistän.
Olen viimeiset 10 vuotta miettinyt, että mihin tarvitaan erillistä esimiestä,tiimityössä. Henkilöä,joka ei halua ymmärtää,mikä on sen tiimin ja yksittäisen työntekijän työn sisältö..työn kuvauksen toki voi lukea ihan kuka vaan esim. kaupungin lehdyköiltä ,netistä.
Vuoden sisällä on selvinnyt viimein esimiehen pyrkimys : Hajota ja hallitse-
Hän on tosiaan onnistunut hajottamaan liki 10 vuotta toimineen tiimin,joka myötä- ja vastamäessä on potkinut toinen toistaan jaksamaan. Työn määrä ja vaativuus ei ole mihinkään muuttunut-ainoastaan se, että sillä ei ole mitään arvoa, milloinkaan,on tullut selväksi kuin koskaan aiemmin.
En uskalla ajatella, että mitä ajattelevat nokkimisjärjestyksessä ylemmät tahot,aina eduskuntaan ja hallitukseen saakka,kun siis jo pikkumies on näin sairas/tapansa johtaa,olla esimies,on aivan kipeää-
No mutta, tässähän ollaan aivan topikissa C:-)
-
Meillä suhteessa säännöt ja tavat toimia eivät ole niinkään rajoitteita ja estämässä mitään, enemmänkin ohjaavat ja kanavoivat toimintaa. Hallinnan ja kontrollin ei tarvitse olla jäykkää ja joustamatonta - eihän se palvelisi mitään ja tekisi arjesta aika toimimatonta. Eikä niitä kaikessa tarvita, kysyn kun haluan tietää miten Isäntä haluaa asioita hoidettavan.
Koko maailman kannalta ohjaus ja kontrolli lienee jossain määrin tarvittavaa. Esimerkiksi käyttäytymistavat ja -säännöt ovat hyviä olemassa, helpottaa ihmisten välistä kanssakäymistä.
-
Joo, Nuppuorjan kanssa tässä asiassa samoissa uomissa :)
Voisiko ajatella niin, että kuitenkin rakettitieteellä, ohjuksilla ja tällä skenellä on jotain yhteistä (vrt otsikko), niin kaukaa haetulta ja kovalta pamaukselta kuin se ehkä kuulostaakin?
-
@katy
Noita varmaan riittää, huonoja esimiehiä. Mutta kai niitä hyviäkin on jossain olemassa. Isommat herrat ajattelee isompia kokonaisuuksia, siellä taitaa matematiikka ja numerot merkitä enemmän. Ja jos ei ole mukana tekemässä, on vaikea ymmärtää millaista työ on ja mikä olisi paras tapa toteuttaa se. Siinä se työnjohtaja/esimies olisi avain asemassa. Mutta jos siinä tehtävässä on joku 'tapaus', niin pahimmillaan koko operaatio kärsii.
Työntekijänä siinä ei kai muuta voi kun hyväksyä kohtalonsa, tai yrittää välittää viestiä ylemmälle taholle, esimiehen ohi. Voihan se tietysti olla että ylempi taho jo tietää kaiken, mutta kun siellä pelataan numeroilla ei ihmisten jaksamisella yms. ole niin väliä.. ellei se vaikuta suoraan tulokseen. Loppuunpalanut työntekijä sitten tippuu valtion turvaverkkoon ja tilalle palkataan uusi työjuhta.. tai sälytetään työtaakka jollekin muulle.
No, ei kai se noin kylmää ole, ainakaan joka paikassa. Kai niitä vanhan ajan firmojakin vielä on olemassa, niitä joissa työntekijä on osa perhettä.
Mutta takas topikin kysymykseen... vastaukseni on kyllä, ei ja ehkä. :)
-
Koko maailman kannalta ohjaus ja kontrolli lienee jossain määrin tarvittavaa. Esimerkiksi käyttäytymistavat ja -säännöt ovat hyviä olemassa, helpottaa ihmisten välistä kanssakäymistä.
Nii-i. Kyllä mä tuossa mietin sitäkin,että pärjäisikö ihminen ilman yhteisiä sääntöjä,lakeja ja normeja,jotka siis tulevat ihmisen itsensä "ulkopuolelta",opetettuna. Että olisiko tuho ja kaaos aivan varmasti ainut lopputulos,jos ihminen joutuisi ihan itse,ilman ulkoaopittuja sääntöjä ja lakeja,perinteitä jne.ratkaisemaan olemisensa ja käyttäytymisensä
No mm. terroristeilla on ihan omat sääntönsä,jotka ovat aika kaukana näemmä siitä "rakkauden laista".
Ja voiko joskus jättää käyttämättä oikeutensa itseilmaisuus,vai onko se oltava mahdollista ja oikein ihan joka tilanteessa..tämmösiä sitä täällä erakkopirtissä pähkäilee, eikä se ehkä johda yhtään mihinkään :D
-
Ensimmäisenä lyhyt vastaus otsikon kysymykseen: Kyllä lähes aina.
Sitten perusteluita vähän pidemmin.
Ihminen syntyy hyvin hyvin keskeneräisenä. Meidän selviytymisemme on niin sidoksissa hoitajaan että jo se antaa vastauksen kysymykseen. Emme voi selvitä elossa ilman sääntöjä, kontrollia, ohjausta ja hallintaa. Ja se rakentaa sen kaiken meihin itseemme sisään; säännöt, ohjauksen ja kontrollin. Ihminen ei ole ihminen ilman sitä (joo, ne villilapset jotka ovat kasvaneet ilman ihmiskontaktia ovat hyvä osoitus asiasta; nut cakes).
Mutta ihmisen erityisyys taas on sitten tuossa "vapaassa tilassa". Se on se mikä erottaa meidät muista olennoista. Me emme ole vain eläimiä. Niin kiva kun olisi joskus niin ajatella (ja toimiakin).
Tuomme siihen vapaaseen tilaan aina väistämättä kulttuurisen ja sosiaalisen rakenteemme, se kannattelee olemistamme tässä ja nyt ja se myös ohjaa tulevan suuntaa. Mutta.
Ilman sellaisia aivoja kuin ihmisellä on uudenlaisen kulttuurin rakentuminen ei olisi mahdollista (toivottavasti ne vain riittävät sillä kun katsoo ympärilleen niin aika paskassa tilanteessa olemme).
Meillä on ainutlaatuinen ominaisuus kyetä muokkaamaan tulevaa. Meillä on kieli, symbolit ja abstarktin ajattelun kyky. Niin pienemmässä kuin suuremmassa mittakaavassa voimme joka hetki kyseenalaistaa menneen ja tehdä valintoja jotka muokkaavat tulevaa erilaiseksi eiliseen verrattuna. Ja tämä koskee kaikkea yhteisöllisyyttä (jopa sitä joka on rakentunut sisällemme ja muodostaa itsereflektoivan identiteettimme).
-
Ihminen syntyy hyvin hyvin keskeneräisenä. Meidän selviytymisemme on niin sidoksissa hoitajaan että jo se antaa vastauksen kysymykseen. Emme voi selvitä elossa ilman sääntöjä, kontrollia, ohjausta ja hallintaa. Ja se rakentaa sen kaiken meihin itseemme sisään; säännöt, ohjauksen ja kontrollin. Ihminen ei ole ihminen ilman sitä (joo, ne villilapset jotka ovat kasvaneet ilman ihmiskontaktia ovat hyvä osoitus asiasta; nut cakes).
Mutta ihmisen erityisyys taas on sitten tuossa "vapaassa tilassa". Se on se mikä erottaa meidät muista olennoista. Me emme ole vain eläimiä. Niin kiva kun olisi joskus niin ajatella (ja toimiakin).
Tuomme siihen vapaaseen tilaan aina väistämättä kulttuurisen ja sosiaalisen rakenteemme, se kannattelee olemistamme tässä ja nyt ja se myös ohjaa tulevan suuntaa. Mutta.
Ilman sellaisia aivoja kuin ihmisellä on uudenlaisen kulttuurin rakentuminen ei olisi mahdollista (toivottavasti ne vain riittävät sillä kun katsoo ympärilleen niin aika paskassa tilanteessa olemme).
Meillä on ainutlaatuinen ominaisuus kyetä muokkaamaan tulevaa. Meillä on kieli, symbolit ja abstarktin ajattelun kyky. Niin pienemmässä kuin suuremmassa mittakaavassa voimme joka hetki kyseenalaistaa menneen ja tehdä valintoja jotka muokkaavat tulevaa erilaiseksi eiliseen verrattuna. Ja tämä koskee kaikkea yhteisöllisyyttä (jopa sitä joka on rakentunut sisällemme ja muodostaa itsereflektoivan identiteettimme).
Onhan se aika erikoista, että maista, joissa perheen merkitys on korostetummin esillä, ja joissa on aivan selvät sävelet mm. heikompiosaisia kohtaan,tulee henkilöitä,joille tavalliset käytössäännöt on aivan hepreaa.
Itse koen sen kuitenkin niin, että hyvin pieni vähemmistö käyttäytyy tuhoisalla tavalla,mutta sen verran viisaasti kuitenkin, että muiden on hyvin vaikea puuttua asiaan,ilman että syyllistyisi ihan samanlaiseen mielettömyyteen.
Onkohan ihmisellä sittenkin jokin itsetuhogeeni,halutessaan hallita jotain pientä osaa edes,mutta oma pikkutontti on päin hevonpersettä,alunperinkin
-
Puhut arvoituksin katy.
Viittaatko siihen että jotkut ottavat kalasnikovit ja laskevat hengiltä yltiösolidaarisen massa- ja sosiaalisen median silmien alla joitakin joille se heprea ei ehkä niin vierasta ole....entä keitä ne "muut" ovat joiden tulisi puuttua; samaan suuntaan rukoilevia, jotka sanoutuvat irti moisesta mielettömyydestä, vai jopa aivan toisia jumalia, täysin materialistisia, palvovia, joilla lahtaaminen hoidetaan mieluiten toisen maalla, eikä media ole siitä juurikaan kiinnostunut.
Itse en itsetuhogeeneihin ja luontaiseen agressiivisuuteen ihmisessä usko. Siihen kyllä että ihminen voi harhautua vääriin arvoihin ja sitten myös väärään toimintaan, ja sitä voi olla vaikea muuttaa sitten kun on se on jo kestänyt sukupolvia ja on rakenteellista.
-
Kaippa mä eniten sitä terrorismia tuossa ajattelin. Että kun siihen olisi puututtavat,mutta keinot taitavat olla aika vähissä jne.
-
Newtonin ensimmäisen lain mukaan ihminen tekee juuri sitä mitä tykkää, ellei joku yhtä vahva ole estämässä.
Periaatteessa uskon, että ihminen tarvitsee aina jonkinlaisia rajoja yhteiskuntakelpoiseen elämään. Kaikki rajat eivät ole aina näkyviä ja konkreettisia kuin vaikkapa lait, vaan on myös huomaamattomampia rajoja, kuten yksilön lapsuudessa oppima moraali.
Ihminen yksilönä pystyisi kyllä elämään ilman rajoja, mutta ilman yhteisesti sovittuja lakeja ei yhteiskunta pystyisi toimimaan kokonaisuutena. Yhteiskunnan kaatuminen taas johtaisi siihen, että ihmiset eläisivät kuin metsän elikot. Myös metsän eläimillä on omat rajoituksensa ja sääntönsä. Vahvempi voittaa. Vahvempi johtaa laumaa, ja asettaa rajat heikommilleen. Vahvempi vie heikommalta saaliin, koska saaliin riistäminen heikommilta on helpompaa, kuin sen hankkiminen itse.
Täysinkin ilman rajoitteitakin yksilö voisi tulla toimeen, ainakin niin kauan, kun kohtaisi kaltaisensa. Tällöin todennäköisesti päädyttäisiin konfliktiin, ja voittava osapuoli määrittelisi taas rajat.
-
Kaippa mä eniten sitä terrorismia tuossa ajattelin. Että kun siihen olisi puututtavat,mutta keinot taitavat olla aika vähissä jne.
Niinpä. Samaa mieltä; terrorismiin olisi puututtava. Muistaen että mikään ei ole ihmiselle niin vaikeaa kuin nähdä oman kulttuuris-sosiaalisen olemisensa yli. Ja muistaen että ihminen on ennen kaikkea yhteisöllinen olio.
Meidän maailmamme ei ole oikeudenmukaisuudessaan sellainen että voisimme nostaa syyttävän sormemme vain kohden itää. Ihmishenki ei ole yhtä arvokas joka puolella. Meillä raskaan sarjan murhaajat paistattelevat mediassa vapaalla jalalla solidaarisuuskulkueissa vaikka omien käsien veri ei ole edes ehtinyt kuivua.
Sellaisessa maailmassa on turha ruveta syyttämään toista, joka ei ole niin kaveri, sellaisista asioista (tappaminen), mitä toinen, joka on enemmän kaveri, on tehnyt. Meillä kaikilla kuitenkin on tietona ja kokemuksena edessämme maailma arvoineen jossa elämme. Jokainen voi miettiä pystyykö sen hyväksymään. Minä en kykene. Näin ollen ymmärrän ihmisiä (esim nyt muslimeita) jotka tuntevat tulevansa väärin kohdelluiksi tässä maailmassa.
Ja ei, en tarkoita että hyväksyn terrorismin; en tod hyväksy. Mutta en myöskään hyväksy muuta tappamista jota tehdään muualla. Sekin on terrorismia. Mutta kaikki tappaminen ei ole samalla tavalla tuomittua julkisesti.
Ja tähän (kevennyksenä..?):http://www.verkkomedia.org/news.asp?mode=5&id=12682
Ja vähemmän kevyesti:
http://www.filmsforaction.org/articles/noam-chomsky-their-terrorism-versus-our-terrorism/
-
Newtonin ensimmäisen lain mukaan ihminen tekee juuri sitä mitä tykkää, ellei joku yhtä vahva ole estämässä.
Periaatteessa uskon, että ihminen tarvitsee aina jonkinlaisia rajoja yhteiskuntakelpoiseen elämään. Kaikki rajat eivät ole aina näkyviä ja konkreettisia kuin vaikkapa lait, vaan on myös huomaamattomampia rajoja, kuten yksilön lapsuudessa oppima moraali.
Ihminen yksilönä pystyisi kyllä elämään ilman rajoja, mutta ilman yhteisesti sovittuja lakeja ei yhteiskunta pystyisi toimimaan kokonaisuutena. Yhteiskunnan kaatuminen taas johtaisi siihen, että ihmiset eläisivät kuin metsän elikot. Myös metsän eläimillä on omat rajoituksensa ja sääntönsä. Vahvempi voittaa. Vahvempi johtaa laumaa, ja asettaa rajat heikommilleen. Vahvempi vie heikommalta saaliin, koska saaliin riistäminen heikommilta on helpompaa, kuin sen hankkiminen itse.
Täysinkin ilman rajoitteitakin yksilö voisi tulla toimeen, ainakin niin kauan, kun kohtaisi kaltaisensa. Tällöin todennäköisesti päädyttäisiin konfliktiin, ja voittava osapuoli määrittelisi taas rajat.
En uskoisi ihan ekana mekaniikan lakeja kun halutaan ymmärtää ja analysoida ihmisen käyttäytymistä.
-
Meidän maailmamme ei ole oikeudenmukaisuudessaan sellainen että voisimme nostaa syyttävän sormemme vain kohden itää. Ihmishenki ei ole yhtä arvokas joka puolella. Meillä raskaan sarjan murhaajat paistattelevat mediassa vapaalla jalalla solidaarisuuskulkueissa vaikka omien käsien veri ei ole edes ehtinyt kuivua.
Sellaisessa maailmassa on turha ruveta syyttämään toista, joka ei ole niin kaveri, sellaisista asioista (tappaminen), mitä toinen, joka on enemmän kaveri, on tehnyt. Meillä kaikilla kuitenkin on tietona ja kokemuksena edessämme maailma arvoineen jossa elämme. Jokainen voi miettiä pystyykö sen hyväksymään. Minä en kykene. Näin ollen ymmärrän ihmisiä (esim nyt muslimeita) jotka tuntevat tulevansa väärin kohdelluiksi tässä maailmassa.
Ja ei, en tarkoita että hyväksyn terrorismin; en tod hyväksy. Mutta en myöskään hyväksy muuta tappamista jota tehdään muualla. Sekin on terrorismia. Mutta kaikki tappaminen ei ole samalla tavalla tuomittua julkisesti.
Olen paljolti samaa mieltä pohdiskelusi kanssa. Siiitä olen täysin eri mieltä, etteikö saisi ja jopa pitäisi tuomita sitä, joka on oman moraalin vastaista. Vaikuttimet vaikka miten raukkamaiseen tai järjettömään tekoon voi käsittää, mutta se ei, kuten ei sinustakaan, ole hyväksymistä, mutta ne on myös rohjettava selkeästi tuomita väärinä, moraalittomina, tekoina. Vaikka yhteiskunta, jossa elän ei ole täydellinen, se ei minusta anna oikeutta olla tuomitsematta vääryyttä, jota tapahtuu. Tapahtuu missä vain ja mistä vaikuttimista tahansa. Moraalittomuus ja väärät teot on aina tuomittava. Jos et tuomitse, annat väärän, hyväksyvän ymmärtävän, signaalin.
-
Moraalittomuus ja väärät teot on aina tuomittava. Jos et tuomitse, annat väärän, hyväksyvän ymmärtävän, signaalin.
Ei nyt niinkään.
Kannattaako kaikkiin puuttua.
Moraalinvartijoita on maailma täynnä. Niitä ketkä ovat tietävinään mikä on oikein ja mikä väärin ja miten juuri sinun pitäisi elää.
-
Ei nyt niinkään.
Kannattaako kaikkiin puuttua.
Moraalinvartijoita on maailma täynnä. Niitä ketkä ovat tietävinään mikä on oikein ja mikä väärin ja miten juuri sinun pitäisi elää.
Kyse ei ole muiden moraalin vartioinnista, vaan siitä, että itse tietää oman moraalinsa, oikean ja väärän.
-
Niin, Master T ja Lady Whip. Tarkoitan lähinnä sitä että tuomitsen sen ettei massamedia tuomitse tasaveroisesti kaikkea väärää mitä tapahtuu.
Silloin koen etten voi saada asianmukaista informaatiota ja suuni on suljettu ja käteni voimattomat (sillä korvilleni ja silmilleni ei kerrota ja näytetä totuutta).
Ja tarkoitan myös sitä että jos me haluamme elää oikeudenmukaisessa maailmassa rauhassa yhdessä niin tällainen toiminta vain ei ole se tie joka siihen vie. ihmiselle, kaikille tässä maailmassa, on hyvin olennaista että voi hyväksyä sen minkälaisessa yhteiskunnassa elää, sen minkälaisia arvoja julkisesti pidetään esillä. Koen todella vaikeaksi esillä olevien arvojen allekirjoittamisen.
Tuomitsen mielessäni kaiken mikä on väärin ja vastoin arvojani. Mutta vaikka hetki ja elämä huutaa koko ajan joka hetkistä päätöstäni oikein tekemisestä ja sanomisesta valintoineen niin koen sen todella vaikeaksi tällaisessa maailmassa jossa esille tuodut arvot ovat sellaisia kuin ne valtamediassa ovat.
Silloin on parempi etten tuomitse sellaista josta en edes ole varma mitä sen takana oikeasti on, tai mistä on kyse. Asiat eivät aina ole niin selkeitä ja helppoja kuin ihmiset tuntuvat haluavan ajatella ja uskoa.
Eli se singnaali jonka haluan antaa on että kannattaa miettiä hetki ennen kuin laittaa fb-statukseensa mitään Je suis Charlieta tai muuta vastaavaa. Sillä vaikka tuomitsen sen teurastuksena niin en tiedä ketä kohden osoitan tuomioni. Ja jos tuomitsen sen julkisesti niin minun tulisi tuomita kaikki muukin vastaava ja olen aivan hukassa koska en enää tiedä mitä muuta minulle jäisi kuin tuomita päivät pääksytysten erilaisia kauheuksia tässä maailmassa joka päivä. Enkä ymmärrä sitä missä niistä kaikissa on kyse ja kuka on ketäkin vastaan ja miksi.
Eli en halua tanssia sitä tanssia jota minulle valtamediasta tahditetaan ja minusta ihmiset ovat kovin hurmoshenkisiä tällaisissa tempauksissaan ja niihin menemisissään ja se pelottaa minua.
-
Ei nyt niinkään.
Kannattaako kaikkiin puuttua.
Moraalinvartijoita on maailma täynnä. Niitä ketkä ovat tietävinään mikä on oikein ja mikä väärin ja miten juuri sinun pitäisi elää.
Kyse ei ole muiden moraalin vartioinnista, vaan siitä, että itse tietää oman moraalinsa, oikean ja väärän.
Juuri näin, kyse on nimenomaan siitä ettei itse ole valmis olemaan sellaisten ihmisten kanssa tekemissä jotka toimivat omaa moraalia vastaan. Siitä ne rajat tulee toiselle.
IKRM
-
Eli se singnaali jonka haluan antaa on että kannattaa miettiä hetki ennen kuin laittaa fb-statukseensa mitään Je suis Charlieta tai muuta vastaavaa. Sillä vaikka tuomitsen sen teurastuksena niin en tiedä ketä kohden osoitan tuomioni. Ja jos tuomitsen sen julkisesti niin minun tulisi tuomita kaikki muukin vastaava ja olen aivan hukassa koska en enää tiedä mitä muuta minulle jäisi kuin tuomita päivät pääksytysten erilaisia kauheuksia tässä maailmassa joka päivä. Enkä ymmärrä sitä missä niistä kaikissa on kyse ja kuka on ketäkin vastaan ja miksi.
Eli en halua tanssia sitä tanssia jota minulle valtamediasta tahditetaan ja minusta ihmiset ovat kovin hurmoshenkisiä tällaisissa tempauksissaan ja niihin menemisissään ja se pelottaa minua.
Ymmärrän ajatuksesi. Maailmassa on paljon väärää ja tuomittavaa, mutta kaikkea ei kykene tuomitsemaan, vaikka kaikki oikeat tiedot olisikin käsillä. Vastaus tuohon ongelmaan ei minulle ole kaiken tuomitsemattomuus. Riippumatta tiedon vähäisyydestä, voin silti tuomita jokaisen ihmsen teurastajan. Olennaista on se, että tuomitsee sen, jota pitää teurastuksena.
Tuo, mitä kirjoitat hurmoshenkisyydestä, on myös minusta totta. Hurmoshenkisyys on juuri sitä, jota tuomitaan, vaikka je suis Charlie statuksilla.
-
Tarkoitan lähinnä sitä että tuomitsen sen ettei massamedia tuomitse tasaveroisesti kaikkea väärää mitä tapahtuu.
Silloin koen etten voi saada asianmukaista informaatiota ja suuni on suljettu ja käteni voimattomat (sillä korvilleni ja silmilleni ei kerrota ja näytetä totuutta).
Ja tarkoitan myös sitä että jos me haluamme elää oikeudenmukaisessa maailmassa rauhassa yhdessä niin tällainen toiminta vain ei ole se tie joka siihen vie. ihmiselle, kaikille tässä maailmassa, on hyvin olennaista että voi hyväksyä sen minkälaisessa yhteiskunnassa elää, sen minkälaisia arvoja julkisesti pidetään esillä. Koen todella vaikeaksi esillä olevien arvojen allekirjoittamisen.
Tuomitsen mielessäni kaiken mikä on väärin ja vastoin arvojani. Mutta vaikka hetki ja elämä huutaa koko ajan joka hetkistä päätöstäni oikein tekemisestä ja sanomisesta valintoineen niin koen sen todella vaikeaksi tällaisessa maailmassa jossa esille tuodut arvot ovat sellaisia kuin ne valtamediassa ovat.
Silloin on parempi etten tuomitse sellaista josta en edes ole varma mitä sen takana oikeasti on, tai mistä on kyse. Asiat eivät aina ole niin selkeitä ja helppoja kuin ihmiset tuntuvat haluavan ajatella ja uskoa.
Eli se singnaali jonka haluan antaa on että kannattaa miettiä hetki ennen kuin laittaa fb-statukseensa mitään Je suis Charlieta tai muuta vastaavaa. Sillä vaikka tuomitsen sen teurastuksena niin en tiedä ketä kohden osoitan tuomioni. Ja jos tuomitsen sen julkisesti niin minun tulisi tuomita kaikki muukin vastaava ja olen aivan hukassa koska en enää tiedä mitä muuta minulle jäisi kuin tuomita päivät pääksytysten erilaisia kauheuksia tässä maailmassa joka päivä. Enkä ymmärrä sitä missä niistä kaikissa on kyse ja kuka on ketäkin vastaan ja miksi.
Eli en halua tanssia sitä tanssia jota minulle valtamediasta tahditetaan ja minusta ihmiset ovat kovin hurmoshenkisiä tällaisissa tempauksissaan ja niihin menemisissään ja se pelottaa minua.
Kokolailla samat ajatukset noista.
Eikä nämä tunnu tosiaan kovin "helpoilta" asioilta. Jos alkaisi tutkimaan ja olemaan päivittäin ajan tasalla kaikista kauheuksista ja vääryyksistä,mulla ainakin polla taitaisi kajahtaa,jos ei vielä ole sitä tehnyt.
En koe henk.koht., että funfdamentalismiin kannattaa vastata samalla mitalla,mutta luottamukseni ja toivoni laitan maltillisiin ihmisiin, oli mikä uskonto tai maailmankatsomus kyseessä. Viimeksi kun katselin jotain pätkään maahanmuuttoasioihin liittyen, siellä mainittiin termi ateistijihadisti ja itse olen käyttänyt mm. sanaa talebankrititty- ja kyllä mua välillä naurattaakin nämä asiat. Ja se auttaa, kun mm. työssä on maltilllisia muslimeita, jotka tuomitsevat nämä terroriteot täysin.
Yhtenä kauheana esimerkkinä voisi myös tuomita Brasilian lapsikaupan, jossa liki satatuhatta lasta velloo aikuisten käsissä ja huumeorjuudessa. Kukahan piirtäisi näistä pilakuvia tai ottaisi muulla tavoin kantaa , boikotoisi vaikka Rion karnevaaleja tms.