BDSM-baari
Kirjasto - jäsenille tarkoitetut alueet => Päiväkirjat => Näkökulmia lokerosta ja sen vierestä => Aiheen aloitti: Kolumnisti - 09.02.2015, 07:34
-
Ankeanharmaata kinkyilyä
Yksi viime vuosien kohutuimmista kirjoista on ollut 2011 ilmestynyt Fifty Shades of Grey. Ensi perjantaina tulee ensi iltaan siihen pohjautuva elokuva.
Olen lukenut kolmesta kirjasta ensimmäisen ja se hämmensi minua kovasti. Se on aivan kammottavan huonosti kirjoitettu ja käsittämättömän pitkäveteinen, mikä saa ihmettelemään sen valtavaa suosiota. Tämän ei kuitenkaan ole tarkoitus olla kirja-arvostelu, vaan kolumni kirjan ja sen saaman vastaanoton herättämistä ajatuksista.
Kirjaa mainostetaan kinkykirjallisuutena, mutta hyvin vähän ainakin ensimmäisessä osassa pervoillaan. Lähinnä se sisältää epärealistisia kuvauksia varsin vaniljaisesta seksistä. Muutaman kerran annetaan kevyesti piiskaa ja siinä se suurin piirtein olikin. Minua häiritsi kuitenkin kinkyilyn puutetta enemmän miespäähenkilön suhtautuminen kinkyilyyn. Hän yrittää kaikin mahdollisin keinoin painostaa täysin kokemattoman vaniljanaisen kanssaan kinkysuhteeseen.
Ymmärrän, että teos on enemmän harlekiiniviihdettä kuin opas kinkyilyn maailmaan. Silti monille vaniljoille tai kokemattomille mutta kiinostuneille tämä on ensimmäinen kosketus aiheeseen. Tuntuu ikävältä, että kirjassa pervoilusta annetaan monella tavalla huono kuva. Amerikkalaiset BDSM-yhdistykset ovatkin kritisoineet kirjaa juuri tästä syystä.
Käsittääkseni kuitenkaan pervot eivät ole Suomessa nousseet barrikadeille kirjan vääristyneen kinkykuvan vuoksi. Enkä sinne ole lähdössä itsekään. Sillä vaikka kirjan kuvaus kinkyjen toiminnasta ja mielenmaisemasta oli lähinnä epämiellyttävä, ei se varsinaisesti poikkea isosta osasta muuta fiktiota. Aivan yleisesti kirjoissa ja elokuvissa ihmiset tekevät väkivaltaa toisille eikä niitä silti tuomita siitä. Ja jos ajatellaan kinkykirjalliduuden klassikoita, ei esimerkiksi de Saden kirjoissa voida puhua vähimmässäkään määrin konsensuaalisesta toiminnasta.
Sen lisäksi että kinkyt itse eivät ole pelkästään riemuissaan kirjasta, Yhdysvalloissa on käynnissä kampanja elokuvaa vastaan ja se on leviämässä myös Eurooppaan.
50dollarsnot50shades-kampanjan tarkoituksena on saada ihmiset lahjoittamaan rahat "parisuhteissaan hyväksikäytetyille uhreille. Sellaisille, joiden suhteita kirjasarjassa ihannoidaan ja romantisoidaan." Tämän puolesta puhuvat ihmiset pitävät automaattisesti kaikkea BDSM-toimintaa väkivaltana ja tuomittavana.
Eri syyt vastustaa elokuvaa (ja siinä sivussa kirjaa) menevät lehdistössä iloisesti sekaisin eikä vaniljainen lukija välttämättä pysy kärryillä siitä, mitä pitäisi boikotoida ja mistä syystä. Useimpia ei varmasti juuri kiinnostakaan, koska heille kyseessä ei ole elämää suurempi asia vaan yksi elokuva muiden joukossa, kaksi tuntia ja viisi minuuttia kevyttä viihdettä.
Fifty Shades of Grey-elokuva on siis tulossa ensi-iltaan ensi perjantaina. Noin komenkymmenen kinkyn porukka on lähdössä katsomaan sitä täyteen kinkysotisopaan sonnustautuneena. Minäkin olen subini kanssa mukana tuossa joukossa. Odotukset elokuvan suhteen ovat hyvin matalalla, ja olenkin lähdössä mukaan lähinnä koska kyseessä on tilaisuus viettää aikaa kanssapervojen kanssa ja ehkä samalla hiukan hätkäyttää vaniljoita kinkypukeutumisella ja rekvisiitalla.
Vaikka Fifty Shades of Greyn kinkykuva ei olisikaan oikeanlainen, on kuitenkin hyvä että se on tuonut BDSM:n uudella tavalla julkisuuteen ja keskustelunaiheeksi myös peruspirkon työpaikan kahvihuoneeseen. Ehkä jonain päivänä pervous on niin normaalia, että siinä ei enää ole kenellekään mitään päiviteltävää.
(http://www.bdsmbaari.net/index.php?action=dlattach;attach=165;type=avatar)
-isabella
Kirjoittaja on kirjallisuuden suhteen nirso puolijulkipervo, joka yrittää urheasti pysyä hereillä koko elokuvan ajan.
-
Hyvä ja asiallinen kirjoitus Isabellalta.
PS. Kaikki kaikki leffaan menijät eivät ole erityisen kinkysti pukeutuneita - korsettia ei varmastikaan lasketa ;)
-
Heh, olin vanhojen vaniljakaverieni kanssa syömässä lauantaina ja yksi heistä alkoi saatää 50-leffaan menoa tyttöporukalla. Pistin käden hänen olkapäälle ja sanoin "kiitos kun et pyydä mua, kun en pystynyt lukemaan edes ekaa kirjaa" :) olisin saattanut lukea, mutta netissä näkemieni katkelmien perusteella joku raja tekstin huonoudellakin. Tämä oikeastikin pääasiallinen perusteeni sopii kerrottavaksi myös heille, joille olen vielä kaapissa.
-
Pääsin trilogian ensimmäisen osan sivulle 57. Minusta ei löytynyt sisäistä masokistia jatkamaan pidemmälle. Hämmentävän "lukukokemuksen" jälkeen ihmettelin kuinka ihmeessä kirjasta on voinut tulla best-seller. Ehkä kirjan saavuttama suurmenestys kertoo ennemminkin harlekiinikirjojen yleisestä tasosta ja niiden kohdeyleisöstä, kuin itse kirjan ansioista. Piinaavia elokuvahetkiä kaikille ensi-iltaan menijöille. ;)
-
Mä en saanut luettua kirjan suomennettua ekaa osaa kuin pari sivua, joten elokuva tulee ehkä olemaan jännittävä ylläri :D
Edellisessä, naisvaltaisessa työpaikassani nuorimmat naispuoliset työkaverit lainailivat kirjaa posket punaisina hihitellen, joten kirjasarjalla mitä ilmeisimmin on sille altis lukijajoukko nuorten, romantiikannälkäisten vaniljojen joukossa?
-
Luin kaikki 3 kirjaa, menen katsomaan elokuva, en ole masokisti. Samaa huttua kuin 99% muustakin elokuvatarjonnasta, unohetaan se nimi taikka hype ja katotaan vaan hollywootin katselmus asiasta.
Kauhea haloo saadaan parista kirjasta ja yhdestä elokuvasta, BDSM-tyypit taitaa olla vähän kuin LOTR taikka Star Wars hörhöt :D
-
Mikä on kinky pukeutuminen? Sillä miten pukeutuminen mitenkään muuten kuin fetissiä kautta on kinkeytä, eli onko kyseessä ennemminkin fettareiden valistusta matka vaniljoissa pariin? Tietenkin ymmärtää pitää joillekin kinkyyden olevan jotenkin kiinni materiaalin, joka jollain kummallatavalla heidän persoonaa muuttaa☺
-
Jokaista valtavirrasta poikkeavaa leffaa tai kirjallista tuotetta rummutetaan kohtuuttomasti rajojarikkovana virstanpylväänä.
Hypetys on sen mukainen. Toki sen ympärille voi rakentaa tapahtumia ja "kohunäyttelijöiden" uskallusta tulla hetkeksi out-of-the-box.
Aikoinaan (1990 jotain)Diana-teatteri esitti Almodovaria, jota katsottiin pesän vuoksi. Sitten tuli "Ota minut. Sido minut"...extaattiset odotukset...en päässyt kärryille, mutta pesää tuli. :)
Kai näihin voi suhtautua myös positiivisesti.
Nimim. Positiivinen kyynikko
-
BDSM-tyypit taitaa olla vähän kuin LOTR taikka Star Wars hörhöt :D
Ihan järkyttäviä larppaajia "me" ollaanki ;D
-
Voi ei. Olen tulossa ensi-iltaan, mutta en ajatellut korsettia kummempaa kinkyä laittaa päälleni. Ja siis laitan kyllä muutakin vaatetta :D En kuulu niihin, joilla on tarvetta hätkäyttää muita saati tuoda enempää itsestäni julkisesti esiin.
Leffa saattaa olla alkua lukuunottamatta ylläri itsellenikin, ekaa osaa pidemmälle en kirjoissa päässyt, kun huono teksti ja epärealistiset mielenliikkeet alkoivat ottaa liikaa hermon päälle. Mutta kyllä mä tuon käyn katsomassa, ihan jo siksikin, että osaa sanoa mielipiteensä keskusteluihin, joita eittämättä syntyy kyseisestä teemasta. Osaanpahan ampua alas isoimmat väärinkäsitykset sisällöstä saati sen totuudenmukaisuudesta.
-
Olen lukenut kirjasarjan, itse asiassa useampaankin kertaa. Ja voi kyllä, se oli minusta kiihottavaa ja jopa sangen hyvää luettavaa. Tämähän toki kertoo minusta kaksi asiaa, joko sitä on liian vaniliaa tai sitten minulla on huono maku kirjallisuudessa. Joka tapauksessa molemmat voivat olla totta. Elokuvaa olen odottanut parhaan ystäväni kanssa jo 1,5 vuotta joten kyllä olen myös menossa katsomaan sitä ensi-iltaan.
Elokuvan saamasta kritiikistä voisi tehdä ihan täysin oman keskustelunkin, sillä on varmasti jokaisen kinkynkin mielestä väärin hakata suhteessa ihmistä saadakseen sen mitä haluaa. bdsm ja perheväkivaltahan on ihan kaksi eri asiaa, mutta kai nämä nyt vaniljaisilla menee helposti sekaisin,
Hyvä teksti Isabellalta. Kiitos.
-
Se ensimmäinen kirja oli kyllä niin hirveätä luettavaa että ei vaan pysty katsomaan sitä elokuvaa. Onnea ja toivottavasti nautitte siitä leffasta. Yhdysvalloissa saadaan hälyä aikaiseksi ihan kaikesta ja oleelliset asiat eivät aina tunnu nostattavan tunteita.
-
Luin kaksi ekaa kirjaa kenkuksi, kolmatta en enää pystynyt lukemaan. Näkyy selkeästi, että E.L James on taustaltaan tv-puolen tuottaja ja että tuo huttu on saanut inspiraationsa Twilight-fanficistä.
Seksi myy. Minkäs sille voi. Ehkä mielummin olisin nähnyt tällaista hypeä esim. Secretarysta. Mutta ei niin ei.
-
. Ehkä mielummin olisin nähnyt tällaista hypeä esim. Secretarysta. Mutta ei niin ei.
Mä myös tykkäsin Secretarysta. Omistan ton Fifty shades ekan kirjan englanninkielisenä pokkarina. Olen lukenut sitä pari kappaletta ja sitten se jäi kaapin perälle.. Ehkä pitäis lukea se loppuun, että tietää, mistä ihmiset puhuu :)
-
Aion ihan sivistysmielessä käydä katsomassa tuon leffan. Juuri niinkuin ChiliN sanoi, osaapa ainakin sitten korjata käsityksiä ja vääryyksiä ja toisaalta, tietää mistä jengi puhuu - jos puhuu. Luulen, että kirjaa fanittaneiden kesken ongelmaksi tulee se, että kuvitelma varsinkin tälläisessä aiheessa on varmasti paljon värikkäämpi kuin mitä filmi voi tarjota. Kirjoista olen lukenut kaksi osaa ja kolmas jäi kesken. Koin, että ensimmäisen kirjan jälkeen ei minkäänlaista keskustelua käyty bdsm:n kanssa, silti sitä on hypetetty bdsm aiheisena kirjana.. noh... Mutta joillekin iskee, mikä minä olen tuomitsemaan :)
Toivottavasti leffaporukan reissu on mieluinen ja mukava. Itse valitsen sen rauhallisemman hetken sitä varten.
Loppukaneettina täytyy sanoa että mainstream elokuvista secretary on iskenyt kaikkein eniten minunkin tajuntaani.. ja toisaalta olisihan se ihan mielenkiintoista saada Anne Ricen Ruusus-sarjasta elokuvatrilogia. :P
-
En aio mennä katsomaan leffaa. Luin silloin kun kirjoja julkaistiin suomeksi Suomalaisessa jokusen kohdan käsillä olleista, niin alkukielellä kuin käännöksenä, ja kieli oli kammottavaa. Epäilin arvomaailman ja juttujen syvällisyyden olleen vielä kammottavampi. Sinne jäivät pinoihin muiden poimittaviksi.
Ja tämä ei ole mikään mielenosoitus. Joku päivä aivoni voivat vinksahtaa sellaiseen asentoon että luenkin kirjat tai katsonkin leffan. Ei voi tietää. Katsonhan Sykettäkin ihan vain nollatakseni aivoni jollain suht harlekiinitasoisella kepeällä hutulla (jossa sentään eettinen taso noin keissien tasolla on sietoisa, vaikka metataso tökkiikin ajoittain jos pysähtyy liiaksi kelailemaan).
Silti keskustelen asiasta, leffoista ja kirjojen synnyttämistä ajatuksista, mielelläni jos sellaiseen keskusteluun törmään. Ihan kyselypuolella pysytellen vaikka. En koe minkäänlaista tarvetta kuulua kuitenkaan kyseisen "sivistyksen" piiriin itse ansioituen edellisten massakauppatuotteiden kuluttajaksi. Ainakaan juuri nyt.
-
En mitenkään erityisemmin odota tätä elokuvaa, mutta aion sen kyllä jossain vaiheessa katsoa.
-
Kirjojen kieliasu on omasta mielestäni mitä on, enkä leffaltakaan odota mitään ihmeitä.
Mutta olen iloinen, jos joku saa leffasta tai kirjoista sen pienen sysäyksen lähteä etsimään omaa itseään.
Ärsyttää koko sarjan saama uberjulkisuus. Tuntuu, että skenessä ollaan niin vastaan koko asiaa, että lytätään koko sarja lukematta kirjoja, vaikka huonoja olisivatkin. Jos ei tykkää, niin voi sitten suhtautua koko hommaan huumorilla. (Joo, ei saisi, mutta know your enemy.) Julkisuutta se on mahdollinen huonokin viihdejulkisuus. Kukin omalta osaltaan lähteköön sitten muuttamaan julkisuuskuvaa tahtomaansa suuntaan jos siltä tuntuu.
-
Luin kirjan, ekan. Muita en nähnyt tarpeelliseksi lukea. Mielestani on se ihan kiva läpileikkaus yhen keskiverto naisen maailmakuvasta. On pikkase seikkailua, rahan tuoma taloudellista hyvinvointia, melkein täydellisen puolisuon löytäämistä ja lopuksi vielä muksuja ja omakotitaloa nurmikkoineen. Jos joku ei huomannu "turvallista autoa" , herkkä "lapsuuden trauma", puolison " pimeämpä puolta", paha " entistä leikkikaveria", ja monia muita todella mainstream teinitytön päässä pyörivia ajatuksia, niin kannattais lukea uudestaan.
Sinne leffaan menoa " me nyt näyttäämme teille, minkäslaiset oikeesti Pervot on" meininkilla en varmaasti pitää kovin järkevana ajatuksena. Koko sen touhun myyntiä kasvattavan tavoiteen lisäksi mitän maailma mullistava on turhaa etsiä. Kukaan tuskin sen kirjan ja leffan tekijöista ajatteli: " nyt sillä vieme pervoilun maailmalle ". Kirjassa se on puolierootisenä ja seksikkänä. Mielestäni finnkino eteisessa popcorni kourassa ja puolinaku sub-ihminen narun jatkeena, sitä varmaasti ei ole. En vieläkään tajua, miksi jotkut näkee tarpeelliseksi vietä pervoilu julkisille paikoille. Loppujen lopuksi se on intiimi ja nautinnollinen puuha, tuskin se siitä kivemmaksi muuttuu. Ei etes leffateatterin kakaroista tulvilla olevilla käytävilla piiskan kanssa "kansa kouluttaessa"
Meen varmaasti katsomaan myös leffa, ennakkoluulottomasti. En laita ees nahkahousuja, bodyharnessista puhumattakaan.
Nimimerkilla: pervoileen vaan valitussa porukassa.
-
Tässä nyt on kyse kolmesta kirjasta ja yhdestä elokuvasta. Ei mistään elämää suuremmasta asiasta. Itse olen lukenut kirjoista yhden ja elokuvan menen huomenna katsomaan, jos flunssaltani kykenen. En pukeudu huomenna "kinkysti" vaan en niin pukeudu muutoinkaan, koskaan. Jokainen muu pukeutukoon juuri sillä tavalla kuin itse haluaa. Ei se ole minulta pois tai mitään minulle.
On tässä elämän varrella tullut käytyä katsomassa lukuisa määrä suurta ennakkokohua ja - keskustelua herättäneitä elokuvia, joten miksi tämä sitten olisi poikkeus? Jos ei muuta, niin tietääpähän ainakin sitten sen, että mistä puhutaan.
-
En lukenut ketjua mutta ei tässä musta mitään ihmeellistä oo, eroottista toisille varmasti!
http://www.finnkino.fi/Event/300657/
:o
-
Quratin kanssa niin samoilla linjoilla.
Vaikka omilla kasvoilla olen mukana koko skenessä, kanssakulkijoiden tavoitteellinen hätkäyttäminen on minulle vastenmielistä. Erikoinen seksi ei ole se, millä kannata brassailla julkisuudessa. Mielestäni.
Kirjaa en ole lukenut - lukisin mutta ei ole aikaa romanttiseen viihdekirjallisuuteen tällä hetkellä. Kylläkin olen puhunnut erään patakonservattiivisen herrasmiehen kanssa joka oli sitä mieltä, että kyseinen kirja ja siitä alun saanneet kevyet sitomisleikit pelasivat heidän 14 vuotisen avioliiton kuolemalta.
Eli kaikki ei tarvi olla ääripäätä että se olisi Se Oikea. Joskus vähempikin riittää.
-
Isabellalta hieno teksti, kiitos!
Itse pitkään mietin ilmoittautuako mukaan.. lähtökohta oli juurikin tuo mitä Isabella kolumnissaan pohti..(aveckin olis ollut)..mutta mutta..
Ehkä luen sitten kirjan.. ja imutan torrentin..(ehkä sen jo nyt löytää netistä..?)
Itselle tosin kolahti aikoinaan "myöhäisteininä" Basingerin ja Rourken --luomus, samanlaista hypeä silloinkin oli ilmassa, ja elettiin vuotta 1986.
Jotenkin miellän että tämä nyt vain on "vanhan teeman" uusittu laitos..?!
9½ viikkoa kolahti myös siksi että itselläni oli samaan aikaan ihan vastaavanlainen suhde kuin tuossa elokuvassa. Yhtymäkohtia oli paljon ja kipeitä sellasia.. Leffa peilasi aivan liian tarkasti, mitä itse tuolloin elin.. Tuo suhde loppuikin hieman samaan tematiikkaan, tosin toista naista en naiselleni esitellyt.. Leffa kuitenkin oli muokkaava voimakkaasti sitä polkua jota tuosta lähdin kulkemaan mentaalin ja psykologisen, sadistiseksi mielletyn Masteroinnin tiellä...
Mutta ymmärrän hyvin miksi tämmöinen "tirkistely elokuva johon on ladattu kaikki mahdolliset "seksuaalisen -raha-valtapelin ainekset" -on niin kiihottava näinä "postkinky -aikoina", johon huutoon E.L. James on kenties täysin raadollisesti vastannut. Fantasia johon varmaan miljoonat ainakin jenkkiäipät salaisissa prinssifantasioissaan haluavat masturboida..harmaassa arjessaan..
-
Mun mielestä se fakta että kyseessä on alunperin ollut Twilight- fanfictio kertoo jo varmaan aika paljon millaiset kirjalliset ansiot ovat kyseessä.
-
Conan O´Brien:
"Saw the 'Fifty Shades of Grey' movie. It’s 90 minutes of some half-naked guy searching for a tiny handcuff key." - Conan
-
Tätä haukutaan nyt sitä vauhtia, että siinä on jotain, joka ärsyttää suunnattomasti osaa niin vaniljoista kuin kinkyistä. Kirjoja en ole viitsinyt lukea eikä elokuvakaan kiinnostanut, ennen tätä antihypetystä. Nyt aion sen käydä katsomassa, koska sellaisessa, jota näin paljon aggressiivisesti haukutaan, täytyy olla jotain. Se, josta kaikki pitävät, on tyhjänpäiväistä lätinää.
Saattaa hyvin olla, että myös minä tulen inhoamaan vahvoin tuntein elokuvaa, mutta silloinkin siinä on ollut jotain, joka on vaikuttanut minuun. Pahinta on, jos se ei herätä mitään tunteita.