En tiedä mihin viittasit palveluilla, mutta kohtaa lukiessa mieleen ponnahti kuva jenkkilässä aikuisille miehille tarkoitetuista "maskuliinisuuden haltuunotto"-leireistä.

Tuollaisia varmaan on hyvinkin erilaisilla arvopohjilla yksityisesti tarjolla ja toisaalta voi arvata myös autoritääristen hallintojen järjestävän sellaisia ihan valtioideologisiin tarkoituksiin.

Ajattelin tuota toisaalta hyvinkin laajassa mielessä, mutta ihan niinkin konkreettisesti, että jos asetutaan lähelle lapsuudenkotia, kuten Hoo mainitsi, niin ihan se, että tuodaan pyykkejä kotiin pestäväksi. Myönnän itsekin tätä tehneeni, mutta silloin elettiin aikaa ennen itsepalvelupesuloita (puolustelee  ).

Laajemmin taas, kun haetaan maailmalta ääreviä esimerkkejä, niin muistelen lukeneeni palvelusta, josta voi hankkia seuralaisen esittämään tyttöystävää, kyseessä saattoi siis olla escort-palvelu, jonka tarkoitus oli vain hämätä vanhempia tai muita tärkeitä ihmisiä eikä varsinaisesti välittää partneriehdokkaita.

Lapsuuden kodista ja perheestä irtautumisen tavat ovat kovin erilaisia, mitä itse olen seurannut.

Varmasti näin ja riippuu myös opiskelutavoista ja työelämän tilanteesta. Nythän on kerrottu kansainvälisesti sekä siitä, miten vaikeaa oman asunnon saaminen voi olla, mikä myös jarruttaa parisuhteen solmimista, että myös pakosta palata vielä valmistumisen jälkeen lapsuudenkotiin, kun ura ei urkene.

Sanotaan että itsenäistymisen suurimpia riskitekijöitä on omien vanhempien elämätön elämä. Kesti vuosia ennnenkuin itse oivalsin mitä tämä tarkoittaa.

Mulle tulee tuosta assosiaatio viihteeseen - Jukka Kuoppamäen sanoittama ja säveltämä Pieni mies (1971). Siinä haikaillaan (ja periaatteessa ehdollistetaan, jos ajatellaan, että tilanne olisi aito) poikalasta jatkamaan isän työtä. Tällainen motiivi sopisi Hoon mainitsemaan elämättömän elämän ajatukseen. Tilanne on itselleni, kuten sisaruksillenikin, myös omakohtainen: yrityksen jatkajan viittaa soviteltiin vuorollaan meistä itse kullekin.

Mr Birch

Kiitos bileistä. Oli upeaa olla mukana tekemässä omalta osaltani näitä 30v juhlia.  Hienoa työtä kaikki ja upeita vieraita. Super fiilis

Splosh splosh eli kippis ja kulaus 30wee Smrffille 
Kiitos kekkereistä jälleen hienolle tiimille 🙏🙏🙏

Walked to my desk to find my diary open and unfinished. This happens all the time. I get distracted by something shiny, or I get hungry, then walk away. Yesterday I found an icecream sandwich on top of the masonry oven. I must of put it down for a second, forgat it the moment it left my hand and now it has been stewing in it’s own juices for, what, days or a week? Anyway…

Well, Diary, let me tell you. I’ve done it this time. I book the tickets. All the plans I’ve had for a while.
I don’t know if I’m coming back.

…

Look at me, being all dramatic.

I’ll just go for a little gay bar hopping abroad, make some memories. My mood is already better. Funny how that is. I'm starting to think apathy is just a correct response to chronic poverty. The blues is a reaction to not being able to affort a decent vacation in between work and school. The money for the tickets came from an emergency fund. What a stupid thing to safe money for, when an actual emergency is not having money in the first place.

Oh, one more thing. I think I got a dm from a celebrity. FOR SURE a catfish, right? So I deleted it, obviously. Then the same account was on live stream on insta. It's them alright... Yeah, not sure how I feel about that.

So, Diary, that is all. Looking forward to tell you all about my trip after I get back

With love, Kayla

Ollaan jo kaukana veljeskunnista, mutta ihmissuhteiden ytimessä.

epäonnistuneet avioliitot, riitaisat välit ja luultavasti jommalta kummalta puolelta toista vanhempaa mitätöivät puheet, päästään asetelmaan jossa kasvavan ihmisen ensimmäinen ja tärkein malli kahden ihmisen välisestä syvästä ihmissuhteesta on - kurja. Sen sijasta, että kukaan olisi opettanut yksilölle kuinka tällainen voidaan välttää, nuori aikuinen luo kuvitelman että hän aikoo välttää sen.

Lapsuudenkodista ja perheestä irtautuminen, itsenäistyminen, on muutenkin aikamoinen loikka. Jos on tuollaista taakkaa, niin siinä on tarttumapinta ja markkinarako monenlaiselle (dis)informaation ja tarinan, nykyään jopa palveluiden, tarjonnalle. Asetelma myös edelleen ruokkii epävarmuutta muiden tekijöiden ohella. Kasvutehtävää siis kerrakseen.

Voisi kysyäkin, millaisia kokemuksia ryhmäläisillä on, muistatteko saaneenne hyviä evästyksiä vanhemmiltanne omiin ratkaisuihinne vai tuntuuko etteivät ne hyvät ole ainakaan jääneet mieleen? Itselläni ei ole muistikuvaa erityisestä tilanteesta, muttei toisaalta myöskään ole jäänyt mitään huonoa fiilistä irtautumisvaiheesta - siitä toki on jo armottoman kauan. Sattumoisin oli myös niin, että palasin silloisen tyttöystäväni - nykyisen vaimoni - kanssa vielä synnyinseuduilleni ennen "lopullista" irtautumista.

Sanottaisiinko pakollisen analogian kohdalla, että hujanhajan olevat langanpätkät pitää selvittää ja työstää yhdeksi vankaksi köydenpätkäksi, jotta sen voi sitoa toisen ihmisen kanssa yhteen. Kestämään vedon, jota molemmat - sekä elämä - tulevat siihen kohdistamaan.

Tuo on hyvä metafora siinäkin mielessä, että köydessä (tai langassakaan) ei mikään yksi kuitu yllä päästä päähän, vaan lyhyet pätkät kiinnittyvät toisiinsa lopulta näkymättömän pienillä rakenteilla. Siis kokonaisuus on enemmän kuin osiensa summa.

Mr B