Kuten monessa muussa kysymyksessä tabula rasa filosofia tulee rajan jakajaksi asiasta keskustellessa; ovatko ihmiset vain tulosta ympäristönsä vaikutuksesta vai genetiikan ja ympäristön yhteistulosta.

Jos kannattaa evoluutioteoriaa niin on varsin ymmärrettävää että nisäkäslajien tapaan lisääntyvillä ihmisillä on jo luonnonvalinnan pakosta oltava vahvempi lisääntymisvietti keskimäärin. Jokaisella eläinlajillä tähän mennessä suuremman uhrauksen lisääntymisen eteen tekevä sukupuolen jäsen suorittaa seksuaalisen valinnan. Ymmärrettävästi valitsijan osassa olevan osapuolen missä tahansa kysymyksessä täytyy tehdä vähemmän työtä ja siten tarvii vähemmän biologisia ja vietillisiä resursseja valinnan tekemiseen.

Lienee selvä että valintapaineen kohteella on oltava suurempi motivoiva vietti jotta pystyisi siitä voitollisesti suoriutumaan. Muuten jäisi geneettisesti kuolleeksi haaraksi. Myös valitsijan osassa olevalla on jonkun tasoista lisääntymisviettiä oltava koska muutenhan ei ehkä edes toimeen ryhtyisi ja olisi samassa asemassa omien geeniensä kannalta kuin alhaisen lisääntymisvietin omaava valinnan kohde. Eliminoitu tulevaisuudesta.

Jollain poikkeuksellisillä eläinlajeilla pienempiä sukusoluja tuottava sukupuoli suorittaakin sukupuolisen valinnan (esim jotkut hämähäkkilajit) ja suurempana uhrauksena lisääntymisen eteen tapahtuu usein kuoleminen lisääntymisen eteen. Voisi tietysti kuvitella että kyseinen vaatisi voimakkaampaa viettiä jotta moiseen edes ryhtyy mutta miespuoliset hämähäkit eivät tällöin pariudukkaan jokaisen vastaantulevan naaraan kanssa.

Jos taasen uskoo jonkunlaiseen tasa-arvofilosofiaan niin tällöin poliittinen intressi pakottaa uskomaan jonkunlaiseen tabula rasa ajatukseen jotta voidaan perustella omaa filosofiaa loogisesti kestävillä perusteilla. Seurauksena tieteellisiä tosiasioita pitää kyseenalaistaa ilman että edes tarjotaan mitään omaa tieteellistä perustelua miksi oma näkökulma olisi validimpi. On myös pyritty rakentamaan täysin empirian vastaisia pseudotieteellisiä tutkimustuloksia jotta omat poliittiset ajatukset olisivat perusteltuja.

Kaikki poliittiset intressit pyrkivät perustelemaan omia näkemyksiään jollain logiikalla ja "tiede" on vai yksi keino muiden joukossa omiin tavoitteisiin pyrittäessä. Varsin monet kääntyvät "tarkoitus pyhittää keinot" toimintatapoihin ja silloin tosiasiat ovat vain tiellä. Todellisuus on kuitenkin aina liian monimutkaista poliittisille päätöksille.

Ei pitäisi olla mikään ihme että tästäkin asiasta tapellaan muka asiana mikä on epäselvä ja vaatii lisäselvittelyä.

nosto

Klassisestihan ajatellaan, että halu voidaan jakaa responsiiviseen ja spontaaniin, ”itsestään syntyvään”. Niin että silloin toi tulos voisi osaksi kertoa siitä, että keskimäärin miesten halu on enemmän sisäsyntyistä, naisten taas vastausta suotuisiin olosuhteisiin. Tää karkea jako ainakin oman (työn kautta saamani) aika ison otannan mukaan on suht pätevä, vaikken nyt tiedä onko sille tutkimuksellista tukea.

Tämä on hyvä jäsennys, koska se voi auttaa ymmärtämään tilannetekijöiden vahvaa osuutta. Tätähän on varsinkin aiempina vuosikymmeninä popularisoitu esimerkiksi sanomalla, että miehen tekemänä esileikkiä voi olla myös siivouksessa auttaminen tai tiskaaminen. Nytkin on niin, tasa-arvokehityksestä huolimatta, että naiset kantavat vaniljaisissa heteroparisuhteissa isompaa taakkaa uusintavassa, näkymättömässä työssä. Kinkymaailma on ehkä edistyksellisempi: ainakin roolikysymyksiä pohditaan enemmän ja kenties syvällisemmin.

Kuormittavia tekijöitä voi tulla erilaisista vaikeuksista. Muistan erään otsikon vuonna 1982 ilmestyneestä Leena Larjangon ja Ilse Raution kirjasta Ruusuraportti: Suomalaisen naisen eroottiset fantasiat. Joku tilanteeseensa ilmeisen pettynyt vastaaja otsikoi kuvauksensa: Enimmäkseen ajattelen [sängyssä] laskuja.

Seksuaalisen halun politisoitumisena voi hyvin pitää seurauksia siitä, että esimerkiksi kodinhoito- tai rahatalousvastuut jakautuvat suhteessa epätasaisesti tai niitä ei kyetä käsittelemään. Politisoituminen-termiä käytetään siis laajassa, ehkäpä sosiologisessa merkityksssä. Työnjako, ajan- ja rahankäyttö ovat "politiikkaa".

Täälläkin tämä luettavana, mutta miittiin en harmillisesti pääse.

Syy taitaa olla hyvin biologinen. Miesten paljon suurempi testosteroinitaso lisää huomattavasti seksuaalista viettiä, stressinsietokykyä, kilpailuviettiä, urheilussa kestävyyttä. Naisilla nämä ovat monen kymmenkertaisesti jopa heikommalla tasolla. Vanha viisaus on myös että naiset harrastavat seksiä rentoutuneena, miehet rentoutuakseen. Hormonitoiminta selittää paljon, mutta myös sosiaalinen ja psykologinen tarve. Naisille seksi on paljon riskialttiimpaa kuin miehille. Monessa mielessä. Psykologisesti naisille myös hassusti herää enemmän kiintymyksen tunteita seksin kautta ja tämä johtaa ongelmiin seksisuhteiden dynamiikassa, jos niiltä ei alunperin haluta sen kummempaa. Tämäkin on vain puhdasta biologiaa. Seksuaalinen halu on on isosti polarisoitunutta. Miehet ovat ns. siemenlinkoja, naiset jälkikasvun synnyttäjiä ja hoivaajia. Tämä luontainen eroavaisuus johdattaa meitä myös yhteen, mikä ei ole lainkaan väheksyttävä tosiasia. Ter. Hoo