Ketjussa ei ole taidettu mainita valitettavaa tosiasiaa siitä, kuinka hyväksikäyttävä ihminen ei tyypillisesti tiedä olevansa ihminen, joka luokitellaan muiden toimesta hyväksikäyttäjäksi. Tai empatiakyvyttömäksi. Tai manipuloivaksi. Jotta henkilö voi tiedostaa ja tunnistaa tuollaiset puolet itsestään ja kyetä jatkamaan toimintaansa, täytyy olla aika pitkällä 'spektrissä'. Loput ihmismielistä kieltää asian. Koska se olisi liian sietämätöntä tunnistaa itsestä. Edes nk. narsistin psyyke ei vain taivu siihen. Ellei henkilö ole identifioitunut olemaan "pahis" ja ylpeä siitä. Molemmissa tapauksissa osataan aina valita, milloin ja missä seurassa tunnustetaan omat "saavutukset". [...]
Taleir ja Hoo sivusivat aihetta, kun puhuttiin varjotyöskentelystä. Nykypäivän woo woo -henkisyysympäristössä varjotyöskentely mielletään usein jonakin mystisenä ja pimeänä toimintana -- tai sitten sitä heilutellaan nihilistisinä lukiolaispseudoesoteerikkoina kaiken väen edessä kuin merkkinä siitä, kuinka siistejä ja vaarallisia ollaan -- ja sitä ostavat vain toiset lukiolaisnihilistit tai muut ysärille jääneet true crime-satanistifanit.
Parhaimmillaan varjotyöskentely merkitsee juuri sitä mitä juuri kuvailit: sitä, että omat pimeät puolensa tiedostaa. Ja, että osaa työstää niitä. Kun omiin varjoihinsa suhtautuu uteliaisuudella ja osaa löytää resursseja niiden tutkimiseen, voi edessä olla tuottoisakin henkisen kehityksen matka. Toki eri psyyken aspekteja voi kuopsuttaa samoilla välineillä ja samoista näkökulmista vain aika lyhyitä hetkiä. Sitten pitää taas vaihtaa johonkin muuhun.
Myönnän että olen kirjoitellut tässä ketjussa ehkä turhan idealistista tekstiä ihmissielun humanistisesta arvosta. Niitä ihmisiä on, jotka eivät piittaa sellaisesta lainkaan. Ja on heitäkin jotka ovat tulleet sinuiksi oman piittaamattomuutensa kanssa.
Tunnenpa minäkin erään henkilön, joka tietää persoonassaan olevan narsistisia piirteitä. Ajoittain naamio siirtyy pois kasvoilta, ja tyyppi ilmaisee aika suoraankin sen alla piilevän syvän epävarmuuden. Sama tyyppi on käsittääkseni jonkin sortin dominoiva sadisti ja on samaan aikaan sitä mieltä, että hän on ihmisenä parempi kuin muut. Itsetietoisuus ikään kuin aaltoilee. (Mutta sekin aaltoileva itsetietoisuus voi olla paljon enemmän kun mitä meillä on tietyistä osistamme ylipäätään, hän kun luultavasti tulee muistutetuksi varjopuolistaan aina kun ne iskevät lujaa luiden alle).
Ajattelenko, että silkan narsisminsa vuoksi hän olisi huono dominoiva sadisti?
En.
Ajattelenko, että jokin henkinen työ hänessä saattaa olla vielä kesken?
Kyllä.
Tuttuni tapauksessa olen huomannut, miten yksilön sisäinen narsistinen "vietti" himmentää sen alta pilkottavan haavan. Välillä henkilö tajuaa itsekin käyttäytyvänsä myrkyllisesti, sitten joku fight-refleksi ottaa vallan ja taas mennään.
Vastaavien hahmojen kanssa voi ehkä rakentaa suhteen, muttei ilman harkintaa. Kuinka paljon aikoo tällaiseen suhteeseen uhrata? Entä onko valmis ottamaan sen riskin vastaan, että toinen hyökkää vastuun ottamisen sijaan?
(EDIT: Tavallisimmista tapauksista puhumattakaan. Jo seksuaalimoraalinen kulttuurimme on muutamassa vuosikymmenessä muuttunut hurjasti. Se muuttuu edelleen. Polvi polvelta, yhteisö yhteisöltä. Varmasti moraali on eri jossakin Muhoksen korvessa kuin tamperelaisilla verikekkereillä.
Tekisi mieli kirjoittaa, että ei voida olettaa että jokainen yhteiskunnan jäsen tietäisi, mikä on milloinkin sallittua ja mikä hyväksikäyttöä -- esim. paljon parjatut miehiä ahdistelevat keski-ikäiset naiset olen joskus mieltänyt menneiden vuosikymmenten seksuaalisen vapautumisen ja kapinan sivuvaikutuksiksi -- mutta jos itsetarkastelua ja reflektointia ei harrasta tai pakenee arvojen liikkuvuuden taakse, oma velvollisuus ottaa vastuu teoistaan pakenee samalla.
Toimiakseen seksuaalisesti vastuullisesti ihmisen on oltava perillä aika monesta asiasta. Ei siihen ole mitään ulkoista seksuaalista skriptiä, paitsi se mikä määrittyy osapuolten välillä. Ja puhuminen ja neuvottelu voi jossain tapauksissa olla hyvin hankalaa.
Oletamme aika paljon -- silloinkin, kun keskustelu auttaisi paremmin yhteyteen.)
[...]
Ihmisillä on sellaisiakin taipumuksia, että he haluavat tulla kohdelluksi rikkovasti. Ilman, että he tajuavat, että tämä on heille tuhoisa ja (yleensä) lapsuudesta tai traumaattisista kokemuksista tullut 'kohtalo'. Sitä kutsutaan toistamispakoksi.
Kun toiset ihmiset käyttävät tätä hyväksi tietoisesti, tiedostamattaan tai "tiedostamattoman tietoisesti" (osaten tunnistaa sopivat kohteet, esim. henkiselle tai fyysiselle väkivallalle ja rajojen rikkomiselle alttiit henkilöt), heillä itsellään on tarve purkaa omat lapsuuden kokemukset ja elämän traumaattiset kokemukset toisten ihmisten kannettaviksi. Tämän voi nähdä "molemminpuolisesti tyydyttävänä toimintana", jota on ihan ok jatkaa ja toistaa saman sekä seuraavien kohteiden kanssa. [...]
Tämäkin on totta.
Vaikka kinkyskenessä on paljon puhuttukin suostumuksellisuudesta ja siitä, tehdäänkö juttuja kun on "hyvät fiilikset", vai myös silloin, kun traumamörkö nostaa päätään, tuntuu että jollakin tasolla fetisistinen toiminta liitetään edelleen haluun räytyä.
Hieman kokemattomat subit netissä saattavat vaatia "tee mulle aivan mitä tahdot" (mikä voi olla hyvin monimerkityksellistä), kun taas monet nuoret dom-halukkaat saattavat lähettää toisille netissä aikamoisia rajuja fantasioita ihan ensimmäisissä viesteissä.
Uskon että osa näistä viesteistä pohjaa aiemmin mainitsemaani käsitykseen siitä että "näin naisille kannattaa puhua että saa reaktion,"
tai peräti "näin seksuaalisuutta pitää suorittaa" / "näin mahdolliset masennuspäiset aivoni ajattelevat, että minulle kuuluisi tehdä".
Ehkä syytä on miettiä, kaivataanko tällaista energiaa skeneen vai onko se enemmän sellainen juttu, mitä ei haluta edistää. Vastaukset voivat olla hyvinkin yksilöllisiä.
Traumalla leikkimisen herättämä syvän synkkä tunneskaala voi monelle olla tosi tärkeä tutkimuksen aihe, mutta uskaltaisin väittää että pohjustamatta ja informoimatta kumppania siitä, mitä nyt oikeastaan tapahtuu ja mitä tämä sessio merkitsee / miten kuuluu menetellä / miten jälkihoito / psykologinen prosessointi / miten itse trauman hoito, ei vain sen mahdollisesti uudelleentraumatisoitava läpikäyminen voidaan konkreettisesti järjestää / miten varmistetaan myös toisen osapuolen psykologinen turvallisuus / (seksuaali)terveys / konkreettinen turvallisuus, voi jonkun osapuolen reaktio olla hyvinkin vahva tavalla, joka on omiaan aiheuttamaan aika yllättävääkin henkistä vahinkoa.
Omasta mielestäni monet manipulointiyritykset ovat hyvin läpinäkyviä. Yhden narsistin kun oppii tuntemaan, huomaa että jokainen noudattaa samoja kaavoja. En näe niissä tempuissa mitään karismaattista tai valloittavaa. Ovat lähinnä korneja tai rasittavia. [...]
Noh noh... Voihan sitä narsistisia henkilöitä seurata ihan silkasta uteliaisuudestakin. Monien persoonallisuushäiriöistä kärsivien tai niitä piirteitä omaavien (kuten muilla tavoin erilaisten) henkilöiden tapa kokea maailma ja olla sen jäsen on sillä tavalla radikaali monen muun maailmankuvasta, että sitä joskus haluaisikin katsella vähän kuin kärpäsenä katossa.
Se, onko sitä järkevää tehdä ihmissuhteissa, on eri kysymys. Se kun on avartavaa vain tiettyyn pisteeseen asti. Ja siitä tietystä pisteestä voi alkaa konkreettinen vaara, mihin ei olisi kannattanutkaan lähteä.
(Joskus on psykologisesti hyödyllistä tehdä myös ei-järkeviä asioita. Ja ehkä kun näppinsä polttaa, tietää olla tekemättä samaa vastaisuudessa. Varoitukset kun tuppaavat jäädä vähän tyhjiksi ilman substanssia.)
Tuoreimmat viestit
Mutta menkää te muut ketkä vaan pääsette. 
huomenna mixei köydet alkaen klo. 18 tervetuloa.