Tarkoitin naisten alisteista asemaa avioliitoissa. Muutama vuosikymmen sitten oli vielä hyvin tavallista kotiäitiys ja kotirouvailu. Ja se oli kovaa valuuttaa sosiaalisessa hierarkiassa muiden naisten keskuudessa, mutta miehet käyttivät tuolloin asemaansa väärin. Oli paljon taloudellista ja henkistä alistusta. Näistä nykynainen on ponnistanut pois työelämä lähtöisen arjen avulla.

En hyväksy premissiäsi. Avioliitto on aina ollut naisia ja lapsia suojeleva instituutio joka on velvoittanut miestä edes pitämään huolta kenestäkään. Lisäksi kotiäitiys ei ole ollut mikään hyvin tavallinen ilmiö Suomessa koskaan. Ihmiset käyttävät asemaansa väärin, huonosti, kyvyttömästi jne sekä miehet että naiset. Esimerkiksi merkittävä prosentuaalinen osuus naisista on pakottanut jonkun onnettoman miehen huolehtimaan itsestään ja jonkun toisen ukon lapsesta koko elämänsä usein avioliitto on se instituutio jonka kautta tämä on tapahtunut.

Agraari-Suomessa pre 1900 kotiäitejä oli nykyisessä käsityksessään 0% ja huipussaankin 1950-1960 luvulla mistä on aikaa määrä oli noin 20-25%. 1970-1980 luvuilla sekin laski alle 10%. 1990-luvulla 1-3%. Eli valtaosa naisista on ollut aina työelämässä muodossa tai toisessa.

Ei mitään hajua. Laitan sulle viestillä ravintolan tiedot niin saat soitettua sinne ja kysyttyä.

Lainaus käyttäjältä: vanDaali - 23.07.2026, 11:33

Mistä tiedät etteivät ole hakeutuneet vallanhalusta tai kilpailuvietistä? Onko tähän joku tieteellinen tutkimusviite vai oletko ihan itse keksinyt väiteen?

Ainakin 1950-luvun amerikkalaista kotirouvakulttuuria on tutkittu tieteellisesti ja todettu, että alisteinen asema ja mielekkäiden asioiden tekemisen mahdottomuus aiheutti näille kotirouville henkistä pahoinvointia. Moni pakeni tylsistyttävää, kotitöihin keskittyvää elämää päihteisiin (esim. lääkkeiden väärinkäyttö oli yleistä). Kokivat, että elämä meni hukkaan.

Ovatko kaikki naiset täysin samanlaisia?

Millä tavalla se että jotkut ihan eri henkilöt tai osa niistä ihan eri aikakaudella on kärsinyt alisteisesta asemasta todistaa että jotkut ihan muut eri ihmiset eivät tekisi asioita puhtaasta kilpailuvietistä tai vallanhimosta?

Ainakin itselle nuo muutaman erityisen kilpailuhenkiset, narsistiset tai vallanhimoiset naiset olivat yksilöitä joilla oli tiettyjä yksilöllisiä ominaisuuksia. En sen perusteella luokittele kaikkia samanlaiseksi pelkästään yhden ominaisuuden (sukupuolen) perusteella. Kaikki naiset eivät myöskään ole hakeutuneet yhteiskunnallisesti korkeampaan asemaan.

Mielestäni on ihan mahdollisuuksien rajoissa että ainakin jokin osuus niistä naisista jotka ovat aktiivisesti hakeutuneet yhteiskunnallisesti korkeaan asemaan ovat tehneet sen jonkinlaisen vallanhimon vuoksi.

Mistä tiedät etteivät ole hakeutuneet vallanhalusta tai kilpailuvietistä? Onko tähän joku tieteellinen tutkimusviite vai oletko ihan itse keksinyt väiteen?

Ainakin 1950-luvun amerikkalaista kotirouvakulttuuria on tutkittu tieteellisesti ja todettu, että alisteinen asema ja mielekkäiden asioiden tekemisen mahdottomuus aiheutti näille kotirouville henkistä pahoinvointia. Moni pakeni tylsistyttävää, kotitöihin keskittyvää elämää päihteisiin (esim. lääkkeiden väärinkäyttö oli yleistä). Kokivat, että elämä meni hukkaan.

Sinänsä on ihan vinksahtanutta, että nimenomaan niiden kohdalla, joilla lähtökohtaisesti ei ollut valtaa, pitäisi pystyä todistamaan, että juuri heillä ei ollut vallanhalua. Eikös pikemmin pitäisi tarkastella asiaa miesten kohdalla, siis niiden miesten, joilla oli valtaa. Onko miesten kohdalla vallanhalu jotenkin enemmän ok? Vaikka se johtaisi siihen, että puolet kansakunnasta joutuu huonompaan asemaan, voi henkisesti pahoin, ei saa ehkä täysiä kansalaisoikeuksiakaan?

Täytyy mainita sen verran, että nykyinen patriarkaatti on siis muutaman tuhannen vuoden ikäinen (siis erittäin lyhyt jakso vrt. 350000v) rakenteellinen kyhäelmä, joka on "keksitty" silloin kun on siirrytty agrikulttuuriin. Eli sitä ennen ei ollut perinteisiä sukupuolirooleja sen enempää kuin muutakaan sukupuolirooleja. Eli on väärinkäsitystä olettaa perinteiset sukupuoliroolit biologiseksi ilmiöksi, kun kyseessä on aikansa elänyt rakennelma tai tekniikka siinä missä vaikka kivikirves ja on keksitty parempaa ja siirrytty eteenpäin. ihminen on yksi isoihmisapinalaji muiden joukossa, ei eroa viettisysteemiltään ja etologialtaan mainittavasti lähimmistä sukulaisistaan bonobosta ja simpanssista. Yleensä ei varmaankaan ymmärretä, että kyseessä on täysin eri asia, kun puhutaan sukupuolten välisistä eroista ja sukupuolirooleista, ja jos nyt joku ikinä tulisi ajatelleeksi, että entäs muut lajit vaikkapa ne "serkut" oletettaisiin että simpanssien "pieni" ero, joka on kutakuinkin sama kuin ihmisellä, se saatettaisiin kuvitella sukupuolirooleiksi, mitä he eivät ole keksineet.

Tämmöstä tuli mieleen, itse aloittajan kysymyksestä en väitä ymmärtäväni mitään. Itse en ole koskaan tuntenut vetoa "perinteisiin" sukupuolirooleihin sen enempää kuin "moderneihinkaan". Sen mitä muistan nuorelta iältä on se, että tiedostettuani tämmöisistä kotkotuksista, ajattelin että pois ne minusta olen puhtaasti ehta eläin. Tein varsin nuorella iällä päätöksen, että en sekaannu boss bitcheihin enkä konservatiiveihin. Konservatiiviseen naaraaseen en koskaan onneksi ole joutunut törmäämään, ja tasan yhtä boss bitchiä olen joutunut välttelemään. Täsmennyksenä: ei haittais muuten jos on boss bitchimäisiä elkeitä, mutta kyse oli just sitä ura ura elämäntapa minä minä blaah blaah ja tuntui kuin hän olisi arvottanut "elämäntapaansa" ideologisesti, ja tämä 2000- luvulla, eli monta vuosikymmentä sen jälkeen kun oli jo sukupuolten (binäärigenderi) tasa-arvo toteutunut suomessa, koska ne muinaiset kivikirveet olivat murentuneet ajan saatossa ja koska niitä oli tiedostaen poistettu ja parempaa ja paremmin ihmisen apinuuteen sopivaa päästetty kumpuamaan tilalle.