En oikein ymmärrä tuon pointtia, koska sukupuolia on kuitenkin vain kaksi ja Jungilaisuuden idea juurikaan ei ole sukupuolien erojen korostaminen vaan niiden dynaaminen sekoittuminen. [...]

Tarpeista jaottelulle

Nähdäkseni tarve uudenlaiselle jaottelulle on syntynyt siksi, koska aiemmissa jungilaisissa teorioissa sukupuoli, seksi ja seksuaalisuus on liitetty liian vahvasti sellaisiin arkkityyppeihin, jotka eivät enää välttämättä vastaa nykyihmisen kokemusta -- tai ymmärrys femininiisestä / maskuliinisesta ym. on muuttunut siinä missä yhteiskunta ja ihmisyyskin aikojen saatossa on.

Anima/animus-mallia on pidetty liian dualistisena. Moni kokee, että jako ei päde heidän kokemukseensa, tai heidän koettu anima/animus-hahmonsa ei olekaan vastakkaista, vaan jotakin toista sukupuolta. Jungin teoriassahan maskuliinisuus ja feminiinisyys ovat aika pitkälti rinnakkain tai vuorovaikutteisia, mikä ei aivan kolahda heille, jotka asettuvat näiden normien ulkopuolella.

Lisäksi ajatus siitä, että ihmisessä olisi jokin muuttumaton sisäinen mytologia / arkkityyppien kuvasto, lienee lievästi sanottuna uskonnollinen. Joissakin tapauksissa sitä ollaan pyritty käyttämään jopa homoseksuaalien tai transihmisten parantamiseen.

Nykyisessä, vapaammassa yhteiskunnassa eri ihmisten välille muodostuu uudenlaisia symbolisia yhteyksiä, joita ei voida enää mahduttaa vanhemman jungilaisen arkkityyppiteorian alle.


Aikasidonnaisuudesta

On hyvä tiedostaa, että myös Jung kehitti teoriaansa sidoksissa aikaan, jona eli ja toimi. Aivan kuten historiankirjoitus, myös psykologia lienee aikansa tuotos.

Ihmisethän tulkitsevat jatkuvasti maailmaa ympärillään, määrittelevät itseään ja tulevat määritellyksi ja muokatuksi sen kautta. Siinä määrin maskuliinisen ja feminiinisen kahtiajako on todellinen, vaikkakin sukupuoliroolit ovat varsinkin nykyään vapaassa yhteiskunnassa liikkeellä tavalla, joka tekee niistä joustavampien oloisia kuin aiemmin.

Ne asiat, joita oletimme absoluuttisiksi ja kiveenhakatuiksi, osoittautuvat joistakin muista olosuhteista johtuviksi. Se luo painetta uudistaa teoriaa.

Ja kun uusia merkityssuhteita erilaisten ihmisten välille syntyy, tulee tarve mallintaa myös niitä.

Lienee ehkä aiheellista kysyä, edustaako nykyinen liikehdintä todella jotakin sellaista uutta, jonka pohjalta vanhaa teoriaa pitäisi uudistaa. Onko se vain kapinaa vakiintuneesta järjestyksestä, voiko sitä yleistää teoriaksi?


Järjestyksestä ja kaaoksesta

Queer-kokemus pitää sisällään vähintäänkin assosiatiivisia merkityksiä hajanaisuuteen, vanhan järjestyksen purkamiseen, itsemäärittelyoikeuteen ja valinnan vapauteen suhteessa vanhempiin vallinneisiin järjestyksiin.
''
'Ehkä siksi myös nämä uudemmat teoriat keskittyvät vastakkainasetteluun valmiiden rakennelmien ja villin ja vapaan sisäisyyden välille -- tai ehkä ajatus sisimmän loputtomasta, hallitsemattomasta potentiaalista heijastelee jonkinlaista psykologista ajatusta siitä, että meissä jokaisessa asustelee pieni kosmos.

Käsittääkseni Jung on tutkinut homoseksuaalisuutta hermafrodiitin käsitteen kautta.

 Euroopan tiedehistoriassa oli tietty rajattu aika (ja epäilemättä paikka ja yleisö, ainakin teosofisissa piireissä ajatuksella leikiteltiin), jona hermafrodiitit symboloivat täydellisyyttä, maskuliinisen ja feminiinisyyden yhdistymää. Tyypillisesti, ihmisten kesken, tämä täydellisyys saavutettiin esim. avioliiton kautta, mutta miksei se voisi merkitä myös itsen sisäistä integraatiota?

Jungilaisessa ajattelussa hermafrodiitin käsite symboloi Itseä: tilaa, jossa paitsi maskuliinisuus ja feminiinisyys, myös alitajuinen ja tietoinen yhdistyivät.

Sukupuolilla leikittelevä jungilainen teoria ei siis liene mikään uusi asia.

Miksei animumkin voisi kolautella alitajunnan ovia joustamattomasta sukupuolihierarkisuudesta poikkeavana hahmona?  Senhän tarkoitus on symboloida nimenomaan tiedostamatonta, ja sinne mahtuu vaikka ja mitä.

Erityisesti nykypäivänä, jossa naisen maskuliinisuus ja miehen feminiinisyys eivät välttämättä sinne alitajuntaan jää.

Tervetuloa viettämään rentouttavaa sunnuntaita!

Vielä ehdit mukaan! Lippuja myös ovelta!

En oikein ymmärrä tuon pointtia, koska sukupuolia on kuitenkin vain kaksi ja Jungilaisuuden idea juurikaan ei ole sukupuolien erojen korostaminen vaan niiden dynaaminen sekoittuminen. Siitähän anime ja animus termeissä on kyse. Ja linkittyen hermeettiseen filosofiaan polarisaation laki on vahvasti silti läsnä Jungilaisessa käsitteistössä.

Vaikuttaa jotenkin epätoivoiselta toiveelta selittää kaikki auki. Jung painotti mytologia viittauksissaan (joita on valtavasti) psyyken elementtien olevan olleen ihmiselle tiedossa aina läpi historia. Mielen prosesseilla on sama pohjimmainen arkkityyppi, vaikka ilmenevät meillä eri syistä. Sadut, tarinat, myyttiset hahmot ovat olleet kautta ihmisen historian selittämässä unien ja alitajunnan kollektiivisia, samankaltaisia elementtejä. Jungilaisuus analyyttisena terapeuttisena teoriana perustuu siis alitajunnan kautta tunteiden käsittelyyn (mm ns active imagination metodina).

Kautta historian on myös ollut sukupuolisia poikkeamia ja sukupuoli-identiteetin muotoja. Jung ei varmastikaan ollut näistä ymmärtämätön. Mutta kaksinapaisuus on aina läsnä. Meidän kaksi eri puolta, joiden tasapaino näyttäytyy varmasti monella eri tapaa.

Jos nyt suoraan sanon niin Jung olisi hieman hymyillyt tälle yritykselle. Hän usein sanoikin että hänen oppinsa väärintulkitaan useammin kuin oikeintulkitaan. Eikä ihme. Sen verran herkullinen on ymmärtää vain oman tarpeensa mukaan tämäkin teoria ja metodin viitekehys.