Kevät ilman kosketusta (2021) on yllättävä, moniääninen ja sensuelli novellikokoelma. Aiemmin säännöllisesti kirjoituskurssilla kokoontunut ryhmä joutuu muun maailman tapaan lopettamaan lähitapaamiset, kun koronapandemia leviää Suomeen. Kurssilainen toisensa jälkeen kertoo, ettei romaanin tai novellin kirjoittaminen enää suju, kun ärsykkeitä on kotona joko liikaa tai liian vähän. Joku ehdottaa, että he kirjoittaisivatkin jotain ihan muuta – erotiikkaa.
Kirjoittajat: Lotta Backlund, Tiia Forsström, Petra Forstén, Laura Gustafsson, Akseli Heikkilä, Jenni Janakka, Artemis Kelosaari, Katja Kettu, Pauliina Laitinen, Markus Leikola, Sampo Marjomaa, Mike Pohjola, Miina Supinen, Karoliina Timonen, Sinikka Vuola, Tuija Välipakka, Jaakko Yli-Juonikas.

Kirjaa löytyy kirjastoista ja äänikirjana palveluista. Tervetuloa mukaan vanhat ja uudet! Ilmoittautumiset yksityisviestillä mulle, paluuviestissä tapaamispaikka

Oli mielenkiintoista, eri suuntiin polveilevaa keskustelua ja myös näkemyksiä puolesta ja vastaan.
Kiitokset!

Mr B

kruunuun

Jotenkin pelottavaa se kun joku toiminto liitetään sanaan kinky ja Bdsm, silloin siitä tulee teko jota saa tehdä. Vaikka normaalisti se tuhoaisi ja vahingoittaisi ihmistä.

---

Olen vuosien aikana  mentoroinut ihmisiä kinkyscenessä. Kuunnellut itkemistä, hajoamista, kun se teki niin ja mä suostuin vaikka en olisi halunnut.
Nähnyt miten Dominoiva kohdistaa oman historiansa hyväksikäytön tietoisesti kostamalla kaiken kinkyn nimissä subiin.
Miten sub suostuu koska ei ole oppinut sanomaan ei. D tietää tämän ja käyttää sitä tietoa hyväksi.
Jatkuvasti hämmästyttää ja surettaa se miten paljon vääriä toimintatapoja ja epäkypsiä oman historiansa vangiksi jääneitä ihmisiä kinky-yhteisön sisällä onkaan.

Tästä samaisesta syystä aloin aikoinaan suhtautua kriittisesti kinkyilyyn. Kun oivalsi, että ihmiset luuppaavat historiaansa, traumojaan - ja toisessa päässä luupataan kompensaatiota niille traumoille, alistamisille ja vaillejäämisille. Haetaan omnipotenttia kokemusta hallinnasta. Alistetaan ja pienennetään toista, jotta oma kokemus alistetuksi ja mitätöidyksi tulemisesta helpottaisi edes hetkeksi. Toistamispakon ja narsistisen psyyken defensiivinen logiikka vallitsee siellä, missä ihminen ei kykene kohtaamaan menneisyyttään ja suremaan sitä. Bdsm:stä tulee defenssi.

Defenssien vitsaus - ja anti, tietysti - on siinä, ettei ihminen huomaa oman toimintansa, ajattelunsa, puheensa ja tunteidensa olevan defenssien vääristämiä. Kuinka kukin löytää tiensä edes ensimmäisen harha(utukse)nsa taakse - se on sitä arvokasta kamaa tässä puuhassa.

Mutta tie sinne vie aikansa. Joillekin voi olla mahdotonta mennä tutkimaan itseään paikkaan, mikä on sitä varten suunniteltu. Ehkä silloin bdsm toimii vaihtoehtoisena väylänä jonkin aikaa ja jonkin matkaa. Jos on lapsuudessa tullut mitätöidyksi, alistetuksi, välineellistetyksi, kontrolloiduksi, rajoja ei ole ollut tai niistä ei ole piitattu - "kinkyily" tarjoaa kentän, missä kokemukset voi löytää uudelleen. Turvattomasti ja väkivaltaisesti, tai vähemmän tuhoavasti.

"Onnea parinvalintaan."

Kiitokset myös kaikille, ketkä on osallistuneet keskusteluun. Ollaan päästy asioiden ytimeen. Siihen pimeyteen, missä myös toivo majailee.

Sivusilmällä seuraten olen kyllä huomannutkin, että tietynlainen tarve "puhua naista" tulee monille miehille mieleen lähinnä väylänä puhua itsensä naisten pöksyihin.

Välttämättä kysymys ei ole edes pöksyihin puhumisesta, vaan hyväksynnän hakemisesta. Onhan niitä miehiä, jotka ovat lopettaneet oman ajattelun ja myötäilevät voimakkaasti esimerkiksi vähän jokaista feminististä ajatusta hyökäten muiden miesten kriittistä ajattelua vastaan.
Feminismiä kannattavassa miehessä ei sinänsä ole mitään vikaa, mutta jos asennoituminen johtaa perusteiden etsimisen ja kyseenalaistamisen lopettamiseen ja muuttuu pelkän ennalta lukitun maailmankuvan julistamiseksi, niin kyllä se minussa hälytyskelloja soittaa.
Vaikka ihminen ulkoisesti vaikuttaisi puolustavan tasa-arvoa ja oikeudenmukaisuutta, se ei tee hänestä turvallista. Turvallisuuteen kuuluu itsensä kohtaaminen, jotta sen kanssa oppii elämään, eikä itseään voi kohdata, jos peittää sisimpänsä johonkin ehdottomaan ideologiaan eikä uskalla tulla esiin sellaisena kuin oikeasti on.