Sivusilmällä seuraten olen kyllä huomannutkin, että tietynlainen tarve "puhua naista" tulee monille miehille mieleen lähinnä väylänä puhua itsensä naisten pöksyihin.
Välttämättä kysymys ei ole edes pöksyihin puhumisesta, vaan hyväksynnän hakemisesta. Onhan niitä miehiä, jotka ovat lopettaneet oman ajattelun ja myötäilevät voimakkaasti esimerkiksi vähän jokaista feminististä ajatusta hyökäten muiden miesten kriittistä ajattelua vastaan.
Feminismiä kannattavassa miehessä ei sinänsä ole mitään vikaa, mutta jos asennoituminen johtaa perusteiden etsimisen ja kyseenalaistamisen lopettamiseen ja muuttuu pelkän ennalta lukitun maailmankuvan julistamiseksi, niin kyllä se minussa hälytyskelloja soittaa.
Vaikka ihminen ulkoisesti vaikuttaisi puolustavan tasa-arvoa ja oikeudenmukaisuutta, se ei tee hänestä turvallista. Turvallisuuteen kuuluu itsensä kohtaaminen, jotta sen kanssa oppii elämään, eikä itseään voi kohdata, jos peittää sisimpänsä johonkin ehdottomaan ideologiaan eikä uskalla tulla esiin sellaisena kuin oikeasti on.
Tämä on täyttä totta. Aamen.
Ideologiaan piiloudutaan monella lailla ja tavalla. Minusta usein uskonnon tavoin: tarvittavaa tietoa siitä, onko Jumalaa olemassa, ei ole, joten tukeudutaan siihen tietoon mitä ollaan opittu. Tai yritetään epätoivoisesti uskoa, jotta selvittäisiin hengissä. Julistetaan jotakin, koska epätoivoisesti halutaan luoda siitä järjestystä. Vaikkei se pitäisi paikkansa.