Myynnissä on kaksi suupallovaljasta. Nouto on mahdollista Tampereelta tai Helsingin keskustan lähialueilta menojeni mukaan. Postitus on myös vaihtoehto.

Tiistaille ennusteessa aurinkoa ja +25° lämmintä, käytetään tilaisyys hyödyksi eli
BIITSIMIITTI vetokannaksen uimapaikka Kaivokselassa Vantaanlaaksontie 3.
Voi joko käydä lammessa polskimassa tai pitää muuten vaan piknikkiä tai oleilua rannan puolella.
Viltti, juomaa, purtavaa, aurinkosuoja mukaan sekä uima-asu jos haluaa polskimaan.
Pehmokuha porukan merkkinä.
Alueella on jäätelökioski ja wc:t.
Lisäpysäköintipaikkoja Vantaanlaaksontie 5.

Ylipäätään kyse on kivusta nauttimisesta.

Täytyykö kivustakaan nauttia? Voihan piiskattu mennä kotiinsa tunteessa, että ei koskaan enää, mutta myöhemmin hänelle herää tunne, että jokin tässä ristiriitaisessa kokemuksessa tyydyttää.
Esimerkiksi pelko on tunne, joka ohjaa ihmisiä luontaisesti voimakkaasti, mutta kinkyleikeissä ihminen saattaa tahtoa mennä pelkoa kohti, vaikka se on suuri stressin aihe, koska sen kohtaamisesta saa jonkinlaista mielihyää. Itse kokemus voi olla epämiellyttävä, mutta jälkeenpäin kokonaisuus tuntua mielekkäältä.

Itse sanoisin että ero rangaistuksilla ja funishmenteillä ei ole se lopputulos, eli se mielihyvä kokemuksesta, vaan se miten se mielihyvä saavutetaan:
Rangaistuksen kohdalla, kokemus ei ole hyvien kokemuksien summa, vaan seassa on niitä epämiellyttäviä. Tästä hyvänä esimerkkinä mitä on tullut vastaan keskusteluissa muista aiheista, joillekin kipu on puhdasta kärsimystä, mutta suostuu ottamaan sitä kipua vastaan koska jäljet, dynamiikka, välittäminen, yms, muu(to) elementti(t) tuottaa kompensoivan mielihyvän.
Funishmentin kohdalla; kokemus on kokonaisuudessaan mielihyvien kokemusten summa, miksi se annetaan, eli mitä on tehty jotta sen saa, se itse funishment ja se kokemuksen jälkeiset fyysiset ja/tai henkiset kokemukset on kaikki mielihyvää tuottavia. Kun tarkastellaan terminologiaa, funishment termiä käytetään kun on ansaittu poikkeuksellisesti palkkio kun vastaavasta teosta pienillä muuttujien muunnoksilla (aika, paikka, millä, miten, ...) lopputulos olisi ollut rangaistus. Toinen määritelmä "funishmentille" on rangaistus mitä muutetaan palkkioksi muokkaamalla muutama muuttuja, tai asia mikä yhteiskunnassa nähdään helposti rangaistuksena, vaikka itse saaja kokee sen palkkiona (esim masokisti saadessaan piiskaa).

Itse en pysty näkemään näitä kahta termiä samana, ihan vaan kokemuksen lopputuloksen perusteella, sillä se miten se saavutetaan, tekee termeistä täysin erilaiset, ja myös se että miten termiä funishment käytetään mikä on kyseisen sanan merkitys. Voin sanoa että omissa eri dynamiikoissa, on ollut eri funishmenttejä eri merkityksellä mitä olen maininnut tässä, ja varmaan muitakin on ollut varmasti, en vaan muista niitä sen verran tarkkaan että pystyisin päättelemään mikä on voinut olla kyseisen kerran mahdollinen merkitys, jos eri kun jo mainitut

Aloitus on otsikoitu kovin laajasti ja eksistentialistisesti.

Olen mietiskellyt, että tuskin kukaan tahtoo leikkiä leikkejä, joista hän ei saa kokonaisuudessa mielihyvää, on se sitten fyysistä tai henkistä. Siksi minusta jako punishment vastaan funishment on keinotekoinen.

Avauksesta selviää kuitenkin, että aloittajan tarkoittama ulommainen kehys on leikki. Mielestäni tilanne ja tulkinnat muuttuvat olennaisesti, jos valitaan jokin toinen kehys. Ehdotan tarkasteltavaksi kehyksiä sessio, suhde ja elämä.

Voisi olla hyvinkin mielekästä ajatella, että sessio on siksi pieni ja rajattu kehys, että sen sisälle eivät yhtä aikaa mahtuisi punishment ja funishment tai että näiden välillä tapahtuva muutos yhtenä asiana juuri merkkaisi session rajan. Olisi siis punishment- ja funishment-tyyppisiä sessioita tai alisessioita.

Kallistuisin itse sille kannalle, että suhteen sisälle väistämättä mahtuu niin monenlaisia dynamiikkoja, että ero punishmentin ja funishmentin välillä on jo hyödyksi. Suhteen osapuolet sekä passiivisesti kantavat mukanaan ja toisaalta aktiivisesti toteuttavat niin monenlaisia vaikutteita, että väistämättä on välillä puurot ja vellit sekaisin.

Elämän tarkastelu vie väistämättä peruskysymysten äärelle, koska elämää emme pääse elollisina tarkastelemaan ulkoapäin, emme omaamme emmekä toisten, vaan tarkastelemme aina asiaa, josta olemme ilman vaihtoehtoja osallisia. Verrattuna niihin käsitteisiin, joilla voimme tarkastella suhdetta, sessiosta puhumattakaan, elämän tarkasteluun meillä on ylivertainen, vuosituhansien varrella kehittynyt välineistö ja toisaalta ylivertaisesti vaikeammat ongelmat.

Ajatellaan vaikka englannin sanaa pain. Monille meistä sen merkitys on kipu, ilman sen kummempia ulottuvuuksia. Kuitenkin jo nopea vilkaisu tavalliseen laajahkoon sanakirjaan osoittaa, että taustalta löytyy latinasta lainattu poena, joka tarkoittaa rangaistusta. Sanaan sisältyy siis myyttinen ajatus, että kipu on rangaistus pahasta teosta. Kun kuoritaan edelleen, päädytään kreikan sanaan poinḗ, jolla on sellaisia merkityksiä kuin veriraha (blood money), sakko (fine) ja lunnaat (ransom). Kivulla siis maksetaan kertyneitä (veri)velkoja tai lunnaita sille, jota vastaan on rikottu. Eli elämän tasolla kipu kiedotaan ihmisen ja Jumalan (jumalan, jumalten) välisiin suhteisiin.

Nyt tullaan ikiaikaiseen funishment-pelkoon. Se on hiton vaarallista! Leikkiä vakavilla asioilla! Olen viitannut artikkelissani Kolme käsitettä: sub, bottom, masokisti Stephen J Huckerin artikkeliin Sexual Masochism (teoksessa Sexual deviance: Theory, assessment, and treatment). Hucker kirjoittaa, että vasta Krafft-Ebing uskalsi nähdä masokismissa muutakin kuin synnin, siis armottomasti vääränlaisen suhtautumisen kipuun. Jos kivusta olisi nauttinut, olisi ilman muuta mennyt sorkkimaan Jumalan ihmiselle tarkoittamaa ja siten välttämätöntä seuralaista.

Kuten tiedämme, ei Krafft-Ebing päästänyt masokisteja helpolla, hänelle masokismissa kyse oli synnin sijasta seksuaalisen vinksahtamisen toisesta perustavasta muodosta. Seksin tarkoitus hänelle oli just-eikä-melkein vain lisääntyminen ja sitä vinksahdukset haittasivat. Aatelissukuun kuuluvana Krafft-Ebing ehkä tarvitsi kuuliaista työvoimaa tiluksilleen tulevien sukupolvien muodossa. Oikeastaan vasta sellaiset meidän aikamme nimet kuin Kenneth Sandnabba ja Robert J. Stoller ovat uskaltaneet määritellä BDSM:n - mukaan lukien yhteisymmärryksessä aiheutetun ja koetun kivun - terveiden ihmisten harmittomaksi vapaa-ajanvietoksi. (Juu, juu - turvakysymykset.) Tämän konseptin sisällä session tai suhteen osapuolet voivat määritellä punishmentin ja funishmentin ja niiden rajat itselleen sopivasti. Elämän tasolla nämä käsitteet ovat ainakin minulle mysteereitä.

Mr Birch