Tervetuloa jälleen Koppalakkitätien matkaan! Tällä kertaa Sodomya Divina Sadistica ja Lady Muusa muistelevat parhaita BDSM matkojaan ympäri maailman ja haaveilevat uusista. Käydään läpi niin kauppoja, historiallisia kohteita kuin klubejakin ja tietenkin mietitään mitä matkalaukkuun sujahtaa mukaan? Ohjelmassa esitellään myös Euroopan TOP 10 BDSM matkakohdetta ja annetaan esimerkkihintoja reissuun kahdelle ensi pääsiäiselle 2026.

Ota siis kuppi kurlausvettä tai kylmää kahvia ja heittäydy mukaan maailman tuuliin Koppiksien kanssa!

Tulossa

Kruunuun~

Tämä on todella mielenkiintoinen pointti:

Sanoisin, että "skene" on sen myötä, että se on kasvanut, muovautunut enemmän ns. salonkikelpoiseksi ja arvot sekä hyväksyttävät asiat ovat lähempänä "normatiivia" kuin mitä koskaan on ollut. Tämä usein mielletään, että "pervous" olisi jotenkin muuttunut hyväksyttävämmäksi, mikä mielestäni ei pidä täysin paikkaansa, vaan salonkikelpoisuus on johtanut enemmänkin siihen, että "skene" itsessään hyväksyy vähemmän kuin koskaan.

Tuo sattuu olemaan (sosiologit, uskontotieteilijät ym. ryhmädynamiikkojen tuntijat vahvistakoot tai kiistäkööt) olennaisesti sama mekanismi, joka vaikuttaa laajemmin ainakin uskonnollisissa ja poliittisissa yhteyksissä. Otan tähän esimerkiksi lestadiolaisen herätysliikkeen, jota jollain tavalla tunnen.

Lainaus Wikipedian artikkelista Lestadiolaisuuden historia, osiosta Lestadiolaisuuden suuri hajaannus 1897-1902:
"Lestadiolaisuus on ollut herkkä hajaantumaan. Hajaantumisherkkyys johtuu osittain muita herätysliikkeitä voimakkaammasta painotuksesta opin Raamatun mukaisuuteen ja 'oikeaan oppiin'. Keskustelu oikeasta opista on tuonut ilmi opillisia erimielisyyksiä, jotka näkyvät suuntauksien moninaisina opillisina painotuksina ja suuntauksien suurena lukumääränä." https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Lestadiolaisuuden_historia&oldid=23432890#Lestadiolaisuuden_suuri_hajaannus_1897%E2%80%931902

Yhteisöissä on siis erilaista dynamiikkaa suhteessa ulkomaailmaan, mitä Stoge kuvaa termeillä salonkikelpoisuus ja normatiivisuus. Se, että "'skene' itsessään hyväksyy vähemmän kuin koskaan" kertoo siis siitä, että kun oletetulla ulkokehällä on lähennytty muuta maailmaa (salonkikelpoisuus), on käynnistynyt vastaliike, jossa eroja on puolestaan korostettu. Uskonnollisella puolella tämä näkyy vaikkapa siinä, että "puhdasoppisempi" suuntaus suosii nimenomaan tiettyjä versioita kaanonista, Raamatusta puheen ollen "se ainoa oikea käännös" saattaa Suomessa olla vuoden 1776 Biblia tai vuoden 1938 Kirkkoraamattu ja uudempia käännöksiä syytetään alkutekstistä etääntymisestä. Samalla suljetaan (ehkä tarkoituksellisesti) silmät sellaiselta tutkimustiedolta, joka haastaa ajatusta alkuperäisyyden tavoittamisesta ja tavoittelusta.

Kuten uskonnossa ja uskomisessa, on seksuaalisuudessa ja BDSM-kulttuurissa, millaisissa yhteyksissä toisiinsa nämä nähdäänkin, sekä yksilö- että yhteisötasolla mukana runsaasti tunne- ja arvokeskeistä primaariprosessia, Pertti Pakarisen sanoin "pikkuminää", joka katsoo maailmaa eri tavoin kuin "järkiperäisempi" sekundääriprosessi. Postmoderni ajattelu puolestaan on tuulettanut ja karnevalisoinut tätä kahtiajakoa: ei ole erikseen tunnetta ja järkeä, vain kunkin omia merkityksiä ja tulkintoja.

se olisi tänään miittipäivä