21
Lounge / Vs: Onko sinun vaikeaa löytää seuraa?
« Uusin viesti kirjoittanut Alistavaherra 14.03.2026, 10:06 »Ajatus lukuohjeesta on itse asiassa hyvä. Olen itsekin kokenut vuosien mittaan, että mitä paremmin ja monipuolisemmin ilmaisen tunnepuolen asioita, sitä kauemmaksi tuntuu siirtyvän mahdollisuus löytää seuraa. Se on ollut itselleni ristiriitainen havainto, koska pidän juuri tunnepuolen sanoittamista henkisenä kypsyytenä, en ongelmana.
Välillä tulee mieleen, että hyvä tunteiden sanoittaminen saatetaan myös tulkita niin, että ihminen on jo jotenkin “valmis”. Ikään kuin hänessä ei olisi enää tilaa yhteiselle kasvulle, oivalluksille tai sille, että jotain merkittävää syntyisi juuri kahden ihmisen välissä. Vaikka itselleni asia on päinvastoin: se, että osaa tunnistaa ja sanoittaa itseään, ei tee ihmisestä valmista, vaan ehkä enemmänkin kykenevän kohtaamaan aidosti.
Näen tässä myös toisen puolen. Jotenkin tuntuu, että kokemukset, oivaltaminen ja tunnepuolen avautuminen halutaan usein “omia” osaksi kahden ihmisen ainutlaatuista yhteyttä. Silloin kokenut, itseään ymmärtävä ja kykenevä ihminen voi näyttäytyä vaikeammin lähestyttävänä — aivan kuin jokin olennainen olisi jo eletty, nähty tai sanoitettu ennen tätä yhteyttä. Ehkä juuri siksi avoimuus ei aina vedä puoleensa, vaikka sen pitäisi tehdä kohtaamisesta selkeämpää ja turvallisempaa.
Siksi ajattelen, että lukuohje voisi olla yllättävänkin osuva ajatus. Ei selittelemään tai puolustelemaan, vaan kehystämään sitä, miten tekstiä olisi hyvä lukea: ettei avoimuus tarkoita valmiiksi elettyä tai suljettua ihmistä, vaan päinvastoin kykyä tulla näkyväksi ja kohdata toinen tietoisemmin.
Välillä tulee mieleen, että hyvä tunteiden sanoittaminen saatetaan myös tulkita niin, että ihminen on jo jotenkin “valmis”. Ikään kuin hänessä ei olisi enää tilaa yhteiselle kasvulle, oivalluksille tai sille, että jotain merkittävää syntyisi juuri kahden ihmisen välissä. Vaikka itselleni asia on päinvastoin: se, että osaa tunnistaa ja sanoittaa itseään, ei tee ihmisestä valmista, vaan ehkä enemmänkin kykenevän kohtaamaan aidosti.
Näen tässä myös toisen puolen. Jotenkin tuntuu, että kokemukset, oivaltaminen ja tunnepuolen avautuminen halutaan usein “omia” osaksi kahden ihmisen ainutlaatuista yhteyttä. Silloin kokenut, itseään ymmärtävä ja kykenevä ihminen voi näyttäytyä vaikeammin lähestyttävänä — aivan kuin jokin olennainen olisi jo eletty, nähty tai sanoitettu ennen tätä yhteyttä. Ehkä juuri siksi avoimuus ei aina vedä puoleensa, vaikka sen pitäisi tehdä kohtaamisesta selkeämpää ja turvallisempaa.
Siksi ajattelen, että lukuohje voisi olla yllättävänkin osuva ajatus. Ei selittelemään tai puolustelemaan, vaan kehystämään sitä, miten tekstiä olisi hyvä lukea: ettei avoimuus tarkoita valmiiksi elettyä tai suljettua ihmistä, vaan päinvastoin kykyä tulla näkyväksi ja kohdata toinen tietoisemmin.

Tuoreimmat viestit