27
« Uusin viesti kirjoittanut Taleir 01.09.2026, 01:14 »
Herätän tällaisen vähän vanhemman ketjun. Näin tämän ohimennen silloin, mutta ei ollut aikaa vastata. Osui silti niin minuun.
Minulle tämä Rakkas ja Kinkyys on selkeästi iso tekijä. Koska olen kutakuinkin monogaminen, melko tavis, Dom kinky ympäröivällä haltuunottavalla, rakastavalla tavalla. Ja haen parisuhdetta.
Minulla siis on sama näkemys kuin osalla ylläolevista: parisuhteeni täytyisi olla rakastava, pitkäaikainen, melko pitkälti eksklusiivinen. Ja kinky. Jonkin verran hyväksyn nyt kumppaniehdokkailtani monisuhteisuutta, eli pystyn olemaan olematta mustasukkainen. Mutta kyllä se sen verran käy vastakarvaan, että varsinaista parisuhdetta, ei ole vielä syntynyt. Lämpimiä ja intiimin koskettavia ystävyyksiä kyllä.
Uskon, että ihmiset ovat tosiasiassa aika joustavia yhteensopivuudessa jos pari muuten vaikuttaa hyvältä. Joten en ihan niin paljoa pelkää kinkykirjon vastaavuutta. On toki asioita joissa täytyy olla samassa veneessä, ja olen noin vuodessa kinkymaailmaa oppinut, että meitä on niin joka junaan että en vielä ehkä edes ymmärrä kuinka hurja se kirjo on. Mutta silti uskon keskiarvoistumiseen (regression to mean) ja että niitä äärimmäisiä on näyttävyydestään huolimatta vähemmän. Ja uskon myös sopeutuvuuteen, jos toisen puolesta haluaa joustaa. Itse olen hyvin vähän sadisti, mutta silti olen piiskannut kultasiani, heidän omaksi vuokseen, heidän hyödykseen. Pleasure Dom kun olen.
BDSM-Baarissa on selkeästi se jo sanottu vika, että täällä yhdistävä tekijä on kinkyys, ei suhdehakuisuus, ei edes sukupuoliset preferenssit. Ja ne kinkyydetkin pystyvät olemaan aika kaukana, joten syntyy mainittua "pakko hakea kinkyseuraa, muiden asioiden kustannuksella". Se ei ole minulle yhtään mieleen, kun haen sitä rakkautta ja kinkyyttä. Samassa paketissa.
Toisaalta vajaassa vuodessa olen kokenut yllättävän paljon, ja myös "aikuinen mies" on saanut kokea orastavaa läheisyyttä, ja myös ystävyyttä. Paljon enemmän kuin olisin olettanut vaniljamarkkinoilta! Ja sattuneesta syystä, eli tämän ketjun aiheen valikovuudesta, olen käynyt kirjeenvaihtoa monen tämän ketjun kirjoittajan kanssa. Vain kirjeenvaihtoa.
Tiedä sitten olisiko tämän ikäisenä enää vaniljamarkkinoilla mahiksia, ja sitten käännyttäisi toisen pehmo-subikseni. En pitäisi sitäkään mahdottomana, kyllä se varjo (ja valo) on meistä hyvin monessa.
Ei se liian helppoa tietenkään ole, niinkuin lukuisat tarinat yllä osoittaa. Ja kaikkien parisuhdemarkkinoiden tilastot. Frank Pappan sanoin: kosketelkaa toisianne! Juuri tässä merkityksessä ehkä vähän filosofisemmin.