Itse uskon että raiskaaminen on vain tietynlainen primitiivinen vietti ihmisellä.
Sitä ja eräitä muita tapoja on sitten yritetty ns. kulttuurin myötä kitkeä tai ainakin hallita. Mutta kun kulttuuri on juuri ja vain sitä, miksi yhteisö sen luo ja eri resursseista valikoiden haalii, niin raiskaaminen saattaa päätyä sen samaisen kulttuurin osaksi, jos se on vaikkapa vallan edistämisen ja keskittämisen kannalta hyvä idea. Esimerkiksi ns. itsekkään geenin teoriaan raiskaaminen sopii myös erinomaisesti, koska se on aikatehokas (ei siis "aika tehokas") tapa levittää geenejä.
Toisekseen kulttuuri on olennaiselta osin juuri rajoituksia geenien vapaaseen levittämiseen, koska yhteiskunnan monet osat hyötyvät siitä, ettei geenejä levitetä holtteettomasti; ei ole esimerkiksi hyvä, että viljelys- tai riistamaat hajoavat liian monelle hyödyntäjälle. Sotajoukon vallatessa maata ja pyrkiessä heikentämään sen puolustajia tilanne on taas erilainen.
Kulttuurin resurssien lukutavat voivat kuitenkin tuoda erilaisia tulkintoja. Esimerkiksi Raamatun kertomus Onanista (1. Moos. 38 luku) perustuu siihen, että soturikansan geenejä piti levittää, joten Onanin tuli hedelmöittää veljensä leski, mutta se ei syystä tai toisesta kiinnostanut häntä, rakastelu maistui kuitenkin. Yhteisön kannalta Onan siis petti sen ja poimi rusinat pullasta. Tarinaa on käytetty sitten sujuvasti itsetyydytyksen kiellon perustana eli tarkoituksenmukaisesti sekoitettu keskeytetty yhdyntä ehkäisykeinona ja itsetyydytys luvattomana nautintona toisiinsa.
Mr B