Tulosteen pinnanlaatu riippuu ihan tulostustekniikasta ja jälkikäsittelystä. FDM/FFF-tulosteita en henkilökohtaisesti ottaisi iholle. Ne on mahdotonta puhdistaa luotettavasti. SLA/MSLA resiinitulosteet ovat kivan siloisia, mutta eivät oikeasti niin vaarattomia kuin väitetään, vaikka olisivat mukamas "medikaalihyväksyttyjä". Kannattaa lukea tuoreita tutkimuksia resiiniprinteistä. Niiden valmistus on ihan villilänsi. Lisäksi desinfiointiaineet haurastuttavat tai pehmentävät resiinejä. Tosin resiinikikkareille allergisoituneena saatan olla hitusen puolueellinen..

Jauhepetitekniikoilla (esim. SLS ja MJF) muovin pinta on vähän karhea, semmoinen hiekkapuhallettua muistuttava. Yleisin materiaali on polyamidi, eli se on desinfioitavissa. MJF on selkeästi sileämpi, mutta ei yhtä sitkeä kuin SLS. Joillain firmoilla on mahdollista saada kemiallinen pintakäsittely, joka kivasti sulattaa pintaa sileämmäksi ja sulkee huokosia.

SLM-tulostettu metalli on mekaanisesti lähes vastaavaa kuin tankotavara (mikäli se on asiamukaisesti valmistettu ja laatua valvotaan), mutta pinta on vähän karhea, kuten valumuotissa. Kerrospaksuus vaikuttaa karkeuteen. Yleensä suurempi kerrospaksuus tuo lisää karkeutta ja laskee hintaa. Pinta on mahdollista koneistaa tai hioa sileäksi, mutta kaikki firmat eivät tarjoa näitä lisäpalveluita.

Painotan, että tulostusfirmoissa on jos jonkilaista hiihtäjää. Samoilla koneilla pääsee varsin monenkirjaviin lopputuloksiin. Joku tekee suurinpiirtein äitinsä kellarissa hommia, toiset ovat sertifioineet prosessinsa ja noudattava ISO-standardeja. Iso osa, kuten Shapeways, käyttää monenkirjavaa alihankkijajoukkoa ympäri maailmaa.

Mun on pitänyt ottaa eri materiaalien ja pintakäsittelyiden eroista mikroskooppikuvia. Kahtotaan, jos saan aikaiseksi..

Ainii! Älkää tilatko desifioitavaksi aiottua kamaa värjättynä! Väri nimittäin liukenee desinfiointiaineella. Liukkaria en ole testannut.

Brittiläinen Conversations with a Dom on mun mielestä monipuolisesti D/s-suhteita käsittelevä podcast, josta taitaa löytyä jo 50 osaa esim. Spotifyista. Näkökulma on enemmänkin pehmeä, pleasure dom -osastoa. Käsittelee asioita pääsääntöisesti cis-heteropariskunnan näkökulmasta mutta ei kuitenkaan olettaen, että maailmassa ei muuta olisi olemassa.

#17 PVC Teddy

Linkki

Settiin kuuluu simppeli PVC-panta.

Colour: Black
Size: XXL (vastaa suomalaista kokoa M, istuu vain lyhyelle, 150 cm, ehkä 155 cm pitkälle)

Kunto: käyttämätön, vain kokeiltu päälle.

Hinta: 6 € + postikulut

#15 PVC Catsuit etuvetoketjulla

Linkki

Colour: Black
Size: XXL (vastaa suomalaista kokoa M/pieni L, istuu lyhyelle 155-160 cm ihmiselle, oli Blueberrylle [163 cm] ihan aavistuksen liian tiukka pituussuunnassa)

Kunto: käyttämätön, vain kokeiltu päälle.

Hinta: 6 € + postikulut

Otetaanpa esiin vääränlaisten tiedonlähteiden rooli kinkyyden tunnistamisessa. Ei, en puhu pornolehdistä, kenties liian aikaisin luetusta "O:n tarinasta" enkä Kalle-sedän kertomuksista kesämökin saunassa. Kotonani oli todennäköisesti ennen sotia ilmestynyt lääkärikirja. Sieltä löytyi kuvaukset sadismista ja masokismista otsikon Sukupuolivietin harhautumia alta: "...henkilö pahoinpitelee toista (sadismi) tahi antaa päinvastoin piiskata ja kiduttaa itseään (masokismi). Usein tämän ei tarvitse tapahtua todellisuudessa, vaan henkilö voi panna toisen kertomaan kidutusnäytelmää ja saada sitä tietä tyydytyksensä."

Kuten nähdään, kuvaus on sinänsä oikeansuuntainen tuota pahoinpitely-termiä lukuun ottamatta; piiskauskin mainittu erikseen. Nykyisin monet tutkijat puhuvat asioiden ja ilmiöiden kehystämisestä ja juuri siitä on tässä kysymys eli tuosta otsikosta, joka heijastelee omaa aikaansa, mutta antaa toisessa ajassa väärän viestin.

Muistan, että keräsin n. 13-vuotiaana rohkeutta kertoa tuntemuksistani tutulle terveydenhoitajalle, mutta jäipä tekemättä. Olen jokseenkin varma, että otin ensimmäisen kerran nämä kiinnostukset puheeksi lukiovuosien kirjeenvaihtoystävän kanssa. Samaan aikaan liittyen: kun tuon "O:n tarinan" mainitsin, niin lukion äidinkielen tunnilla pari rivakanoloista tyttöä esitteli "Herra Jackin ihmeellisen huoneen". Ajankohta oli n. 1982-83. Ei ole jäänyt mieleen, millainen keskustelu syntyi. "O:n tarinan" tiesin jo ennestään silloin, kun näin sen tyttöjen liikunnanopettajan kirjahyllyssä, noina samoina lukiovuosina. Emme keskustelleet siitä.

Mr Birch