Suurin osa tän ketjun vinkeistä on yhtä hyödyllisiä kuin [...] niin hän ei sanokaan mitään.

Oon tässä sun kanssa ihan eri mieltä. Hyvin monet ovat kuvanneet täysin osuvasti sitä ilmiötä ja niitä merkkejä, joita keskustelun aiheena olevissa ihmisissä esiintyy sekä ennen suhteen muodostumista, sen aikana sekä sen jälkeen. Suosittelen tutustumaan Hyrckin teksteihin, jotta ns. paksunahkaisen narsistin persoonallisuus avautuu syvällisemmin.

Jos kaikki on vaarallisia ja epäilyttäviä niin kukaan ei oo vaarallinen ja epäilyttävä jolloin ne oikeasti vaaralliset ja epäilyttävät voi toimia paremmin.

En ole nähnyt kaikkien leimaamista vaarallisiksi ja epäilyttäviksi - pelkästään niiden, joiden käytöksessä on havaittavissa näitä tunnusmerkkejä ja jotka todentuvat kanssakäymisen myötä. Mielestäni tällainen väittämä, että ketjussa on kaikki leimattu epäilyttäviksi ja vaarallisiksi, voi ikään kuin viedä tai pyrkiä viemään ilmiöltä uskottavuutta tai vakavasti otettavuutta. Mikä tuntuu hassulta, kun keskustelun teemana on pyrkiä edesauttamaan kärsimyksen vähentymistä.

Et päätyykö tää ketju sittenkin vaan samentamaan vesiä tän epäsuoran omista eksistä kiukuttelun ja kilpailijoille piikittelyn lomassa?

Vahinkoa aiheuttavan persoonallisuushäiriöisen ihmisen kanssa tekemisissä oleminen on hieman toisen kategorian juttu, kuin mihin ilmaisulla "kiukuttelu" tavanomaisesti viitataan. Kyseessä on tyypillisesti ilmiö mistä puhutaan henkisenä väkivaltana.

Ketkä täällä ovat kilpailijoita? Mistä täällä kilpaillaan?

Jos tää olis sijoittamista niin ainut todennettavissa oleva tieto on se miten esim firmalla on mennyt aikaisemmin (joka ei sekään oo tae toiminnasta tulevaisuudessa), muu on spekulaatiota ja hypeä - välillä tulee voittoa ja välillä tappioo, sitä ei voi välttää  mutta jos sais vältettyä edes sen että ei haksahda ehtaan pyramidiin tai muuhun narraukseen niin toiminta on jo hyvällä pohjalla.

Ihmiset on kuitenkin kovin erilaisia olentoja kuin numeroihin redusoitavat arvopaperit ja tulosraportit. Ihmiset osaavat esittää, vääristellä ja valehdella. Huijata ja hurmata. Markkinointi voisi olla lähempi analogia, jos markkinatalouden piiristä haluaisi jotain ajattelun apua hakea. Nykyinen markkinointimeininki muuten sai alkunsa Freudin siskonpojan mentyä jenkkeihin ja levitettyä opit bisneksen palvelukseen. Samaa ihmisten ohjailuun tähtäävää suggerointia ja ideaalisiin mielikuviin vetoamista esiintyy sekä mainonnassa että ketjun teeman mukaisessa käyttäytymisessä.

Mutta ehkäpä BDSM-skenessä ei ole kuitenkaan suositeltavaa levittää ajatusmallia, että rajoja tullaan rikkomaan mikäli olet subi ja siihen on tyydyttävä - "toivottavasti ei käy helvetin pahasti". Omien havaintojen perusteella uskon useiden hakevan täältä korjaavia kokemuksia, eivätkä rikotuksi tulemista tai uudelleentraumatisoitumista.

Hyvän seuran löytäminen on kovaa hommaa ja en nyt oo ihan varma alkaako tää baarin foorumi siinä suhteessa hyödyllisyydeltään muistuttaa sitä paikalliselle huoltoasemalle tai kahvilalle kokoontuvaa "parlamenttia".

Toivottavasti tämä ketju ei ole vaikuttanut mahdollisuuksiisi löytää seuraa.

Suurin osa tän ketjun vinkeistä on yhtä hyödyllisiä kuin autoa ajaessa sen tyyppinen apukuski joka taajamassa huutaa yhtäkkiä että "VARO! Kahdenkymmenen metrin päässä toi jalankulkija saattaa kääntyä suojatietä kohti!", "JARRUTA! Punaset palaa sadan metrin päässä!" ja osaa valistaa että bemmit sekä isot lava-autot voi käyttäytyä hassusti liikentessä, mut sit kun pitäis spotata se hirven hahmo iltahämärällä pikatien reunassa tai vinkata että "toi murina kertoo että sulla pyörii jakolaatikossa rattaat kuivina" niin hän ei sanokaan mitään.

Jos kaikki on vaarallisia ja epäilyttäviä niin kukaan ei oo vaarallinen ja epäilyttävä jolloin ne oikeasti vaaralliset ja epäilyttävät voi toimia paremmin. Et päätyykö tää ketju sittenkin vaan samentamaan vesiä tän epäsuoran omista eksistä kiukuttelun ja kilpailijoille piikittelyn lomassa?

Jos tää olis sijoittamista niin ainut todennettavissa oleva tieto on se miten esim firmalla on mennyt aikaisemmin (joka ei sekään oo tae toiminnasta tulevaisuudessa), muu on spekulaatiota ja hypeä - välillä tulee voittoa ja välillä tappioo, sitä ei voi välttää  mutta jos sais vältettyä edes sen että ei haksahda ehtaan pyramidiin tai muuhun narraukseen niin toiminta on jo hyvällä pohjalla.

Hyvän seuran löytäminen on kovaa hommaa ja en nyt oo ihan varma alkaako tää baarin foorumi siinä suhteessa hyödyllisyydeltään muistuttaa sitä paikalliselle huoltoasemalle tai kahvilalle kokoontuvaa "parlamenttia".

Yhteisönä ajatellaan olevamme äärimmäisen avoimia toistemme taipumuksille.

Me emme ole.

Miksi siis pelätä muiden tuomitsemista.

Koska muut tuomitsevat.

Miksi sitä sitten nolottaa myöntää? Yhteisönä ajatellaan olevamme äärimmäisen avoimia toistemme taipumuksille. Miksi siis pelätä muiden tuomitsemista. Miksi sitä on taipuvainen ajattelemaan että olisi jotenkin nolo.

Sanoisin, jopa väittäisin, että tuossa on takana sellainen lajillis-kulttuurinen asia kuin merkityksen perimmäinen luonne. Merkitys on eroja, se ei ole jokin "asia sinänsä". Ei ole olemassa jotain absoluuttista perusasiaa, The Thing, johon muita verrattaisiin vaan vain omaan kohtaamme nähden lähempänä ja kauempana olevia asioita. Tässä yhteydessä siitä seuraa, että samanaikaisesti ja ristiriitaisesti haemme eroja toisiimme ymmärtääksemme itseämme ja tällöin riskeeraamme ryhmään kuulumista ja hyväksyntää, jolloin tulkintamme tulos on juuri ajoittainen epäily siitä, että onkos noloo?

Nyt joku voisi lähtökohtaisesti ihan järkevästi esittää, että onpas. Vanilja on The Thing. Mutta lähdetäänpä selvittelemään tätä osiensa kautta ja otetaan tarkasteluun käsite lähetyssaarnaaja-asento (missionary position), jonka pitäisi olla vaniljaa jos minkä. Asennon nimen väitetään tulleen siitä, että alkuperäiskulttuurien edustajat ovat mukamas nähneet sen nimenomaan kristinuskoa levittäneiden lähetyssaarnaajien käyttämänä tai että lähetyssaarnaajat olisivat suositelleet sitä "uuteen uskoon" kääntyneille.  Robert Priest on kuitenkin viitannut siihen, että antropologi Bronisław Malinowskin tutkimien Trobriandsaarten asukkaiden kohtaamat valkoiset eivät olleet niinkään lähetyssaarnaajia kuin kauppiaita, plantaasinomistajia ja siirtomaavirkailijoita. Termi onkin myöhempää syntyä, vanhan kunnon Alfred Kinseyn tunnetuksi tekemä, joskaan ei välttämättä keksimä. Alex Comfortin The Joy of Sex (suom. Rakasta hellästi) popularisoi ja levitti nimitystä edelleen. Näennäisantropologinen "alkuperäselitys" ja nimitys ovat ruokkineet toisiaan. Aiemmin asentoa kutsuttiin myös esimerkiksi englantilais-amerikkalaiseksi.

Mainitun saariryhmän asukkaisiin kohdistuva tutkimus purkaa laajemminkin totunnaista käsitystä vaniljasta. Annette Weinerin mukaan seksuaalitavat eivät saarella olleet tutkimusaikaan mitenkään länsimaalaisittain katsoen konservatiivisia: Aikuisten seksuaalikäyttäytyminen on avointa, joten lapset alkavat jäljitellä sitä jo esimerkiksi kuusivuotiaina ja alkavat etsiä ja vaihtaa seksipartnereita kolmentoista iässä. Naiset ovat aktiivisia ja dominoivia partnerin valinnassa ja kulttuuri myös rohkaisee tähän. Sosiaalisia hääperinteitä ei ole, vaan suhteen alkaminen ilmenee siten, että nainen jää rakastajansa luokse koko yöksi ja tilanteen tunnustaa naisen äiti tuomalla heille aamulla yhteisen aterian.

Nyt on kysyttävä, että voiko näin "vapaamielisessä" kulttuurissa olla jotain noloo. Lajillis-kulttuurinen merkityskäsityksemme pitää huolen, että voi. "Nolous" on tulosta minkä tahansa eron havaitsemisesta ja tulkitsemisesta noloksi, se on siis ikään kuin sisäsyntyistä.

Priest, Robert J. (2001). "Missionary Positions: Christian, Modernist, and Postmodernist". Current Anthropology. 42 (1): 29–68
Weiner, Annette B. (1988). The Trobrianders of Papua New Guinea. United States of America: Wadsworth, Cengage Learning.

[...]

Huomaan täälläkin, että se heilauttaa mua hieman, kun näen samassa lauseessa sanan transvestisuus ja viittauksen muotiin. Ymmärsin kyllä, että sukupuoli-identiteetin määritelmästä saatetaan käytetään nykyään erilaista nimistystä kuin aiemmin, mutta silti. Kertoo siitä, miten herkkä se asia itselle on. Et oonko mä sittenkin nolo..

[...]

Mainittakoon, että mun tarkoitus ei ollut viitata siihen että sukupuoli itsessään (tai mikään muukaan) olisi "muoti-ilmiö" tai trendi. Tarkoitin enemmänkin sitä, että eri aikoina skenessä on tilaa vähän erilaiselle itseilmaisulle.  Joskus virtaukset on heteroseksuaalisemmat, joskus queerimmat ja niin edespäin. Kun ihminen ei koe kuuluvansa sellaiseen kategoriaan, joka on juuri nyt pinnalla, voi helposti kokea olonsa epämuodikkaaksi tai jotenkin eristyneeksi.

Aina on myös heitä, joiden kokemus ei päivity senhetkisen keskustelun mukaiseksi.