Lainaus käyttäjältä: vanDaali - 23.07.2026, 11:33

Mistä tiedät etteivät ole hakeutuneet vallanhalusta tai kilpailuvietistä? Onko tähän joku tieteellinen tutkimusviite vai oletko ihan itse keksinyt väiteen?

Ainakin 1950-luvun amerikkalaista kotirouvakulttuuria on tutkittu tieteellisesti ja todettu, että alisteinen asema ja mielekkäiden asioiden tekemisen mahdottomuus aiheutti näille kotirouville henkistä pahoinvointia. Moni pakeni tylsistyttävää, kotitöihin keskittyvää elämää päihteisiin (esim. lääkkeiden väärinkäyttö oli yleistä). Kokivat, että elämä meni hukkaan.

Ovatko kaikki naiset täysin samanlaisia?

Millä tavalla se että jotkut ihan eri henkilöt tai osa niistä ihan eri aikakaudella on kärsinyt alisteisesta asemasta todistaa että jotkut ihan muut eri ihmiset eivät tekisi asioita puhtaasta kilpailuvietistä tai vallanhimosta?

Ainakin itselle nuo muutaman erityisen kilpailuhenkiset, narsistiset tai vallanhimoiset naiset olivat yksilöitä joilla oli tiettyjä yksilöllisiä ominaisuuksia. En sen perusteella luokittele kaikkia samanlaiseksi pelkästään yhden ominaisuuden (sukupuolen) perusteella. Kaikki naiset eivät myöskään ole hakeutuneet yhteiskunnallisesti korkeampaan asemaan.

Mielestäni on ihan mahdollisuuksien rajoissa että ainakin jokin osuus niistä naisista jotka ovat aktiivisesti hakeutuneet yhteiskunnallisesti korkeaan asemaan ovat tehneet sen jonkinlaisen vallanhimon vuoksi.

Mistä tiedät etteivät ole hakeutuneet vallanhalusta tai kilpailuvietistä? Onko tähän joku tieteellinen tutkimusviite vai oletko ihan itse keksinyt väiteen?

Ainakin 1950-luvun amerikkalaista kotirouvakulttuuria on tutkittu tieteellisesti ja todettu, että alisteinen asema ja mielekkäiden asioiden tekemisen mahdottomuus aiheutti näille kotirouville henkistä pahoinvointia. Moni pakeni tylsistyttävää, kotitöihin keskittyvää elämää päihteisiin (esim. lääkkeiden väärinkäyttö oli yleistä). Kokivat, että elämä meni hukkaan.

Sinänsä on ihan vinksahtanutta, että nimenomaan niiden kohdalla, joilla lähtökohtaisesti ei ollut valtaa, pitäisi pystyä todistamaan, että juuri heillä ei ollut vallanhalua. Eikös pikemmin pitäisi tarkastella asiaa miesten kohdalla, siis niiden miesten, joilla oli valtaa. Onko miesten kohdalla vallanhalu jotenkin enemmän ok? Vaikka se johtaisi siihen, että puolet kansakunnasta joutuu huonompaan asemaan, voi henkisesti pahoin, ei saa ehkä täysiä kansalaisoikeuksiakaan?

Täytyy mainita sen verran, että nykyinen patriarkaatti on siis muutaman tuhannen vuoden ikäinen (siis erittäin lyhyt jakso vrt. 350000v) rakenteellinen kyhäelmä, joka on "keksitty" silloin kun on siirrytty agrikulttuuriin. Eli sitä ennen ei ollut perinteisiä sukupuolirooleja sen enempää kuin muutakaan sukupuolirooleja. Eli on väärinkäsitystä olettaa perinteiset sukupuoliroolit biologiseksi ilmiöksi, kun kyseessä on aikansa elänyt rakennelma tai tekniikka siinä missä vaikka kivikirves ja on keksitty parempaa ja siirrytty eteenpäin. ihminen on yksi isoihmisapinalaji muiden joukossa, ei eroa viettisysteemiltään ja etologialtaan mainittavasti lähimmistä sukulaisistaan bonobosta ja simpanssista. Yleensä ei varmaankaan ymmärretä, että kyseessä on täysin eri asia, kun puhutaan sukupuolten välisistä eroista ja sukupuolirooleista, ja jos nyt joku ikinä tulisi ajatelleeksi, että entäs muut lajit vaikkapa ne "serkut" oletettaisiin että simpanssien "pieni" ero, joka on kutakuinkin sama kuin ihmisellä, se saatettaisiin kuvitella sukupuolirooleiksi, mitä he eivät ole keksineet.

Tämmöstä tuli mieleen, itse aloittajan kysymyksestä en väitä ymmärtäväni mitään. Itse en ole koskaan tuntenut vetoa "perinteisiin" sukupuolirooleihin sen enempää kuin "moderneihinkaan". Sen mitä muistan nuorelta iältä on se, että tiedostettuani tämmöisistä kotkotuksista, ajattelin että pois ne minusta olen puhtaasti ehta eläin. Tein varsin nuorella iällä päätöksen, että en sekaannu boss bitcheihin enkä konservatiiveihin. Konservatiiviseen naaraaseen en koskaan onneksi ole joutunut törmäämään, ja tasan yhtä boss bitchiä olen joutunut välttelemään. Täsmennyksenä: ei haittais muuten jos on boss bitchimäisiä elkeitä, mutta kyse oli just sitä ura ura elämäntapa minä minä blaah blaah ja tuntui kuin hän olisi arvottanut "elämäntapaansa" ideologisesti, ja tämä 2000- luvulla, eli monta vuosikymmentä sen jälkeen kun oli jo sukupuolten (binäärigenderi) tasa-arvo toteutunut suomessa, koska ne muinaiset kivikirveet olivat murentuneet ajan saatossa ja koska niitä oli tiedostaen poistettu ja parempaa ja paremmin ihmisen apinuuteen sopivaa päästetty kumpuamaan tilalle.

Niin siis jos joku opiskelee 30-vuotiaaksi ja tekee sen jälkeen uraa, se on silloin sitä, mitä tämä ihminen on omalta elämältään halunnut. Vapaassa yhteiskunnassa ihminen saa vapaasti valita. Mutta jos syntyvyydestä ollaan huolissaan, silloin pikemmin täytyy lisätä tasa-arvoa eikä vähentää sitä, koska mitä tasa-arvoisempi yhteiskunta on, sitä epätodennäköisemmin nainen joutuu valitsemaan äitiyden ja koulutuksen+uran väliltä. Tasa-arvoisessa yhteiskunnassa huomioidaan naisen elämänkaareen liittyviä tilanteita ja elämänvaiheita, esim. äitiysloman pitäminen opiskeluaikana onnistuu, tenttiin osallistuminen vauva-aikana mahdollistetaan (esim. Helsingin yliopistossa on lapsiparkki ja on myös mahdollista tehdä tentti erillisessä huoneessa vauvan kanssa), raskaussyrjintä kitketään pois, ja työn ja perheen yhdistämistä helpotetaan eri tavoin niin työpaikan käytäntöjen kuin yhteiskunnan taholta, sekä lisäksi imetykseen suhtaudutaan positiivisesti, jolloin naiset eivät joudu vetäytymään pikkuvauvan kanssa omiin oloihinsa - ja mikä tärkeintä: miehet osallistuvat lastenhoitoon. Ja sehän ei hyödytä vain naisia vaan miehiä myös, kun saavat olla oman lapsensa kanssa, luoda läheisen suhteen lapseensa, jne. On varmasti merkityksellisempää kuin pelkkä työnteko! Ja kun tässä keskustelussa aiemmin mainittiin miehen luontainen suojelunhalu, niin mikäs sen sopivampaa miehekkäälle miehelle kuin oman lapsen hoitaminen. Tasa-arvoinen yhteiskunta tukee tätä mahdollistamalla sen, että mies voi jäädä isyyslomalla ja vanhempainvapaille. Tämän seurauksena pariskunnan osapuolten todellisuudet eivät eriydy, kun jakavat yhdessä perhekokemuksen (verrattuna siihen, että toinen pyörittäisi perhearkea yksin ja toisella olisi joku rinnakkaistodellisuus työpaikallaan) ja se taas lähentää heitä ja lujittaa parisuhdetta.

Suomalaisen maallistuneen peruskoulun ja/tai jatkokoulutusjärjestelmän yhteys sharia-lakiin jäi itselleni hivenen hämäräksi. Jälkimmäinen yleensä vetoaa nimenomaan kouluttamattomiin ihmisiin, joiden maailmankuva pohjaa ihan muuhun kuin tieteiseen - mihin sitten taas suomalainen koulujärjestelmä perustuu.

Koko tämä tasa-arvo ja feminismi on osa laajaa työkalupakkia millä länsimaiset yhteiskunnat systemaattisesti tuhotaan. Eihän noihin kaikkiin ois tarvinnut lähteä täysillä mukaan vaikka niitä tarjotaankin, mutta kun se kriittinen looginen ajattelu loistaa poissaolollaan ja ollaan johdatettavissa. Eli muuttuiko lopulta mikään. Noh se muuttui että länsimaissa vaihtuu väestö, meidän syntyvyys on alimillaan ikinä, naiset on koulutetumpia (todellisuudessa täyttä aivopesua ja indoktrinaatiota, oikean opin voi hankkia koulun ulkopuoleltakin) ja tienaa enemmän kuin miehet, mutta samalla haluavat miehen jolla on heitä korkeampi asema yhteiskunnassa. Tämä on tämä feministinen srödingerin yhtälö. Tuloksena et kaikki istuu himassaan yksinäisinä. Jes me voitettiin tässä!

Suomalaisessa yhteiskunnassa on täysin demonisoitu suomalaisten nuorten miesten kaikki miehiset harrastukset. Ja kaikki riskinotto deletoidaan ja sitä paheksutaan. Miehen tehtävä on hallita onnistuneesti riskejä, poikana sitä rajaa opiskellaan. Tuloksena on syrjäytyneet miehet ja nyhveröitä.

Tarkennuksena kysyn, että meinaatko siis, että nimenomaan naiset voisivat hankkia tarvittavan opin koulun ulkopuolelta, vai miehetkö myös? Ja menisitkös itse oikeasti kouluttamattoman hammaslääkärin vastaanotolle juurihoitoon, laittaisitko lapsesi itseoppineen opettajan luokkaan vai pitäisikö ehkä koulut lakkauttaa kokonaan, niin että kaikki vain opiskelisivat kaiken itse? Sori, mutta Suomen kaltaisessa maassa tuntuu aika historiattomalta tuollainen koulutuksen vähättely, vaikka nimenomaan suomalainen koulujärjestelmä on niitä asioita, joissa tässä maassa oli oikeasti onnistuttu.

Mutta mitäpä tarjoaisit tasa-arvon ja feminismin tilalle? Naiset eivät missään päin maailmaa koe oloaan hyväksi saati (oikeasti) turvalliseksi epätasa-arvoisessa yhteiskunnassa. Joten miksi se olisi varteenotettava vaihtoehto? Ja mitä tulee tuohon kotona yksin istumiseen, niin toivottavasti kukaan ei erehdy luulemaan, että epätasa-arvoisissa yhteiskunnissa naisten ja miesten välillä on yhtään suurempaa vetovoimaa tai rakkautta. Melkein uskaltaisin väittää, että ehkä jopa vähemmän.