31
Lounge / Vs: Tukahduttaako kulttuuri dominoivat?
« Uusin viesti kirjoittanut Gamygym 27.07.2026, 16:12 »Ja kuka tahansa joka vähänkään osaa ajatella voi miettiä miten sitä hallintaoikeutta on käytetty pahimmillaan. Yksilön luonteenlaadusta riippuen. Ja sitten kun siitä on laillisesti päästy irti, on elämä monilla voinut alkaa uudelleen jos siihen on koettu tarvetta.
Tästä on aikaa vasta yksi ihmisikä. Siinä ajassa on vain muutama, joskus vain pari, sukupolvea kerennyt aikuistua.
[...]
Naiset sen sijaan tekivät syrjähyppyjään ja kasvattivat muiden lapsia miehillä tai jopa ajoivat heitä yhteiskunnan avulla pakkoliittoihin (siis muita miehiäkin kun kyseisten lasten isiä) kun joku maksaja lapselle oli siinä tilanteessa löydettävä. Yllättäen holhousasema alkoikin näyttämään erittäin kiinnostavalta.
Rikoksiakin oli hyvä tehdä kun joku toinen joutuu niistä vastaamaan. Näinhän oli kyse omaisuusrikosten osalta: lainaksi ostaminen/tuhlaaminen ja omaisuuden tahallinen ja tahaton tuhoaminen muilta ihmisiltä siirtyi miehen kontolle. [...]
1800-luvulla ja pitkään 1900-luvulle asti esim. aviottoman lapsen saaminen tai leskeytyminen asetti naisen hyvin hankalaan asemaan - usein irtolaiseksi, varsinkin jos nainen oli ollut piikomassa ja lapsen isä parempaa väkeä. Saattoi käydä niinkin, että työläisnainen tuli raskaaksi vaikka työpaikkansa miehille, eikä suhde ollut mitenkään vapaaehtoinen.
Irtolaiset ja muut kulkijat olivat jo lähtökohtaisesti yhteiskunnan pohjasakkaa. Järjestelmästä riippuen he joutuivat kerjäämään ja elivät lähinnä muiden anteliaisuudella ja satunnaisilla töillä. Moni nainen päätyi keittämään viinaa tai myymään itseään (tai esim. varastettua / sieltä täältä saatua tavaraa) , eikä loputtomia maanteitä kyläpahasesta kyläpahaseen nälän ja olosuhteiden partaalla kulkiessa voitu säästyä väkivallalta tai ryöstöiltä. Elämä ei todellakaan ollut välttämättä mitään ruusuilla tanssimista. Moni katosi kirkonkirjoista eikä heitä juuri osattu tai voitu edes etsiä. Jos kumppani löytyi, saattoi se olla toinen irtolainen, jonka mahdollisuudet elättää kumppania saati lapsia olivat sanalla sanoen melko heikot.
Jos 1850-luvulla oltiin kuolla nälkään, niin mistä se mies ne elättämismahdollisuudet naiselle toi?
On toki totta, että kurjuus saattoi lisätä tarvetta isyyden lailliselle tunnustamiselle. Tuohon aikaan aviottomuudella oli paljon suurempi merkitys kuin ennen -- paitsi että se takasi hitusen paremmat mahdollisuudet selviämiselle korkean lapsikuolleisuuden keskellä, se merkitsi myös sitä että lapsi oli himpun verran kunnollisempi kuin tuntemattomalle isälle syntynyt äpärä.
Eikä se elämä vielä 1960-luvullakaan mitään loistokasta ollut. Elämästä selvittiin jos selvittiin. Viina virtasi, traumatisoituneet veteraanit purkivat tuntojaan väkivalloin eivätkä naiset kotiäiteinäkään juuri elämästään ilakoineet.

Tuoreimmat viestit