Sellaisen noston teen tähän keskusteluun, että itse en koe suhteideni olevan mitenkään vajaita, tai että jättäisin mitään takaporttia auki, vaikka poly olenkin.

Miksi tyytyä yhteen ?
Monona suhteesta saa rakennettua helpommin syvemmän ja merkityksellisemmän.
Polynä suhteet jää hieman vajaaksi koska on muitakin jotka vie osan huomiosta ja ajasta.

Oikeasti syy siihen, että itse olen mono on tietenkin se, että en vaan pysty olemaan samaan aikaan rakastunut kahteen ihmiseen, enkä oikeastaan edes tunne voimakasta vetoa/kiinnostusta useampaan kerrallaan, eikä muutenkaan omat taipumukset millään lailla vedä kohti monisuhteisuutta. Ja sen vuoksi minkäänlainen monisuhteisuus ei vaan kiinnosta yhtään, kuten ei myöskään suhteet ihmisten kanssa, joihin en oikeasti tunne vetoa. Mutta myös tuo lainaamassani tekstissä oleva pointti on hyvin olennainen: haluan nimenomaan syvällisen ja merkityksellisen suhteen, jossa on yhteenkuuluvuuden tunnetta ja tunne siitä, että juuri se tietty ihminen on minulle erityinen. Ei tällainen olisi itselleni edes teoriassa mahdollista monen kanssa samaan aikaan, eikä edes aika riittäisi useamman suhteen ylläpitämiseen. Uskon myös, että vaikuttaa suhdedynamiikkaan, jos oma, toisen tai molempien kiinnostus on osittain uuden seuran hakemisessa tai uuden lyhytaikaisen/pitkäaikaisen seuralaisen fiilistelyssä.

Artikkelin tiivistelmässä nähdään mahdolliseksi yhteys ei-monogamisten suhteiden ja BDSM:n välillä seuraavasti: "The transgression of one norm makes it easier to transgress other norms as well, providing opportunities to find new ways of organizing relationships beyond the norms of monogamy". Ajatus siis on, että kun haastaa yhden normin, on helpompi haastaa toinenkin. Tässä ei siis pidetä jompaakumpaa syynä ja toista seurauksena.

Heti seuraavassa yhteydelle löytyy suunta: "In order for an individual to be able to fully explore kinks in BDSM practices and at the same time respect the boundaries of a partner, non-monogamy emerges as one logical answer." Siis, kun tutkii kinkkejään BDSM:n kautta ja haluaa kunnioittaa partnerin rajoja, polygamia on looginen vastaus. Tästä voidaan olla tietenkin eri mieltä, mutta näin tutkimuksessa haastatellut henkilöt tutkijoiden tulkitsemina ovat sen nähneet.

Haastan ihan hiukan tätä ajatusta, että yhden normin rikkominen madaltaa kynnystä rikkoa muitakin. Siis haastan siinä mielessä, että ei seksuaalisuutta kuitenkaan voi valita tarkoituksena rikkoa yleisiä normeja, ihan kuin tarkoituksena olisi tehdä seksuaalisuudellaan politiikkaa. Silloinhan seksuaalisuus muuttuisi luonteeltaan enemmän yksilön ja yhteiskunnan/yhteisön väliseksi asiaksi eikä yksilön omaksi ominaisuudeksi. Toki ymmärrän, mitä tuossa tarkoitetaan, ja onhan sekin tietysti totta, että moni tukahduttaa seksuaalisuuttaan normien paineessa, mutta kuitenkaan mono ei muutu polyksi vaikka kuinka olisi liberaali ja kyseenalaistaisi normeja. Näin ollen uskoisin, että yleinen liberaali ajattelu voi näyttäytyä monisuhteisuuden lisääntymisenä vain tiettyyn rajaan saakka. Toki on eri asia, mikä se raja sitten olisi, eli kuinka yleinen taipumus monisuhteisuus olisi. Olisi ihan kiinnostavaa tietää, onko tätä tutkittu - mutta esim. joskus käytetyt esimerkit pettämisen yleisyydestä ovat mielestäni huonoja argumentteja. Ei pettäminen muuta suhteen laatua  polysuhteiseksi, vaan kyseessä on edelleen monosuhde, jonka rajoja on vaan rikottu.

Ja tuo lainauksen jälkimmäinen kohta toteutuu lähinnä polysuhteisten kohdalla. Jos henkilö on mono, on hänellä polysuhteen sijaan oikeastaan kaksi vaihtoehtoa: joko etsii täydellisesti itselle sopivan kumppanin, tai sitten toteaa, että jokainen kink ei ole niin tärkeä, että juuri sitä pitäisi ehdottomasti päästä toteuttamaan. Ainakin itselleni monosuhteisena ei olisi millään lailla tyydyttävä vaihtoehto se, että useammalla kumppanilla olisi kaikilla joitain toivomiani ominaisuuksia, mutta kukaan ei olisi sellainen, jolla olisi ne kaikki. Silloin itse kokisin, että minulla olisi vain useampi epätyydyttävä ja epäsopiva suhde sen sijaan, että olisi vaikkapa yksi oikeasti sopiva ja tyydyttävä. Tämän vuoksi oma ratkaisuni on etsiä oikeasti sopiva ihminen, jonka kanssa ei tunnu mikään suhteen osa-alue jäävän vaillinaiseksi.

Tokihan tähän voi nyt joku kommentoida, että täydellisesti kaikki toiveet täyttävää ihmistä ei välttämättä ole olemassa. Niin, ehkä ei, etenkin, koska niitä toivottuja ominaisuuksia on paljon seksuaalisuuden ulkopuolellakin, mutta tällä kaikki toiveet täyttävällä tarkoitetaankin nyt sellaista, jonka kohdalla ei tunnu siltä, että jotain puuttuu. Ja koska niitä toiveita ja preferenssejä olisi joka tapauksessa paljon, olisi todennäköisesti mahdoton koota edes useammistakaan kumppaneista sellaista ihmispalapeliä, joissa jokainen pienikin toive toteutuu. Joten jopa polysuhteisella tulisi eteen erilaisten valintojen ja priorisointien tilanteita.

Näin omalla kohdallani. Ymmärrän aloittajan kysymystä, sillä on itsestäkin välillä tuntunut, että ainakin täällä Baarin deittipalstalla kovin moni etsii seuraa lähinnä mielessään jokin tietty kink ja sen toteuttaminen ja kokeileminen, tai muuten vaan etsii sessioseuraa tms. Tokihan silloin vaikuttaa siltä, että juuri kukaan ei etsi parisuhdetta. Moni kinky voi myös etsiä kumppania tavallisilla deittipalstoilla tuomatta ilmoituksessa kinkyyttään esiin. Etenkin vähän pehmeämmän, kevyemmän ja vaniljaisemman kinkyn kohdalla tämä voi tuottaa tulosta paremmin kuin se, että omaan deitti-ilmoitukseen täällä tulee vaan lukuisia vastauksia ihmisiltä, jotka etsivät sessioseuraa fantasioidensa toteuttamiseen.

Tällä hetkellä se suurin ja mahtavin fantasia ois vaan löytää nainen jonka kanssa pääsisin viimeinkin toteuttamaan tissifetissiäni. Joku jolla olisi isot tissit ja joka rakastaisi sitä että niitä palvotaan enemmän kuin mitään muuta. Joku jonka kanssa voisin olla täysin avoimesti oma tissi-obsessoitunut itseni tarvitsematta piilotella tai häpeillä tätä puolta itsessäni, vaan jolle se että olen täysin hänen tissiensä lumoissa olisi kiihottavin ja seksikkäin asia ikinä.

Koska pohjimmiltaan kaikki kinkyt ovat masokisteja ja haluavat useamman naisen nalkutukset päivittäin. 

Eli Kanada.

 

Luulen että kinkyt eivät preferoi polysuhteita yhtään sen enempää kuin vaniljatkaan.

Seuraava on yksittäinen tutkimusvilkaisu, ei siis mikään kirjallisuuskatsaus ja tulkintani tapahtuu epäsuorasti.
Charlotta Carlström ja Catrine Andersson tarkastelevat artikkelissaan "The queer spaces of BDSM and non-monogamy" BDSM:n ja ei-monogamisten suhteiden yhteyttä.  Artikkeli on ilmestynyt 2019 julkaisussa Journal of Positive Sexuality 5 (1), s. 14-19 ja löytyy avoimesti netistä vaikkapa Google Scholarilla. Huomio kiinnittyy Peikon kommentin pohjalta siihen, viitataanko esimerkiksi tässä artikkelissa polysuhteiden yleisyyteen BDSM:n harrastajien keskuudessa.

Artikkelin tutkimuskysymykset ovat laadullisia: What are the connections between BDSM and non-monogamous communities? How does interaction between BDSM and non-monogamous practices create non-normative logic? [Miten BDSM ja ei-monogamiset yhteisöt liittyvät toisiinsa? Millaista ei-normatiivista logiikkaa on BDSM:n ja ei-monogamisten käytäntöjen välillä?]

Artikkelin tiivistelmässä nähdään mahdolliseksi yhteys ei-monogamisten suhteiden ja BDSM:n välillä seuraavasti: "The transgression of one norm makes it easier to transgress other norms as well, providing opportunities to find new ways of organizing relationships beyond the norms of monogamy". Ajatus siis on, että kun haastaa yhden normin, on helpompi haastaa toinenkin. Tässä ei siis pidetä jompaakumpaa syynä ja toista seurauksena.

Heti seuraavassa yhteydelle löytyy suunta: "In order for an individual to be able to fully explore kinks in BDSM practices and at the same time respect the boundaries of a partner, non-monogamy emerges as one logical answer." Siis, kun tutkii kinkkejään BDSM:n kautta ja haluaa kunnioittaa partnerin rajoja, polygamia on looginen vastaus. Tästä voidaan olla tietenkin eri mieltä, mutta näin tutkimuksessa haastatellut henkilöt tutkijoiden tulkitsemina ovat sen nähneet.

Carlströmin ja Anderssonin tutkimus on luonteeltaan laadullinen ja perustuu 29:n henkilön haastatteluun. Tähän nähden on hyvinkin luontevaa ja varovaisuusperiaatteen mukaista, ettei tässä artikkelissa väitetä mitään ilmiön yleisyydestä. Jos väitettäisiin, keskustelu olisi vaarassa ajautua sivuraiteelle. He eivät ole liioin viitanneet ilmiön yleisyyteen minkään toisen tutkimuksen kautta; tällainen huomautus olisi voitu esittää tutkimuksen perustelemiseksi, mutta kuten sanottu, heidän linjauksensa on johdonmukainen.

Tuoreempikin tutkimus (Vilkin, E., & Sprott, R. 2021: Consensual non-monogamy among kink-identified adults: Characteristics, relationship experiences, and unique motivations for polyamory and open relationships. Archives of Sexual Behavior, 50(4), 1521-1536) toteaa, ettei BDSM:n ja polyamorian yhteyttä ole tutkittu paljoakaan. Sen taustoituksessa kuitenkin näkyy tutkimusperustaisena käsitys, että monilla kinkyillä on ei-monogaamisia suhteita.

"Although few studies have directly examined the intersection of kink and CNM [consensual non-monogamy], existing research indicates that many kink practitioners engage in some form of non-monogamy (Bauer, 2010; Carlström & Andersson, 2019; Deri, 2015; Labriola, 2010; Rehor, 2015)." [suluissa oleva lisäys ja alleviivaus minun]

Lainauksessa yllä viitatut lähteet siis ilmeisesti tarkastelevat lähemmin kinkyyden ja polysuhteiden yhteyttä. Aloittajan kysymykseen voisi siis lähteä etsimään tutkimuksellisia vastauksia noista.