Tuoreimmat viestit31
Kysy ja vastaa / Vs: Mitä dom voi haluta?
« Uusin viesti kirjoittanut Gamygym 26.10.2026, 17:10 »Työnnän lusikkani soppaan, ja argumentoin, että Domilla on oikeus olla jotakin muuta kuin ovesta sisään asteleva kuumottava panokone, jonka ainoa rooli on olla aina ja jatkuvasti dominoivassa moodissa.
Mulle oli aikamoinen yllätys, että täällä kinkyskenessä ei olla koko ajan "roolissa". Kinkyskene ei ole mikään armoton pimeä temppeli, jossa robotinkaltaiset domit lyövät ja täydelliset performoivat subit vikisevät, vaan kinkyydenkin ollessa läsnä on sallittua, suotavaa ja peräti oleellista elää myös sillä "tavallisella tasolla".
Subilta ei aina ja ikuisesti vaadita ehdotonta tottelemista, koska kinkysuhde itsekin perustuu yhteiselle tasavertaiselle sopimiselle.
Neuvottelu ei tarkoita sitä että omista tarpeista pitäisi jotenkin luopua. Niitä saa vaatia, mutta niitä ei voi pakottaa toiselta: jos kumppani ei ole se oikea, on usein järkevämpää löytää joku toinen kun yrittää pakottaa toisesta jotakin mihin hän ei kykene (siinä vaiheessa saatetaan mennä jo nopeasti rikolliselle polulle).
Kinkysuhteet ylipäätään sisältävät paljon vähemmän tietynlaista käskytystä ja pakottamista kuin aluksi oletin.
Ja hyvä niin: niitä samoja tuntemuksia, joita silloin projektoi päänsisäiseen ajatukseen "ihanteellisesta domista" on mahdollista kokea ja aiheuttaa ihan ilman että toinen tyyppi jotenkin jatkuvasti mukautuisi fantasioihin.
Siinä vaiheessa kun aloin itse lähestymään dominoivuutta, tietty oletus jatkuvasta performanssista alkoi sulaa pois. Musta ei yksinkertaisesti oo kylmäksi, kovaksi ja karskiksi käskyttäjäksi, koska mun dominoivuus kuoriutuu ja nousee esiin yhdessä sovituissa raameissa.
Mun dominoivuus perustuu siihen, että toinen kertoo mistä tykkää ja minä annan luvan irrotella sen yhdessä sovitun kehyksen sisässä.
Toki henkisten blokkien murtuessa pois tieltä tietyt asiat, kuten kurittaminen ja performoitu "emotionaalinen kylmyys", tai suhde omaan esineellistävään katseeseen voivat tulla luonnollisemmiksi. Varautuneisuus niiden taustalla voi ajan mittaan sulaa pois. Ja toki kinkyillessäni toisen kanssa koen ja tunnen myös sellaisia ajatuksia, joista ei olla sovittu etukäteen (vaikken niitä aina näytä tai vaikken niille annakaan valtaa, ajatukset kun ovat vain ajatuksia).
Mutta tällöinkin lähestymistapa dominoivuuteen on aivan toinen kuin esim. median ja popkulttuurin perusteella luotu käsitys: vaikka session aikana on lupa esineellistää toista ja tehdä rajuja tekoja, sen ulkopuolella -- ja toki myös sen läpi -- toinen ihminen on minulle edelleen lihasta, verestä, hermoista ja mielestä koostuva olento, joka on perimmiltään samanarvoinen kuin minä itse.
Pidätän oikeuden huolehtia toisesta ja pohtimaan sitä mikä olisi toiselle hyväksi, koska dominoivuuteni rakentuu ajatukselle toisen osapuolen arvosta.
Sessiointi ja dynamiikka rakentuvat tälle pohjalle. Kaiken sen alistamisen ja kivunkin taustalla on toista kuunteleva pyrkimys rakentaa molempien etua palveleva yhteinen hetki.
Mainittakoon vielä, ettei "molempien etu" omassa ajattelussani merkitse sitä, että kummankin ihmisen oikeus omaan parhaaseensa lakkaa ja sulaa "yhdeksi parhaaksi", joka todellisuudessa jotenkin poistaisi kummankin osapuolen yksilölliset oikeudet omiin ymmärryksiinsä.
Subi ei luovuta valtaa domille absoluuttisesti. Hän ei luovuta oikeutta päättää itse asioistaan, oikeutta ajatella omia tarpeitaan ja halujaan tai oikeutta omaan itsearvoonsa (paitsi leikisti ja silloinkin ennalta sovituissa, hyvinkin tiukkaan rajatuissa kehyksissä. esim. sub leikisti menettää oikeutensa päättää omasta mielihyvästään, vaikka sessio on räätälöity tuottamaan hänelle sitä).
Jos huomaa itse lähestyvänsä kinkyyttä näkökulmasta, jossa joko haluaa luovuttaa vallan itsestään absoluuttisesti toiselle tällä lailla -- tai jossa haluaa ottaa yliotteen toisesta tällä lailla (siten että koko toimijuus katoaa, ilman että siinä on aiemmin mainitsemaani inhimillistä, toisen huomioivaa, rajattua ja yhdessä kehiteltyä juonnetta) on mielestäni syytä astua askel taaksepäin ja uudelleenarvioida omia motiivejaan.
D/s ei ole mikään tekosyy alistaa itseään tai alistaa muita.
Kummankin osapuolen on osattava erottaa eroottiset / kinkytarpeet arkisesta minuuskokemuksestaan.
Jos sitä ei osaa tehdä, on se sukua sille ilmiölle, jossa katsoo pornoa ja silmät kiiluen luulee että seksi on sitä että apinoidaan sitä mitä nähdään ruuduilla. Kun ei se seksi ole mikään performanssi, se on yhdessä ja yhteistyössä rakentuvaa ja neuvoteltua toimintaa.
Mulle oli aikamoinen yllätys, että täällä kinkyskenessä ei olla koko ajan "roolissa". Kinkyskene ei ole mikään armoton pimeä temppeli, jossa robotinkaltaiset domit lyövät ja täydelliset performoivat subit vikisevät, vaan kinkyydenkin ollessa läsnä on sallittua, suotavaa ja peräti oleellista elää myös sillä "tavallisella tasolla".
Subilta ei aina ja ikuisesti vaadita ehdotonta tottelemista, koska kinkysuhde itsekin perustuu yhteiselle tasavertaiselle sopimiselle.
Neuvottelu ei tarkoita sitä että omista tarpeista pitäisi jotenkin luopua. Niitä saa vaatia, mutta niitä ei voi pakottaa toiselta: jos kumppani ei ole se oikea, on usein järkevämpää löytää joku toinen kun yrittää pakottaa toisesta jotakin mihin hän ei kykene (siinä vaiheessa saatetaan mennä jo nopeasti rikolliselle polulle).
Kinkysuhteet ylipäätään sisältävät paljon vähemmän tietynlaista käskytystä ja pakottamista kuin aluksi oletin.
Ja hyvä niin: niitä samoja tuntemuksia, joita silloin projektoi päänsisäiseen ajatukseen "ihanteellisesta domista" on mahdollista kokea ja aiheuttaa ihan ilman että toinen tyyppi jotenkin jatkuvasti mukautuisi fantasioihin.
Siinä vaiheessa kun aloin itse lähestymään dominoivuutta, tietty oletus jatkuvasta performanssista alkoi sulaa pois. Musta ei yksinkertaisesti oo kylmäksi, kovaksi ja karskiksi käskyttäjäksi, koska mun dominoivuus kuoriutuu ja nousee esiin yhdessä sovituissa raameissa.
Mun dominoivuus perustuu siihen, että toinen kertoo mistä tykkää ja minä annan luvan irrotella sen yhdessä sovitun kehyksen sisässä.
Toki henkisten blokkien murtuessa pois tieltä tietyt asiat, kuten kurittaminen ja performoitu "emotionaalinen kylmyys", tai suhde omaan esineellistävään katseeseen voivat tulla luonnollisemmiksi. Varautuneisuus niiden taustalla voi ajan mittaan sulaa pois. Ja toki kinkyillessäni toisen kanssa koen ja tunnen myös sellaisia ajatuksia, joista ei olla sovittu etukäteen (vaikken niitä aina näytä tai vaikken niille annakaan valtaa, ajatukset kun ovat vain ajatuksia).
Mutta tällöinkin lähestymistapa dominoivuuteen on aivan toinen kuin esim. median ja popkulttuurin perusteella luotu käsitys: vaikka session aikana on lupa esineellistää toista ja tehdä rajuja tekoja, sen ulkopuolella -- ja toki myös sen läpi -- toinen ihminen on minulle edelleen lihasta, verestä, hermoista ja mielestä koostuva olento, joka on perimmiltään samanarvoinen kuin minä itse.
Pidätän oikeuden huolehtia toisesta ja pohtimaan sitä mikä olisi toiselle hyväksi, koska dominoivuuteni rakentuu ajatukselle toisen osapuolen arvosta.
Sessiointi ja dynamiikka rakentuvat tälle pohjalle. Kaiken sen alistamisen ja kivunkin taustalla on toista kuunteleva pyrkimys rakentaa molempien etua palveleva yhteinen hetki.
Mainittakoon vielä, ettei "molempien etu" omassa ajattelussani merkitse sitä, että kummankin ihmisen oikeus omaan parhaaseensa lakkaa ja sulaa "yhdeksi parhaaksi", joka todellisuudessa jotenkin poistaisi kummankin osapuolen yksilölliset oikeudet omiin ymmärryksiinsä.
Subi ei luovuta valtaa domille absoluuttisesti. Hän ei luovuta oikeutta päättää itse asioistaan, oikeutta ajatella omia tarpeitaan ja halujaan tai oikeutta omaan itsearvoonsa (paitsi leikisti ja silloinkin ennalta sovituissa, hyvinkin tiukkaan rajatuissa kehyksissä. esim. sub leikisti menettää oikeutensa päättää omasta mielihyvästään, vaikka sessio on räätälöity tuottamaan hänelle sitä).
Jos huomaa itse lähestyvänsä kinkyyttä näkökulmasta, jossa joko haluaa luovuttaa vallan itsestään absoluuttisesti toiselle tällä lailla -- tai jossa haluaa ottaa yliotteen toisesta tällä lailla (siten että koko toimijuus katoaa, ilman että siinä on aiemmin mainitsemaani inhimillistä, toisen huomioivaa, rajattua ja yhdessä kehiteltyä juonnetta) on mielestäni syytä astua askel taaksepäin ja uudelleenarvioida omia motiivejaan.
D/s ei ole mikään tekosyy alistaa itseään tai alistaa muita.
Kummankin osapuolen on osattava erottaa eroottiset / kinkytarpeet arkisesta minuuskokemuksestaan.
Jos sitä ei osaa tehdä, on se sukua sille ilmiölle, jossa katsoo pornoa ja silmät kiiluen luulee että seksi on sitä että apinoidaan sitä mitä nähdään ruuduilla. Kun ei se seksi ole mikään performanssi, se on yhdessä ja yhteistyössä rakentuvaa ja neuvoteltua toimintaa.