No älä nyt. Ei ole käsittääkseni Suomessa yleistä valita kumppani rahan takia, eli kyllä niitä köyhiä ja pienituloisiakin miehiä on parisuhteissa, naimisissa ja perheenisän roolissa - ja toisaalta ihan yhtä elatusvelvollinen sellainenkin mies on, joka ei ole ollut naimisissa lapsen äidin kanssa. Ja ihan samoin ne suvut, ystäväpiirit, lastentarha-arki, kouluarki, lasten ystävät ja ystävien vanhemmat tulevat kuvioihin niillekin, jotka ovat avoliitossa, ja eron jälkeen näiden kanssa on ihan sama sumpliminen. Teoriassa avoliitosta voisi "vain kadota" joku aamu, mutta kuinka moni perheenisä (tai äiti) oikeasti tekee niin? Mikään ei myöskään estä naimisissa olevaa tekemästä katoamistemppua tai muuttamasta pois ihan yllättäen, jolloin arki muuttuu joka tapauksessa, vaikka avioliitto olisi voimassa.
Ymmärrän silti toki pointtisi, ja monessa tapauksessa avioliitolle on ns. järkiperusteita. Mutta ihmisten tilanteet ovat kovin erilaisia, ja sen myötä ratkaisut ja valinnatkin. Pidän vähän vanhentuneena ajattelutapana, että tullakseen taloudellisesti toimeen nainen, tai ainakin äiti, tarvitsisi miehen. [/quote]
Niin, sinä sen sanoit: "Ihmisten tilanteet ovat kovin erilaisia". Senhän tämä vänkytys ensimmäisenä sivuuttaa.
Olen itse ihan helvetin hyvä isä. Eikä se ole riippuvaista siitä, olenko naimissa vaiko enkö. Mutta kyllä SILLÄ on ollut lapsilleni iso merkitys, että heillä oli rakastava äiti ja tsemppaava isä koko lapsuuden ja nuoruuden. Muuttaako tämä tarina sitten avioliiton merkitystä johonkin suuntaan? No ei varmaankaan.
Mutta kyllä mä naimisiin menin jo siksi, että tiesin sen olevan puolisolleni merkityksellistä, rakastin häntä - enkä siksi nähnyt mitään tarvetta buustailla invidualismiani some-palstoilla tehdä toisin kuin puolisoni toive oli.
Kas kun sellasta somepalstaa ja vänkytys-alttaria ei olekaan, joka menisi oikean elämän edelle.
