Ihmisen ymmärrys itsestään on tilannesidonnaista ja omien mahdollisuuksien arviointi vaikuttaa siihen millaisena nykyisyytemme näemme. Siten ihmisen oma lokerointi voi olla hyvinkin poikkeava siitä millaisen mahdollisuuden joku toinen sinussa tunnistaa. Onko toisen tekemä lokero silloin väärä? Onko oma maailma subjektiivisuudessaan ainoa oikea totuus? Ds suhteissa molemmat saavat voimaa siihen liittyvässä vuorovaikutuksessa. Molemmat kohtaavat ihmisen, joka uskoo toiseen ja molemmat tulevat hyväksytyksi sellaisena kuin ovat on mahdollinen skenaario, johon ei liity toisen paremmuutta tai epätasa-arvoa. Samalla lokeroon liittyy kulttuurillisten rajoitteiden myötä riski väärinkäytöksiin ja vähäisempään arvostukseen. Onko silloin lokerosta enemmän haittaa kuin hyötyä?
Jokaisen maailmassa on rajoituksia, jos haluaa kaiken ei saa mitään. Jos ei tiedä mitä haluaa, haluaa joko kaiken tai ei mitään. Molemmat skenaariot passivoivat mieltä. Fetissi on jostain pitämistä, joskus tervettä ja joskus liioiteltua. Kaikki eivät pidä kaikista tai kaikesta ja niin sen pitää ollakin. Fetissien takaa voi olla vaikea nähdä ihmistä tai ymmärtää ihminen fetissin mukaan. Ihmisten maailmojen kohdatessa on helppo ymmärtää väärin ja olettaa lokeron olevan jotain muuta kuin se on. Miten lokeroida ihmistä, joka ei tunne itseään tai jonka persoona on tuuliviiri. Kai se sitä muovautumatonta alkulimaa..
Pervossa maailmassa ja psykoterapiassa on ihmeellinen käsitys, että ego täytyy murtaa, jotta pystyy aloittamaan korjaamisen. Kaikki olemme lähtökohtaisesti rikki ja heikkojen osien vahvistaminen on paljon helpompaa kuin murusista kokonaisen kasaaminen. Tätä en siis ymmärrä laisinkaan.