Eläintieteilijä, sosiobiologi Desmond Morris julkaisi 1971 teoksen Intimate Behaviour, joka suomennettiin seuraavana vuonna osuvalla nimellä Hellyyden anatomia.1 Siinä hän tutkii eri näkökulmista tilanteita, joihin liittyy intiimi koskettaminen tai laajemmin intiimiys (engl. intimacy). Tämän kirjoituksen ja laajemman kokonaisuuden kannalta kiinnostavaa on hänen pohdintansa “valtuutetusta hellyydestä”, millä hän tarkoittaa tiettyjä ammatillis-sosiaalisia tilanteita, joissa on erityisen tärkeää ymmärtää oikein intiimin kosketuksen luonne ja merkitys (Morris 1972, 138-163).
Ajatus ammatillisen aseman tai muun siihen verrattavan valtuutuksen oikeuttamana annetusta fyysisestä kurituksesta mahtuu historiallisesti katsoen Morrisin valtuutetun hellyyden kehyksen sisään, sillä käsite on hänellä hyvin laaja. Itse Morris ei kuritusta mainitse, rajoittavia toimenpiteitä kyllä. Ääripäänä hän lukee valtuutetun hellyyden piiriin muun muassa kirurgin potilaalle tekemät toimenpiteet (sic!), jotka hänen sanoittamanaan “menevät niin paljon pitemmälle kuin intohimoisimmankaan rakastajan” (Morris 1972, 151,vrt. 182-183).
Vuosikymmenten jälkeen Morrisin kirjan avatessani yllätyn, miten siveästi ja etäännyttävästi hän kirjoittaakaan; tätä ei kuitenkaan pidä ihmetellä julkaisuajankohta ja -kulttuuri huomioon ottaen. Morris kirjoittaa tieteilijänä 1970-luvun pohjoisamerikkalaiselle tavikselle, ei todellakaan Sandstone Retreatin2 aktiivien kaltaisille edelläkävijöille, joita Gay Talese myöhemmin kuvaa “Naapurin vaimossa” (1980). Tästä huolimatta valtuutetun hellyyden käsite on toimiva ja hyödyllinen.
Morris aloittaa valtuutetun hellyyden tarkastelun luottamuksesta. Sosiologisessa mielessä jännitettä luo, kun kaupunkiyhteisössä samanaikaisesti altistumme tuntemattomien ihmisten läheisyydelle enemmän kuin pienemmissä agraariyhteisöissä on tavallista ja toisaalta saatamme kokea kaipuuta hellyyteen, jota emme saa läheisyyttä torjuvan tapakasvatuksen vuoksi. Tästä lähtökohdasta Morris rakentaa valtuutetun hellyyden käsitteensä ajatuksella, että tyydytämme hellyyden tarvetta ammatillisten, siten hyväksyttyjen kehysten kautta, joihin lupa koskettaa on sisäänrakennettu.
Hieman ironisesti hän maalailee joukon tilanteita, joiden kautta hankimme hyväksyttyä hellyyttä, naamioitua “virallista kosketusta”. Hänen mukaansa “kehitämme” sopivia pikku sairauksia sekä käymme parturissa tai kampaajalla saadaksemme hellyyttä osaksemme. BDSM-kulttuuria Morris (s. 151) lähestyy mutkan takaa ja vaivihkaa kuvatessaan, että kengänkiillottajan palvelukset ja fellaatio ovat ainoita tilanteita, joissa tavallinen mies saa kokea eteensä polvistuttavan.
Olen viivähtänyt valtuutetun hellyyden tarkastelussa, koska sen kautta pystymme nähdäkseni toimivalla tavalla ymmärtämään näiden merkintöjen kohteena olevaa piiskaustilannetta.
1. Kurittaja ja kuritettava eivät ole (emme ole) seksuaalisessa suhteessa eikä merkinnöissä tarkoitettu piiskaustilanne ollut eroottisesti värittynyt.
2. Kyse ei ole sairauden tai vamman hoitamisesta. Olisi aika totaalinen tunnelman latistaja, todennäköisesti molemmille, liioin teeskennellä jotain tämänsuuntaista tarvetta (vrt. Morris 1972,140-141). Tilanne muuttuisi täysin toiseksi ja vaatisi omanlaisensa käsikirjoituksen.
3. Kyse ei ole eroottisesta palveluksesta tai asiakkuussuhteesta.
4. Vaikka tilanteeseen liittyy surutyö, kyse ei ole teologian tai diakonian piiriin kuuluvasta avusta tai palvelutoiminnasta.
5. Tilanne on monella tavoin opettavainen ja informatiivinen, mutta kyse ei ole järjestetystä opetus-/oppimisasetelmasta, ainakaan tätä näkökulmaa ei ole erikseen mainittu.
Näiden rajausten jälkeen voimme todeta, että kyse on valtuutetun hellyyden piiriin kuuluvasta toiminnasta, jota yksittäistapauksena on vaikea yksityiskohtaisemmin määritellä. Esimerkkitapauksessa tarvitsemme dialogia, jotta luomme rajoja emmekä myöhemmin riko niitä ja siten aiheuta toisillemme mielipahaa tai toisaalta rajaa toimintaamme niin tiukasti, että sen tavoiteltu luonne katoaa. Sisäistämme tilanteen vapaudet, rajoitukset ja vastuut. Tässä olen lukenut niitä valtuutetun hellyyden käsitteen avulla ja samalla todennut tilanteen määrittelyn ongelmat.
Lähteet
Morris, D. 1972. Hellyyden anatomia. Suuri suomalainen kirjakerho.
Talese, G. 1980. Naapurin vaimo: mitä on tapahtunut seksille? WSOY.
Viitteet
1 Vaikka luonnehdin suomennosta osuvaksi, eivät suomen hellyys, hellä ja englannin intimacy, intimate välttämättä vastaa toisiaan. Parempaakaan ehdotusta on vaikea löytää. Jos olisi päädytty lähemmäs alkutekstiä, olisi kirjan nimeksi ehkä tullut "Intimiteetin anatomia"; kaksi vierassanaa, ei kuulosta lukijaa houkuttelevalta.
2 Sandstone Retreat (virallisesti Sandstone Foundation for Community Systems Research) oli n. vuosina 1969-1973 Los Angelesin piirikunnassa toiminut vapaamielinen yhteisö, jossa harrastettiin keskusteluiden ja tutkimuksen ohella mm. nudismia, intiimiä koskettelua ja parinvaihtoa. (Ks. Talese 1980, 97,139-150,159-174 ja eri kohdin.) Sandstonen tutkimusorientoituneisiin kävijöihin kuului esimerkiksi Alex Comfort, joka julkaisi mm. teoksen The joy of sex (suom. Rakasta hellästi 1974). (Talese 1980, 170). Tiedossani ei ole, vierailiko myös Morris Sandstonessa.
Sivustoa kannattaa
