Itse olen vastikään tajunnut, että olen BDSM:n kautta erotisoinut vahvan lapsuuden traumani, hylätyksi tulemisen pelon.
Ja mikä sai minut miettimään ja oivaltamaan asian oli juurikin tämän pelon yhtäkkinen realisoituminen, ja käytännössä kipuilen tapahtuneen kanssa edelleen.
Vaikka kuinka puhuttaisiin lähtökohtaisesti situationshipeistä, polyamoriasta tai ihmisuhdeanarkiasta, niin minulle etenkin pitkään jatkunut D/s-tapailusuhde on vähitellen rakentuva, intensiivinen, luottamukseen perustuva ja erityinen kiintymyssuhde, jota ei vaan äkillisesti lopeteta ilman kunnon closurea kuten jotain Tinder-keskustelua.
No, välillä oppii kantapään kautta. Toisaalta sain mitä tilasin, vaikka tarkoitus oli toki vaan turvallisesti leikkiä sillä hylkäämisen pelolla, eikä oikeasti joutua kohtaamaan ja käsittelemään sitä.
Kaikki mikä ei tapa, vahvistaa. Onneksi lapsuuden traumoja voi käsitellä terapiassa myöhemmälläkin iällä ja ottaa omia erityispiirteitään jatkossa paremmin huomioon.
