.
Tässä joo menee vähän puurot ja vellit sekaisin, mutta ei se mitää, se on ihan luonnollista kun kukin tulkkaa läjää bittejä omien silmien läpi!
Itsellä sadistinen toiminta menee niin, että kohteella ei ole oikeastaan mitään merkitystä, myöskään mulla, ei ole ns. merkitystä.
Tarpeet ja impulsiot ohjaa. Hienoimmassa tilanteessa kohde vihaa mua, mutta tarvitsee (koska konsensuaalisuus), mitä mä teen
Se paradoksi, joka on eri asteisena, kohtuu yleinen, on, että jotta suhde voi muodostua, vaatii se sadismia/väkivaltaa/dominointia tms ja sitten kun se
suhde on muodostunut, mitä pidemmälle suhde etenee, sitä enemmän näiden aspektien toteutuminen vaatii ja sitä helpommin asiat muuttuu ns.
vääriksi ja tuhoaa sen suhteen ja/tai tarpeet jää tyydyttämättä, mikä sitten myös todennäköisesti tuhoaa sen suhteen.
Seksuaalisadismi tartteis ihan oman ketjuviidakkonsa, koska se on niin laaja aihe, että siitä vois kirjottaa kuustoista raamattua.
Varmaan sen vois summaroida niin, että jos normaalisti henkilö kiinnostuu seksuaalisesti yhdestä ihmisestä sadasta niin jos seksuaalisadistilla on näin myös
ja oletetaan, että vaikkapa yhdellä tuhannesta ihmisestä on tarvittavat "masokistiset" piirteet, pitää "normaalin" ihmisen kahlata sata ihmistä läpi ja seksuaalisadistin
satatuhatta ihmistä päästäksee panee.
Asiaahan joo ei helpota se, että jos se löytynyt "kumppani" sitten on et "Joo hei! Mä tykkään susta" ni sitten se seksuaalisadisti pakkaa laukkunsa ja lähtee menee.
On tää vittu väärin, missä meni vikaan!
ps. Mä oon nyt kohta 40 vuotta paininu näiden asioiden kanssa, joten jos nauran, nauran itelleni ja mulla on oikeus siihen.
Sivustoa kannattaa
