Olen lyhen elämäni aikana saanut kunnian ja siunauksen tutustua monenlaisiin ihmisiin, rakastua ja viihtyä erilaisten persoonien seurassa. Mitä vanhemmaksi olen kasvanut ja mitä avoimemmaksi itsekseni muuttunut sitä kummallisemmaksi deittailu on muuttunut.
Koska olen joskus ollut huonoissa suhteissa tiedän mitä haluan, ja on syntynyt vakiintunut 3 kriteeriä kattava lista jonka tulee päteä, mikäli koskaan astuisin enää suhteeseen.
1. Keskustelun on oltava luontevaa.
2. Henkilön on oltava silmissäni hyvännäköinen.
3. Kumpikaan ei joudu suhteen vuoksi tinkimään omasta itsestään tai mieltymyksistään.
Nyt näin tosimaailmassa elävänä ihmisenä tiedän että luonteva keskusteluyhteys on erittäin harvinaista enää nykypäivänä, ja pelkään pahoin, että se rajaa potentiaalisista kumppaneista valtaosan pois. Jos tämän jälkeen jäljellä vielä oli jotain, voidaan rajata henkilöt jotka ei miellytä omaa silmää pois ja pohtia-jäikö enää ketään jäljelle. Ja tästä joukosta kun jää jäljelle yksilöitä ja aletaan mittailemaan, kuka mahtaa olla sopivan kinky ihanuus kenen kanssa pitää hauskaa, ei jäljelle jää edes sitä vähää, kuin muutenkaan.
Olen ajautunut ajattelemaan, että rakkaudesta voi olla turha haaveilla mikäli ei ole valmis luopumaan itsestään ja se vaihtokauppa ei tule kysymykseen.
Onko kenelläkään muulla kokemuksia vastaavasta tilanteesta/ajatelmasta? Olisi ihana kuulla mietteitänne aiheesta
Sivustoa kannattaa
