Voikohan yli 50vuotias haluta oikeesti vakavan suhteen 19vuotiaan kanssa?

[Jade95]

Kertokaa omia mielipiteitä miks, tai miks ei? Itse en jaksais enää mitään ihme säätöjä, vaan haluan sitoutua.

[Turvamies]

Voi mutta ei mitään järkeä.

[Jade95]

Voi mutta ei mitään järkeä.

Miksei?

[KalvinK]

... kysyy henkilö, joka on moderaattoreiden "tarkkailussa"

[LoD]

Miksei voisi? Jos on avioliittoja jossa ikäeroa on yli 50 vuotta niin miksei voisi olla vakavast otettavia suhteita pienemmällä ikäerolla. D/s-suhteessa ikäero voi olla yksi hyvinkin positiivisesti vaikuttava tekijä, antaen jo itsessään vallan toiselle osapuolelle. Toki suuri ikäero voi aiheuttaa sen että elämää katsotaan kovin eri näkökannalta, joten tasa-arvoisuus voi olla se haastavin puoli.

Oleellista lienee lähinnä se että suhteen kumpikin osapuoli tietää mitä itse haluaa ja mitä toinen suhteesta haluaa ja miettii onko kykeneväinen antamaan toiselle sen mitä tämä kaipaa, silloin mahdollisuus onnistumiselle on suuri iästä riippumatta.

[tiltu]

Itse 5-kymppisenä puumana voisin halutakin vakavan suhteen 2-kymppisen miehen kanssa. Täytyy vaan osata ajatella, että kokemukset ja elämäntilanteemme on erilainen ja lähinnä minun kokeneempana ottaa ne erot huomioon. Väistämättä tulee mieleeni, että suhde ei olisi ainakaan taloudellisesti kovin tasa-arvoinen, mutta sekin on itsestä kiinni haittaako se vai ei.

Mutta haluaako nuori mies vakavan suhteen mun ikäisen naisen kanssa? No ehkä parikymppisenä. Mutta todennäköisesti miehelle tulisi jossain vaiheessa halu perustaa perhe ja saada lapsia ja siihenhän minusta ei enää ole.

Kysyjä on nuori nainen, joten hänellä tilanne on toinen, hän voi tehdä lapsia myös vanhemman miehen kanssa. Mutta haluaako eläkeikää lähestyvä mies kotiinsa pikkulasta ja sitoutua lastenhoitoon, kun ikätoverit golfaavat talvet Espanjassa?

Mikään ei estä eri ikäisiä ja eri elämäntilanteessa olevia rakastamasta toisiaan ja tulemasta keskenään toimeen, henkisellä puolella ikä on todellakin vain numeroita.

[spanking man]

Enpä usko suhteen toimivuuteen jossa iso ikäero. Molemmilla on ikäisensä kaverit, harrastukset ja odotukset elämältä. Toinen haaveilee perheestä ja työurasta, toinen miettii eläköitymistä. Seksi voi olla yhdistävä tekijä, mutta en usko sen kantavan loppuelämää. Jokainen kuitenkin miettii ja päättää asiansa itse.

[Alina]

Itse 19-vuotiaana voin kokemuksesta sanoa että se ainakin vaatisi todella paljon. Kokemukseni mies yli vähän päälle 40, ja hän sanoi usein, ettri käsitä että olen niin nuori ja kokematon. Häntä myös häiritsi "teinijuttuni", joita kertoilin.

Tietysti jokainen suhde ja sen toimivuus riippuu ainoastaan henkilöistä. Se mikä toisilla ei toimi voikin toimia jollain toisella. Jos jotain tarpeeksi haluaa, sen voi saavuttaa. Suhteessa tietysti molempien (kaikkien osapuolten) on sitä haluttava. Jos ryhtyy jollain tavalla (yhteiskunnallisesti) haastavaan suhteeseen, on oltava valmis keskustelemaan ja selvittämään niitä haastavia asioita.

Henkilökohtaisesti en tuomitsisi heti alkuunsa suhdetta huonoksi tai epätoimivaksi, mutta miettisin kyllä mitä se vaatii.

[Juuttisetä]

Suhteeseen tarvitaan VAIN kaksi ihmistä, ei foorumia, ei yhteisöä, ei sukulaisia.
Jos itse uskoo kumppaninsa kanssa että se on mahdollista, on aivan sama mitä muut uskoo.
Tai jos antaa muiden vaikuttaa ei edes samanikäisen kanssa voi onnistua jos ympäristö ei tyypistä pidä.

Onko HK:n sininen hyvää ja voiko sitä syödä jokapäivä?

[Jade95]

Suhteeseen tarvitaan VAIN kaksi ihmistä, ei foorumia, ei yhteisöä, ei sukulaisia.
Jos itse uskoo kumppaninsa kanssa että se on mahdollista, on aivan sama mitä muut uskoo.
Tai jos antaa muiden vaikuttaa ei edes samanikäisen kanssa voi onnistua jos ympäristö ei tyypistä pidä.

Onko HK:n sininen hyvää ja voiko sitä syödä jokapäivä?

-_- Kai sitä silti mielipiteitä saa kysyä? No ei ilmeisesti..

[Jen]

Suhteeseen tarvitaan VAIN kaksi ihmistä, ei foorumia, ei yhteisöä, ei sukulaisia.
Jos itse uskoo kumppaninsa kanssa että se on mahdollista, on aivan sama mitä muut uskoo.
Tai jos antaa muiden vaikuttaa ei edes samanikäisen kanssa voi onnistua jos ympäristö ei tyypistä pidä.

Onko HK:n sininen hyvää ja voiko sitä syödä jokapäivä?

-_- Kai sitä silti mielipiteitä saa kysyä? No ei ilmeisesti..

Muru, luulen että Juuttiksen pointti tässä on se, että parisuhde on aina kahden kauppa - ei sillä ole merkitystä itse suhteelle mitä muut ajattelee. Joko se toimii tai sitten ei.

Uskon, että tuollakin ikäerolla parisuhde voi toimia, mutta on hyvä pitää kuitenkin mielessä se, että yleisesti 19-vuotias ajattelee varsin eri tavoin kuin edes 25-vuotias, saati 50-vuotias. Totta on, että on poikkeusia, en kiellä sitä, mutta yleensä ajatusmaailmassa on suuriakin eroja - saattaa olla kuten joku jo mainitsikin, että nuoren päässä ajatukset kulkevat tulevaisuuden ja aikuisuuden ympärillä, bailaamisen ja ehkä tulevien lasten maailmassa siinä missä 50-vuotias saattaa mietiskellä tulevia eläkepäiviään ja rentoja aikoja.

Ja toistan, jokainen on yksilö, mikä toimii toiselle ei välttämättä toimi toiselle. Kuuntele sydäntäsi ja keskustele peloista, tunteista ja ajatuksista hänen kanssaan, kerro mikä mietityttää. Älä vain haudo ajatuksia päässäsi vaan keskustele mahdollisen kumppanisi kanssa.

[tiltu]

Vaikka suhde on vaan kahden kauppa eikä riipu muiden mielipiteistä tai ennusteista, niin silti kysyjä on mielestäni ihan oikeassa, kun kyselee mielipiteitä, lähinnä vinkkejä mitä asioita on hyvä miettiä, kun ikäerolliseen suhteeseen on ryhtymässä.

Toivoisin keskusteluun enemmän kokemuksia kuin mutuja.

[Pulseproto]

No, itselle ei tulis mieleenkään ihastua parikymppiseen.. -- Kyllä omasta mielestä se elämänkokemuksien ja arvomaailmojen erilaisuus yhdistettynä yhteiskunnallisiinkin muutoksiin ( omissa teinikokemuksissamme,jne) ja sitäkautta ajattelutapoihin on kuiluna ihan älytön..
En kuitenkaan tarkoita etteikö nämä muodin, ym virtaukset ja niiden muutokset ajassa sinänsä kiinnostasi... tai etten tulisi toimeen mentaalisti nuorten kanssa.. tai ettenkö olisi "riittävän hullu" halutessani, jopa parikymppiselle..?!

Sessiojuttuja pystyn toteuttamaan D/lg viitekehyksessä parikymppisen kanssa laajemminkin (tuossa kun on sitä riittävää todellisuuspohjaa leikille iän tuoman luonnollisen perspektiivin ja auktoriteetin kautta..) - ehkä pystysin eettisesti harrastamaan jopa seksiä.. naisen kanssa joka on tyttäreni ikäinen..hmm.

Mutta en mä halua elää uudestaan niitä aikoja kun itse vakavasti seukkas 19vuotiaan kanssa, ja oli jumalattoman rakastanut -ne jutut on valettu semmoseen määrään kultaa ja timantteja ettei tohon luolaan ole mitään järkeä mennä edes koputtelemaan..

Itse koen että arvo ja psykofyysisellä mittarilla 50/19 suhde olis vähän ku et 16vuotias jakais vapaa-aikansa ja leikit vaikka 10vee sisarensa kanssa.. jompi kumpi nyt vaan ei millään saa toisesta "sielunkumppania"... -Intressit vaan ovat täysin erilaiset..

jos sit kysytään, entäs jos nainen olis jo 29vee.. ja mies 60.. hmm---Mieluummin näin

[Isrika]

Itselläni oli pari vuotta sitten "juttu" parikymppisen jätkän kanssa, käytökseltään ja olemukseltaan paljon kypsempi kuin muut ikäisensä. Olihan se hetken kivaa, hetken hurmos niin sanotusti. Vaikka se ikäero ei ollut kuin kymmenisen vuotta, se oli liikaa, kun se kulki tuonne kaksikymppisen suuntaan. Sieltä puuttui se elämänkokemus ja sen myötä realiteetit elämästä. Tunsin itseni loppupeleissä toiseksi äidiksi, joka taluttaa poikaa aikuusuuteen. Realiteettien puutteiden vuoksi kuvioissa oli hänen puoleltaan turhaa mustasukkaisuutta ja toki sitten oli myös näkemyseroja siitä, että keiden seurassa minun on soveliasta aikaani viettää. Rajoitteita olisi ollut liikaa hänen puoleltaan siihen nähden, mihin itse olisin ollut valmis myöntymään.

Siinä mielessä tämä on vähä OT, koska ikäeroa ei tässä keississä ole tarpeeksi. Kuitenkin sama pointti pätee myös tässä tapauksessa. Jos olet suhdetta aloittamassa, niin vähintäänkin keskustelu suhteen laadusta on paikallaan. Mikä se oma mielikuva on siitä suhteesta.

[tanssiva apina]

On näitä säätöjä nähty joskus lähipiirissä. Ei nyt ihan noin radiaalilla erolla, mutta kuitenkin.

Joistakin suhteista voi heti sanoa, että ne on tuomittu epäonnistumaan kuten erään opiskelukaverini (erittäin älykäs nainen) suhde 7v. nuorempaan yleissivistykseltään rajoitetumman pojanklopin kanssa. Nuorena muutama vuosi iässä tuo aivan eri tason kompetenssin kohdata arkielämän haasteita. Naisilla on varsinkin varhaisnuoruudessa kaiken lisäksi selkeä etumatka, joten "puuman" ja nuoren miehen välinen suhde perustunee muuhun kuin platoniseen pohdintaan elämän merkityksestä. Mulle eräs naiskollega väitti, että tämä henkinen ero kestää koko elämän ajan ja hän väitti, että miehet ovat ikuisia poikia. 

Tähän kertomaani suhteeseen. Tunsin itseasiassa valtavaa myötähäpeää kun tämä "teini-iästään" uudelleen innostunut nainen hengaili viikonloput ajamalla p...urallia ympäriinsä nuorisoporukan kanssa. Sitä hauskaa kesti aikansa ja lopputulos oli jo tähtiin kirjoitettu. Realismi iskee silmille.

Tiedän myös tapauksen, jossa nuorempi mies on tuotu ulkomailta puolisoksi ja ikäeroa on todella reilusti. Tässä tapauksessa tulee heti mieleen se, että osapuolet eivät ole täysin tasa-arvoisia kun toinen ei ymmärrä kulttuuria/kieltä ja on myös taloudellisessa riippuvuussuhteessa puolisoonsa. Itse olen kuitenkin onnellinen naisen puolesta ja hän on nykyisin täynnä elämäniloa. En halua ottaa mitään häneltä pois enkä lähde neuvomaan miten kenenkin tulisi toimia.

Mitä itse tekisin tässä tilanteessa? Skippaisin tämän vaihtoehdon. Suhde on paljon muutakin kuin pelkkä fyysinen kontakti ja on hyvinkin olettavaa, että henkisen puolen rakentaminen voi olla hyvin haastavaa näin ison ikäeron kanssa.

Niin se maailma muuttuu. Teini-poikana näki unia naapurin 30v. rouvasta ja nyt samanikäinen nainen tuntuisi jo kovin nuorelta.

Toisaalta onhan esim. machokulttuureissa nuorilla ja pitkäsäärisillä naisilla oma vankka statusarvonsa, joita esitellä. Tosin niin päin, että mies "esittelee" nuorta saalistaan.

Eihän putin tai berlusconi esittele maatuskoita aitiossaan vaan se on täynnä pitkäsäärisiä nuoria naisia.