Sofi Oksanen - Puhdistus

[marts]

En tiedä, että saako täällä piiskaa hyvässä vaiko pahassa mielessä, kun kirjoittaa kirja-arvostelun teoksesta jossa ei ole iloista saati surullista BDSM:ää. Kirjoitanpa silti.



Vladivostokista Berliiniin

Petturuus ja katkeruus. Pelko ja alistuminen. Piileskely ja selviytyminen. Näiden elementtien päälle rakentuu Sofi Oksasen historiallinen romaani Puhdistus (2008). Teos kuvaa yhden suvun elämää Neuvosto-Virossa, aikana ennen sitä, ja hiukan jopa sen jälkeen.

Kirjan varsinaisen sankarittaren pihamaalle läntiseen Viroon, maaseudun idyllin keskelle, ilmestyy toinen kirjan keskeisistä hahmoista, Zara – resuisena, voipuneena ja epätoivoisena. Alkaa tarinoiden yhteenliittäminen, menneisyyden muistelu ja nykyisyyden sekä menneisyyden pelkääminen. Henkilöiden tarinat ovat syviä ja rikkaita, monisärmäisiä ja rumia. Moni menneisyyden teko on sellainen minkä soisi menevän hautaan kantajansa kanssa. Oksanen on onnistunut loistavasti luomaan henkilöistä ja heidän perimästään mitä monikerroksellisimman psykologisen kakun. Herkullisen sellaisen.

Tapahtumat sijoittuvat 1900-luvulle, pääasiassa 1940- ja 1990-luvuille, vaikka myös monilla muilla vuosikymmenillä vieraillaan. Välillä ollaan itsenäisessä Virossa, jossain vaiheessa fasistit miehittävät maan ja ajan kuluessa uusi, punainen isäntä saapuu laitumille. Ja ajan saatossa tämän on poistuttava. Teoksessa kuvataan historiallisesti merkittävissä puitteissa hyvin monipuolisia tapahtumia – ja paikoitellen tätä kaikkea katsotaan eroavista näkökulmista. Tämä kaikki luo aivan omanlaisensa kauniin ikkunan tuohon runneltuun maailmaan eri aikakausina.

Kirja on loistava, mutta puistattava teos. Kirjoittaja on mielestäni onnistunut luomaan mahtavan tunnelman täydelliseen ympäristöön, ja lopuksi täyttänyt kaiken mielenkiintoisilla hahmoilla. Ikävin puoli on tietenkin raakuus, kammottavat kohtalot ja epätoivo – mutta se, että kaltaiseni henkilö kokee puistattavia hetkiä kirjan parissa, on vain merkki kirjailijan taidoista. Kieli on rikasta ja puhujiensa suuhun istuvaa. Pidän myös paljon siitä, että kirjaan on sisällytetty virolaista runoutta alkuperäisellä kielellä. Runot ovat Paul-Erik Rummon käsialaa, ja Pirkko Huurto on niistä, sekä muista käännöstä vaativista teksteistä, tehnyt suomennokset kirjan viimeisille sivuille.

Kaikkiaan kirja on mestariteos. Se yhdistää monia kiinnostavia elementtejä nerokkaasti. Kaikki palkinnot ja ehdokkuudet joita se on tuonut kirjoittajalleen, kertovat tietenkin omaa tarinaansa kirjasta ja sen laadusta. Kirja on siitäkin huolimatta taas kerran nostettava jalustalle. Kirjan lukeminen on lähestulkoon yhtä elähdyttävä kokemus kuin junamatka Vladivostokista Berliiniin.

[Morgul]

Minusta kyse on ennen kaikkea feministisestä romaanista.
Kummankin päähenkilön primäärinen ongelma on ennen muuta miehet.
Pienen valtion yli hyökyvät miehityksetkin tulevat esille maskuliinisen raakuuden ja heerosihanteiden myötä.

Ja onhan kyseessä myös selviytymisromaani. Tarve selviytyä saa ihmiset ilmiantamaan toisia ja vehkeilemään.
Tätä on nähty kriisiaikoina Suomessakin.

[nicolaus]

En oikein osaa ottaa vakavasti kirjailijaa, jonka mielestä asiat oli Neuvosto-Eestissä paremmin kuin nykySuomessa.

[heinrich]

Kirja itsessään on lukematta, osaltaan nicolauksen mainitsemista syistä...
Muutenkin kirjailijan agressiivinen tyyli hankkia teoksilleen julkisuutta ei miellytä.
Semminkään koska katsottuani elokuvan...
Oli muuten työlästä seurattavaa...

Teos on ylipitkä NKVD raiskausfantasia, joka pornoksi kirjoitettuna on luvalla sanottuna huonoa.
Mutta sen verran se nyt liippaa tämän yhteisön aihetta, että voi tuon nyt tänne nostaa...
Muu tarina opuksessa perin köyhää ja epäuskottavaa roskaa.

Miehityksestä selviytymisestä olisi ehken saanut paremmankin tarinan irti.
Semminkin kun kirjailijan omia kannanottoja lukee niin NKVD.n edustama järjestelmä tuntuisi passaavan oikein oivallisesti...

Paljon melua tyhjästä.

[Morgul]

En oikein osaa ottaa vakavasti kirjailijaa, jonka mielestä asiat oli Neuvosto-Eestissä paremmin kuin nykySuomessa.

 

Oletko sä lukenut yhtään Sofin tekstejä?

[nicolaus]

En oikein osaa ottaa vakavasti kirjailijaa, jonka mielestä asiat oli Neuvosto-Eestissä paremmin kuin nykySuomessa.

 

Oletko sä lukenut yhtään Sofin tekstejä?

Olen ja kirjat on parempia kuinne muut lausunnot.

[Mei]

mourn mourn

Ymmärsinkö nyt oikein, että arvostelet kirjaa sitä lukematta? Way to go.

[kissa]

Mun mielestä loistava kirja. Sen hyvyyttä ehkä vielä lisää muutamat hyvin mielenkiintoiset keskustelut virolaisten +60-vuotiaiden työkavereiden kanssa. Miten he kertoivat kirjan ja näytelmän herättämästä ahdistuksesta ja siitä ilosta ja helpotuksesta kun Viro sitten itsenäistyi. Itketti sekä kertojaa että kuulijaa.

Puhdistus ei ole helppo kirja. Sitä ei voi vain lukaista, se pitää lukea.

[HeWhoCannotBeNamed]

En oikein osaa ottaa vakavasti kirjailijaa, jonka mielestä asiat oli Neuvosto-Eestissä paremmin kuin nykySuomessa.

Itse puolestani en kirjaa lukiessani välitä sitä mitään siitä, mitä ko. kirjoittaja on jostain joissain muualla mieltä, vaan ihan sen pohjalta, että mitä siitä kirjasta tykkään. Tässä kirjassa muuten Neuvostoeestiä suomitaan aika ankarasti, tiedä sitten onko kelkka myöhemmin kääntynyt.

Sofin ongelma on, että ei vaan osaa kirjoittaa. Helvetin hyvä tarina tässä on, mutta teksti itsessään on kuin jostain viidennen luokan aineesta. Eli se toimii mitä sanotaan, se, miten se sanotaan, puolestaan ei.

[Norian]

Kirja oli erittäin hyvä mielestäni.
Haastava kuin mikä. Piti oikeasti keskittyä, ajatella sekä yhdistellä annettua tietoa.

[heinrich]

mourn mourn

Ymmärsinkö nyt oikein, että arvostelet kirjaa sitä lukematta? Way to go.

Ja lässynlää...
Piruako se sulle kuuluu haluanko mä lukea jotakin saissea?

Lue se mun teksti.
Pitäis aakkoset osaavan kyetä hoksaamaan miksi EN lue sen akan sepustuksia...

[Mei]

mourn mourn

Ymmärsinkö nyt oikein, että arvostelet kirjaa sitä lukematta? Way to go.

Ja lässynlää...
Piruako se sulle kuuluu haluanko mä lukea jotakin saissea?

Lue se mun teksti.
Pitäis aakkoset osaavan kyetä hoksaamaan miksi EN lue sen akan sepustuksia...

Haha. Onks murkkuikä ku tollee pitää ottaa kuumaa?

[Ducasse]

En ole kirjaa lukenut tai leffaa nähnyt, mutta näytelmän kävin katsomassa taannoin. Näin maallikkona voin kyllä sanoa olleeni erittäin vaikuttunut teoksesta, en tosin tiedä kuinka pitkälle Oksanen on muokannut kirjan tekstiä tuosta käsikirjoituksesta. Toki taitava miehitys ja ohjaus tekevät lavalla tekstistä aivan eri tavalla elävän, mutta uskoisin että  tälläkertaa myös käsikirjoitus on ollut lähtöönsä erinomainen.

Keskustelu sopii mielestäni tälle foorumille erittäin hyvin, sisältyyhän tarinaan seksualiviritteisiä valta- ja pelkoasetelmia jos jonkinlaisia. Ainakin tuossa näytelmäversiossa siis. Väkivallan uhka on läsnä jatkuvasti joko fyysisesti tai valtiollisen väkivaltakoneiston tuoman auktoriteetin muodossa. Mielestäni mieshahmot ja heidän hienovarainen muutoksensa jopa varastivat shown protagonistilta, jonka hahmo on kyllä mielestäni pakko myöntää kirjoitetun hieman kliseiseksi arkkityypiksi. Teoksen joissakin aiheuttama ärsyyntyminen on useimmiten liittynyt juuri tähän hahmoon, sanoisin että varsin taitavasti käytetty klisee jos Oksasen tarkoituksena on ollut nakella kalikoita johonkin suuntaan.

[HeWhoCannotBeNamed]

mourn mourn

Ymmärsinkö nyt oikein, että arvostelet kirjaa sitä lukematta? Way to go.

Ja lässynlää...
Piruako se sulle kuuluu haluanko mä lukea jotakin saissea?

Lue se mun teksti.
Pitäis aakkoset osaavan kyetä hoksaamaan miksi EN lue sen akan sepustuksia...

Kuitenkin sitten arvostelet niitä ja jopa kerrot, mitä niissä tapahtuu. Vähä hoopoa.

[Miriam]

Todella upea teos. Poliittisena kommentaarina osuu ja uppoaa, ihmiskohtaloiden kuvauksena koskettaa, kirjallisesti ansiokas, lukukokemuksena sellainen että kirjaa ei malta käsistään laskea. Kerta kaikkiaan puhuttelee monella tasolla.