Kirjoittaja Aihe: Aloittamisen vaikeus  (Luettu 1853 kertaa)

Kolumnisti

  • Moderator
  • Kanta-asiakas
  • *
  • Viestejä: 372
  • Galleria
Aloittamisen vaikeus
« : 24.06.2015, 17:10 »
Aloittamisen vaikeus


Baariin tupsahtelee jatkuvasti uusia nimimerkkejä. Itse rekisteröidyin tänne kai puolitoista vuotta sitten – vai onko siitä senkään vertaa aikaa? Jokatapauksessa koko tapaus on aivan tuoreessa muistissa. Eihän tänne julkisesti mitään uskaltanut aluksi kirjoittaa, kun piireissä pyöri varmasti joitain tuttujakin. Myöhemmin erinäisissä yhteyksissä tapaamani kinkyihmiset ovat osoittautuneet kuitenkin suurin osin hyvin järkeviksi, avoimiksi ja mukaviksi. Olen myös päässyt pienin banaaniaskelin lähemmäs asioiden ytimiä, lähinnä sanoin ja teoin jaettujen kokemuksien kautta.

Aloittamisen vaikeus ei ole silti hävinnyt mihinkään. Kuinka olla avoin omista haluista ja fantasioista? Mitä kaikkea ottaa huomioon sessiota suunnitellessa? Miten selvitä mahdollisista yllättävistä tilanteista? Entä jos leikkikaverini ei innostukaan tarjoilemistani herkuista, vaikka ne yhdessä fantasioidessa vaikuttivatkin niin hyviltä? Uskallanko antaa vain mennä jos kaikki sujuukin odotettua helpommin? Epävarmuustekijät eivät taatusti katoa silmien ummistamisella. Kommunikoimatta jättäminen tai kipeiden asioiden painaminen villaisella eivät paranna kenenkään seksielämää. Vaikka kuinka parhaansa yrittäisi, joskus möröt pääsevät kuitenkin yllättämään.

Seksi on matkailua itseen ja toiseen. Seksin kuuluukin olla vaikeaa välillä. Etenkin kinkyilyn taipaletta aloittaessa ongelmana voi yksinkertaisesti olla, ettei itsekään tiedä mistä pitää. Lisäksi mielenkiinnon kohteet saattavat olla hyvinkin liukuvia, tilannesidonnaisia tai riippuvaisia jostakusta nimenomaisesta leikkikaverista. Ja entäs sen toisen puolikkaan tarpeet sitten, saatikka ynnättyjen toiveiden ja tarpeiden leikkauspinnat! Olenpa kuullut sanottavan, että jotkut kanssakinkyt käyttävät huomattavia määriä aikaa keskustelemalla mahdollisten tulevian leikkikumppaniensa kanssa. Toiset taas tuntuvat kannattavan pikaisempaa kartoitusta ja kokeilemalla oppimista. Paras lähestymistapa lienee se, mikä leikkijöille parhaiten sopii; riippuen tietysti myös harrasteltavan pervoilun luonteesta. Tästäkin kannattaa – yllätys yllätys – keskustella.

Turhautuminen kuuluu välillä asiaan. Baarissakin näkee välillä kuvausta tilanteesta, jossa loppujenlopuksi joku tyyppi onkin ollut ”pelkkää sanahelinää” eikä tositoimiin olla aikomuksista huolimatta päästy. Ihan tosi harmillista, mutta aina ei voi onnistua. Ehkä elämäntilanteessa on tapahtunut jotain yllättävää, ehkä kemiat eivät sittenkään kohtaa, ehkä pupu menee pöksyyn tai jos tulokulma asiaan on sittenkin väärä. Olen itsekin ollut osana joitakin tällaisia kuvioita. Omasta puolestani voin sanoa, että vaikka pettymys voikin olla karvas niin ei nuo kokematta jättämiset ihan hukkaankaan ole menneet. Kinkysuhteet ovat ihmissuhteita siinä missä muutkin. Harvempi ihmissuhde elämässä noudattelee ennalta sovittuja käsikirjoituksia. Joskus saattaa jopa yllättyä!

Dominoivan paineista tai epävarmuudesta ei juuri puhuta. Väitän että ne ovat silti olemassa olevia asioita: D minussa on välillä oikutteleva, eikä sitä voi pakottaa esiin. Houkuttelu saattaa onnistua, mutta se vaatii juuri sopivan leikkikaverin, hyvän fiiliksen koko jutusta ja tunteen siitä, että olen tilanteen tasalla. Lisäksi touhuttava asia täytyy olla itselle luonteva, eikä ulkoisia häiriötekijöitä saa olla. Siinä on jo monta muttaa. Etenkin näin aloittelevan D:n näkökulmasta katsottuna dominoivaan mielentilaan uppoaminen vaatii paljon – ja välillä liikaa -  niin itseltä, kumppanilta kuin ympäristöltäkin.

Helpompaa on usein aloittaa tarttumalla yksittäisiin aktiviteetteihin ilman suuria vallanhaluisia toiveita. Aloittelijoille suunnattuja workshoppejakin on alkanut olla tarjolla; sellaisesta voi olla hyvä aloittaa jos toimeen tarttuminen tuntuu hankalalta tai kaipaa tekemiseen selkeää ohjausta. Myös kotioloissa voi kokeilla erilaisia kinkyilyjuttuja ilman suurempia odotuksia tai paineita. Top/bottom osiakin voi vaihtaa jos siltä tuntuu – tärkeintä on antaa ja saada palautetta. D/s tulee kyllä luonnostaan jos on tullakseen, enkä usko yhdenkään parin suhdedynamiikan kinkylaboratorion leikkimisestä kärsivän.

On ok olla siinä missä on. Seksiä ei kannata yrittää harrastaa väkisin ja tällöin olettaa, että siitä tulisi nauttia tai on epäonnistunut. Kummankin kumppanin halut ja tarpeet ovat yhtä tärkeitä. Kun molemmat osapuolet muistavat ottaa vastuuta omistaan, voidaan varmistaa ettei kumpikaan jää heitteelle.



Nana,
joka pikkuhiljaa alkaa hahmottaa omaa varioivaa palettiaan kinkyilyn suhteen

chilinen

  • Vieras
Vs: Aloittamisen vaikeus
« Vastaus #1 : 24.06.2015, 17:36 »
Hyvä kirjoitus :) Ja voi olla niinkin, että alussa tuntuu, että kaikki toimii, niin ei se sitten pitemmän päälle toimikaan, vaan vaatii asennemuutoksia. Syystä tai toisesta. Mikään ei ole helppoa, edes täällä.

nicolaus

  • Rsyke
  • V.I.P.
  • *
  • Viestejä: 1870
  • Kekkee Alistaja
  • Galleria
Vs: Aloittamisen vaikeus
« Vastaus #2 : 25.06.2015, 09:02 »
Nimenomaan matka itseen ja toiseen. Juuri tuossa järjestyksessä.
Matka itsessään on tärkeä. Sitä mihin matka johtaa ei polulle astuessaan tiedä.

bikantti

  • Helsingin akateemiset kinkyt ry
  • V.I.P.
  • *
  • Viestejä: 2569
  • Ymmärrä taaksepäin, elä eteenpäin, nauti tässä.
  • Galleria
Vs: Aloittamisen vaikeus
« Vastaus #3 : 26.06.2015, 19:03 »
Ihanan rehellinen kirjoitus :)