Peli-ihmiset

[-katy-]

Kaikkihan sen tietävät,että millaisia ovat persoonat,jotka pelaavat ihmisillä- vai tietävätkö?

Mullakin on vankat mielipiteet pelureista-ne on niitä, jotka ovat aika rajoilla,että luonnehäiriö. Ne on niitä joilla ei ole empatiakykyä edes nimeksi. Ne on niitä, jotka sumeilematta hakevat omaa hyväänsä..

 Mun pitäis ymmärtää kuitenkin pelureita,koska olen itsekin sellainen jossain määrin..nimittäin alan kummalla tavalla "muljuttaa" joskus,mitä tulee ihmissuhteisiin- syväanalysoin salaa,mittailen,tunnustelen, laitan pienen "kierrepallon", jopa ärsytän joskus tahallani-
Pahaa tahtovasta mut kai erottaa se, etten halua kenellekään mitään pahaa- Ai vai niinkö, joku ehkä saattaisi ajatella.
No ei ole ainakaan kukaan tullut sanomaan, että olisin ryvettänyt heitä ja elämäänsä- kuolleiden häpäisystä joku tosin joskus syyttänyt-

Mitä ne pelurit oikeastaan ovat ja mitä ne tahtovat?

[K-nix]

Ei ne kaikki edes huomaa olevansa pelureita. Mutta jotkut sivustakatsojat huomaavat. Ja silloin tällöin leikkisästi pelaavat mukana. Ihan vaan seuraksi. Pientä ja viatonta, enintään silmäpeliä. Tai katsotaan toisen bluffi ennenkuin toinen edes huomaa bluffaavansa. Tai pompautetaan se vahingossa liikkeelle lipsahtanut kierrepallo katsomoon. Mutta ei mitään ilkeää.

Sitten on niitä, jotka tietävät pelin ja sen säännöt vaikkei niitä missään luekaan ja pelaavat nätisti niiden mukaan. Pienempiä ei kiusata eikä olla muillekaan ilkeitä. Kierrepallot osuvat tai menevät ohi, vaikuttavat kuten pitikin tai eivät ja se siitä. Se on normaalia elämää.

Kaikkein pahimpia ovat sitten ne pelurit, jotka tietävät mitä ovat ja mihin pystyvät ja silti säälittä pelaavat itseään kiltimpien, hyväuskoisempien ja rakastavampien kustannuksella, usein haluten itselleen jotein hyvää toiselta jolla sitä on. Rahaa, seksiä, rakkautta,.. you name it. Aivan henkilökohtaisista syistä. Niitä voi pelata kuka tahansa aivan surutta. Vaikka omilla säännöillä tai kokonaan ilmankin. Ei haittaa vaikka se ilkeämielinen kierrepallo muuttuisikin bumerangiksi.

Voiko olla anarko-humaaneja sosiopaattipelureita? Vai onko se paradoksaalinen otus kuten sarjamurhaaja Dexter?

Menisköhän nukkumaan, jutut tulee sen verran oudoiksi

[balthazar]

Starcraft 2, Heroes of the Storm ja aina välillä melkein mitä tahansa missä lukee Fallout... joskin olen todennut New Vegasin näistä parhaaksi, koska siinä on vielä reilustikin löydettävää. Sitähän tässä kysyttiin?

Montakohan kertaa olen täällä foorumilla maininnut asiasta, että pelaamalla ei voi voittaa, vaikka pelaamatta voi hävitä? Ihanan suloinen flirttailu, keskusteleminen, kuunteleminen. On totta, että on paljonkin manipuloinnin työkaluja kaikessa siinä, mitä ihmisiin tutustumiseen kuuluu, mutta suoranaisia väärinkäyttäjiä lienee kumminkin yllättävän vähän. Itse aikoinani opin käyttämään hyväkseni useita psykologisia työkaluja, joille en tiennyt edes nimiä. Nykyään tiedän niiden nimiä ja osaan olla käyttämättä niitä, koska olen nähnyt että manipuloinnilla saavutettu etu ei tunnu oikealta, minusta. Halu tulee sisältä, ja siihen pitää vastata aidolla, vapaaehtoisella halulla.

Minun näkökulmastani tällaiset pelurit, sukupuolesta riippumatta, ovat vähän tyhmiä ja reppanoita, koska tarvitsevat annoksensa, hinnasta viis. Tähtäin on aina jossain, jota ei ole olemassakaan, koska se on aina se seuraava kohde. Pelaaminen voi olla vain ja ainoastaan prosessi joka kuluttaa ihmisiä loppuun, pelaajan on vain vaikeampaa nähdä oma kuihtumisensa. Kyse on jollain tavalla riippuvuudesta, joka tarvitsee aina vain uutta, enemmän, kovempaa, nopeampaa. Jossain vaiheessa kuitenkin todennäköisesti tulee se henkinen romahdus, ehkä joku katsoo sen pokerikäden ja tipauttaa perseelleen kun kädessä onkin pelkkää tyhjää. Ehkä huomaa itsessään vallitsevan tyhjyyden ja aidon läsnäolon tarpeen. Silloin voi aloittaa toipumisensa kuten itse olen tehnyt.

Valtavan usein tällainen peluri löytää lähellensä jonkun josta kupata energiaa metsästämiseen. Tällainen kumppani vuorostaan tarvitsee latausta jostain muualta, joten vahinko lähtee kiertämään vähän kuin itsestään.

En kuitenkaan väitä (enää) polyihmisiä kategorisesti tällaisiksi käyttäjiksi. Koska sielläkin on aitoa tunnetta, rakkautta ja välittämistä moneen suuntaan, mutta useamman kumppanin suhteissa myös ongelmia on enemmän ja erilaisia. Mielestäni kuitenkin on niitäkin jotka polyamorialla perustelevat riippuvuutensa ruokkimisen. Siihen en nyt ala pureutumaan sen kummemmin, millainen on aidosti poly, tai millainen ei. Koska sen valinnan jokainen joutuu itse tekemään ja luottamusta tarvitaan huolimatta siitä, onko suhde kahdenkeskinen vai polyjotakin.

Tämä on minun näkemykseni, ei minkäänsortin totuus asiasta, kaikilla meillä on oma totuutemme jonka mukaan elää.

[-katy-]

Minun näkökulmastani tällaiset pelurit, sukupuolesta riippumatta, ovat vähän tyhmiä ja reppanoita, koska tarvitsevat annoksensa, hinnasta viis. Tähtäin on aina jossain, jota ei ole olemassakaan, koska se on aina se seuraava kohde. Pelaaminen voi olla vain ja ainoastaan prosessi joka kuluttaa ihmisiä loppuun, pelaajan on vain vaikeampaa nähdä oma kuihtumisensa. Kyse on jollain tavalla riippuvuudesta

Jos he ovat, tai mä olen tyhmä ja reppana,niin miten peluri pystyy jatkamaan peliään usein aika kauan- eikös se osoita jonkinasteista viekkautta,jos ei ihan älyä? Vai pitäisikö ajatella,että uhrit ovat myös vähän reppanoita tai sinisilmäisiä,haluavat uskoa kaikesta pelkkää hyvää?

Mua jotenkin harmittaa,että olen ehkä vähän liikaa varoitellut lasta pelureista,mutta onhan niitä jo vastaan tullut.
Imartelu ja erityiset huomionosoitukset tekvät monesti vaikutuksen henkilöön,joka ei ehkä ole sellaiseen tottunut vaan päinvastaiseen jopa

Ja sitten se,että pelurilla taitaa olla ihan omat sääntönsä,joita hän ei välttämättä paljasta kenellekään. Eli loppuviimeksi-miten tämmöinen henkilö voi olla viehättävä ja vetoisa,kuten tuolla toisessa ketjussa väitetään? 

[Loc]

Hmm. Mitä pahaa peleissä on puolin tai toisin? Lähinnä katson että jos tarjoilu on yksipuolista niin loisesta hyvä hommautua eroon. Mutta jos kumpikin saa sitä mitä hakee, niin hittoakos se kellekään kuuluu miten erikoinen rakennelma hyvänsä onkaan heidän pelinsä.

Toki niitäkin jotka pelaavat sellaisilla jotka eivät pelissä ollenkaan mukana. En katso sitä kovin kohteliaaksi. Voiman tasapaino? En katso sitäkään hyväksi. Koska voimasuhdepelit joillekin ytimessä asti. Ehkä enemmän onnellisuuden tasapaino. Jos nauttii systeemistä niin siihen ei muilla sanottavaa.

[-katy-]

Toki niitäkin jotka pelaavat sellaisilla jotka eivät pelissä ollenkaan mukana. En katso sitä kovin kohteliaaksi. Voiman tasapaino? En katso sitäkään hyväksi. Koska voimasuhdepelit joillekin ytimessä asti. Ehkä enemmän onnellisuuden tasapaino. Jos nauttii systeemistä niin siihen ei muilla sanottavaa.

Onneksi aihe ei olekaan,että "kuinka puuttua toisten ihmisten suhteisiin". aloitin aiheen siitä syystä että tuolla kolumnissa väitettiin,että suurinpiirtein kaikki ihmiset rakastuvat pelureihin-jäin miettimään,että onko asiassa jotain perää..

Balthazar sanoo tuossa edellä erään olennaisen asian:

Tähtäin on aina jossain, jota ei ole olemassakaan, koska se on aina se seuraava kohde.

Ja mitä vielä tuohon puuttumiseen ja sanomisiin tulee,niin musta tuntuu,että täällä(netin ulkopuolella,oikeassa elämässä) saa ihan rauhassa vaikka repiä kumppaniltaan pään irti,ennen kuin kukaan puuttuu millään tavalla. "Helevetin kukkahattutädit,prrrh"  (imho,imho,imho..)

[Loc]

Se saksan kuuluisa parivaljakko, syödyksi tuleminen+kannibalismi. En usko että periaatteessa näidenkään toimintaa vastaan on suvaitsevalta puolelta montaa. Laki tuli toki vastaan, vaikken muistakkaan millaisen tuomion syöjä sai.

Muttas joo, jos avataan pandora niin periaatteessa mitä hyvänsä mikä tehdään toisen suostumuksella on hyväksyttävää. Eikä siihen periaatteessa ole kenelläkään nokan koputtamista.

Kuitenkin uskon myös että aika moni ''tavallinen'' vetää rajan jo kauan ennen hengenlähtöä. Vaniljatutuille sm:n naisen lyöminen on jo reippaasti yli hyväksyntärajan. On kyseessä mikä hapsupiiska hyvänsä. Muttas joo. Kukin tyylillään. Mua ei kiinnosta muiden moralisoinnit suunnasta tai toisesta. Teen niin kuin itsestä ja läheisestä hyvältä tuntuu. 

[-katy-]

Mua ei kiinnosta muiden moralisoinnit suunnasta tai toisesta. Teen niin kuin itsestä ja läheisestä hyvältä tuntuu.

Olepa hyvä ja tee. Toivottavasti et näe/koe jne. moralisointia siellä missä sitä ei ole.
Jatketaan 

[Leikkikalu]

En ole ihan varma mitä hittoa tässä aiheessa edes tarkoitetaan pelaajilla, kun asiasta ollaan kokoajan niin helvetin epäselviä syystä tai toisesta, mutta yleensä pelureilla tarkoitetaan ihmisiä, jotka harrastavat rakkaudettomia suhteita ja/tai ovat useissa suhteissa yhtäaikaa. Mä itse sovin tähän kuvaukseen täydellisesti ja en kyllä tee yhtään mitään väärää tai ole millään tavalla "reppana" tai "luonnehäiriöinen". Mä en tajua miten helvetissä tällä foorumilla edes puhutaan tollasta paskaa.

Mulla on monta suhdetta, en ole sitoutunut niistä yhteenkään, eikä rakastuminen tai ihastuminen ole mulle minkäänasteinen prioriteetti tai suhdekriteeri. Jos mä ja joku toinen yhdessä molemmat halutaan jotain, se riittää mulle. Ihastuminen tai rakastuminen on kivaa extraa jos niin käy, mut sillä ei ole mulle sen enempää väliä.

Tää foorumi on viimeisiä paikkoja missä oisin odottanut kuulevani siitä sheimausta.

[Isrika]

Itse kyllä käsitän pelurin sellaiseksi, joka keinoja kaihtamatta pyrkii määränpäähänsä. Esimerkiksi haluamansa kohteen pöksyihin. Pelurin keinot usein/yleensä sisältävät kohteen vedätystä ja manipulointia. Ns valheellista toimintaa.
Pelurilla voi toki olla muitakin tavoitteita kuin seksi.

Ja uskoisin, että sellaisista suurimmaksi osaksi tässä on myös kyse. Ei pelkästään irtoseksistä, koska senkin voi tehdä rehellisesti, eikä silloin toiminta sisällä pelaamista. Ilman pelaamista ei voi olla peluriakaan.

[Leikkikalu]

En kuitenkaan väitä (enää) polyihmisiä kategorisesti tällaisiksi käyttäjiksi. Koska sielläkin on aitoa tunnetta, rakkautta ja välittämistä moneen suuntaan, mutta useamman kumppanin suhteissa myös ongelmia on enemmän ja erilaisia. Mielestäni kuitenkin on niitäkin jotka polyamorialla perustelevat riippuvuutensa ruokkimisen. Siihen en nyt ala pureutumaan sen kummemmin, millainen on aidosti poly, tai millainen ei. Koska sen valinnan jokainen joutuu itse tekemään ja luottamusta tarvitaan huolimatta siitä, onko suhde kahdenkeskinen vai polyjotakin.

Balthazar ainakin kyllä teki kytköksen nimenomaan monisuhteisiin, (ja väitti että monisuhteissa on kyse riippuvuudesta, mikä on vaan naurettavaa paskapuhetta) eikä kukaan mennyt korjaamaan tai tarkentamaan.

Suositeltavaa tietysti olisi tarkentaa heti alussa mistä edes puhutaan, eikä vaan esittää epämääräisiä tulkintoja selittämättä edes kunnolla mistä.

[Isrika]

En nyt jaksa alkaa puhelimen välityksellä kikkailla lainauksia.

Balthazar tuossa sinun lainaamassa pätkässä mainitsee, että polysuhteissa on niitäKIN, jotka käyttävät polya tekosyynä. Ja korosti, ettei väitä polyihmisiä (enää) tällaisiksi kategorisesti.
Kannattaa tekstit lukea maltilla, eikä nyppiä puolikkaita lauseita.

Ihmiset tuppaavat foorumilla keskustelemaan, tuomaan julki omia mielipiteitään. Aloitus saattaa olla vaikka pelureista, tai polysta tai mistä tahansa, mutta huomenna keskustelu on ajautunut keltaisten kumiankkojen kiihottavuuten.

[-katy-]

Balthazar ainakin kyllä teki kytköksen nimenomaan monisuhteisiin, (ja väitti että monisuhteissa on kyse riippuvuudesta, mikä on vaan naurettavaa paskapuhetta) eikä kukaan mennyt korjaamaan tai tarkentamaan.

Suositeltavaa tietysti olisi tarkentaa heti alussa mistä edes puhutaan, eikä vaan esittää epämääräisiä tulkintoja selittämättä edes kunnolla mistä.

Höpsistä. Balthazar ymmärrykseni mukaan kirjoitti,että pelaaminen ihmisillä voi olla addiktio.

Mielestäni voisit halutessasi puhua asiasta polyketjussa http://www.bdsmbaari.net/index.php?topic=8675.msg148050#msg148050

[Leikkikalu]

Paino oli kyllä sillä, että ylipäätään Balthazar kytki tämän pelailu-aiheen polyamoriaan, (mitä kukaan ei korjannut, ettei tässä olisi kyse monisuhteisuudesta(kin)) josta sain kuvan, että tässä mainitussa "pelaamisessa" on (osittain?) kyse nimenomaan epäkonventionaalisista suhteista. Varsinkin, kun Balthazar esitti asian siten, että hän ei enää _kategorisesti_ (mutta jossain määrin kuitenkin) leimaisi polyja pelaajiksi. Ikäänkuin se, että monisuhteessaoleva ei olisi "pelaaja" olisi poikkeus, eikä sääntö.

Muutenkin, Balthazar antoi kuvan niinkuin se riippuisi suhteeseen sisältyvästä rakkaudesta ja välittämisestä, onko se pelaamista vai ei tai oikein vai ei.

On myös bullshittiä, että monisuhteissa olisi eittämättä "enemmän ongelmia" ja monelta osin ne ongelmat ovat kyllä ihan samanlaisia kuin monosuhteissa. Koko Balthazarin kommentti polyamoriaan liittyen oli mun mielestä kaikenkaikkiaan todella alentuva monisuhteisuutta kohtaan ja koska siihen ei puuttunut kukaan sain koko tästä aiheesta siihen yhtyvän kuvan. (koska muutenkaan kukaan ei antanut selvää kuvaa siitä, mitä tässä nyt pelaamisella oikeen tarkoitetaan, ennen kuin mä kommentoin ja Isrika vastasi)

[Leikkikalu]

Mut jooh, tajusin kyllä nyt että ainakaan vastanneet eivät tarkoittaneet mitä luulin. Tietysti muista ei tiedä, koska kerran keskustelun avauksessa ei edes kerrottu mitä tässä tapauksessa pelaajilla nyt tarkoitetaan, vaan jätettiin paljon liikkumavaraa.

Pleijeri/pelaaja kuitenkin yleensä ymmärretään tyyppinä, joka joko "pyörittää" montaa ihmistä yhtäaikaa tai harrastaa hyvin lyhyitä suhteita, joita ei ikinä suunnitellutkaan jatkavansa pidempään. Todennäköisesti en ole ainoa tässä keskustelussa, joka sai (ilmeisesti) väärän kuvan.