Erilaista erotiikkaa

[pikkusisko]

Olen aina ollut sitä mieltä, että siinä vaiheessa kun asian pohtiminen viedään näin pitkälle teoriassa, itse tekeminen muuttuu sivuseikaksi, ja tilalle astuu teoreettinen olotila, jossa keskusteluun ei enää osallistu osaavat tekijät, jäljellä on vain tekemistä analysoivia pohtijoita.

Vähän sama asia kuin intiaanipäällikkö, joka sanoi,  että intiaaneilla ja kristityillä on sama jumala, intiaanit vaan menee hikimajaan olemaan yhteydessä jumalansa kanssa, ja kristityt menee kirkkoon puhumaan jumalastaan.

IKRM

...Ja kuitenkin sinäkin olet edelleen täällä keskuudessamme

[IKRM]

...Ja kuitenkin sinäkin olet edelleen täällä keskuudessamme

The Last of the Mohicans.

Niin se vaan oli pointti tuossa äskeisessäkin postauksessani, mutta ohi tais mennä, tälläkin kerralla.

IKRM

[kesykissa]

Tässä kuten muussakin elämässä on eri kun itse elää ja kokee asioita eikä vaan koita ymmätää.

[hiz]

Kun elää ja kokee, niin sitten on ainakin minulla tarve miettiä kaikkea mitä on kokenut, ja nähdä siinä jotain logiikkaa. Ei sitä logiikkaa aina ole, mutta joskus on. 

Ja kun on sub, niin ei juurikaan muuta mietikään, kun että 'mitäköhän D:ni päässä pyörii juuri nyt, ja viimeksi ja kohta jne jne'. Tai ainakin minun päässäni tuo on joinakin ajanjaksoina ollut lähes pakkomielle. Oman D:ni olen vuosien saatossa jo analysoinut aivan puhki, joten oli kiinnostavaa kun tästä ketjusta löytyi muitakin D- henkilöiden kertomuksia josta löytyi yhtäläisyyksiä.

Olisi moneen muuhunkin kohtaan kommenttia mutta eiköhän pikkusiskon ja minun melko samat mutta hieman eriävät näkökannat tulleet jo selviksi. Minun puolesta saa ja pitääkin olla eri mieltä, jos sisäinen ääni sanoo näin. Siksi minäkin kirjoitin tähän ketjuun, muuten olisin vaan täällä nyökännyt itsekseni.

...mut muuten mulle tulee jänniä viboja tuosta erimielisyydestä...mun aivot on asennettu tällä kohdin ilmeisesti aika samoille taajuuksille pikkusiskon kanssa koska hyvin samoja ajatuksia heräsi hiz:n kirjoituksista minullekin. Olen aiemminkin tuntenut samanlaisia hiz sinun kirjoituksistasi, joku ajattelun tai tuntemisen, tai molempien tai niistä kirjoittamisen ero...olen kyllä törmännyt myös irl tämän tyyppisiin ajatuseroihin....hmmmm....vaikea kuvata nyt sanoin, tai sellaisin sanoin jotka olisivat sopivia 

Sano vaan, ei haittaa vaikka sattuu, ollaan masosaitilla. Luulen tietäväni mikä on syy tuohon. Joillakin ihmisillä on tunteet ja ajatukset aika pitkälle linkitetty toisiinsa. Joillakin taas on tunteet täysin erillään ajatuksista. En tunne pikkusiskoa irl, mutta tekstien perusteella ajattelee aika pitkälle sydämellä, kun minä taas ajattelen päälläni. Minulla on toki tunteet mutta pystyn erottamaan ne melko täysin ajatuksistani (ihan kuin sisälläni olisi kaksi erillistä olentoa, järki ja tunteet), ja se ehkä välillä näkyy tunnekylmyytenä, silloin kun järki on yksin äänessä. Se ei ole valinta, se on joku perusluonteenpiirre (tai vika ) jota on vaikea muuttaa.

[Chmlnidae]

Eiköhän se eläminen ja kokeminen kulje käsi kädessä sen ymmärtämisen kanssa. Vähän niin kuin toisiaan ruokkivia juttuja. Voi helpottaa siellä kokemisen ja elämisen sektorillakin jos välillä vähän ymmärtääkin, tai vaikka vähän enemmänkin.

Niin ja hiz, siis oikeasti tarkoitin että olen aiemmin pysähtynyt aika samoihin fiilareihin sun kirjoituksiasi lukiessa. Tarkoitus ei ole satuttaa. Asia kiinnostaa minua. Siis se mistä ne vibat tulee. Minäkin haen loogisia selityksiä. En sitten tiedä onko tuossa kyse jostain järki-tunne jaottelusta. Minusta se on jotakin muuta. Mutta sinulla on omat teoriasi itsellesi, tietenkin.
Minä olen assi ja koko ikäni saanut kuulla älyllisyydestäni ja kylmyydestäni. Siitä etten "sotke" tunteita ja asioita keskenään. Noh, en mene tuohon pidemmälle. Ei sen ole väliä. Se ei ole niin yksinkertaista.
Itse kun en usko siihen että järkeä ja tunnetta voi erottaa. Meidän aivojemme ja ajatustemme, sen loogisen ja järkevän kognitiivisen, taustalla pyörii tunnegeneraattori jolle kaikki se perustuu. Ne eivät ikäänkuin ole tasavertainen pari. Tunne on aina laajempi ja isompi ja merkityksellisempi. Ilman sitä ei ole älyä. Ei ainakaan kovin hyvää älyä. Tuossa jaottelussa on kyse jonkinlaisesta kulttuurisesta harhasta.

[hiz]

Eiköhän se eläminen ja kokeminen kulje käsi kädessä sen ymmärtämisen kanssa. Vähän niin kuin toisiaan ruokkivia juttuja. Voi helpottaa siellä kokemisen ja elämisen sektorillakin jos välillä vähän ymmärtääkin, tai vaikka vähän enemmänkin.

Niin ja hiz, siis oikeasti tarkoitin että olen aiemmin pysähtynyt aika samoihin fiilareihin sun kirjoituksiasi lukiessa. Tarkoitus ei ole satuttaa. Asia kiinnostaa minua. Siis se mistä ne vibat tulee. Minäkin haen loogisia selityksiä. En sitten tiedä onko tuossa kyse jostain järki-tunne jaottelusta. Minusta se on jotakin muuta. Mutta sinulla on omat teoriasi itsellesi, tietenkin.
Minä olen assi ja koko ikäni saanut kuulla älyllisyydestäni ja kylmyydestäni. Siitä etten "sotke" tunteita ja asioita keskenään. Noh, en mene tuohon pidemmälle. Ei sen ole väliä. Se ei ole niin yksinkertaista.
Itse kun en usko siihen että järkeä ja tunnetta voi erottaa. Meidän aivojemme ja ajatustemme, sen loogisen ja järkevän kognitiivisen, taustalla pyörii tunnegeneraattori jolle kaikki se perustuu. Ne eivät ikäänkuin ole tasavertainen pari. Tunne on aina laajempi ja isompi ja merkityksellisempi. Ilman sitä ei ole älyä. Ei ainakaan kovin hyvää älyä. Tuossa jaottelussa on kyse jonkinlaisesta kulttuurisesta harhasta.

Ei ne olekaan tasavertainen pari, ne ovat hyvin erilaiset. Ainakin itsessäni, tunnepuoli on voimakkaampi, mutta se on järjen manipuloitavissa, koska se ei ajattele (ollenkaan, saatika strategisesti). Ja järki on tarpeeksi viisas kuunnellakseen sitä, koska se usein tuntee ja aistii asioita jota järki ei pysty (järki ei aisti mitään, se vaan prosessoi). Ja minä Tiedän että pystyn erottamaan ne (tai enemmänkin toisinpäin, en pysty niitä täysin yhdistämään, pystyn vain kytkemään toisen pois päältä, välillä järjen, välillä tunteet, ja yleensä ne ovat siellä molemmat, mutta eroteltavissa), joten et voi sanoa että olen kulttuurinen harha.

Välillä on kuunneltava mitä muut sanoo, myös silloin kuin se ei sovi siihen kuvaan mitä itsellä on. Pikkusiskolle minun aiempi selitys ei tuntunut kivalta ("en halua olla vaan D:n taiteen väline"). Kuitenkin, jos asiaa katsoo järjellä, niin eikö alistuminen ole juuri sitä. Sinusta Chminidae tuo taiteiljavertauskuva tuntui väärältä, mutta monet D:t näköjään itse samaistuivat siihen, tai näki siinä luomistarpeen tuskassa jotain tuttua.

Jos siis haluaa ymmärtää toista, niin täytyy pystyä harkitsemaan myös mielipiteitä jotka tuntuvat ensin vääriltä. Minä yritän harkita tätä viimeistä palautetta. Ja tuo assimainen ajattelutapa voi hyvinkin olla avain moneen D/s asiaan. Itse en ole assi, toisaalta kontrasin kerran yhden henkilön vältteen että hän olisi, sillä että sanoin että kaikkihan ajattelee noin, ainakin minä.  En nyt oikein muista sitä assi-määritelmää, mutta se sopii aika hyvin nörtteihin ja moneen kinkyynkin.

[Viridian]

Nopea ajatus aamukahvin ääreltä. Monet subit tykkäävät hupuista, monet D:t tykkäävät myös. Ne ovat mm. anonymiteetin illuusiota voimistava väline.

Uskon, että tämä liittyy osittain tähän taidevertaukseen, ja ehkä tukee sitä. Kun itse ei näe kohteen silmiä, ja joutuu päättelemään ihan muista asioista sen, missä kohtaa sinfoniaa mennään, se vapauttaa tekemään enempi tosissaan. Toisaalta kohde saa fiilistellä ihan rauhassa vaikka mitä fantasiaa D:nsä ajatuksista tai vaikka kuvitella siihen jonkun muun, kun näköaisti ei tuo liikaa todellisuutta haittaamaan.

Huomasitteko, itsekin puhun kohteesta enkä yhteistyökumppanista heti, kun kuviossa on mukana huppu. Kaikki D:t eivät tarvitse hupun kaltaista välinettä tehdäkseen rauhassa sitä musiikkia mitä haluavat, ja toisaalta monen mielestä tällaiset ajatukset saattavat kuulostaa tosi oudoilta. Ilmankos niitä ei usein tuodakaan julki, ja ne pysyvät outoina ja skenessä voimakkaammin levinneen kansanperinteen valossa vähäsen huolestuttavina tai vääräntuntuisina.

Täällä skenessä on voimakas teema aiheesta: alistuminen on lahja jota D arvostaa. Äkkiseltään voisi kuvitella, että se jotenkin sotisi tätä raadollisempaa teemaa vastaan, missä sub on kanava luoda, tai vastaavaa, ei kuitenkaan itse se joka luo. Mutta eivät ne mielestäni ole mitenkään ristiriidassa, kyllä se sub on tärkeä, ennen, jälkeen, ja aikana. Vaikka kaikki ovat korvattavissa, oli sitten soittaja tai soitin. Silloinkin kun rakastaa ja on rakastettu.

Vir, ja sitten työmaalle sateen läpi

[Chmlnidae]

Juu, en tarkoittanut että sinä olisit hiz kulttuurinen harha. Vaan tuo joko tai ajttelu järjestä ja tunteesta siis ihan aivojen toiminnan kannalta, ei siltä miltä tuntuu (hehheh) tai mitä kokee kun ajattelee jollakin lailla.
Mutta tuo Virin mainitsema huppu on hyvä. Sitä tuli aivan pieni aika sitten pohdittua juuri yhdessä yhteydessä. Itsekin olen tarvinnut sitä. Ja minulla on suht voimakas tunnesuhtautuminen siihen. Juuri tuon anonymiteetin illuusion takia. Ja nimenomaan alistaessa, itse en ole koskaan pitänyt. Ja sitä kautta jopa minulle tekemisessä avautuu tuo taide-vertaus.
Muuten, ehkä juuri assimaiseen tapaan, ajattelen niin tasa-arvoisesti, ja laajemmin ihmissuhdetta, etten kestä mitään välinevertailuja. Eli en ole mikään 24-ihminen, se sotii omaa luontoani vastaan, pahasti. (muut saa, tietenkin, olla mitä ovat ja heille sopii). Mutta sessioidessa välinevertaus  toimii jo ihan eri tavalla.

Onko täällä sellainen tendessi että sub on lahja. Hmmm. Musta tuntuu että joskus vuosia sitten skeneen tutustuessani aina, varsinkin ulkomaisilla saiteilla tuohon törmäsi, muttei niin voimakas olisi meillä. Ehkä sitten ihan hyvä vähän tuoda niitä toisenkinlaisia ajatussuuntia esille. Vaikken mjyöskään näe tuossa ristiriitaa. Toisaalta en niin siitä lahja-vertauksestakaan ole koskaan pitänyt.

[IKRM]

Onko täällä sellainen tendessi että sub on lahja. Hmmm.

Täällä on kaiketi sellainen tendenssi, että ei niinkään sub ole lahja, vaan subin antama alistuminen on lahja.

IKRM

[Chmlnidae]

No sori IKRM, en ollut vielä saanut juotua kun yhden hörpyn aamukahvista: tarkoitin juurii että alistuminen on se lahja. Mutta hyvä kun olit tarkka, itse en varmaan olisi huomannut kun vaan näpyttelen menemään enkä tarkistele.

[Chmlnidae]

Jatkan vielä. Haluaisin, ehkä ehdin jossain kohtaa, palata tuohon "kulttuuriseen harhaan" järjen ja tunteen dikotomiasta. Sitä ennen vielä hieman hiziltä lainaten:(vielä en aivan allekirjoita tuota taiteilija-vertaustakaan, mutta ehkä asia selkeytyy vielä lisää).

"Siksi (LadyWhipin tarina taas, toivottavasti et pahastu LadyWhip) D kertoo että tuntee itse subin kivun, nauttii siitä itsekin. Itse tunteesta (tunteen jakamisesta) ehkä yhtä paljon kun sen tuottamisesta. Koska intensiivisessä sessiossahan tuntuu juuri siltä, että on yhtä, ja että sukelletaan D:n ohjaamassa tunnemaailmassa, yhdessä. Mutta D vie sinne minne hänen itse tarvitsee mennä, ei aina sinne minne me subit halutaan. Sitten sen voi verhota niin että koeteltiin subin rajoja, ja osittain se voi olla sitäkin. Mutta on nyt vaan muistettava, että D  ajattelee ensin omaa tarvettaan ja sitten muiden.

Mikä se tarve sitten on? Minä tulkitsen dominoinnin tarpeen aika samanlaisena kuin taitelijan tarve luoda. Se voi olla kirous tai lahja, mutta se on taitelijassa voimakkaana tarpeena, ja se tarvitsee purkamistavan.
- tarve luoda taidettaan
- tarve välineelle, jonka avulla voi toteuttaa taidettaan
- tarve jatkuvuudelle, että väline on jatkossakin käytettävissä taiteen toteutukselle ja sen jatkokehitykselle
- tarve arvostukselle ja ymmärrykselle taiteensa toteuttamiselle sekä teoksille, joko vain rajoitetulta joukolta (ehkä vain läheisimmiltään) tai sitten isommalta yleisöltä

Tuossa - jos taiteen sijaan lukee D/s ja taiteilijan sijaan D) niin subi olisi sekä väline, työn alla oleva projekti että taideteos, arvostusta antava ihailija sekä ymmärrystä antava tukijoukko. Jatkuvuuden varmistamiseksi D:n on ajateltava myös subin nautintoa. Ja myöskin saadakseen subilta arvostusta ja ihailua. Jota sub niin kipeästi haluaakin antaa. Haluaa palvoa. Win-win yhtälö, siis."

Kun olen sessiossa D:nä en varsinaisesti halua tuntea s:n kipua. Jos haluan tuntea kivun olen sessiossa masokistina.
Minulle päällimmäinen, ja oleellisin, halu kokea ja tuntea on valta. Se konkretisoituu siinä rajapinnassa kun teen tai sanon jotakin jolla vaikutan subin joko mieleen tai kehoon tai molempiin. Se mitä tapahtuu tuossa hetkessä subin mielessä ja sen heijastuminen ja välittyminen minulle hänen reaktioissaan ja käytöksessään taipumisena tahtooni, on SE mikä minussa aiheuttaa sen tikityksen. JA tuo on äärimmäisen vuorovaikutuksellinen tapahtuma. Ei teos, ei mitään jota voin vain "toteuttaa". Jos sub ei reagoi alistumiselein en saa sitä mitä haluan, ja tarvitsen. En halua enkä tarvitse siinä hetkessä (ehkä sitten laajemmin kyllä suhteessa) ymmärrystä, ihailua, palvontaa elleivät ne sisälly jotenkin temaattisesti juuri meneillään olevaan tapahtumaan olennaisesti.

Niin ja ps. se ymmärrys, ihailu ja palvonta sitten mieluiten muuten suhteessa molemminpuolisesti. Eli haluan ja tarvitsen ne myös vuorovaikutteisesti en kaipaa mitään muusaa itselleni.

[Chmlnidae]

Noh, laiskottaa kirjoittaa, älykin on vapaalla, tunteesta puhumattakaan. Mutta hiz:lle antaisin vinkin lukea tämä kirja, jos vaivaa kuvitelma järjen/ajatuksen(?)/tunteen erillisyydestä omissa aivoissa: http://www.amazon.com/Descartes-Error-Emotion-Reason-Human/dp/014303622X

[hiz]

Kiitos kirjavinkistä Chminidae, hankittu jo kindleen!

[pikkusisko]

Se mitä tapahtuu tuossa hetkessä subin mielessä ja sen heijastuminen ja välittyminen minulle hänen reaktioissaan ja käytöksessään taipumisena tahtooni, on SE mikä minussa aiheuttaa sen tikityksen. JA tuo on äärimmäisen vuorovaikutuksellinen tapahtuma. Ei teos, ei mitään jota voin vain "toteuttaa".

Tämä nimenomaan. Aivan vastaavastihan subinkin kyllä voi ajatella olevan toteuttamassa omaa tarvettaan/taidettaan ja D:n vain väline sille, että se on ylipäätään mahdollista. Totta ja ilmeistähän se sinänsä onkin, että kumpikin toisensa olemassaoloa ja toimintaa tarvitsee jotta konkreettista alistamista/alistumista voi tapahtua, ja joillekin se riittää. Heitä joitakin tippaakaan väheksymättä, toisille se on kuitenkin vain pieni osa totuudesta, ja se tyydyttävin osa tekemisessä on vilpitön vuorovaikutus toisen kanssa. Eikä siinä silloin mitään vapaita variantteja olla, vaikka aivan samoja konkreettisia asioita voisikin tehdä jonkun toisen kanssa. Se kokemus ei tule koskaan olemaan sama jonkun saati kenen tahansa muun kanssa.

Minäkin kiittelen kirjavinkistä! Itseäni on aina kiusannut lähinnä se, että minun järkeilyni yritetään jäävätä sillä perusteella, että olen mukamas liian herkkä ylipäätään ajattelemaan asioita rationaalisesti. Bullshit. Juuri siksi, että asiat menee mulla herkästi tunteisiin, mulla on helvetinmoinen motivaatio järkeillä ne itselleni kirkkaaksi. Ja siihen järkeilyyn kuuluu minusta olennaisesti myös jano ymmärtää, miksi toisilla sitten on toisenlainen totuus

[Chmlnidae]

Ei kestä kiittämästä. Tuolta Antonio Damasiolta on pari muutakin ihmisen neurologiaa käsittelevää hyvää kirjaa. Ainakin pari suomennettukin. Niin, ja niissä otetaan huomioon myös se olennainen asia että ihminen ei ole vain biologinen otus vaan myös sosiaalinen ja kulttuurinen. Ja kirjoittaa hyvin.

Ja pikkusisko olet niin oikeassa tuossa kuinka juuri se tunne pistää aivojen korteksin entistä enemmän työskentelemään. Motivaatio jo sinällään on tunnejuttu. Sitä ilman oikein mistään ei tulisi mitään. Ja itseasiassa sillain myös tunteet muuttuvat vastaamaan todellisuutta: tunne jonka aiheuttaa jokin ajatus tai tapahtuma -> lisää kokemusta ja tietoa ympäristöstä ja itsestä -> taas järkeilyä ja funaamista ja mahdollisesti joko vahvistunut alkuperäinen tunne tai muuttunut. Samalla ymmärrys lisääntyy moisen introspektion kulussa.
Eli kait se vuorovaikutus on vähän elämän joka tasolla ja aspektilla se olennainen/sin juttu. Myös siinä että jostakusta tulee se merkityksellinen alistettava/alistava.