Subina olemisen jälkeen vanilja-suhde

[Chmlnidae]

Sitten vielä sellainen asia, kun sanot että olette seksissä menneet tähän asti juuri miehesi ehdoilla, niin nyt kannattaisi hieman miettiä mitä tarkoitat tällä. Totta varmaan sinun näkökulmastasi että koet näin olevan. Silti sanoisin että teidän tulisi mennä vielä enemmän sinun miehesi näkökulmasta seksissä. Jep, voi kuulostaa epäreilulta mutta ei välttämättä ole.
Sinä ajattelet nyt erittäin subjektiivisesti sanoessasi noin.
Jos kerran haluat että seksiin löytyisi uutta ulottuvuutta siltä kantilta että miehesi näkökulma ja toiminta sitä kautta ottaisi huomioon enemmän sitä mitä sinä kaipaat ja tarvitset, niin tie siihen menee miehesi seksuaalisen profiilin tutkimisen kautta. Siksi myös ehdotin että leikkisitte ja myös kokeilisitte roolien vaihtoa. Hyvä dominoiva on vaikeata olla empaattisesti jos ei tiedä, eli ole kokeillut, miltä tuntuu olla objektina.
Jos haluat muuten kuin vain sanojen tasolla rakastaa niin se mielestäni tarkoittaa että olet kiinnostunut siitä mitä toinen tuntee, ja halukas kartoittamaan toisen seksuaalisuutta. Tämä on juuri sitä rakkautta. Voit myös ajatella että se on subiutta parhaimmillaan: ei sinun tarvitse löytää itsestäsi dominaa mutta käytännön tekemisessä voit toimia dominoivana vaikka koet olevasi sub mieleltäsi. Jos vain pitäydyt tiukasti omassa mielessäsi ja siinä mitä siltä kantilta haluat tehdä asioita niin olet mielestäni aika itsekäs (joo, subit usein ovat, olen ollut huomaavinani). Eli asettamalla miehesi vielä enemmän sille etusijalle, kun kerran tilenne on se mikä se on, auttaa sinuakin pääsemään pois omasta martyyriuden kehästäsi, ja ennen kaikkea omasta mielipahastasi ja ärtymyksestäsi. Tämä on aika paljon vaadittu mutta mielestäni et voi sanoa rakastavasi toista jos et ole siihen kykenevä.

[tuulikello88]

Ei tuo tuulikellon tilanne kuulosta ollenkaan toivottomalta ja hyviä käytännön neuvoja on jo tullut runsaasti.

Tuulikellon viesteistä tuli sellainen vaikutelma, että kommunikointia miehen kanssa pitäisi vielä kehittää. Kannattaa siis rohkaista itsensä puhumaan suoraan ja täsmällisesti näistä asioista. Mutta jos puhuminen tuntuu ensi alkuun vaikealta, niin voihan sitä vaikka kirjoittaa pitkän kirjeen ja lyödä sen kumppanin käteen ja lähteä itse vaikka lenkille siksi aikaa kun toinen lukee sitä. Tietenkin kannattaa varoa, ettei tuota kumppanille vakavia riittämättömyyden tunteita, mutta kun kumppani on älykäs, myötätuntoinen ja itsetuntoinekin, niin kyllä tarpeistaan voi puhua aika assertiiviseenkin sävyyn. Mahdollsimman suora puhe on tarpeen, koska ei älykäskään mies osaa lukea toisen ajatuksia tai ymmärrä kaikkia varovaisia vihjauksia.

Sopivasti kärsivällisyyttä mutta samalla riittävä annos määrätietoisuutta ongelman korjaamiseksi. On hyvät mahdollisuudet että tilanne korjaantuu ajan myötä, mutta itsestään se ei tapahdu .

Olen tosiaan saanut täältä ideoita ja uusia näkökulmia aiheeseen Puhuminen olisi tässä vaiheessa tarpeen, kunhan keksin miten ottaa asia esille niin, ettei hän koe minun painostavan tai olevan tyytymätön. Sitä on vaikea korjata tai hyvittää jos menee kolhaisemaan toisen itsetuntoa. Ja onhan tämä vaikea aihe kaiken kaikkiaan, kun tarvitsisin jotain mitä en ole vielä toiselta saanut, mutta en sitten kuitenkaan halua sitä, jos hän ei itse koe sitä luontevaksi. Jos hän ei halua, niin minäkään en halua. En tiedä osaanko edes muotoilla hänelle sanoiksi kaikkea tätä.

[tuulikello88]

Sitten vielä sellainen asia, kun sanot että olette seksissä menneet tähän asti juuri miehesi ehdoilla, niin nyt kannattaisi hieman miettiä mitä tarkoitat tällä. Totta varmaan sinun näkökulmastasi että koet näin olevan. Silti sanoisin että teidän tulisi mennä vielä enemmän sinun miehesi näkökulmasta seksissä. Jep, voi kuulostaa epäreilulta mutta ei välttämättä ole.
Sinä ajattelet nyt erittäin subjektiivisesti sanoessasi noin.
Jos kerran haluat että seksiin löytyisi uutta ulottuvuutta siltä kantilta että miehesi näkökulma ja toiminta sitä kautta ottaisi huomioon enemmän sitä mitä sinä kaipaat ja tarvitset, niin tie siihen menee miehesi seksuaalisen profiilin tutkimisen kautta. Siksi myös ehdotin että leikkisitte ja myös kokeilisitte roolien vaihtoa. Hyvä dominoiva on vaikeata olla empaattisesti jos ei tiedä, eli ole kokeillut, miltä tuntuu olla objektina.
Jos haluat muuten kuin vain sanojen tasolla rakastaa niin se mielestäni tarkoittaa että olet kiinnostunut siitä mitä toinen tuntee, ja halukas kartoittamaan toisen seksuaalisuutta. Tämä on juuri sitä rakkautta. Voit myös ajatella että se on subiutta parhaimmillaan: ei sinun tarvitse löytää itsestäsi dominaa mutta käytännön tekemisessä voit toimia dominoivana vaikka koet olevasi sub mieleltäsi. Jos vain pitäydyt tiukasti omassa mielessäsi ja siinä mitä siltä kantilta haluat tehdä asioita niin olet mielestäni aika itsekäs (joo, subit usein ovat, olen ollut huomaavinani). Eli asettamalla miehesi vielä enemmän sille etusijalle, kun kerran tilenne on se mikä se on, auttaa sinuakin pääsemään pois omasta martyyriuden kehästäsi, ja ennen kaikkea omasta mielipahastasi ja ärtymyksestäsi. Tämä on aika paljon vaadittu mutta mielestäni et voi sanoa rakastavasi toista jos et ole siihen kykenevä.

Ajattelen asian lähinnä niin, että harrastamme miehen maun mukaista seksiä, koska hän haluaa sitä tavallista. Se, mitä minä tarvitsisin, vaatisi häneltä aika paljon. Ei minulla ole oikeutta painostaa sellaiseen. Eikä se tuntuisi minustakaan hyvältä. Enhän minä halua tulla alistetuksi siten, että käsken jonkun alistamaan minua.

Jos miehelläni todella osoittautuu olevan luontaisia taipumuksia dominointiin, niin sitä aletaan sitten yhdessä harjoitella ja kokeilla. Minä tiedän jo mistä pidän, mutta se ei tarkoita että hänen tulisi nauttia juuri samoista asioista. Ymmärrän mikä hyöty roolien vaihdosta voisi olla, mutta en tiedä pystyisinkö siihen... Olisin todella mukavuusalueeni ulkopuolella. Mies on muuten kerran sanonut, että häntä kiinnostaisi eniten kaikenlainen sitominen, ja piiskauskin, mutta itseään hän ei näkisi vastaanottavana osapuolena koskaan. Ja uskon sen, kun hänet tunnen. Kyllä hän on dominoivaa tyyppiä jos jotain. Jos asia olisi toisin päin, niin tuskin olisimme yhdessäkään.

[Virtaavatvedet]

Olen tosiaan saanut täältä ideoita ja uusia näkökulmia aiheeseen Puhuminen olisi tässä vaiheessa tarpeen, kunhan keksin miten ottaa asia esille niin, ettei hän koe minun painostavan tai olevan tyytymätön. Sitä on vaikea korjata tai hyvittää jos menee kolhaisemaan toisen itsetuntoa. Ja onhan tämä vaikea aihe kaiken kaikkiaan, kun tarvitsisin jotain mitä en ole vielä toiselta saanut, mutta en sitten kuitenkaan halua sitä, jos hän ei itse koe sitä luontevaksi. Jos hän ei halua, niin minäkään en halua. En tiedä osaanko edes muotoilla hänelle sanoiksi kaikkea tätä.

Tyytymätön sinä selvästi olet, enkä minä osaa nähdä mitään pahaa siinä, että tuot tyytymättömyytesi esille. Pystyt varmasti ilmaisemaan asian rakentavaan sävyyn vailla katkeruutta tai hyökkäävyyttä. Mutta kyllä se kannattaa ilmaista, koska mustaa ainetta ei pidä hautoa sisällään. Kumppanisi pitäisi ymmärtää ja sisäistää, että elämästäsi puuttuu yksi pieni mutta tärkeä pala, koska suoraan sanottuna on aika iso mahdollisuus, että jossain elämäsi vaiheessa turhautumisesi joka tapauksessa kasvaa liian suureksi. Kumppanisi pitäisi löytää se riittävän vahva motivaatio tutkia itseäänja yrittää löytää sisältään ne ominaisuudet, joiden havahtumista sinä toivot. Jos hyvin käy, hän kokee heräämisensä ja pystyy siitä lähtien vastaamaan toiveisiisi ja tarpeisiisi. Mutta se vaatii kyllä työtä, valtavasti puhumista sekä yrityksiä ja epäonnistumisia - kukaan ei ole seppä syntyessään. Jos edessä on pitkällinen prosessi, se on sitä nopeammin valmis mitä nopeammin sen aloitatte

Eli minun neuvoni on tosiaan rohkea, suoraviivainen ja määrätietoinen ongelmaan paneutuminen, kuitenkin ilman hätäilyä. Helppoahan se ei ole, mutta helppoa vaihtoehtoa sinulle ei valitettavasti taida olla tarjolla. Tyytymättömyydessä kärvistely ja ongelman "unohtaminen" on tietenkin se vaivattomin ja vähiten pelottava ratkaisu, mutta se ei tuota pidemmän päälle hyvää tulosta .

[Draugo]

En tietysti teistä mitään tiedä mutta yksi helpohko tapa käsitellää asiaa olisi että istutat miehesi koneen ääreen ja pistät hänet lukemaan tämän ketjun. Koko ketju on kuitenkin ollut mielestäni täynnä hyviä kommentteja, kummastakin teistä on saanut hyvin positiivisen kuvan eikä ole tullut yhtään kuva että haluaisit painostaa tai olisit erittäin tyytymätön. Tämä on kuitenkin asioita joita on vaikea käsitellä varsinkin kun on nuorehko eikä ole pitkään ollut yhdessä mutta jos asiaa ei käsittele niin ei se varmasti suhdetta paranna pidemmän päälle eikä asian vatvominen yksinään auta mitään.

Seksuaalisuus on parisuhteessa muutamia poikkeuksia lukuunottamatta erittäin tärkeä asia mutta sitä ei nykyisessä yhteiskunnassa haluta vielä oikein hyväksyä eikä asiasta puhumista edes kumppaneiden välillä nähdä oikein sopivana. Fakta on kuitenkin että kukaan ei tosiaan ole ajatustenlukija eikä toisen haluista, tarpeista ja mielialoista pääse selville muuten kuin puhumalla. Varsinkin jos ei ole tottunut siihen avoimuuteen mikä esim. tällä palstalla ja palstaan liittyvissä tapaamisissa vallitsee niin keskustelun seuraaminen saattaa tuntua kiusalliselta mutta luulen että tämän asian käsittely vaatii kuitenkin sitä että tutustutat miehesi näihin ympyröihin ainakin jossakin määrin joten miksei sitten hyödyntäisi tilaisuutta

[tuulikello88]

Olen tosiaan saanut täältä ideoita ja uusia näkökulmia aiheeseen Puhuminen olisi tässä vaiheessa tarpeen, kunhan keksin miten ottaa asia esille niin, ettei hän koe minun painostavan tai olevan tyytymätön. Sitä on vaikea korjata tai hyvittää jos menee kolhaisemaan toisen itsetuntoa. Ja onhan tämä vaikea aihe kaiken kaikkiaan, kun tarvitsisin jotain mitä en ole vielä toiselta saanut, mutta en sitten kuitenkaan halua sitä, jos hän ei itse koe sitä luontevaksi. Jos hän ei halua, niin minäkään en halua. En tiedä osaanko edes muotoilla hänelle sanoiksi kaikkea tätä.

Tyytymätön sinä selvästi olet, enkä minä osaa nähdä mitään pahaa siinä, että tuot tyytymättömyytesi esille. Pystyt varmasti ilmaisemaan asian rakentavaan sävyyn vailla katkeruutta tai hyökkäävyyttä. Mutta kyllä se kannattaa ilmaista, koska mustaa ainetta ei pidä hautoa sisällään. Kumppanisi pitäisi ymmärtää ja sisäistää, että elämästäsi puuttuu yksi pieni mutta tärkeä pala, koska suoraan sanottuna on aika iso mahdollisuus, että jossain elämäsi vaiheessa turhautumisesi joka tapauksessa kasvaa liian suureksi. Kumppanisi pitäisi löytää se riittävän vahva motivaatio tutkia itseäänja yrittää löytää sisältään ne ominaisuudet, joiden havahtumista sinä toivot. Jos hyvin käy, hän kokee heräämisensä ja pystyy siitä lähtien vastaamaan toiveisiisi ja tarpeisiisi. Mutta se vaatii kyllä työtä, valtavasti puhumista sekä yrityksiä ja epäonnistumisia - kukaan ei ole seppä syntyessään. Jos edessä on pitkällinen prosessi, se on sitä nopeammin valmis mitä nopeammin sen aloitatte

Eli minun neuvoni on tosiaan rohkea, suoraviivainen ja määrätietoinen ongelmaan paneutuminen, kuitenkin ilman hätäilyä. Helppoahan se ei ole, mutta helppoa vaihtoehtoa sinulle ei valitettavasti taida olla tarjolla. Tyytymättömyydessä kärvistely ja ongelman "unohtaminen" on tietenkin se vaivattomin ja vähiten pelottava ratkaisu, mutta se ei tuota pidemmän päälle hyvää tulosta .

Tyytymättömyyden ilmaiseminen on minulle aina vaikeaa, ja tämä asia on niin arka paikka minulle, että tuntuu ihan mahdottoman vaikealta mennä sanomaan mitään negatiiviseen viittaavaakaan Tosiasia silti on, että olen tyytymätön. Vaikka miten kovasti haluaisin olla olematta, niin olen kuitenkin... vaikka se ei olisi oikeutettua. Oma syynihän se on, jos olen valinnut kumppanin väärin kriteerein. En siis vielä sanoisi tehneeni niin, vaan koen saaneeni todellisen lottovoiton kun mieheni tapasin. Mutta tämä yksi puoli minussa olikin vahvempi kuin kuvittelin. Ajattelin ennen, että voin olla tyytyväinen kun minulla on kerran elämässä ollut master, ja siinä riittää hauskaa muisteltavaa. Ei se muisteleminen vaan riitäkään

[tuulikello88]

En tietysti teistä mitään tiedä mutta yksi helpohko tapa käsitellää asiaa olisi että istutat miehesi koneen ääreen ja pistät hänet lukemaan tämän ketjun. Koko ketju on kuitenkin ollut mielestäni täynnä hyviä kommentteja, kummastakin teistä on saanut hyvin positiivisen kuvan eikä ole tullut yhtään kuva että haluaisit painostaa tai olisit erittäin tyytymätön. Tämä on kuitenkin asioita joita on vaikea käsitellä varsinkin kun on nuorehko eikä ole pitkään ollut yhdessä mutta jos asiaa ei käsittele niin ei se varmasti suhdetta paranna pidemmän päälle eikä asian vatvominen yksinään auta mitään.

Seksuaalisuus on parisuhteessa muutamia poikkeuksia lukuunottamatta erittäin tärkeä asia mutta sitä ei nykyisessä yhteiskunnassa haluta vielä oikein hyväksyä eikä asiasta puhumista edes kumppaneiden välillä nähdä oikein sopivana. Fakta on kuitenkin että kukaan ei tosiaan ole ajatustenlukija eikä toisen haluista, tarpeista ja mielialoista pääse selville muuten kuin puhumalla. Varsinkin jos ei ole tottunut siihen avoimuuteen mikä esim. tällä palstalla ja palstaan liittyvissä tapaamisissa vallitsee niin keskustelun seuraaminen saattaa tuntua kiusalliselta mutta luulen että tämän asian käsittely vaatii kuitenkin sitä että tutustutat miehesi näihin ympyröihin ainakin jossakin määrin joten miksei sitten hyödyntäisi tilaisuutta

Yritän ihan tosissani käsitellä tätä ongelmaa oikein, ettei mitään katastrofia pääse syntymään. Hyviä kommentteja on tullut todella paljon, ja niiden pohjalta pystyn jo kehittelemään sitä, mitä haluaisin miehelleni kertoa ja selittää. Edelleen asian puheeksi ottaminen pelottaa. Vaikka siis olemme jo puhuneet, niin nyt tarvitsisi lisätä tieto siitä, että tämä oikeasti painaa mieltäni kovasti Pelkään tietysti torjuntaa. Mitä jos mies sanoo, ettei halua koskaan sellaista seksielämää kuin minä tarvitsen. Tai jos mieltymykseni järkyttävät häntä siinä määrin, että hänen koko mielikuvansa minusta muuttuu. Näin voi tietenkin käydä missä tahansa parisuhteessa kaikenlaisista eri syistä, mutta en tiedä mitä tekisin jos suhteemme kaatuisi minun tarpeisiini Hassua, en olisi vielä puolisen vuotta sitten voinut kuvitellakaan painivani tällaisen ongelman kanssa.

Kokeilen, jos saisin miehen tutustumaan aihepiiriin vaikka netissä, joko omin päin tai minun kanssani

[Draugo]

Yritän ihan tosissani käsitellä tätä ongelmaa oikein, ettei mitään katastrofia pääse syntymään. Hyviä kommentteja on tullut todella paljon, ja niiden pohjalta pystyn jo kehittelemään sitä, mitä haluaisin miehelleni kertoa ja selittää. Edelleen asian puheeksi ottaminen pelottaa. Vaikka siis olemme jo puhuneet, niin nyt tarvitsisi lisätä tieto siitä, että tämä oikeasti painaa mieltäni kovasti Pelkään tietysti torjuntaa. Mitä jos mies sanoo, ettei halua koskaan sellaista seksielämää kuin minä tarvitsen. Tai jos mieltymykseni järkyttävät häntä siinä määrin, että hänen koko mielikuvansa minusta muuttuu. Näin voi tietenkin käydä missä tahansa parisuhteessa kaikenlaisista eri syistä, mutta en tiedä mitä tekisin jos suhteemme kaatuisi minun tarpeisiini Hassua, en olisi vielä puolisen vuotta sitten voinut kuvitellakaan painivani tällaisen ongelman kanssa.

Kokeilen, jos saisin miehen tutustumaan aihepiiriin vaikka netissä, joko omin päin tai minun kanssani

Jossain kohtaa se kuitenkin täytyy ottaa esiin ja hyväksyä se että suhde voi siihen kaatua. Se ei ole tosiaankaan asia minkä takia kannattaisi varoa itseään useita vuosia tai elää elämää jota ei halua elää. Eikä se maailma siihen lopu vaikka suhde kaatuisikin. Itse elin kymmenen vuotta oman masennuksen ja aiempien, osittain siitä johtuneiden, virheiden kourissa. Masennuksesta en vielä tosiaankaan ole päässyt eroon mutta ainakin ne virheet, joista kaikki ei pidemmällä tähtäimellä edes virheitä ollut, pystyn nyt hyväksymään enkä anna niiden enää muovata omaa elämääni. Nykyään lähinnä vituttaa se että käytännössä heitin kymmenen vuotta elämästäni hukkaan. En suosittele vaan kannattaa käsitellä asiat silloin kun ovat ajankohtaisia.

[Chmlnidae]

Allright. Aika kusinen paikka. Haluat sekä syödä että säilyttää sen kakunpalan. Eniten pelkäät hylkäämistä mutta toisaalta taas niin parisuhteen kuin varsinkin Ds-suhteen olennaisimpia osia on kykenevyys emotionaaliseen avoimuuteen ja sitä seuraavaan läheisyyteen. Eli samaan aikaan kun kurotat toisella kädellä sitä kohden mitä haluat niin toisella kädellä lyöt kurkottavaa kättä.
Et katso ansaitsevasi aivan miestäsi, häpeät mutta samalla janoat tulla hyväksytyksi - mutta kuinka voisit; ethän ole näyttänyt kokonaan itseäsi hänelle. Paha dissonanssi. Ja jos et pysty näyttämäänkään niin emotionalinen etäisyytenne tulee vain kasvamaan. Mistä herkästi seuraa vihaa ja katkeruutta joka on kohdistettava jonnekin. Joko siis itseesi tai häneen. Jos et ole taipuvainen suoraan puhumiseen, etkä osaa osoittaa tyytymättömyyttäsi ja turhautumistasi edes jollain kestävällä tavalla ymmärretysti, niin todennäköisesti käännät asian piiloaggressiivisuudeksi miestäsi kohtaan. Vähitellen rupeat välttelemään sitä tavallistakin seksiä, sillä hänhän saa siitä sen mitä haluaa mutta sinä et, joten janoat sielussasi oikeudenmukaisuutta - oikeudenmukaisuuden tarve on suurin ihmisen tarpeista - pahimmillaan tilan kärjistyessä kostoa. Kaikki tämä saa sinut entistä enemmän häpeämään itseäsi ja piilottamaan itsesi jne.jne.

Lisäksi se mitä kurkoitat, eli luontaisesti dominoiva mies, on aika paljon vaadittu. Ja sen tiedät itsekin. Tästä tulee varmasti psykologisia kierroksia tilanteeseen. Eli joo-o. Turhaan me täällä enää näppistämme kulutamme kun ongelman ratkaisu on jossain ihan muualla.
Niin joo, ja tuossa edellekin jo sanottiin; saat sen mistä luovut (jonkun srinkin kirjoittaman kirjan nimi), mutta ihmisellä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin laittaa itsensä ensin, terveellä tavalla, tai sitten ei voi tosiaan saada. Ja se on masentava tie se.

[tuulikello88]

Juuh, pakko tässä on avata suunsa ja yrittää saada asioita etenemään. Suuntaan tai toiseen. Edestäpäin ne ongelmat joka tapauksessa joskus löytyvät... Onhan tämä kasvun paikka minullekin, kun pitäisi oikeasti avautua asiasta joka on tärkeä osa minua, mutta kuitenkin niin yksityinen ja intiimi. Ainut ihminen jonka kanssa olen puhunut aiheesta syvällisellä tasolla on se entinen master, mutta ei se hänen kanssaan ollutkaan vaikeaa. Mehän olimme samalla aaltopituudella. Nyt pitäisi selittää tietämättömälle asiaa, jota en osaa selittää itsellenikään. Tiedän mitä haluan, mutta osaanko varmasti kertoa jollain fiksulla tavalla että miten, miksi jne. Mies tosiaan suhtautuu ihan hyvin mieltymyksiini, mutta ei hän varmaan ymmärrä miten erottamaton osa tämä on minua.

Tiedän että vaadin paljon. Siksi en missään nimessä odota, että tästä tulisi miehelleni laajempi elämäntapa. Haluan epätoivoisesti löytää keskitien joka tyydyttäisi molempia.

[Chmlnidae]

Noh, ei muuta ku selälleen ja kaulavaltimot esille. Heikkojen puolten, ne joista voi kipeimmin hylätä ja haavoittaa meitä, nöyrästi paljastaminen on tie rakkauteen. Siitähän sinä puhuit. Varmasti pelottavampaa kuin yksikään alistussessio jossa olet ollut, ikinä.

Tsemppiä!

[tiikki]

Nyt pitäisi selittää tietämättömälle asiaa, jota en osaa selittää itsellenikään. Tiedän mitä haluan, mutta osaanko varmasti kertoa jollain fiksulla tavalla että miten, miksi jne.

Lausahdus "parhaiten oppii opettamalla itse" pitää paikkansa myös tässä. Ajattele sitä miten paljon ymmärryksesi itsestäsi kasvaa kun saat tämän jäsennetyksi ja selvitetyksi myös puolisollesi.

[tuulikello88]

Noh, ei muuta ku selälleen ja kaulavaltimot esille. Heikkojen puolten, ne joista voi kipeimmin hylätä ja haavoittaa meitä, nöyrästi paljastaminen on tie rakkauteen. Siitähän sinä puhuit. Varmasti pelottavampaa kuin yksikään alistussessio jossa olet ollut, ikinä.

Tsemppiä!

Paljon pelottavampaa, mutta pakko se on silti tehdä. Tästä keskustelusta on kyllä ollut hurjasti apua. Kiitos tsempeistä

[tuulikello88]

Nyt pitäisi selittää tietämättömälle asiaa, jota en osaa selittää itsellenikään. Tiedän mitä haluan, mutta osaanko varmasti kertoa jollain fiksulla tavalla että miten, miksi jne.

Lausahdus "parhaiten oppii opettamalla itse" pitää paikkansa myös tässä. Ajattele sitä miten paljon ymmärryksesi itsestäsi kasvaa kun saat tämän jäsennetyksi ja selvitetyksi myös puolisollesi.

Totta, olen jo nyt asiaa yksin pohtiessani joutunut miettimään sitä, millainen itse olen. Ei se voi ainakaan pahaksi olla, kehittyy ihmisenä tai jotain. Vaikka olenkin hämmästynyt sitä, miten tärkeä osa minua tämä olikin

[Draugo]

Paljon pelottavampaa, mutta pakko se on silti tehdä. Tästä keskustelusta on kyllä ollut hurjasti apua. Kiitos tsempeistä

Hyvä että autettiin ja voimia keskusteluun. Kyllä se kannattaa ainakin aloittaa ennemmin kuin myöhemmin.