Halun kaudet ja tiet

[Kolumnisti]

Halun kaudet ja tiet

Lukuisat haastattelemani BDSM-ihmiset puhuivat suhteiden aloittamisen vaikeudesta. Siitä, miten vaikeaa oli löytää joku, jonka kanssa jakaa tarpeeksi yhteistä ja vielä lisäksi sen itselle tärkeän, tai monelle jopa välttämättömän, taipumuksen. Mutta mitä tapahtuu siellä toisella laidalla kaarta? Kun sen ihmisen on löytänyt ja aikaa kuluu? Kun arki, tottumus ja tilaisuuksien puute pääsee syömään himoa eikä alkuvaiheen kiima enää helpolla löydy? Yhden libido laskee hiljalleen kohti nollaa, toinen ei vai jaksa varata enää aikaa, tai pantata halua siihen että aikaa on, kolmas kokee päivittäisen pornon helpommaksi. Tavalla tai toisella sessiot harvenevat – ja silloin niiden intensiivisyys myös herkästi laskee. Syntyy kierre, jossa nautinnon väheneminen ruokkii nautinnon vähenemistä.

Sujuva sadomasokismi on vaikea laji, kun sitä tarkemmin ajattelee. Se vaatii yllättävän usein valmistelua, tilaa, aikaa, välineitä ja sopivaa asennoitumista. Se myös herkästi kaipaa rajojen venyttämistä aina hiukan eteenpäin pysyäkseen riittävän kuumana. Vaikeuksia on helposti varsinkin suhteessa joka on muuten lähtökohtaisesti tasa-arvoinen. Ihmisten pitää silloin voida oikealla tavalla ja oikeaan aikaan keikauttaa valtasuhteitaan, jotta homma toimii. Muuten mennään lähisuhdeväkivallan alueelle, vahingossa ja sitä tarkoittamatta. Toisaalta illuusio särkyy, jos kysellään liikoja. Näin voi käydä jopa 24/7-suhteissa, jos ei olla tarkkoina. Jos aloitteet perustuvat vain toisen haluun, tulee herkästi henkistä kulumaa. Se ei välttämättä näy heti, varsinkaan 24/7-oloissa, mutta heijastuu pitkän linjan jännitteisiin. On lähtökohtaisesti hyvin vaikeaa harjoittaa nautinnollisesti vahvaan vastavuoroiseen suostumukseen pohjautuvaa toimintaa silloin, kun toisen suostumuksesta (tai omastaan) alkaa olla epävarmana.

Miten ihmiset sitten ratkovat näitä ongelmia? Jotkut eivät opi koskaan, ohittavat ja lykkäävät tarvittavia ratkaisuja, ja lopulta joko eroavat tai luopuvat BDSM-tarpeittensa toteuttamisesta. Osalle se myös sopii, mutta ei niille, joille sadomasokismi on välttämätön osa hyvää elämää. Toiset ratkaisevat tilanteen sivujärjestelyillä, joissa BDSM-tarpeita toteutetaan jonkun muun kuin ensisijaisen kumppanin kanssa. Kyseessä voi olla sovittu kuvio – ei ole sattumaa, että poly- ja SM-piireillä on huomattavaa päällekkäisyyttä. Siinä voi myös olla oma kitkansa, varsinkin jos kyseessä ei ole emotionaalinen monisuhteisuus: se, ettei voi vastata kumppaninsa tarpeisiin, on monelle ongelma, vaikka periaatteen tasolla sivusuhteen hyväksyisikin. Myös luvattomia kokeiluja toki tapahtuu, mutta varsinkin subin on helppo jäädä sellaisesta kiinni.

Sivujärjestelyjen ja poly-elämän ohella toiseksi suosituksi ratkaisutavaksi haastatteluissa nousi esiin signalointi. Joskus se on hyvinkin karkeaa: dominoiva osapuoli aloittaa rajun tilanteen, joko suoraan tai hiukan tiedustellen, ja esimerkiksi luottaa siihen että toinen käyttää turvasanaa jos homma ei kiinnostakaan sillä hetkellä. Subit puolestaan saattavat käyttää esimerkiksi brattingia kertoakseen että ”nyt olisi aika”. Molemmat keinot tunnetaan toimiviksi, mikäli ne osataan hyödyntää oikealla suhteella leikkisyyttä ja vakavuutta. Toisaalta niissä on riskinsä, kuten aina kun esimerkiksi BDSM:n ja aidon suuttumuksen rajat hämärtyvät edes hetkeksi. Hienovaraisemmin voidaan käyttää pieniä symboleja – vaikkapa vaatteita, koruja tai avainsanoja - jotka kertovat toiselle että ”tänään kiinnostaisi”. Ei täydellistä sekään, mutta mikä oikeasti ihmissuhteissa on?

Näistä haasteista ei ole tapana yleensä puhua, ainakaan ulospäin – on helpompaa sanoa vain että kasvettiin erilleen kuin että kumppanin (tai oma) kiinnostus sadomasokismiin lopahti. Oletus on, etteivät muut kuitenkaan ymmärtäisi, edes SM-piireissä. ”Ei enää halunnut seksiä kanssani” mielletään sekin helposti itsekkääksi syyksi lähteä suhteesta, joten ”ei enää halunnut juuri sitä seksiä josta minä pidän” (oli se sitten BDSM, swingaus, tai jotakin muuta) tulkitaan vieläkin herkemmin sellaiseksi. Edes toinen sadomasokisti ei välttämättä tajua kuinka syvällä jonkun muun SM-tarve voi virrata. Siksi tiedämme vielä liian vähän siitä, millä kipinät pidetään suhteissa yllä. Kommunikaation sujuvuus on avaimena, mutta toteutukset ja niiden toimivuudet vaihtelevat suuresti.

Miten sinä ylläpidät omiasi? Miten haluaisit niitä kipinöitä ylläpitää, jos saisit itse vapaasti valita?

J. Tuomas Harviainen
kirjoittaja on Tampereen yliopiston tutkija

[Ms. M]

Sanoisin, että ei se ole kiinni siitä onko subi vai Dominoiva, että jääkö kiinni luvattomista kokeiluista. Ihmiset puhuu, yhtäkaikki.

Tärkeintä itselleni on se aika yhdessä. Miten se vietetään. Jos tilaisuuksia on harvoin niin silloin mielestäni pitää kummankin osapuolen arvostaa sitä aikaa yhdessä. Olla läsnä toiselle täysin, mitä ikinä tehdään. Ja olla vain siinä hetkessä. Ei muualla.

Tällaisia ajatelmia.

[PinkCat]

Tavalla tai toisella sessiot harvenevat – ja silloin niiden intensiivisyys myös herkästi laskee. Syntyy kierre, jossa nautinnon väheneminen ruokkii nautinnon vähenemistä.

Tuo sattui vähän silmään. Itse koen että sessioiden intensiivisyys laskee jos niitä on liian usein, koska siitä tulee arkea ja kaurapuuroa. Harvemmin parempi, toki fiiliksien mukaan, mutta se odotus ja tunne kasvaa itsellä kun sessioita ei ole jatkuvasti.
Meni vähän off-topic mutta mainitsinpa silti.

[Kettu vinossa]

Uskokaa tai älkää - seksin väheneminen vaivaa myös todella monia pidemmässä parisuhteessa eläneitä vaniljoja sekä fetisistejä! 

[Ms. M]

Tavalla tai toisella sessiot harvenevat – ja silloin niiden intensiivisyys myös herkästi laskee. Syntyy kierre, jossa nautinnon väheneminen ruokkii nautinnon vähenemistä.

Tuo sattui vähän silmään. Itse koen että sessioiden intensiivisyys laskee jos niitä on liian usein, koska siitä tulee arkea ja kaurapuuroa. Harvemmin parempi, toki fiiliksien mukaan, mutta se odotus ja tunne kasvaa itsellä kun sessioita ei ole jatkuvasti.
Meni vähän off-topic mutta mainitsinpa silti.

Komppaan PinkkiäKisua tässä. Jos on liikaa leikkimistä, siitä tulee arkista. Harvemmin parempi, mutta sitä jännitettä tulee pitää yllä. Mun tapauksessa ainakin. Pitää tietää, että toinenkin haluaa ja kaipaa leikkiä. Arjen harmaudessa pienen jännitteen, odotuksen luominen piristää kummasti. Varsinkin, jos vielä on yhteisiä suunnitelmia, jotka kumpikin osapuoli laittaa yhtä ylhäälle prioriteeteissaan.

[windmillsw]

Kyllä siihen pitäisi ihan aikaa varata vaikkapa kalenterista - jos se muuten tuntuu unohtuvan tai jäävän.

Kiire, etäisyys, suhteen laimeneminen... kaikki nämä voitaisiin estää jos suhdettakin huolettaisiin kuten rakasta autoaan vaikkapa.
Kyllä sillekin varataan tarvittavia toimenpiteitä...
Pitkäkin suhde laimenee ilman työtä.

Eli aikaa kalenteriin, sitten ajankohdan lähestyessä hieman jotain ennakoivaa flirttiä tai tehtävää josta tietää toisen pääsevän kierrosten makuun.

[Jiituomas]

Jaan tässä täysin PinkCatin näkemyksen. Myös liian usein toteuttaminen voi johtaa arkipäiväistymiseen. Tekstissä tarkoitan ennen kaikkea kuitenkin sitä, että harveneminen alle "luontevaksi" koetun tason nostaa monilla vaikeutta tehdä aloite. Eli optimitilanteessa sessio ei saisi oikeastaan olla rutiinia, mutta ei myöskään niin selkeä poikkeus että se vaatii erillisiä neuvotteluja tms. Ainakaan monille harjoittajista.

Ketun mainitseman faktan toteaminen minulta tuosta unohtui, tajusin vasta hiukan myöhemmin ettei tuolla missään kunnolla lue sitä että seksuaalinen intensiteetti laskee lähes kaikissa suhteissa ajan kanssa (ja intiimiys yms. osalla kasvaa samalla, toisilla taas katoaa sen myötä). Sadomasokisteillä siihen laskuun tulee sitten vielä jatkohaasteina usein näitä kolumnissani mainittuja kysymyksiä.

Moni fiksu opaskirja itse asiassa antaakin jo ennakkovinkkejä näiden kanssa pärjäämiseen, mm. "Ethical Slut" tai "Playing well with Others", ihan muiden käytännön vinkkiensä ohessa.