Mahtuuhan siihen väliin vaikka ja mitä. Ja tosiaan jonkin kinky voi olla toiselle täyttä vaniljaa.
Välillä vaihtelevat omatkin mielihalut kinkyn ja vaniljan välillä. Ja mikäs siinä. Välillä se vaniljakin on hyvää, kunhan vain on jotain maukasta kastiketta. Välillä ei tarvita sitäkään. Mutta kinkyäkin täytyy elämässä olla.
Entä jos elämässä on molemia? Entä jos yhdessä hetkessä on se mustin kinky ja toisessa kaipaa vain vaniljaa? Ehkä tästä joku sanoisi, että et ole "True Kinky". Vähän niin kuin et ole "True hevari", jos kuuntelet kaupallista metallia. Ei lopulta kiinnosta pätkääkään muiden mielipiteet aiheesta.
Loppukaneetiksi sanottakoon, että kinkyn puolen löytämisen jälkeen itselläni mustavalkoinen ajattelu on kyllä hävinnyt aika täydellisesti. Kaikista kinkyilyistä/ihmisistä tai mistä vain kun tuntuu löytyvän loputtomasti uusia puolia. Vastasinkohan edes kysymykseen? Lähti ajatus ihan lapasesta.
