Kirjoittaja Aihe: Eläimellistä menoa  (Luettu 19207 kertaa)

Kolumnisti

  • Moderator
  • Kanta-asiakas
  • *
  • Viestejä: 372
  • Galleria
Eläimellistä menoa
« : 01.02.2016, 18:47 »
Eläimellistä menoa

Kun varhaisteini-iässä leikimme naapurin poikien ja tyttöjen kanssa poliisia ja roistoa, olin aina kovin innoissani leikissä mukana. Se olo, kun tiesi poliisien jahtaavan, oli huumaannuttava. Juosta ympäri taloyhtiön laajoja nurmikkoalueita, piiloutua välillä ja odottaa sydän pamppaillen milloin poliisi huomaa ja lähtee jahtaamaan. Kun jahti oli päällä, juoksin niin kovaa kuin pystyin. Silti, kiinni jäädessä olin kuitenkin todella ”tiloissa”. Muistan selkeästi eräänkin kerran, jolloin poliisipoika sai minut kiinni tarttuen vyötärööni vauhdissa ja kaataen minut maahan. Polviin tuli naarmuja, ja 12-vuotiaan nuoren naisen lantiossa sykähteli.

Pidän siitä kun minua saalistetaan. Kun tunnen saalistajan katseen itsessäni. Se tunne herättää jotain todella primitiivistä minussa. Sellaisen tunteen, joka nukkuu suurimman osan ajasta. Herätessään se tunne vie kuitenkin täysin mukanaan, ja kastelee pöksyt suhteellisen tehokkaasti. Sen jälkeen on jotenkin helpompaa päästää irti kaikesta, antaa sen ”sisäisen eläimeni” viedä. Mennä puhtaasti vaistojen varassa. Toki, sessioidessa, täytyy muistaa turvallisuus. Siksi nämä ”eläimelliset” sessiot ovat yleensä enemmän painottuneet siihen sellaiseen rajumpaan puoleen, ilman äärimmäistä kipumatkailua.

Reilun kolme vuotta kestäneen kinkyilyni aikana en ole törmännyt pahemmin kaltaisiini Suomen ympyröissä. Toki varmasti kaikille pervoilla ja vaniljoilla on oma eläimellinen puolensa, mutta siitä ei kovin paljoa puhuta. Fetlifessa on ”primal” kinkyjä enemmänkin, ja keskustelua käydään suhteellisen paljon.

”Primal” luokitellaan fetissiksi, mutta se miten fetissi ilmenee riippuu ihan yksilöstä. Se voi olla rajua, eläimellistä seksiä. Se voi olla eläimellisten tunteisen hyväksymistä ja niiden näyttämistä ulospäin. Se voi olla suojenlunhalua, se voi olla suojelluksi tulemisen halua. Se voi olla kaikenlaista eläimellistä, suloisessa sekasotkussa. Eläimet eivät kuitenkaan kuuluu primal-fetissin alle. Ennenkaikkea primal-leikkiin kuuluu se, että tunteet tuodaan esiin raakoina. Niitä ei häpeillä. Leikki on myös tämän takia yleensä hyvinkin raakaa, on se sitten kiusoittelua, saalistusta, painia, mitä tahansa.

Koska ”eläimellinen” puoli seksissä, primal play, on erittäin paljon tunnepohjaista, on tietysti vaarana ylilyönnit. Turvasana/esine pitää olla mukana. Kun se ”eläin sisällä” heräilee, täytyy muistaa kuitenkin se, että ihan kaikki ei ole sallittua. Rajoissa täytyy pysyä, ehkä välillä hiukan voi niitä venyttää. Ei liiaksi kuitenkaan. Lukiessani netistä hieman enemmän primal-playsta, tuli vastaan usein RACK (Risk-aware consensual kink ) käsite. Täytyy muistaa siis, että riskejä tähän puoleen kinkystä liittyy. Aina voi sattua ja tapahtua hiukan pahemmin. Siksi molemminpuolinen luottamus ja leikkikaverin tunteminen nousee arvoon arvaamattomaan, kun aletaan painia, purra, raapia, murista ja mitä sitä kaikkea onkaan. Session aikana voi myös nousta tunnepuolelta esiin jotain, mitä ei tiennyt edes olevan olemassa. Herkkyyttä tarvitaan. Ja ymmärrystä, varsinkin jos leikki loppuu kesken tunnepuolen takia.

 Minulla on ollut mahdollisuus, oikeastaan etuoikeus tunnustella ja tutustua omaan sisäiseen Naaraaseeni ja leikkikaverin Naaraaseen todella herkän, raivokkaan, ihanan julman ja todella kiihkeän leikkikaverin kanssa. Olemme kumpikin alusta lähtien tajunneet sen, että se on juuri se eläimellinen puoli, joka meidän välillämme kipinää iskee. Toki, minä masokistina olen nauttinut suuresti myös leikkikaverini sadistisesta puolesta. Vaan usein kuitenkin ne kaikista upeimmat kokemukset ovat olleet silloin, kun olemme kumpikin päästäneet sen Naaraan sisällämme irti, ja hakeneet toisistamme nautintoa eläimellisesti, lähes raivokkaasti. Oma sisäinen Naaraani on osoittautunut jopa hieman sadistiseksi tapaukseksi, se haluaa ennen kaikkea pitää sylissään ja raapia kumppanin ihon viiruille, jopa rikki. Toisaalta se Naaras sisälläni haluaa myös pitää huolta leikkikaverista, silittää, hyväillä, jopa suojella. Matka on alussa, kaikkea jännää tulee vielä löytymään.

Luulen, että seksiin ja seksuaalisuuteen liittyy aina eläimellisyys. Kun ajatellaan vaikkapa kiimaista naista, eikö siinä olla tekemisissä juuri todella alkukantaisen ja eläimellisen tunteen kanssa, kun nainen lähes kiemurtelee himostaan? Tai miestä, joka riisuu naista katseellaan, arvioi tämän muotoja vaatteiden läpi ja lähes murisee himosta? Eikö se ole juuri se eläin siellä kaiken kohteliaisuuden, hyvien käytöstapojen, yhteiskunnan asettamien normien alla, joka karjuu päästä vapaaksi?



Ms. M, Naaras

Chmlnidae

  • Vieras
Vs: Eläimellistä menoa
« Vastaus #1 : 02.02.2016, 11:13 »
Nonniin, ja avataanpas tähän vastaaminen nyt sitten. Aloitan koska taidan edustaa sellaista semanttista - ehkä ideologistakin - kriitikkoa tässä asiassa.

Eläimellistä menoa


.....Luulen, että seksiin ja seksuaalisuuteen liittyy aina eläimellisyys. Kun ajatellaan vaikkapa kiimaista naista, eikö siinä olla tekemisissä juuri todella alkukantaisen ja eläimellisen tunteen kanssa, kun nainen lähes kiemurtelee himostaan? Tai miestä, joka riisuu naista katseellaan, arvioi tämän muotoja vaatteiden läpi ja lähes murisee himosta? Eikö se ole juuri se eläin siellä kaiken kohteliaisuuden, hyvien käytöstapojen, yhteiskunnan asettamien normien alla, joka karjuu päästä vapaaksi?





Minulle se ei ole se eläin. Vaan ihminen on eläin ihan siinä missä muutkin nisäkkäät. Eläinkunta on jonkinlainen jatkumo, ja ihminen vain on sellainen eläin jonka aivot ovat hiukan kehittyneemmät ja monimutkaisempiin asioihin kykenevät kuin muiden eläinten.
Eli vastustan (tosiaan näin jyrkkä sanamuoto) monia dualistisia jakoja: lunto-kulttuuri, mies-nainen, hyvä-paha, eläin-ihminen.
Ja siitä syystä että kun laitamme asiat kovin selkeisiin vastakkaisiin (ja joskus jopa toisiaan täydentäviin ja tasapainottaviin) pooleihin, niin menetämme, mielestäni, jotakin oleellista: ristiriitaisen samanaikaisuuden hyvin erilaisten tilojen ja asioiden ja tunteiden päällekkäisyydestä ja limittäisyydestä ja monenlaisesta sekoittumisesta. Ja minulle juuri ristiriidat, harmaat alueet, paradoksit tuovat sen olennaisimman merkityken eloon.

Eli katson että "eläimellisyytemme" on läsnä myös siellä virastossa asioidessamme, samoin kaikessa muussa elämässä. Se sitten miten sitä käytetään parhaiten palvelemaan on aina valinta (joka ohjautuu sieltä neokorteksista missä se eettisyys asustaa). Eli eläimellisyys on kaiken kattavaa voimaa ja energiaa läpi elämän koko kirjon, aina hellyydestä hurjimpaan himoon. Ei se karju vapautta vaan elämä ittsessään kaikkinensa karjuu vapautta.

Ms. M

  • V.I.P.
  • *****
  • Viestejä: 2966
  • An' I don't give a damn 'bout my bad reputation.
  • Galleria
Vs: Eläimellistä menoa
« Vastaus #2 : 02.02.2016, 11:28 »
Minusta ihminen on eläin,  don't get me wrong. Ollaan kuitenkin opittu käyttäytymään ei niin eläimellisellä tavalla miljoonien vuosien aikana. Kahlittu se elukka. Minä näen niin, että se elukka pääsee vapaaksi primal-playn tuoksinassa.

Toki vaistot ohjaa arjessakin, ja esimerkiksi feromonien vaikutusta moni ei varmaan ihan äkkiä tajuakaan. Silti, en usko, että moni päästää sisäistä elukkaansa irti esim.verovirastossa tms.

Primal-playssa on lupa antaa tulla sen elukan ihan pintaan. Kuunnella kehoaan täydellisesti. Mitä keho haluaa, estottomana.

Chmlnidae

  • Vieras
Vs: Eläimellistä menoa
« Vastaus #3 : 02.02.2016, 11:36 »
Mä taas juuri olen sitäå mieltä että se "elukka" on hyvä laskea joskus juuri virastoissa hiukan irti; palvelu paranee kummasti (enkä tarkoita huonoa käyttäytymistä vaan juurikin sitä hallinnassa olevaa voiman käyttöä). Ylipäänsä olen sellaisen hyvän käyttäytymisen, käyttäisin jopa termiä rakkaus, kannalla, mutta jotta se toimii niin on osattava heittää aika voimallisesti myös sellainen "turhat pulinat pois"-mentaliteetti päälle. Eli molemmat tarvitaan, erilaisin painotuksin tilanteen mukaan.
Eli elukkailu on vain jatkumoa myös, ihan siinä missä kaikki muukin. Voi olla semantiikkaa mutta itselle ajatuksellisesti olennaista tehdä ero. Eli en halua ajatella että minun tulee "pidätellä" jotakin itsessäni, jotakin joka janoaa vapauteen. Sellainen ajattelu ei vain sovi minulle. Muut saa ajatella kuis tykkäävät.

Ps.  Minulle tällainen "peto sisälläni"-ajattelu vertautuu kartesiolaiseen aivoissa olevaan pikku-ukkoon (tietoisuus). Eli edustavat samanlaisen dualistisen ajattelun variaatioita.

Ms. M

  • V.I.P.
  • *****
  • Viestejä: 2966
  • An' I don't give a damn 'bout my bad reputation.
  • Galleria
Vs: Eläimellistä menoa
« Vastaus #4 : 02.02.2016, 12:34 »
En puhu PEDOSTA, puhun elukasta, eläimestä. Siinä on vissi ero.  :)

En keksi mitään hienoja sivistyssanoja tähän nyt, joten otan käyttöön kielikuvan. Minä koen olevani hiukan sellainen ns.sekoituspehmis. On vaniljapuoli, johon on kietoutunut suklainen puoli. Samassa tötterössä. Pinnalta näyttävät olevan selkeästi erillään, sisältä kietoutuvat ja sekoittuvat yhteen voimakkaammin. Voi nauttia makuja erikseen, tai molempia samaan aikaan.

Dualismia en allekirjoita omassa ajattelussani. Sekoituspehmiksessäkin on makuja vaikka kuinka. Vanilja, suklaa ja niiden lukemattomat sekoitukset eri sekoitussuhteilla.


Primal-playssa minulle mahdollistuu nauttiminen niin toisen elukasta kuin omastani. Siinä ollaan vahvasti siellä sekoituspehmiksen suklaisella puolella (en viittaa anaaliseksiin :D ).

Chmlnidae

  • Vieras
Vs: Eläimellistä menoa
« Vastaus #5 : 02.02.2016, 12:40 »
Joo, niin on.Yhtä hyvin tosin olisin voinut aiempaan viestiin kirjoittaa: "eläin sisälläni"-ajattelu. Mutta se ero tulee varmaan juuri minulle siitä että eläin=ihminen. Ja ihminen on holistinen kokonaisuus sisältäen niin neokorteksin monimutkaisen päättelyn kuin sen pedon kynnet ja raateluhampaat (vaikka sitten vain vertauskuvallisesti, ne kun voivat olla muutakin kuin materiaa).
Eli ero on varmaan juurikin semanttisella tasolla (ja jokainen valitsee itse oman kielenkäyttönsä vivahteet ja merkityksenannot jotta tuntuvat parhaiten vastaavan omaa ihmis- ja maailmankuvaa).


Musta tuntuu myös että naisten on muutenkin hankalampaa sofistikoitua liiaksi mihinkään kulttuurin yläeetteriin, sillä äitiys on sellaista fyysis-psyykkisesti kokonaisvaltaista polvilleen pudottavaa kokemusta: ruumiin eritteitä, kipua, tuskaa, valtavaa rakkautta ja pelkoa ja haltioitumista suloisen karmeassa sekamelskassa. Oma kroppakin muuttuu sekä vieraaksi että saman aikaisesti käsinkosketeltavan konkreettiseksi.
Junassa töistä kotiin maidosta kiristäviä tissejä, jotka kipristyvät ja rupeavat valumaan kun naapuri vaunussa vieras kersa parahtaa. Ja kun lapsi kasvaa ja kohellus alkaa niin jokainen katuminen verinirhaumineen kiristää kohtua kuin omaa lihaa leikattaisiin.
Puhumattakaan siitä "eläimestä" jonka kiukutteleva itsetuntonsa vallassa kiemurteleva  uhmaikäinen kirpoaa pintaan pimeänä talviaamuna aamukiireessä eteisessä hellimmässä ja pitkäpinnaisimmassakin emossa (tai no, en ehkä voi tietää kun pinnani ei ole kaikkein pisin).
Äitiys on hyvin eläimellistä menoa.

Tetris

  • Vieras
Vs: Eläimellistä menoa
« Vastaus #6 : 02.02.2016, 12:56 »
Kyllä, kovin tuttua. Kauniisti kirjoitettu ja kerrottu.
Samanlaisissa fiiliksissa kuin sinä tällä hetkellä, tutkin eläinpuoltani toisen yhtä eläimen kanssa.

whiphunt.blogspot.fi

Perhonen89

  • V.I.P.
  • *****
  • Viestejä: 1582
  • Kiltti tyttö
  • Galleria
Vs: Eläimellistä menoa
« Vastaus #7 : 02.02.2016, 13:01 »
Olen itse miettinyt, että minkälaista se eläimellinen seksi on? Koska jos miettii ihan normi takaapäin asentoa, niin mielestäni jo tämän voi laskea eläimelliseksi seksiksi, koska kyseinen asento on luontainen kaikille eläimille, myös meille ihmisille (olemmehan mekin eläimiä) ja kyseisessä asennossa eläimelliset vaistot voivat päästä hyvin valloilleen. :D

vorona

  • Kanta-asiakas
  • ***
  • Viestejä: 373
  • Kiltti mutta kivulias
  • Galleria
Vs: Eläimellistä menoa
« Vastaus #8 : 02.02.2016, 13:19 »
Reilun kolme vuotta kestäneen kinkyilyni aikana en ole törmännyt pahemmin kaltaisiini Suomen ympyröissä.


Mulla on sitten vissiin käynyt melkoisen hyvä säkä kun omasa seksielämässäni (joka on siis =kinkyilyurani), ihan melkein ensimmäisistä kumppaneista lähtien olen onnistunut törmäilemään kanssaelukoihin. Mulla tämä ns. primal-meininki on juurikin sekä seksuaalisuuteni että kinkyilyni ytimessä, siksi ehkä en ihan niin kauheasti innostu ns. D/s -kuvioista: niissä kun on mukana minun käsittääkseni ja omien kokemuksieni mukaan paljon sellaisia fiiliksiä jotka koen täysin inhimillisiksi, kuten vaikkapa häpeää tai muodollisia valta-asetelmia.

Primal merkitsee minulle jonkinlaista puhtautta niissä fiiliksissä, joita sessioihin ja seksiin liittyy. Rajua ja kirkasta aggressiota ja julmuuttakin, mutta ilman pahaa tahtoa. Häpätöntä kiimaa ja nautintoa. Heittäytyvää antaumista ja alistumista, syvää rakkautta ja omistautumista joka siinä hetkessä ja sen ihmisen kanssa on melkoisen kokonaisvaltaista ja niin totta kun nyt leikit totta olla voivat.

Ja onhan se painiminen ja pureminen ihan helvetin hauskaa myös :)

Pulseproto

  • Vieras
Vs: Eläimellistä menoa
« Vastaus #9 : 02.02.2016, 13:36 »
hmm.. "eläimellinen seksi"..  ?! Itse en tuota primalia hiffaa.. (muutamien skeneläisten kanssa aiheesta toki myös haastettu ja koittanut itse päästä aiheen sisälle)..;/  Mutta on ollut leikkejä joissa huulet on purtu pahastikin molemminpuolin verille, limakalvot rikki vaginasta niin että verta on pakko pestä välillä pois.. ( myös terska niin ruvella ettei pariin viikkoon voi siihen edes itse koskea), naisella peräsuolessa haavaumia, jne.. Painiminen naisen kanssa.. öö  - Kerran mulla oli suhde voimanostajaan, muistaakseni pari kertaa "kisailtiin" (hikoiltiin syli,- ja lukkopainissa).. pari kertaa itsellä menny seksissä polven ristisiteet, kyynärpää sijoiltaan.. -Omasta mielestä "normi seksiä" ja pikku tapaturmia.. Ehkä naiset ajattelee tämän ihan toisin.. Ettei moiseen hegemointiin  sekottus kuitenkin hieman "teatteria" ja jonkin sortin "playmakeria.."?!
Eipä siinä mitään, olishan se kiva päästä vaikka sivusta seuraamaan aktia jossa, molemmat myöhemmin tunnustavat - tämä oli eläimellistä.. Ehkä se on enempi pään sisällä kuin fyysisessä toiminnassa..?! mene tiedä..  Olisko näitä piirteitä enempi esim homo-pornosssa ?!  Vanhoissa Kink.com filkoissa oli toisaalta ajottain rankkaakin sadismia ja "eläimellistä".. sellasta kamaa edes Brent ei enää 2010 -luvulla voi tuottaa nettiin. Harmi.

Ms. M

  • V.I.P.
  • *****
  • Viestejä: 2966
  • An' I don't give a damn 'bout my bad reputation.
  • Galleria
Vs: Eläimellistä menoa
« Vastaus #10 : 02.02.2016, 13:53 »
Rajuus ei minulle henkilökohtaisesti ole sama juttu kuin primal-play. Primal on ennen kaikkea se, mitä tapahtuu tunnetasolla. Se irti päästäminen.

Toki rajuus usein tulee primal-playssa esiin, itselläni tosin eläimellisin leikkihetki tähän mennessä on ollut sellainen jossa ei kauheasti rajuutta ollut.

Primal on enemmän henkistä, biologista. Vähemmän asuja, valta-asetelmia. Minulle siis. Minä ja Naaraskumppanini olemme aina leikkiessä tasa-arvoisia. Otamme ne "roolit", jotka tilanteessa tulevat luonnostaan. Teemme sitä, mitä tilanne tuo esiin.

Ms. M

  • V.I.P.
  • *****
  • Viestejä: 2966
  • An' I don't give a damn 'bout my bad reputation.
  • Galleria
Vs: Eläimellistä menoa
« Vastaus #11 : 02.02.2016, 13:57 »
Puhumattakaan siitä "eläimestä" jonka kiukutteleva itsetuntonsa vallassa kiemurteleva  uhmaikäinen kirpoaa pintaan pimeänä talviaamuna aamukiireessä eteisessä hellimmässä ja pitkäpinnaisimmassakin emossa (tai no, en ehkä voi tietää kun pinnani ei ole kaikkein pisin).
Äitiys on hyvin eläimellistä menoa.

Tuo on niin totta. En itse ole äiti, enkä haluakaan olla. Läheisissäni on kuitenkin monta äitiä, ja heidän kokemuksia kuunnellessa aina ajattelee sitä kuinka vahvasti eläimellistä äitiys on. Ja kyllä mielestäni myös isyys.

-katy-

  • Vieras
Vs: Eläimellistä menoa
« Vastaus #12 : 02.02.2016, 16:48 »
Mäkin leikin lapsena rosvoa ja poliisia, charlien enkeleitä ja ties mitä vastaavia, mutten muista että pöksyt olisi koskaan kastuneet. Ehken mä vielä silloin ollut kinky tai sitten olin vaan niin lapsi.

Mietin tuossa viime viikolla just, että mikä mua tuossa kiimaisuudessa häiritsee,niin,että se on jopa vastemielistä. Päädyin siihen, että ihmiset eivät ole oikein viisaita kiimoissaan ja jos sitä vielä on viljeltävä kaikkialle ympäristöönsä. Minunkin olisi joskus kännissä kannattanut pitää vaan ne lökäpöksyt jalassa- tai no, ehkei sittenkään, menkööt sen kerran- kun tulihan siitä melkoinen matka. Nyt pitää viimein huilia,mutta on se ollut sen arvoista  :love: :love: :love: ;D

Kyllä vaan monet on tosi eläimiä ja siksipä kannustan ihmisiä siveellisyyteen ja pidättyväisyyteen ja pysymään kotonaan lukittuna. Siksi mua ei esim. kauheasti kiinnosta mennä mihinkään bileisiin, kun en jaksa ottaa vastaan kaikkien kiimaa tai sitä kiimaista ilmapiiriä.edes...ai miksi- no siitä seuraa vain ongelmia.  ;D

Ms. M

  • V.I.P.
  • *****
  • Viestejä: 2966
  • An' I don't give a damn 'bout my bad reputation.
  • Galleria
Vs: Eläimellistä menoa
« Vastaus #13 : 02.02.2016, 23:21 »
Olisko näitä piirteitä enempi esim homo-pornosssa ?!  Vanhoissa Kink.com filkoissa oli toisaalta ajottain rankkaakin sadismia ja "eläimellistä".. sellasta kamaa edes Brent ei enää 2010 -luvulla voi tuottaa nettiin. Harmi.

Tuota homoporno ajatusta en ymmärrä laisinkaan. Miksi homoporno on mielestäsi eläimellisempää? Ja niin, minun mielestä primal-play ei välttämättä sisällä lainkaan sadismia. Tai yleensäkään mitään kipua. Se voi olla joidenkin kinkyilijöiden mielestä hyvinkin vaniljaista, jos he pääsisivät kärpäsenä kattoon katsomaan leikkihetkeä.

Vaikea selittää sitä tunnetta. Kuitenkin, kun minä kumarrun ja leikkikaverini painaa lantionsa vasten peppuani, niin siinä hetkessä tiedän meidän kummankin tuntevan samaa raakaa, alkukantaista, eläimellistä tunnetta. Ja kun leikki siitä jatkuu, niin.. No, kaksi Naarasta siinä leikkii. Se on jotenkin puhdasta, raakaa, kaunista, herkkää, julmaa, ihanaa. Se on intensiivistä. Siinä on oma rytminsä. Ja kommunikointi on vain katseita, voihkeita, huudahduksia ja uikutusta.

Minulle primal-play on jotain, jossa ennen kaikkea tunnetasolla tapahtuu. Se ei ole sitä, mistä jää eniten jälkiä tai kipeimmät paikat. Se on sitä, joka tuntuu ytimessäni asti.

Chmlnidae

  • Vieras
Vs: Eläimellistä menoa
« Vastaus #14 : 03.02.2016, 05:15 »
Hmmmm....jos sanoittaisin mitä primal minulle tarkoittaa niin sanoisin että se on jotakin joka on sanojen tuolla puolen. Sinänsä voi olla hyvinkin D/s:ää. Fiiliksetkin voi olla laidasta laitaan, kuten myös tekemisen tempo.
Itseasiassa itselle kaikkein sietämättömintä on varmaan (jostain aistiyliherkkyydestä johtuen..?) hyvin hidas ja hellä koskettaminen jos itse on kohteena.

Kun luen Ms.M:n kuvailuja niin luulen että olen aika samalla suunnalla omassa maailmassani tämän asian suhteen (vaikka en halua käyttää sitä "sisäinen elukka"-terminologiaa ollenkaan -> toisaalta ehkä voisin juuri tuon "sanattomuuden" kautta olla aika samalla levelillä: sillä sanallinen symbolismi on hyyyviiin kaukana tästä alueesta, ja juuri sillain sen itsekin koen).

(mutta siis en ole koskaan perehtynyt, teoriassa, tähän alueeseen BDSM:ää, tai käynyt Fetin ryhmissä saati muualla. Itseasiassa olen tainnut viimeisen kahden vuoden aikana käydä fetissä kerran, tunnus ja salasanakin varmaan hukassa, eli en tiedä miten tämä alue "oikein" kuuluu määritellä)