Kirjoittaja Aihe: Sessiointilakko(ko)?  (Luettu 4054 kertaa)

Kolumnisti

  • Moderator
  • Kanta-asiakas
  • *
  • Viestejä: 372
  • Galleria
Sessiointilakko(ko)?
« : 06.03.2016, 09:32 »
Sessiointilakko(ko)?

Uusi vuosi tuo monille meistä tarpeen laatia uuden vuoden lupauksia. Sekä naiset että miehet osaavat luvata itselleen sekä realistisia että täysin järjettömiä lupauksia. 10 kg painonpudotus kahdessa viikossa saattaa olla mahdollinen, mutta tuskinpa terveydellisesti järkevää. Top 10 -listalla painonpudotuksen kanssa ovat myöskin tupakkalakko, tupakoinnin vähentäminen ja karkkilakko. Jokainen, joka on joskus polttanut, laihduttanut tai poistanut ruokavaliostaan tuotteita, tietää kuinka vaikeaa se todella on. Vuosi 2016 tulee olemaan allekirjoittaneelle joko omasta tai ei niin omasta vapaasta tahdosta lakon aika.

Minulla kävikin tänä vuonna niin, että perheellisistä syistä joudun hyväksymään itselle sessiointilakon. Niille, jotka kärvistelevät sopivan kumppanin puutteessa, valitukseni aiheesta saattaa naurattaa, mutta itsellä se aika ajoin osaa ottaa jopa voimille. Kyseessä on samanlainen kaipuu halun lähteille kuin minkä muunkin mielihyvää aiheuttavan tuotteen tai teon. Pienen lapsen vanhempana en voi enää entiseen tapaan suunnitella ja toteuttaa omaa seksuaalisuuttani. Hyvän vanhemman tavoin suljen omat seksuaaliset tarpeeni hetkeksi pois, jotta pystyn opettelemaan uusia taitoja elämässä. Tämän ovat varmasti tehneet monet muutkin teistä, mutta jokainen, jonka eteen se tulee ensimmäistä kertaa, kokee sen varmasti loppumattomana.

Ajatuksena tämä on todellakin noin helppo, mutta kuten tupakoinninkin kanssa, todellisuus on aina toisenlainen. Jostain syystä himot kasvavat suuremmiksi kuin ennen, yölliset unet ja todentuntuiset fantasiat saavat pienimmästäkin aivokäyrästä alapään märäksi. Jopa töissä harjoittelijapojan kämmit tekisi mieli kuitata pienellä piiskasessiolla. Esimerkkejä voisin jatkaa loputtomiin. Nykyistä sessiointilakkoani voisi verrata aikaan siveysvyössä. Vyössä olon aikana kiihotus tulee siitä kun joku määrää sinut siihen, lakon aikana on oltava omien halujensa yläpuolella ja pysyttävä pestissään.

Minun onnekseni sessiointilakko ei satuta terveyttäni, ja ajoittainen tauko voi jopa tehdä hyvää. Vaikeinta on sietää halusta tuleva paine ja kyetä kontrolloimaan omaa toimintaa siitä huolimatta. Kaikista piristävintä on se, että tämäkään lakko, kuten allekirjoittaneen aikaisemmatkin lakot, ei kestä ikuisesti. Jossain tuolla on päivä ja aika minun nimelläni kun pystyn taas tarttumaan köysiin ja piiskoihin tuottaen mielihyvää sekä itselle että muille.

Onko sinulla ollut jostain syystä tarvetta siirtää seksuaalisia tarpeita myöhemmiksi jonkun hyvän (tai huonommankin) syyn vuoksi? Kerro ja lohduta lakkoilijaa.


Neiti Heinänen

Kirjoittaja kokee olevansa oman elämänsä ohjaksissa. Ainakin ajoittain.

Kettu vinossa

  • Vieras
Vs: Sessiointilakko(ko)?
« Vastaus #1 : 06.03.2016, 10:34 »
Itsellä oli semmoinen 8-9 vuoden tupakkalakko, mutten sitten tammikuussa tilasin kännipäissäni netistä yhden piipun ja loppu onkin historiaa. Pitää nyt vaan varoa etten liian koukkuun jää, kun vuonna 2020 tulee taas lisää tiukennuksia tupakkalakiin. Pitää varmaan lopettaa ennen sitä.  :-\

Ilman alkoholia olen ollut helmikuun alusta alkaen. Saa nyt nähdä, miten kauan tätä lakkoa jaksaa. Pääasiallinen syy oli SSRI-lääkityksen aloittaminen, sen kanssa ei ainakaan alkuvaiheessa suositella muita aivoihin vaikuttavia aineita. Masennus ja alkoholi sopivat muutenkin huonosti yhteen, siitä on itsellä runsaasti kokemusta.

Sessiointilakkoa en muista koskaan tarkoituksella pitäneeni, mutta minulle nyt ei yhdenkään kinkyn kannata olla kateellinen. Sessioida jaksaa niin harvoin. Pitäisi varmaan hankkiutua niin fyysisesti kuin henkisesti parempaan kuntoon, jotta taas jaksaisi.

emi~

  • Vieras
Vs: Sessiointilakko(ko)?
« Vastaus #2 : 06.03.2016, 11:05 »
Kiva ja itselleni ajankohtainen aihe, kiitos!

Valitettavasti en osaa vinkkejä jaella, vaan totean jossain määrin olevani samassa veneessä, joskin eri syistä. Minun kohdallani ei liene tarvetta puhua sessiointilakosta, mutta silti koen pelonsekaisia ahdistuksen tunteita seuraavasta vuodesta, kun olemistani, elämistäni ja itseni toteuttamista rajoitetaan ulkopuolisilta tahoilta.

Lähes koko aikuisikäni olen asunut yksin, ja nyt olen tilanteessa jossa olosuhteiden pakosta joudun asumaan toisen, tai pahimmassa tapauksessa toisten ihmisten kanssa. Hyvästi siis pornonhuudatus, hyvästi latexeissa ilakointi iltaisin ja tervetuloa takaisin se peiton alla masturbointi, aivan hissun kissun hiiren hiljaa ja suu supussa. Se vanha tuttu lapsuusvuosilta.

Toisaalta itse voin lohduttautua sillä ajatuksella, että pystyn suunnittelemaan kuumia viikonloppulomia kanssakinkyjen luo, ja siten saamaan pakoa arjen olosuhteista. Pikkulapsiperheissä tämä kun ei ole mikään itsestäänselvyys ja alkutaipaleella vissiin aika mahdottomuuskin.

Itsekkin haaveilen lapsista ja perhe-elämästä, ja toivottavasti vastaavanlainen tilanteesi käy joskus toteen omallakin kohdalla. Olkoot seuraava vuoteni sitten vaikka kuivaharjoittelua sitä silmällä pitäen. Joskin lapsiperheissä, tai tuoreella äidillä, oman rauhan puute on varmaan vain yksi pieni haittatekijä isommassa kokonaisuudessa. Ehkä sitä ei voi harjoitella etukäteen.

No mut kaiken kaikkiaan, onneksi oma kinky-identiteetti ei ole niin voimakas, ettenkö ymmärtäisi sitä,  että kaikelle on aikansa ja paikkansa. Ehkä mun pitää vaan virittää itseni sellaiselle Less is more- taajuudelle seuraavaksi vuodeksi ja keskittyä niihin muihin hoidettaviin asioihin.

kissa

  • Baarikärpänen
  • ****
  • Viestejä: 874
  • start with my mind. touch me there first.
  • Galleria
Vs: Sessiointilakko(ko)?
« Vastaus #3 : 06.03.2016, 14:04 »



Pienen lapsen vanhempana en voi enää entiseen tapaan suunnitella ja toteuttaa omaa seksuaalisuuttani. Hyvän vanhemman tavoin suljen omat seksuaaliset tarpeeni hetkeksi pois, jotta pystyn opettelemaan uusia taitoja elämässä.




Mä nyt tartun tähän. Ja olen niin eri mieltä kuin vaan voi olla. Ihminenhän on fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen kokonaisuus ja ollakseen onnellinen, ihminen tarvitsee juttuja jokaiselta osa-alueelta. Juu juu, Maslow on tuttu kaikille. Ja tietysti se biologinen tarve suojella lauman pienintä ja heikointa on tärkeää myös. Mutta. Ihminen ainakin väittää kehittyneensä luolamiespäivistään, hyvässä ja pahassa.

Mä väitän, että ihminen ja nainen, joka on onnellinen ihmisenä ja naisena, on parempi äiti ja puoliso. Äitiyteen ja perheeseen hukkuneet ovat ehkä jopa hieman säälittäviä. Molemmilla vanhemmilla saa ja pitää olla perheen ulkopuolisiakin kiinnostuksenkohteita, muuten tukehtuu itse ja tukehduttaa ne läheisetkin.

Hyvä vanhempi ei uhriudu ja sulje omia tarpeitaan pois. Hyvä vanhempi tekee just niitä juttuja joista nautti ennen lapsia, tosin niille ei välttämättä riitä aikaa niin paljon kuin ennen lapsia, mutta silti niitä tehdään, aina kun on mahdollisuus. Nettipelaaja ei enää lapsen synnyttyä edes jaksa pelata joka yö, mutta voidaan sopia, että toinen vanhempi häipyy lapsen kanssa slloin tällöin viikonlopuksi pois ja pelaaja saa pelata rauhassa. Ja pelaaja vuorostaan antaa tilaa toiselle häipymällä itse lapsen kanssa vaikka mummolaan. Tai heti, kun se vaan on mahdollista, lapsi lähtee vaikka kummilaan aluksi vaikka muutamaksi tunniksi ja vanhemmat saa toteuttaa omaa seksuaalisuuttaan rauhassa. Mutta omaa itseään ei saa kadottaa!

Mä olen itse viimeaikoina miettinyt omaa persoonaani ja vanhemmuuttani. Tämä artikkeli avasi mun silmät: http://www.hs.fi/elama/a1456893228684 Luultavammin mun avioliitto olisi päättynyt eroon joka tapauksessa, mutta jos mä olisin tajunnut/myöntänyt/sallinut itselleni oman tilan ja ajan, koko perhe olisi voinut varmasti paremmin. Nyt, kun lapsi on minulla joka toinen viikko, väitän olevani parempi äiti kuin silloin, kun asuttiin kaikki koko ajan yhdessä. Nyt odotan iltaa malttamattomana, muksu lähtee isälleen. Edessä on oma viikko, saan tehdä just niitä asioita joita haluan. Ja tiedän, että loppuviikosta alkaa ikävä enkä malttais odottaa sunnuntaita ja lapsen tuloa.

Te kun olette nuoria ja kaikki on alussa. Älkää tehkö niitä virheitä jotka mä tein. Älkää uskoko ihan jokaista perhe-elämän gurua, uskokaa itteänne!

Maaria

  • Vieras
Vs: Sessiointilakko(ko)?
« Vastaus #4 : 06.03.2016, 21:29 »
Miksi sinun pitää olla sessiointilakossa? Tottahan on, että pienten lasten vanhempana pitää ihan toisella lailla suunnitella ajankäyttöä ja seksi voi olla edes pikaisessa merkityksessä hankalaa toteuttaa, mutta en ehkä oikein tajunnut syytä, miksi seksuaaliset halut pitää sulkea pois joksikin aikaa.

Tuo artikkelin luin joku aika sitten ja taas uudelleen. Ja edelleen tuli fiilis, että milloin introvertti sitten pystyy olemaan läsnä lapsilleen - "viikonloput ja lomat ovat piinaa". Tuo pitää sisällään sen, että arkena lapset ovat siis hoidossa/koulussa ja nuo mainitut ajankohdat lapset ovat vanhempiensa kanssa. Jos taas lapset eivät ole hoidossa ollessaan pieniä, niin miksi ihmeessä ihminen ei tunnista omia voimavarojaan ja ole laittanut lapsia hoitoon,jotta saa aikaa itselleen ja itsensä voimaannuttamiseen. Artikkelin kirjoittanut toimittaja (en siis tiedä, onko jutun päähenkilö näin sanonut tai kokenut) myös saa kirjoituksensa kuulostamaan siltä kuin kirjan lukemisen keskeytyminen häiritsee introverttiä, mutta toista ei. Tai että vanhemman tulisi saada keskittyä kirjan lukemiseen mieluummin kuin olla läsnä lapselleen, kun tämä läsnäoloa tarvitsee. Eikö ole jotenkin päivänselvää, että pikkulapsi ei pysty laittamaan huomiontarvettaan taka-alalle, ja omaa aikaa tarvitseva aikuinen ihminen organisoi elämänsä niin että saa aikaa yksinäisyydelle.

Lasten ollessa pieniä ymmärrän hyvin elämän vain soljuvan ja sitä venyttää omaa jaksamista joskus turhankin ohueksi ennen kuin huomaa ettei jaksa enää. Provosoiden mietin, että kyllähän ihmisten tulisi ottaa selville hieman tarkemmin, mitä lapsiaika elämässä on ennen kuin niitä hankkivat. Haittaa ei olisi myöskään, jos rakennettaisi ihan tietoisesti apuverkostoa, mihin tukeutua lasten ollessa pieniä. Itsetuntemus ei olisi myöskään pahitteeksi.

DareDoll

  • Vieras
Vs: Sessiointilakko(ko)?
« Vastaus #5 : 06.03.2016, 21:53 »



Pienen lapsen vanhempana en voi enää entiseen tapaan suunnitella ja toteuttaa omaa seksuaalisuuttani. Hyvän vanhemman tavoin suljen omat seksuaaliset tarpeeni hetkeksi pois, jotta pystyn opettelemaan uusia taitoja elämässä.




Mä nyt tartun tähän. Ja olen niin eri mieltä kuin vaan voi olla. Ihminenhän on fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen kokonaisuus ja ollakseen onnellinen, ihminen tarvitsee juttuja jokaiselta osa-alueelta. Juu juu, Maslow on tuttu kaikille. Ja tietysti se biologinen tarve suojella lauman pienintä ja heikointa on tärkeää myös. Mutta. Ihminen ainakin väittää kehittyneensä luolamiespäivistään, hyvässä ja pahassa.

Mä väitän, että ihminen ja nainen, joka on onnellinen ihmisenä ja naisena, on parempi äiti ja puoliso. Äitiyteen ja perheeseen hukkuneet ovat ehkä jopa hieman säälittäviä. Molemmilla vanhemmilla saa ja pitää olla perheen ulkopuolisiakin kiinnostuksenkohteita, muuten tukehtuu itse ja tukehduttaa ne läheisetkin.

Hyvä vanhempi ei uhriudu ja sulje omia tarpeitaan pois. Hyvä vanhempi tekee just niitä juttuja joista nautti ennen lapsia, tosin niille ei välttämättä riitä aikaa niin paljon kuin ennen lapsia, mutta silti niitä tehdään, aina kun on mahdollisuus. Nettipelaaja ei enää lapsen synnyttyä edes jaksa pelata joka yö, mutta voidaan sopia, että toinen vanhempi häipyy lapsen kanssa slloin tällöin viikonlopuksi pois ja pelaaja saa pelata rauhassa. Ja pelaaja vuorostaan antaa tilaa toiselle häipymällä itse lapsen kanssa vaikka mummolaan. Tai heti, kun se vaan on mahdollista, lapsi lähtee vaikka kummilaan aluksi vaikka muutamaksi tunniksi ja vanhemmat saa toteuttaa omaa seksuaalisuuttaan rauhassa. Mutta omaa itseään ei saa kadottaa!

Mä olen itse viimeaikoina miettinyt omaa persoonaani ja vanhemmuuttani. Tämä artikkeli avasi mun silmät: http://www.hs.fi/elama/a1456893228684 Luultavammin mun avioliitto olisi päättynyt eroon joka tapauksessa, mutta jos mä olisin tajunnut/myöntänyt/sallinut itselleni oman tilan ja ajan, koko perhe olisi voinut varmasti paremmin. Nyt, kun lapsi on minulla joka toinen viikko, väitän olevani parempi äiti kuin silloin, kun asuttiin kaikki koko ajan yhdessä. Nyt odotan iltaa malttamattomana, muksu lähtee isälleen. Edessä on oma viikko, saan tehdä just niitä asioita joita haluan. Ja tiedän, että loppuviikosta alkaa ikävä enkä malttais odottaa sunnuntaita ja lapsen tuloa.

Te kun olette nuoria ja kaikki on alussa. Älkää tehkö niitä virheitä jotka mä tein. Älkää uskoko ihan jokaista perhe-elämän gurua, uskokaa itteänne!

+1

Tkuisäntä

  • Vieras
Vs: Sessiointilakko(ko)?
« Vastaus #6 : 06.03.2016, 22:16 »
Jos lakko saa voimaan paremmin, niin mikäs siinä. Ihmettelen vain, että miksi saisi? Sekduaalisuutta kun on aika vaikea laittaa hyllylle, sillä ollaan aika perustavan tarpeen äärellä. Itsestä tuntuu, että sessiointilakko olisi yhtä hyvästä kuin kuntoilulakko:-) Mutta se mikä toimii on tietty yksilöllistä.

Maaria

  • Vieras
Vs: Sessiointilakko(ko)?
« Vastaus #7 : 06.03.2016, 22:58 »
Vaikka mulla ei varsinaisesti ole mitään kompetenssia sanoa kenellekään mitään vedenpitävää neuvoa, niin neuvon silti. Ehdottomasti ihmisten tulisi vanhemmaksi tulon jälkeenkin tehdä asioita, joista itse nauttivat tai opetella tekemään niitä samoja asioita soveltaen. Olen elänyt niin monta vuotta pikkulapsiarkea, että en olisi pystynyt pysymään järjissäni, jos vuodesta toiseen olisin elänyt vain pienten ihmisten ehdoilla. Älkää menkö lasten maailmaan, lapsen tasolle lapsen ehdoilla vaan ottakaa lapsi mukaan aikuisen maailmaan. Olisi väärin sanoa, että aikuisen ehdoilla, sillä se kuulostaa kuin jättäisi lapsen tarpeet huomioimatta, mutta tarkoitan tällä ns lapsen integroimista aikuisten maailmaan ja aikuisten sääntöihin, tekemisiin, lainalaisuuksiin ja mielenkiintoihin. Ei aikuinen ihminen jaksa elää lasten maailmassa säilyttäen mielenkiintoaan ja läsnäoloaan vaan pidemmän päälle  tuntee halua karata omaan maailmaan. Kun lapsen opettaa olemaan siinä omassa aikuisen maailmassa ja ottaa lapsen mukaan omiin mielenkiinnon kohteisiin, niin hetken soveltamisen jälkeen lapsi ei enää häiritse aikuisen elämää vaan on osa sitä. Lapsesta tulee elämän oppipoika eikä huomionkärttäjä. Käyttäydy kuten aikuinen ihminen käyttäytyy. Tunne tunteita, mitä aikuinen ihminen tuntee kuten ärsyyntymistä, väsymystä ja suuttumusta. Sellaisia tunteita ihmiset tässä maailmassa tuntevat. Gurujen sanomiset läsnäolosta on mielletty lapsen mailmassa olemiseksi. Siellä lastenhuoneessa istuen jaksaa harvoista harvimmat olla läsnä kovinkaan pitkään. Riittävää olisi se, että aikuinen on läsnä ylipäätään omassa  elämässään ja lapsi saa olla osallinen ja osa sitä. Hymähdys puuskahtaa suustani - ongelma kun on, että aikuisten elämä tuntuu olevan niin tyhjää ja sisällötöntä, ettei ole mitään, mihin lasta voisi ottaa mukaan. Monella vapaa-ajan sisältö on sitä, että luetaan tai katsotaan "netflixistä" muiden ihmisten elämää.

Paras vanhempi on sellainen, jolla on itsellään täysi elämä ja paljon sisältöä ja muutaman vuoden pystyy alentaa rimaa, miten tuota sisältöä toteuttaa, jotta voi ottaa lapset siihen osalliseksi.

Seksiin tämä lasten mukaan otto ei sinäänsä oikein käy sovellettavaksi ainakaan konkreettisesti, mutta ajatuksena ehkä sittenkin. (Aikuiset) ihmiset harrastavat seksiä ja heidän tulisi sitä harrastaa silloinkin, kun lapsiarki painaa päälle. Soveltaen.