Tämä on kyllä niin huima (ja skandaalinkäryinen) tarina kuin olla voi:
Ranskan tuore presidentti Emmanuel Macron – subi. Hei, tämä ”tuhma poju” kävi pokaamassa opettajansa, voi arvella, mikä viimeksi mainitussa erityisesti viehätti…
39-vuotiasta Brigitteä ei heitetty häkkiin alaikäiseen (Emmanuel oli tuolloin 15-vuotias) ryhtymisestä. Sen sijaan vanhemmat lähettivät Emmanuelin opiskelemaan toiselle paikkakunnalle. Emmanuel kirjoitti:
Mutta minä palaan. Ja nain sinut. Brigitte puolestaan on sanonut lumoutuneensa Emmanuelin älystä. Emmanuelin elämäkerran kirjoittajan mukaan tarina on kuin Honoré de Balzacin tai Stendhalin romaaneista, joita tämä teininä luki. Tässä voi sanoa, että kun suhteen dynamiikka on riittävän vahva, se kantaa yli esteiden. Mutta pahoja kieliä riittää - tai vaihtoehtoisia näkemyksiä.
Esimerkiksi Cebitchy.comin nimimerkki
Kaiser kirjoitti, että tässä ei suinkaan puhuta johtajatyypistä, joka tietää mitä tahtoo, vaan naiivista, vaikkakin pikkuvanhasta teinipojasta, joka kehittää intohimoisen suhteen naimisissa olevaan opettajaansa. Tämä puolestaan on groomeri, joka nappaa pojan hyväksikäyttösuhteeseen eikä päästä tätä, vaan rakentaa harhakuvan pojusta ainutkertaisena yksilönä ja heidän erityislaatuisesta suhteestaan.
Ehkä juuri Ranska on sopiva kasvualusta sille, että yhteiskunta hyväksyy ja nostaa tällaisen näytelmän pääosan esittäjät valtakunnan ykköspariksi. Maan kulttuuri ymmärtää intohimon päälle.
Mr Birch
