Tuomio, armahdus vai pamahdus

[-katy-]

Jäin tuossa toisen keskustelun parista miettimään, että entä jos olen sittenkin tuomitseva ja ankara ihminen,vaikka kuvitelmoin olevani ymmärtäväinen ja neutraali.
Yritin etsiä sanan tuomio,tuomitseminen alkuperää, mutta melko laihoin tuloksin. Tuomiokirkko esim. on kuulemma käännösvirhe,tuomio tarkoittaakin sanaa domus-koti- aika iso virhe kieltämättä.

Wikipedia: https://fi.wikipedia.org/wiki/Tuomio

https://fi.wiktionary.org/wiki/tuomio

Tuomitsemisesta ja tuomioista puhutaan kuitenkin paljon arjessa ja moni kinkykin kenties kokee saaneensa erilaisia tuomioita osakseen sen perusteella,mitä he "edustavat" yleisesti- henkilökohtaisella tasolla on kenties vaikeampi esittää tuomioita.

Miten sinä koet tuomitsemisen, onko se edes mahdollista tai/ja oikeutettua?

Mistä tuomitseminen voisi kummuta?

Mihin tämä aloitus siis pyrkii ja mikä on sen "ydinajatus"? Omalta kohdaltani voin sanoa, että keskusteluun ja avaamaan, että onko vaikka minun mahdollisella tuomitsemisyrityksilläni hyttysenkään kikareen merkitystä?

Tuomion pelolla on varmastikin pitkät perinteet, ja tunnetustihan pelolla on voitu ja voi hallita ihmisiä


Pahoitteluni, etten tämän parempaa avausta osaa tehdä, mutta josko joku saisi kiinni- jos siis kiinnostaa tämmöistä triviaalitietoa alkaa avaamaan 

[-katy-]

Milloin ja missä tilanteessa "tuomitseminen" on oikeutettua..ainakin silloin jos haluaa suojella itseään väärältä käytökseltä,huijaamiselta- vaikka esimerkkinä sellainen, että itse etsii ihmisuhdetta sen selvästi ilmaisten- toinen taas haluaa vain seksiä,mutta ei kerro tätä, koska paneminen. Sitävastoin kertoo haluavansa myös muuta vaikkei haluakaan. No tuo on ehkä ajankohtainen kuvio vähän nuoremmilla ihmisillä, tai kokemattomampi saattaa joutua herkemmin tilanteeseen. Kun siis uskoo ja luottaa paremmin ihmisiin,kuin hän,joka on tullut huijatuksi useampia kertoja.

Mä en vaan voi kääntää toista poskea, kuten on opetettu joskus ja vieläkin opetetaan. Pitkä tie oppia yksinkertaisiakin asioita siis.

Kerran elämässäni olen aivan avoimesti hakenut fuckbuddya,ja tällaisen henkilön tapasinkin. Oli täysin selvää ettei asiassa ollut mitään muuta- tilanne oli ohi muutamassa minuutissa. Ei lähtenyt lentoon sekään rakkaussuhde. Olin kai liian kuuma,kuten yleensä ;-D

[nicolaus]

Tuomitseminen on useimmiten typerää ja muulloin tuloksetonta.

Jos on niin vahvasti erimieltä, että tarvitaan toimenpiteitä ... niskalaukaus. Mutta aikasenlailla fundamentailisti tarttee olla moiseen ryhtyäkseen.

[Lady Whip]

Ymmärtäminen ja eri asiayhteyksien tajuaminen lieventää halua tuomitsemiseen.
On hyvä jos voi jossain vaiheessa eriävän mielipiteen edessä ajatella tuomitsemisen sijaan: Ahaa, siis näinkin voi tämä juttu olla.
Tämä vain helpottaa omaa olemista kevyemmäksi. Kun ei jatkuvasti taistele vastaan tuomiten, etsien epäkohtia ja jarruttele vaan myötäilee, ymmärtää, asennoituu positiivisesti .. vaikka ei hyväksyisi.

Kuitenkin eri sidosrymien on pidettävä yhtä. Joukkoa ei voi hallita jos jokainen on eri mieltä ja taistelee oman mielipiteensä puolesta tuomiten muut.  Näin ainakin hengellisissä ryhmissä.
Ja muissakin poliittisissa ryhmittymissä.
Mikään pakko ei kenenkään ole olla siellä minkä ideologiaa ei itse allekirjoittaisi.

[IKRM]

Jäin tuossa toisen keskustelun parista miettimään, että entä jos olen sittenkin tuomitseva ja ankara ihminen,vaikka kuvitelmoin olevani ymmärtäväinen ja neutraali.

Valtaosa ihmisistä on kaikkea muuta kuin ymmärtäväisiä ja suvaitsevaisia, ne jotka eniten sitä piirrettä tuovat itsestään esille, ovat poikkeuksetta sitä vähiten.

Tuomitsemalla muita, ihminen nostaa itseään omissa silmissään ja muitten silmissä, paremmaksi kuin muut. Perusihmisyyttä, huvittavinta on, ettei suurin osa ihmisistä ollenkaan huomaa tätä piirrettä itsessään, vaan kovasti meuhkaavat ihmisten välisestä tasa-arvosta samassa lauseessa kun nostavat itseään ja omaa viiteryhmäänsä muitten yläpuolelle.

IKRM

[Chmlnidae]

Ihan lyhyesti, tiedän toistavani itseäni mutta so what.....En näe mitään kohtaa jossa yksilön tulis tai olis oikeus tuomita yhtään ketään toista ihmistä. Ideologioita voi tuomita ja toimintaa sekä tekoja, merkityksessä olla hyväksymättä. Jätetään yksilöiden tuomitseminen muille, tuomiovallallisille, instansseille.
Tuo edellinen jo helpottaa omaa kuormaa huikeasti. Ah, minun ei tarvitse tuomita yhtään ketään, ihanaa, olen vapaa 

Mitä tulee siis kaikenmaailman ryhmän - tai edes muiden hallitsemiseen, niin sen voi aivan vapaasti unohtaa. Ei se auta mietä omassa elämässämme (ellemme ole se ryhmänvetäjä, mutta se on eri juttu kuin aloitus, jos käsitin oikein). Eikä meidän kannata edes tuomita itseämme, eikä hallita täydellisesti. Sen verran vain ettemme ole häiriöksi ja haaitaksi muille ihmisille (noh, joskus ollaan mutta toivottavasti tajuamme sen itse ja kannamme siitä vastuun). Ja jos joku toinen häiritsee tai haittaa meitä itseämme niin voi nostaa suojamuuria korkeammalle tai vaihtaa sijaintia (voip olla sama asia joskus).

Tuomitseminen on hallitsemista, ja halua kontrolloida. Ei ehkä pelkästään muiden vaan myös itsen. Ja jos itsen niin yleensä silloin haluamme kontrolloida jotakin tunnetta mitä jokin juttu, tai ihmisryhmä tai ideologia, meissä nostattaa pintaan. Turvallisuuden tunteemme on mahdollisesti uhattuna ja rupeamme puolustautumaan ei niin kovin terveellä tavalla. Niin että eikun katsomaan mikä fiilis ja heikko kohta siellä itsessä oikein rupeaa reagoimaan kun halu tuomita (hallita, kontrolloida) laukeaa. Eikä siinä ole mitään pahaa itsessään että halu tuomita herää, kunhan nappaa siitä kiinni ja fundeeraa hiukka että mistähän oikein on kyse (juuri nyt tässä kohdin itsessäni, ja muiden tuomioille hekottelut eivät vie ketään itseään lähemmäs, sellaiseen ei niin kande tuhlaa omaa energiaansa, keskittyy ihan vain itseensä ja omiin fiiliksiinsä, ja yrittää muistaa: "feeling is heeling"  ).

[Chmlnidae]

Sovitaan niin, että meikä tuomitsee kaikki polyt ja parin valinnan syövereissä olevat.

Oikeastaan olen ennenkaikkea ihmisvihainen,vihaan jopa itseäni- en voi käsittää, että miten tämä pallo vieläkin pysyy kasassa- ellei sitten sen vuoksi, että "Kuka saa,-ja kenelle annetaan.."

Jatkan vielä.

En tiedä -näin kirjoittaen ei välity- oletko sarkastinen vai tosissasi ylle lainaamassani (eikä silläkään ole lopulta väliä, lähde on sama joka tapauksessa) sieltä toisesta ketjusta (http://www.bdsmbaari.net/index.php?topic=13109.msg236954;topicseen#new). Mutta. Vastaan ihan kirjoitettuihin sanoihin ilman mitään arvotusta mihinkään suuntaan.

Jos ajatuskulkusi meni että:

olen paska (huono/paha/epäonnistunut)/kaikki muut ovat paskoja (huonoja/pahoja/epäonnistuneita) ->itsen tuomitseminen/toisten tuomitseminen -> olen itsevihainen/vihaan kaikkia muita

Minusta aika terävää, tai mahdollisesti autenttista, jos on oikeasti kyse tunteesta jonka koet kohdatessasi parinvalintaan liittyviä asioita itse tai katsellessasi ympärillesi. Sinussa siis herää, omasta mielestäsi, epäoikeudenmukaisuuden tunne - aika epämääräinen tunne ollakseen jotenkin käsiteltävä, eikö.
Kysyt miksi. Miksi näin, miksi minä, miksi muut. Ja lopputulema on: elämä on epäoikeudenmukaista: toiset saa, toisille annetaan (kaikki), toiset jäävät ilman (eivät saa mitään).

En halua ruveta, enkä ole, mikää psyko, en palsta enkä muu. Joten en analysoi tuota. Mutta minusta kuvio on kiinnostava. Siinä on kiinnostavaa se miksi olet vihainen. Jotenkin voisin kuvitella että matka on ollut pitkä ja syitä on monia. Viha vain on sellainen ettei sitä voi käsitellä jos hautaa sen eikä kohtaa, eikä siitä pääse irti, ellei sitä käsittele. Niin kauan kun säilöt sitä niin se marinoi sinua sisältäpäin, mahdollisesti purskahdellen joissakin tilanteissa myös ulos. Ja niin kauan olet kiinni siinä niin että se estää sinua tarttumasta johonkin sellaiseen tässä elämässä joka olisi ravitsevampaa sinulle. Juuri sille kohdalle sinussa joka on kovin vihainen (tai siltä kuulostava tämän näppiksen äärelle).
(tämä oli vain minun tulkintani, ei mikään yleinen totuus tmv siis)

Ps. Göstan biisi on kyllä hyvä.

Pps. ei ehkä kannata vastata tähän ketjuun (yleinen puoli ja netti nyt ylipäänsä, mutta voit, halutessasi, vastata minulle, "nimimerkillä tai nimettömänä" (tämä oli sarkasmia johonkin suuntaan)...vai miten se näissä kaikenmaailman inttimivonkailuissa tämän baarin ketjuissa pitikään pyytämän  ).

[sandra2]

Omasta kokemuksesta tuomitseminen, johtuu vaan siitä, että ihmiset ei jaksa ajatella. Maailma jossa elämme on kuitenkin valtavan kiireinen ja hektinen, että ihmisillä ei ole aikaa pohtia juuri mitään. Ihmisillä on niin valtava kiire koko mennä ja tulla, sinne tänne ja tuonne, etteivät he koskaan pysähdy miettimään asioita. Sitten kun he pääsevät lopulta kotiin ja saavat hetken rauhoittua, ihmiset viettävät sen usein tekemällä jotain, mikä ei juurikaan haasta älylliseen ajatteluun vaan nollaa kaiken. Näin ihmiset luovat itselleen kuplan, jossa kaikki on varsin simppeliä ja yksinkertaista. Ongelma vain on siinä, että sitten kun tulee vastaan jotain sellaista, joka rikkoo jotenkin tämän yksinkertaisen maailmankuvan, niin kupla poksahtaa ja ihmiset menevät paniikkiin. Sitten he alkavat tuomita ja inhota kaikkea sitä, mikä saa heidät jollain lailla ahdistuneeksi, koska se saa heidän yksinkertaisen, mutta herkän maailmankuvansa järkkymään. Sinänsä se on paradoksaalista, koska maailman pitäisi kulkea aina eteenpäin ja kaikkea uutta pitäisi kehittää koko ajan, mutta ihmiset eivät pysy muuttuvan maailman perässä. Siksi en niinkään usko, että asioiden tuomitseminen lähtee itse ihmisestä, vaan ympäröivästä maailmasta. Maailma on liian täynnä informaatiota, että ihmiset menevät sekaisin, eivätkä enää tiedä mihin uskoa. Joten he valitsevat jonkun asian ja pysyvät siinä, koska se on helpointa. Mikä on täysin inhimillistä.
En tiedä sorruinko itse juuri tässä tekstissä tuomitsemaan jotakin
se vasta paradoksaalista olisikin xD

[-katy-]

Jatkan vielä.

Jos ajatuskulkusi meni että:

olen paska (huono/paha/epäonnistunut)/kaikki muut ovat paskoja (huonoja/pahoja/epäonnistuneita) ->itsen tuomitseminen/toisten tuomitseminen -> olen itsevihainen/vihaan kaikkia muita

Minusta aika terävää, tai mahdollisesti autenttista, jos on oikeasti kyse tunteesta jonka koet kohdatessasi parinvalintaan liittyviä asioita itse tai katsellessasi ympärillesi. Sinussa siis herää, omasta mielestäsi, epäoikeudenmukaisuuden tunne - aika epämääräinen tunne ollakseen jotenkin käsiteltävä, eikö.

Pps. ei ehkä kannata vastata tähän ketjuun (yleinen puoli ja netti nyt ylipäänsä, mutta voit, halutessasi, vastata minulle, "nimimerkillä tai nimettömänä" (tämä oli sarkasmia johonkin suuntaan)...vai miten se näissä kaikenmaailman inttimivonkailuissa tämän baarin ketjuissa pitikään pyytämän  ).

Laitan nyt tähän kun se tässä on tuolta toisesta ketjusta.
Osaksi totta,osaksi leikkiä.
En ole kyennyt tähän päivään mennessä saada jotain staattista ja muuttumatonta olotilaa tunteiden suhteen. Koen elämän ennekaikkea jonkinlaiseksi tasapainoiluksi-ja rankaksi sellaiseksi hyvin usein,johtuen kaikista tekijöistä,itseni mukaan lukien. Vaikkei mm. menneisyyttä enää ole olemassa,vaan on vain tämä käsillä oleva hetki,niin se piru vie ei hellitä niin helpolla.
Vie aikaa paljon "parantua"- viha ja vihaisuus on varmaan yksi puolustuskeino- se tulee esiin asioissa, joissa on mennyt rikki ja joissa mua on "hajotettu".
Tuomitseminen omalla kohdallani on ehkä ennenkaikkea itsepuolustusta. "Paskana" pitäminen on kielikuva, en parempaan pystynyt- kielikuva tuntemuksesta,joka välillä valtaa olon.

Tämän paremmin en tällä erää osaa vastata ja yritän pysytellä enemmän yleisellä tasolla tästä eteenpäin, taas. 

[sandra2]

maailma on monimutkainen paikka vie varmasti aikaa saada omia tunteitaan tasapainoon. Viha on aika yleinen reaktio elämän ristiriita tilanteisiin. Toivotan sulle jaksamista 

[-katy-]

Kiitos Sandra. Voi olla että itse mutkistaa asioita,mutta minkäs tekee. Joskus ois kyllä kiva päästä helpolla ja uppoutua hedonismiin ;-D

Tuohon tuomioon ja tuomitsemiseen : Yksittäisen ihmisen tuomioita on helpompi kestää verrattuna siihen, että joku isompi ryhmä langettaa tuomioitaan- eiköhän se lähinnä ole sitä kiusaamista ja eristämistä lopulta. Jotkut ovat vain keksneet sille hienompia ja muka oikeutetumpia muotoja. "Tarkoitus" pyhittää keinot

[sandra2]

Joo tuo ryhmä tuomitseminen on sitä "tarkoitus pyhittää keinot" paskaa. Ei mitään muuta. Ei yhden ihmisen tuomio niin hirveästi liikuta, koska se yksi ihminen ei voi tehdä asialle mitään.
Mä tiedän miltä susta tuntuu. Tuomitseminen on ollu mullekin aikoinaan defenssi mekanismi, mutta nyt olen päässyt siitä pois. Ainakin melkein

[Chmlnidae]

....aah, puolustautumista. Hyvin mahdollista, varmasti, todennäköisestikin. Ehkä en vain huomannut siellä pikkusiskon blogin kommenttiketjusta sitä mitä vastaan puolustauduit.

[-katy-]

Kaikkea ei voi täällä foorumilla nähdä, ja liekö tarpeenkaan.
Täytyy sanoa,että oma aavistukseni oli nyt tarkempi,tällä kertaa

[hermit]

Empatiaa ei ole kaikille jaettu tasapuolisesti, eikä jaeta.