Kirjoittaja Aihe: Mielikuvien problematiikka  (Luettu 3187 kertaa)

Kolumnisti

  • Moderator
  • Kanta-asiakas
  • *
  • Viestejä: 372
  • Galleria
Mielikuvien problematiikka
« : 03.07.2016, 09:23 »
Mielikuvien problematiikka

Se oli talvea, kun matkasimme kohti Helsingin keskustaa autolla, minä ja kaksi hyvää kinkykaveriani. Olimme menossa erään Dommen luo - minä ensimmäistä kertaa. Mielikuvani oli että kyseessä on arvonsa tunteva nainen, joka pitää kaikki ympärillään kurissa. Olin sanalla sanoen paniikissa. En nyt ihan oikeassa paniikissa, mutta jännitin hurjasti.

Saapuessamme paikalle, olin täysin lukossa, hermostunut ja hiljainen. Kun vihdoin istahdimme juomaan kahvia Dommen asunnon keittiöön, tulvahti nauru minusta esiin. Ensin hermostunutta naurua, lopulta iloista naurua. Ilta oli mainio. Hyvää ruokaa, hyviä keskusteluita. Kerran sain tiukan katseen Dommelta ja uskoin sitä heti. Nykyisin tämä Domme on erittäin hyvä ystävä minulle. Olen järjettömän iloinen, että mielikuvistani huolimatta uskaltauduin hänet tapaamaan.

Mielikuvat ovat olleet aina ongelmallisia minulle. Omaan nimittäin helkkarin vilkkaan mielikuvituksen, joka maalailee kuvia mielen seinille pienimmästäkin virikkeestä. Välillä se on rasittavaa, sillä pettymys mielikuvien särkymisestä on karvas niellä. Sitten välillä on niin upeaa, kun mielikuvat särkyvät ja asia tai ihminen ovatkin aivan jotain muuta. Mielikuva paljastuukin vain murto-osaksi siitä, mitä todellisuus on. Niin paljon ulottuvuuksia, niin paljon sävyjä, nyansseja ihmisessä tai asiassa. Siinä tilanteessa mielikuvien rikkoutuminen on upeaa.

Pervoilun saralla mielikuvilla on ainakin minulle iso merkitys. Nimenomaan sillä, ettei niitä maalailisi liikoja eikä siten asettaisi niiden perusteella liikoja odotuksia. Opettelen tuota hommaa edelleen. Kiitos vain, vilkas mielikuvitukseni.

Suurin osa mielikuvistani on särkynyt matkan varrella. Osa on tuottanut pettymyksen, mutta enemmän olen saanut huomata, etteivät mielikuvani voi yltää niille tasoille, joissa asiat ja ihmiset todella liikkuvat. Esimerkkinä toimii hyvin tapaamani Domme. Mielikuvani oli, että vastassa on pelottava ja erittäin voimakas nainen, joka ei tunne sanaa lempeys. Miten väärässä olinkaan! Toki hän on voimakas nainen ja pelottavakin halutessaan. Lempeys on kuitenkin sana, joka minulle tulee hänestä ensimmäisenä mieleen. Ja tämä senkin jälkeen, kun kerran hänen piiskan alla kiemurtelin ja voihkin.

Mielikuvia ihmisistä syntyy varsin helposti, varsinkin, kun tutustutaan netin välityksellä. Yleensä ne mielikuvat särkyvät, kun ihmisen kohtaa kasvokkain ja viettää hänen kanssaan aikaa. On tosin heitäkin, jotka pyrkivät pitämään ne mielikuvat elossa. He ”esittävät rooliaan” ihan oikeassakin elämässä. Ja joskus harvoin löytyy niitäkin, jotka ovat yhtä sen mielikuvan kanssa, joka heistä muodostuu.

Yhtä kaikki, ihmisiä me olemme, ja vaikka mielikuvia rakentuu, ei niiden varaan tulisi kuitenkaan laskea, sillä koskaan ei tiedä, mitä seuraavaksi tapahtuu.



Ms. M, joka mielikuvista huolimatta on oikeasti aika ujo

Pip

Vs: Mielikuvien problematiikka
« Vastaus #1 : 09.07.2016, 22:27 »
En yleensä muodosta hirveän vahvoja mielikuvia kenestäkään, ketä en ole tavannut. Tietysti älykäs kommunikointi palstalle on plussaa ja voi olla kiehtovaakin. Kuvien olen huomannut valehtelevan siinä määrin, etten niidenkään perusteella mitään kiveen kirjoita.

Omalla kohdallani olen naureskellut, kun muutamatkin ovat kertoneet pelkäävänsä minua, eivätkä uskalla tavata.  ;D Kuinka mielikuvat voivatkaan olla pahemmin väärässä, jokainen minut tunteva nauraa tuollaiselle ajatukselle. Enkä oikeasti edes tiedä, mikä tuollaisen ajatuksen voi synnyttää.

Chmlnidae

  • Vieras
Vs: Mielikuvien problematiikka
« Vastaus #2 : 10.07.2016, 10:11 »
Niin, mielikuvat pohjaa jollekin hatarille tiedonmuruille, mielikuvitukselle, ja sit tietty omille vanhoille kokemuksille. Yleensä, ainakin minua aikoinaan, auttoi että rupes revitteleen oikein kunnolla niillä. Silloin aika nopeasti rupes naurattaa ja tajus että ne on oman mielen tuotteita eikä todellisuutta.
Ja sit toinen mikä auttoi ehkä enemmän tajuamaan omaa halua muodostaa juuri jokin tietynlainen mielikuva ni pyrin tutkimaan et mis kohtaa se mielikuva mus tuntuu. Mitä tarvetta haluan sillä tyydyttää.

Feird

  • Vieras
Vs: Mielikuvien problematiikka
« Vastaus #3 : 10.07.2016, 11:42 »
mä en tiedä olenko onnistunu muodostamaan jotenkin pelottavan mielikuvan itsestäni kun aika harva uskaltaa bileissäkään tulla juttelemaan (tai sit mun seura ei vaan kiinnosta ketään mikä sekin on ihan mahdollista  ;D )...toisaalta mulle on sanottu et en livenä vaikuta normaalisti miltään ilkeältä sadistilta  ??? en sitten tiedä, mutta en ehkä haluaisikaan...ihmiset muodostaa täälläkin mielikuvat pitkälti sen perusteella mitä tänne kirjoittelee mutta eihän se kerro kaikkea kuitenkaan. yleensä täälläkin keskustellaan vain kinkyasioista ja kinkyys nyt on vain yksi puoli ihmisessä, moni muu jää pimentoon ennen kuin ihmisen kanssa oikeasti juttelee ja tutustuu.

No pain no game

  • Vieras
Vs: Mielikuvien problematiikka
« Vastaus #4 : 10.07.2016, 17:00 »
Olen hetero Switch ja joitakin sessioita on takana. Mieluiten olen sub naiselle.
 Ainakin kerran on olen hieman "pelännyt" mennä dommen luokse. Rohkaisen itseäni hokemalla mielessäni "tappaa se ei uskalla ja tiineksi se ei saa."  Ei siis mitään pelättävää.