Kirjoittaja Aihe: Ranteen tai nilkan sitominen sileään polyesteriköyteen  (Luettu 16712 kertaa)

Paijaaja

Tee köyteen (riippuen sidottavan raajan ja köyden paksuudesta) noin 1 - 1,5 metriä irtopäästä tavallinen solmu ja jätä se löysälle. Kierrä köyden irtopää noin neljä kertaa raajan ympäri siten, että se menee jokaisella kierroksella ensimmäisenä tehdyn solmun lenkin läpi. Huolehdi siitä, että raajan ympäri menevät lenkit ovat tasaisesti, eivätkä mene toistensa päältä:




Kiristä ensimmäisenä tehty solmu. Tässä vaiheessa on hyvä varmistaa samalla, että raajan ympäri menevät lenkit ovat sopivalla kireydellä. Ne on aluksi parempi jättää liian löysiksi, kuin liian kireälle:




Kiinnitä irtopää kiintopäähän siansorkkasolmulla. Tee solmu siten päin, että irtopää jää lähemmäksi ensimmäistä solmua, jotta solmut pysyvät paremmin kiinni. Siansorkkasolmu saattaa olla helpointa tehdä ensiksi väljäksi ja kiristää se jälkikäteen:




Tilanteesta riippuen saattaa olla hyväksi, että solmujen kiristämisen jälkeen solmumyökkyä käännetään valmiiksi kiintopäätä kohti, jotta solmu ei paina raajaa:




Toisen pään kiinnittäminen

Köyden toisen pään kiinnittämiseen sängyn jalkaan tai päätyyn (tai minne sitten onkaan kumppaniaan sitomassa) voi käyttää tuollaista solmua: https://en.wikipedia.org/wiki/Round_turn_and_two_half-hitches Se on suhteellisen helppo tehdä, vaikka köyteen kohdistuisikin hieman vetoa.

Sänkyyn kädet tai jalat voi kiinnittää myös siten, että käyttää yhtä pidempää köyttä, jonka pujottaa sängyn ali, sitoo toisen raajan toiseen päähän ja toisen toiseen, ja lopuksi kiristää köyden solmulla. Näin varsinkin jalat saa paremmin levälleen.


Peseminen

Ei ole vielä kertynyt henkilökohtaista kokemusta siitä, että kuinka kovaa pesua polyesteriköydet kestävät pidemmässä käytössä, mutta polyesterivaatteiden pesemisestä saadulla kokemuksella voisin sanoa, että 30 °C pikapesu pesuaineen kanssa pyykinpesukoneessa on todennäköisesti useimmiten riittävä.


Markkinoilla olevia polyesteriköysiä

Noissa kuvissa käytin Motonetistä ostettua 8 mm polyesteriköyttä. Se ei painu kovin helposti littanaksi, mutta on kuitenkin sileytensä vuoksi mukavan tuntuista. Toisin kuin Motonetin sivuilla olevassa kuvassa, niin köysi on kokonaan valkoista. Pakattu nepparilla suljettavaan muoviin, jossa luki "Rapallo". Todennäköisesti pakkauksesta johtuen köysi haisi uutena voimakkaasti muoville, mutta haju kuitenkin lähti ensimmäisessä pesussa. Kyseistä köyttä on saatavilla myös paksumpana ja ohuempana.

Piipon palmikoidut köydet ovat ehkä mukavimman tuntuisia keinokuituköysiä, joihin olen koskenut. Varsinkin 8 mm ja paksummat köydet painuvat litteiksi puristuksessa, joten ovat pehmeämmän tuntuisia, kuin Motonetin köydet. Köysi kuitenkin on luonteeltaan sellaista, ettei köyden päättäminen tavallisella solmulla pidä, joten varmempi tapa on sulattaa köyttä ennen leikkaamista. Myydään kilotavarana rautakaupoissa. Yhdessä paikassa hinta tosin oli lähes 50 €/kg ja toisessa alle puolet siitä, joten kannattaa olla tarkkana, mikäli havalla haluaa kyseistä köyttä saada.

Mainittakoon tasapuolisuuden vuoksi, että myös Biltemassa on polyesteriköysiä, mutta niistä minulla ei ole mitään kokemusta.


Muuta

Turvallisuutta en tässä käsitellyt, koska siitä on jo olemassa mm. täällä artikkeli.

Mikäli ranteen sitomisessa solmu jää painamaan kämmenselkää, niin kannattaa kokeilla sitoa köysi niin löysälle, että solmumöykky osuu rystysten kohdalle, jolloin se ei satuta niin paljoa.

Solmut olen testannut Motonetin 8 mm ja Piipon 6 mm köysillä.

Mikäli tarkoitus on vain sitoa kädet tai jalat toisiinsa, niin tähän tyyliin tehty double column tie on yleensä pitävä sellaisenaan.

Omppulimu on hyvää.

Paijaaja

Nyt kun on tullut useampia erilaisia köysiä kokeiltua, niin mielestäni 6 mm köysillä neljä kierrosta ja 8 mm köysillä kolme kierrosta ranteen ympäri tuntuun kaikkein parhaimmalle.


Tuollainen Piipon 8 mm köyden päästä tuli, kun kevyesti sulatin pinnan kuumailmapuhaltimella ja sen jälkeen katkaisin köyden saksilla. Suoraan köyden päätä ei kannata yrittää sulattaa, sillä silloin köysi lähtee helposti leviämään. Myöskään liikaa ei kannata sulattaa, sillä silloin langat saattavat katketa. Valaistuksen tulisi olla hyvä, jotta sulan polyesterin huomaa, sillä se on läpinäkyvää.



Jätin tarkoituksella pitkät tupsut, kosta tykkään tupsuista, mutta lyhyemmät ovat käytännöllisempiä, mikäli päät haluaa pitää helposti siisteinä. Jonkinlaiset tupsut on kuitenkin hyvä jättää, jotta köyden päihin ei tule teräviä kohtia.


Alkujaan suunnitelmissani oli lisätä aloitusviestiin johdanto ja muokata tekstiä hieman selkeämmäksi, mutta kovin vanhoja viestejä ei täällä pysty muokkaamaan.

Paijaaja

Kokeilin polyesteriköysien pehmentämistä pesemällä niitä 95 °C lämpötilassa.

Piipon 8 mm köydellä toimi hyvin, kun köyden pituus oli luokkaa kolme metriä. Sen sijaan noin kymmenmetrisellä köydellä tuli ongelmaksi se, että köysi meni pesun aikana monesta kohtaa solmuun, jolloin solmujen kohdalta köysi painui littuun ja jäi muita kohtia kovemmaksi. Tämän ongelman voisi ehkä kiertää siten, että pesee köyden useaan kertaan matalammassa lämpötilassa ja oikoo köyden pesujen välillä.

Sen sijaan Motonetin köysi ei tykännyt ollenkaan noin korkeista lämpötiloista, vaan köysi tuli täyteen tuollaisia möykkyjä:





Testasin myös rihmoksen kestävyyttä yhdellä jämäpätkällä, mutta edes tiukkaan tehty ranskalainen rihmos ei kestänyt kunnolla konepesua. Rihmoksista voisi ehkä saada riittävän kestäviä, mikäli langan pistäisi välillä läpi köydestä tylpän neulan avulla.

Mikäli on kovin hajuherkkä, niin ainakin ensimmäisen kerran köydet kannattaa pestä erillään muusta pyykistä, sillä köysien haju tarttuu helposti pesussa. Myöskin froteepyyhkeistä tarttui nukkaa köysiin, joten ehkä parempi pestä köydet niiden sijaan lakanoiden tai muiden vaatteiden kanssa.

Aloitusviestin linkki Piipon köysiin näyttää kuolleen, joten tässä uusi linkki.

Edit: Kuumassa vedessä köydet kutistuvat jonkin verran, joten kannattaa köysi tehdä noin 10 % haluttua pidemmäksi.
« Viimeksi muokattu: 27.04.2018, 20:05 kirjoittanut Paijaaja »