Kirjoittaja Aihe: Huonon kinkysuhteen jäljet  (Luettu 11116 kertaa)

Kolumnisti

  • Moderator
  • Kanta-asiakas
  • *
  • Viestejä: 356
  • Galleria
Huonon kinkysuhteen jäljet
« : 15.01.2017, 08:31 »
Huonon kinkysuhteen jäljet

Kinkyydestä vaniljoille puhuttaessa usein korostetaan sitä kuinka kinkyt ovat henkisesti tasapainoisia ihmisiä, jotka ovat tietoisia niin omista rajoistaan kuin tekojensa seurauksista. Siitä on tullut mantra myös kinkymaailman sisällä, vaikka kaikki tietävät että tässä maailmassa pyörii paljon ihmisiä joilla on sekä päihde- että mielenterveysongelmia.  Sekään tuskin yllättää ketään, että aina välillä kinkymaailmaan eksyy ihmisiä jotka huomaavat etteivät sitten olekaan ihan niin kinkyjä kuin halusivat tai luulivat olevansa - ja sitten siirtyvät takaisin vaniljaan. Osa näistä turisteista on käynyt kinkymaailmassa hoidattamassa mielenterveysongelmiaan. Tämä kolumni käsittelee mielenterveysongelmaisten kinkyjen jälkien siivoamista. Koska jälkiähän jää.

Minä olen kinkyillyt suhteellisen kauan ilman minkäänlaista halua tutustua toisiin kinkyihin, lukuun ottamatta niitä ihmisiä jotka on erikseen esitelty minulle (eli Masterini fettarikaverit, jotka tunnen ensisijassa ihan vain ihmisinä enkä kinkyinä). Ennen kuin pääsen asiaan niin koen tarpeelliseksi kertoa, että kaikki mitä Baariin Masteristani kirjoitan on saanut hänen hyväksyntänsä. Toisekseen minusta tuntuu naurettavalta kirjoittaa jatkuvasti "Masterini", joten jotta kirjoittaminen olisi minulle mielekkäämpää käytän tässä yhteydessä hänestä vaikka kirjainta Z.

Olen jo joskus kertonut kuinka tulin tähän maailmaan, mutta lyhyesti: rakastuin pervoon ja tein pervojuttuja hänen mielikseen kunnes päästä kuului kriik ja pervouduin itsekin. Tai sitten olin alunperinkin pervo ja se vain piti hakata tietoisuuteeni. Kun meidän suhteemme alkoi tiesin, että Z:lla oli taustalla todella vaikea parisuhde josta hän oli hyvin katkera. Tiesin myös sen, että suhde oli ollut kinky ja kivaa seksiä oli harrastettu. Se mitä en tiennyt oli se, että Z oli päättänyt kokeilla parisuhdetta vaniljaan koska oli vakuuttunut siitä että suurin osa "sopivista" kinkynaisista oli mielenterveys- tai päihdeongelmaisia. Sopiva tarkoittaa tässä yhteydessä sitä, että kinkit sopivat yhteen. Fetissit ovat fetissejä, mutta hän oli valmis tinkimään BDSM-puolesta kunhan vain saisi tasapainoisen parisuhteen.

Z:n eksällä oli vaikeita mielenterveysongelmia, jotka alkoivat tulla ilmi tavoilla joita saatetaan pitää kinkysuhteisiin kuuluvina. Jotkut suorastaan ylpeilevät sen tyyppisellä käytöksellä, ja kertovat sen olevan keskeinen osa luonnettaan. Kinkyt ovat keskimääräistä suvaitsevaisempia ihmisiä ja sallivat toisiltaan hyvin monenlaista käytöstä. Kuitenkin vaniljalle, niin kuin minä silloin olin, Z:n eksän käytös näyttäytyi juuri sellaisena kuin se oikeasti olikin. Törkeää toisen ihmisen henkistä hyväksikäyttöä ja kiristämistä kinkyseksillä. Nyt kinkynä haluaisin kertoa yksityiskohtia varoitukseksi, mutta kinkyetiketti. Kokemushan ei ole minun vaan Z:n. Sen kuitenkin kerron, että kyseisestä käytöksestä ei oltu sovittu vaan se tuli ihan kaupan päälle - ja toinen osapuoli perusteli sitä kinkyydellään. Jotkut ehkä muistavat aikaisemman kirjoitteluni perusteella, että Z on switch. En kerro mikä oli kyseisen naisen suuntautuminen, koska a) heidän suhteestaan on aikaa yli vuosikymmen ja b) tällainen tilanne voi syntyä ihan kummin päin tahansa.  Kerronpa vielä senkin, että suhde alkoi kinkynä ja on täysin mahdollista että kyseinen nainen on yhä aktiivinen kinkypiireissä.

Kaikki kinkyt käyvät jossain vaiheessa läpi sen prosessin, jossa pohtivat mitä tämä minun kinkkini kertoo minusta ja minkälainen kinky minä olen. Ennen kuin voi edetä minnekään syvemmälle täytyy ensin kyetä hyväksymään itsensä pervona.  BDSM:sta ei tule koskaan mainstreamia, se muuttaa muotoaan mutta siitä ei koskaan tule mainstreamia. Kaksi asiaa: Insex ja Mood Pictures. Siitä kamasta ei koskaan tule mainstreamia, ja ilman sitä kamaa BDSM olisi tylsää. Joku nyt toki haluaa ilmoittaa, ettei pysty edes ajattelemaan Insexin tai Mood Pictureskin tuotoksia ja se ilmoitus hyväksyttäköön. Aika moni kuitenkin pystyy ja sen takia fetisseihin ja BDSM:ään tulee aina liittymään "outouden" leima, joka vaan täytyy hyväksyä. Kun fantasioitaan (eikä niiden tarvitse olla edellä mainittujen toimijoiden inspiroimia) elää todeksi mielenterveysongelmaisen kanssa ei itselleen rehellinen ihminen voi välttyä ajattelemasta sitä mitä se kertoo hänen pakottavista seksuaalista tarpeistaan. Ja mitä se kertoo hänestä itsestään ihmisenä. Monet ihmiset puhuvat mielellään rooleista ja korostavat kaiken olevan vain illuusiota, mutta kaikkien roolien takana on ihan oikea ihminen. Sessioissa illuusiot ovat kivoja, mutta elämää niiden ulkopuolella ei voi valjastaa illuusioiden ylläpitäjiksi ilman kärsimystä. Mielenterveysongelmaisista ei sitä paitsi ikinä voi tietää ovatko he aidosti kinkyjä vai eheyttääkö terapian käynnistämä henkinen kasvu heidät vaniljoiksi - ja sitten entisistä kinkykumppaneista puhutaankin hyväksikäyttäjinä. Minulla on tuttu, joka ei psykoterapian jälkeen enää ollutkaan kiinnostunut BDSM:stä. Hän ei tiedä minun olevan kinky, eikä saakaan tietää.

Z oli joutunut jatkuvasti todistelemaan olevansa eksänsä arvoinen, ja vaniljana minun oli hyvin vaikeaa ymmärtää sitä miten niin voimakastahtoinen ja itseensä luottava ihminen oli yleensä suostunut sellaiseen. Se sama ihminen, joka saattoi tyynen rauhallisesti ilmoittaa menkkapäissään riehuvalle tyttöystävälleen että ottaa asiani käsiteltäväksi vain jos kykenen esittämään sen rauhallisesti. Kauan ennen kuin mistään D/s:stä edes puhuttiin. Ennen kuin oman kinkyytensä kunnolla tiedostaa sitä ei voi ymmärtää kuinka haavoittuvaksi kinkyys ihmisen tekee. On pelottavaa tajuta, että kyseessä ei ole valinta vaan pakottava tarve. Z:n eksä alkoi ottaa vastuuta omasta käyttäytymisestään vasta siinä vaiheessa kun Z päätti suhteen. Toivottavasti hän on jatkanut sillä tiellä ja kykenee nykyään olemaan parempi ihminen.

Se ei silti millään tavalla muuta sitä, että yhden ihmisen elämään on jäänyt kokemus siitä millaista on kun mielenterveysongelmainen kiristää seksuaalisuudella. Siinä on jotain niin äärimmäisen sairasta, etten kykene ymmärtämään miksei siitä puhuta laajemmin. Silloin kun olin vanilja en edes ymmärtänyt koko kuvan inhottavuutta, koska tätä tapahtuu kinkymaailmassa koko ajan. Niin fetissi- kuin BDSM-puolellakin. Kun kuuntelin Z:n tarinaa vaniljana minusta tuli vihamielinen koko kinkymaailmalle, olihan sen illuusioiden nimissä vahingoitettu minulle äärimmäisen rakasta ihmistä. Olen nyt jo toipumassa. Z:n eksä on myös syynä siihen miksi minä löysin oman seksuaalisen alistuvuuteni vasta vuosien kehän kiertämisen jälkeen. Minä tarvitsen "kovempaa kättä" (enkä tarkoita tällä kipua), ja se "kovempi käsi" oli piiloutunut trauman taakse ja tuli esiin vasta kun ymmärsin sitä itse suoraan pyytää. Z:n kokemus eksänsä kanssa on myös osaltaan johdattanut meidät TPE-poluille.
 
Jotkut ihmettelevät kovasti sitä, mikseivät kinkymiehet eivät ole niin innokkaita perustamaan parisuhteita. Luulen, että tämä kolumni tarjoaa siihen kysymykseen yhden mahdollisen vastauksen. Tämän kirjoittajana minulta puuttuu skeneuskottavuus (enkä ole lainkaan varma saanko sellaista koskaan) ja Z:n skeneuskottavuus löytyy fettaripuolelta, mutta en oikeasti usko että tässä puhutaan millään tavalla ainutlaatuisesta tapauksesta. Vaan ehkä jopa lievästä, koska Z:ää suojeli hänen luonteensa ja se ettei hän ole koskaan suostunut häpeämään kinkyyttään.

Olenko nyt sitä mieltä, etteivät mielenterveys- ja päihdeongelmaiset saa haluta kinkyä parisuhdetta? En. Silläkin riskillä, että nyt joku rajatilapersoona suunnittelee kaulabondagea niin sanon kuitenkin tämän:  Kun puhutaan päihde- ja/tai mielenterveysongelmaisista niin on oikeasti syytä pohtia sitä onko kykenevä yhtään minkäänlaiseen suhteeseen. Edes sessiosuhteeseen. "Pelkkä" masennuskin voi estää kyvyn kommunikoinnin parisuhteessa, jos ei ole valmis ottamaan ihan itse vastuuta siitä omasta parantumisestaan. Minulla on vaikea lapsuus, joten ymmärrän kyllä ettei elämä ole pelkkää sateenkaarten piereskelyä, ja BDSM voi tarjota ihanan voimaannuttavia kokemuksia. Se ei kuitenkaan tee muista kinkyistä ilmaisia terapeutteja eikä oikeuta ottamaan heitä psykodraaman panttivangeiksi. Jos ne mielenterveysongelmat on jo diagnosoitu tai viina maistuu, niin RACKin nimissä asiasta olisi syytä kertoa jo seuranhakuvaiheessa. Jokaisen roolin takana on ihan oikea ihminen, jolla on oikeus valita kenen kanssa ottaa emotionaalisia riskejä - joita BDSM:ään liitty aina, sanottiin sitä mitä tahansa.

Radien

Ms. M

  • PoVi
  • V.I.P.
  • *
  • Viestejä: 2889
  • An' I don't give a damn 'bout my bad reputation.
  • Galleria
Vs: Huonon kinkysuhteen jäljet
« Vastaus #1 : 15.01.2017, 10:21 »
Hyvä teksti, kiitos siitä. Mietin kuitenkin sitä, miten taas kaikki mielenterveytensä kanssa painiskelevat niputetaan samaan nippuun tämän exän kanssa, eikä tajuta sitä, että mielenterveyden kanssa joutuu painimaan melkein jokainen ihminen jossain vaiheessa elämäänsä. Jäi hieman sellainen syrjivä fiilis.

Minulla on huonoja kokemuksia kinkystä ihan "terveen", "normaalin" ihmisen kanssa. Suhteessa käytettiin minun herkkyyttäni, ja ahdistumishäiriötäni suorastaan hyväksi. Tekeekö diagnoosin puuttuminen ihmisestä sellaisen, että hänellä on "lupa" olla kinky?

Hyvä, ajatuksia herättävä teksti kuitenkin. Vaikkakin mua kyllä silitti vastakarvaan.

Dolores

  • Vieras
Vs: Huonon kinkysuhteen jäljet
« Vastaus #2 : 15.01.2017, 10:40 »
Lainaus
Olenko nyt sitä mieltä, etteivät mielenterveys- ja päihdeongelmaiset saa haluta kinkyä parisuhdetta? En.

Kiitos. Tuon halusin kuulla. Tekstiäsi lukiessa meinasin jo luoda uuden ketjun aiheesta, mutta ehkäpä keskustelua voi käydä tässä.

Minua harmittaa se, miten "mielenterveysongelmaisista" täällä baarissa välillä puhutaan. (Enkä Radien kohdista tätä nimenomaan sinuun.) Kaikki niputetaan saman sanan alle. Jo masennuksesta kärsii joka viides suomalainen elämänsä aikana. Entä paniikkikohtauksia saavat? Posttraumaattisesta stressihäiriöstä kärsivät? Syömishäiriöiset? Kaksisuuntaiset? Skitsofreniaan diagnosoidut? Kenellä on oikeus parisuhteeseen ja seksuaalisuuteen, oli se sitten BDSM:ää tai vaniljaa? Mielenterveysongelmaisten kirjo on suuri jo yhden diagnoosin sisällä, koska on kyse yksilöistä.

Toivoisin, että keskusteluissa voitaisiin jatkossa paremmin tarkentaa mitä "mielenterveysongelmaisilla" tarkoitetaan. Etenkin silloin, kun vihjataan heidän olevan kelvottomia sessio-/parisuhdekumppaneita. Monet mielenterveysongelmainen-termin alta itsensä löytävät kokevat jo ihan riittämiin häpeää ongelmistaan.


Terveisin
pikkuhoro, yleistynyt ahdistuneisuushäiriö ja keskivaikea masennus takanapäin  :love:


Edit: Näköjään Ms. M ehti ensin. :)

Nvriih

  • Vieras
Vs: Huonon kinkysuhteen jäljet
« Vastaus #3 : 15.01.2017, 10:41 »
Kiitos kirjoituksesta. Hit close to home. En oikein osaa kommentoida sisältöä mitenkään kun tunteet on liikaa vaikuttamassa. Sen enempää paljastamatta yksityiskohtia sanon, että minunkin nykyinen suhteeni on ollut kivinen, koska olin itse vanilja ja domilla traumoja. Vaatinut paljon aikaa ja eforttia saada dynamiikka toimimaan - ja mielen pahoituksilta molempien osalta ei olla vältytty.

Chmlnidae

  • Vieras
Vs: Huonon kinkysuhteen jäljet
« Vastaus #4 : 15.01.2017, 10:52 »
...on jäänyt kokemus siitä millaista on kun mielenterveysongelmainen kiristää seksuaalisuudella. Siinä on jotain niin äärimmäisen sairasta, etten kykene ymmärtämään miksei siitä puhuta laajemmin. Silloin kun olin vanilja en edes ymmärtänyt koko kuvan inhottavuutta, koska tätä tapahtuu kinkymaailmassa koko ajan. Niin fetissi- kuin BDSM-puolellakin.

Eli olisi tarkoitus keskustella siitä kun 'mielenterveysongelmainen (ehkä alkoholistikin...?) kiristää seksuaalisuudella', jos ymmärsin oikein.
Sitä en ymmärtänyt mitä tällä tarkoitetaan.
Kolumni liikkui joko niin yksityisellä ja siksi ehkä yleistävällä tasolla etten nyt saa kysymyksenasettelusta määrittelyineen kiinni riittävästi.
Ehkä jään odottamaan jos joku muu sai paremmin.

-Terkuin yks posttraumaattisen läpikäynyt ja sen kroonistumisesta diagnoosin saanut (tosin jo terveen kirjoihin kirjattu) ex mielenterveyspotilas.

IceCherry

  • Vieras
Vs: Huonon kinkysuhteen jäljet
« Vastaus #5 : 15.01.2017, 11:12 »
Lainaus käyttäjältä: Chmlnidae

Eli olisi tarkoitus keskustella siitä kun 'mielenterveysongelmainen (ehkä alkoholistikin...?) kiristää seksuaalisuudella', jos ymmärsin oikein.
Sitä en ymmärtänyt mitä tällä tarkoitetaan.

Samoin.

Bdsm:ssä on ehkä suurempi tarve alistua toiselle ja alistaa toista, jos ja kun toisensa löytävät. Hmm, sitten kun se side loppuu...

Pikkusaurus

  • Baarikärpänen
  • ****
  • Viestejä: 535
  • Sluttle
  • Galleria
Vs: Huonon kinkysuhteen jäljet
« Vastaus #6 : 15.01.2017, 11:35 »
Mun mielestä olisi ehkä voinut sanoa että mistä mielenterveysongelmasta puhutaan. Toki yhdessäkin mielenterveysongelmassa tapaukset on erilaisia eikä pidä yleistää. Mutta sitä en hyväksy että kaikki mielenterveysongelmat lytätään samaan nippuun ja BDSM:n suhteen mappiin ö. Olen siis samoilla linjoilla edellisten kirjoittajien kanssa.

Jos kaikki mielenterveysongelmaiset laskettaisiin pois, niin uskoisinpa että iso osa BDSM:n harjoittajista lähtisi pois, se on niin laaja kirjo ja skenessä kuitenkin läsnä. Mielenterveysongelmista pitää kuitenkin mainita varhaisessa vaiheessa ja uskon että fiksut ja vastuulliset yksilöt niin tekevätkin. Tietysti ihan jokaisen on hyvä miettiä, että onko minusta nyt suhteeseen, mutta jos kokee että on ja toinen puolisko on tietoinen suurinpiirtein siitä mihin on alkamassa, niin siitä vaan! Kaikilla on oikeus hyvään suhteeseen.

pulseproto

  • Vieras
Vs: Huonon kinkysuhteen jäljet
« Vastaus #7 : 15.01.2017, 11:36 »
Ensimmäistä kertaa (myös leikkikehän aika) uskoakseni kommentoin kolumnista mieleenjääpää lokerointia joka tälläkertaa omaan mieleen särähtää pahasti: kuinka kolumnisti useasti haluaa piirtää kinky- ja vaniljamaailmat täysin erillisinä..?! (Ok, sallitaan hänelle moinen sanomaltaan katkera vuodatus). Kinkyily elämäntapana tai vain mausteena "on sitä samaa elämää mitä ns.vanilla toteuttaa esim. kerranviikossa lähetyssaarnaajassa saunan jälkeen pimeässä"!?
Oma kokemukseni on -olen kinkyillyt parisuhteissa 1985 - 2008 parinani aina vanilja. Ensimmäisen askeleen kohti nykyistä elämänmallia otin vasta 2011, johon kuului ennen suhdetta varmistaaa että nainen oikeasti on seksuaalisuudeltaan nimenomaa subi. Myös itse tiedostaen, mitä itse on, mitä D -kumppaniltaan haluaa ja mitä D lle valmis antamaan.
Mielestäni kolumnistin olettamus ja näkemykset esitetyssä muodossa ovat liian subjektiisia mitä tulee käsiteltyihin eroihin ja lokerointeihin, jopa vääriä.
No, en oikeasti dissaa luettua koska jokainen saa kirjoittaa mitä haluaa.. ongelma vain joskus on päästä kirjoittajan "pään sisään", mitä tämä on kokenut ja mistä oikeastaan puhuu...
Nykyään kun on muodissa että puolijulkisetkin henkilöt saavat vihapuheesta tuomioita (itselle käsittämättömiä) tämä kirjoitus voisi täyttää "rasismin tunnusmerkkejä" jos se olisi kirjoitettu poliittisessa scenessä  ;D
Kolumnistin ei varmankaan baarissa tarvitse soveltaa journalistin eettisiä ohjeita saati listata lähteitä tai perustaa näkemyksiä tutkittuun tietoon.

poisongrrrll

  • Vieras
Vs: Huonon kinkysuhteen jäljet
« Vastaus #8 : 15.01.2017, 11:40 »
Mielestäni tässä muuten hyvin pohdiskelevassa kirjoituksessa kaikuu usein täällä baarissa muissakin keskusteluissa ja yleisessä bdsm-diskurssissa läsnäoleva ableismi (syrjintä ja/tai ennakkoluulot sairauksia tai vammoja kohtaan, näin superlyhyesti). Etenkin tämä kohdistuu "mielenterveysongelmiin", jotka niputetaan jonkin saman valtavan sateenvarjon alle. Onko mielenterveyden ongelmat kinkyille samanlainen stigma kuin vaikkapa sukupuolitaudit vaniljamaailmassa?

Tässä kirjoituksessa mielestäni on ongelmallinen osa näiden sairauksien stigmatisointia, että halutaan tuoda mielenterveysongelmat esiin relevanttina seikkana esimerkkinä käytetyssä vaikeassa suhteessa, eikä kuitenkaan yksityisyyden vuoksi voida käydä asiaa lukijalle avaavasti. Lisäksi kirjoittaja peräänkuuluttaa ilmoitusvelvollisuutta sairauksista melkoisen ankaran sävyyn:
Lainaus
Jos ne mielenterveysongelmat on jo diagnosoitu tai viina maistuu, niin RACKin nimissä asiasta olisi syytä kertoa jo seuranhakuvaiheessa.
Mielenterveys- ja päihdepalveluihin käsittääkseni on valtakunnallisessa mittakaavassa valtavat jonot ja jopa diagnoosin (saati avun) saaminen on työn ja tuskan takana. Urpoudelle ja kusipäisyydelle ei taida olla olemassa ICD-tautiluokitusta tai diagnostisia kriteerejä, ja siltikin urpot ja kusipäät hakevat ja saavatkin seuraa.

Masentunut voi olla toipunut masentunut. Alkoholisti voi olla raitis alkoholisti. Ahdistushäiriön kanssa voi pysyä elämään. Syömishäiriö ei ole kuolemantuomio. Persoonallisuushäiriö ei tartu. Ei tarvitse kuin katsoa tilastoja mielialalääkkeiden yleisyydestä tai nuorten työkyvyttömyyseläkkeistä.

Perhonen89

  • Rsyke
  • V.I.P.
  • *
  • Viestejä: 1544
  • Makuuhuonesubi
  • Galleria
Vs: Huonon kinkysuhteen jäljet
« Vastaus #9 : 15.01.2017, 11:55 »
Itseäni kiinnostaa ylipäätänsä se, miksi kinkyjen joukossa tuntuu esiintyvän niin paljon masennusta ja muita mielenterveyden häiriöitä. Vai esiintyykö näitä sen enempää kuin vaniljoissakaan ja onko vain niin, että pienessä joukossa mielenterveydenhäiriöt pistävät vain silmään?

Nick

  • Vieras
Vs: Huonon kinkysuhteen jäljet
« Vastaus #10 : 15.01.2017, 11:58 »
Aloituksen tekstistä en oikein saanut kiinni miten tuollainen käytös olisi nimenomaan BDSM:ään liittyvä, aivan samanlailla voisi vanilijakin käyttäytyä.

Jokainen saa vapaasti valita omat kriteerinsä mitkä mahdolliselle kumppanille asettaa, jos sellaisena pidetään ettei kaveri käytä mirtatsapiinia tai lyricaa, niin se sallittakoon.

EDIT: lisäkommenttina Perhosen tekstiin, masennuslääkkeitä taitaa syödä jo yli puolimiljoonaa suomalaista.

Blondie77

  • Turun Baletti
  • Baarikärpänen
  • *
  • Viestejä: 860
  • Horotin - löytyy leluosastolta
  • Galleria
Vs: Huonon kinkysuhteen jäljet
« Vastaus #11 : 15.01.2017, 12:13 »
Lainaus käyttäjältä: Chmlnidae

Eli olisi tarkoitus keskustella siitä kun 'mielenterveysongelmainen (ehkä alkoholistikin...?) kiristää seksuaalisuudella', jos ymmärsin oikein.
Sitä en ymmärtänyt mitä tällä tarkoitetaan.

Samoin.

Bdsm:ssä on ehkä suurempi tarve alistua toiselle ja alistaa toista, jos ja kun toisensa löytävät. Hmm, sitten kun se side loppuu...

Itse jäin miettimään myös, että aika paljon yleistyksiä ja toisaalta "kerron, mutten kerro" tavalla kirjoitettu, jolloin maku jäi enemmän "suhteen katkera päättyminen" ja sen tilitys...

Itseäni kiinnostaa ylipäätänsä se, miksi kinkyjen joukossa tuntuu esiintyvän niin paljon masennusta ja muita mielenterveyden häiriöitä. Vai esiintyykö näitä sen enempää kuin vaniljoissakaan ja onko vain niin, että pienessä joukossa mielenterveydenhäiriöt pistävät vain silmään?

Ehkä täällä kerrotaan enemmän vaan mielenterveysongelmista kuin vaniljamaailmassa.. Se ei vielä tarkoita, että täällä olisi korostetusti mielenterveyden kanssa painivia..

Hukankukka

  • Vieras
Vs: Huonon kinkysuhteen jäljet
« Vastaus #12 : 15.01.2017, 15:28 »
Mielenkiinnolla seurailen näitä baarin kirjoituksia..
Aika laajasti halutaan yleistää, vähän kaikessa.
Onko se jotain mielen köyhyyttä  lokeroida ihmisiä näkemättä heitä yksilöinä?

Feird

  • Vieras
Vs: Huonon kinkysuhteen jäljet
« Vastaus #13 : 15.01.2017, 15:43 »
Mielenterveysongelmia on varmaan joka lähtöön ja diagnooseja erilaisia, joten tietysti jokaisen kohdalla täytyy erikseen arvioida mt-ongelman vakavuus ja miten se sitten suhteeseen vaikuttaa. Tietysti kun näin yleisellä tasolla asiasta puhutaan niin jotain yleistyksiähän on pakko tehdä vaikka jokainen kuinka olisikin oma yksilöllinen lumihiutaleensa....

Yleisesti ottaen kuitenkin mt-ongelmat jollain tavalla heijastuvat suhteeseen, oli ne mitä tahansa joten niistä kannattaa puhua. Kuten aloittajan esimerkissä, niillä saattaa olla pahojakin vaikutuksia (vaikka tässä ei nyt kauhean tarkasti kerrottu mitä kaikkea oli tapahtunut ja millainen mt-häiriö tuolla henkilöllä oli ollut). Varmasti jos lääkitykset ja hoito on kunnossa niin varmaan ei pitäisi olla mitään kummempaa mutta jos taas ei niin..mietin vaan että sitä voi joutua tahtomattaan jonkinlaiseksi terapeutiksi ja jos toisella ei tosiaan ole kaikki muumit laaksossa niin pahimmassa tapauksessa saa hankkia lähestymiskiellon.  :o En nyt sano että kaikki mt-potilaat on jotain sekopäitä joita tulee välttää viimeiseen asti, mutta on hyvä tiedostaa että täällä skenessä liikkuu kaikenlaista porukkaa. Osa voi väärinkäyttää D:n roolia ja osa taas subin roolissa hakee jotain hyväksyntää miellyttämällä toista jne. Onhan näitä mahdollisuuksia. Sitten on vielä päihdeongelmat erikseen, sessioidaan ympäripäissään ym...

isabella

Vs: Huonon kinkysuhteen jäljet
« Vastaus #14 : 15.01.2017, 15:59 »
Voi huoh. Miksi ihmeessä mistä tahansa mielenterveysongelmista kärsivä ei voisi pervoilla niin paljon kuin haluaa? Ei mielenterveysongelma välttämättä tee ihmisestä toiminta- tai arvostelukyvytöntä. Kyllä esim. masentunut saattaa haluta antaa tai saada piiskaa tai vaikka pukeutua kumiin. Se saattaa jopa olla niitä harvoja asioita elämässä, joka tuottaa iloa. Toki jokainen saa valita itse leikkikaverinsa ja jos jollekin vastapuolen mielenterveysongelmat ovat ehdoton ei niin sitten ovat. On kuitenkin paljon niitäkin ihmisiä, joille se ei ole ongelma.

Omista pidempiaikaisista leikkikavereistani yli puolella on ollut enemmän tai vähemmän vakavia mielenterveysongelmia joko ennen suhdettamme tai sen aikana. Toki ne on hyvä ottaa huomioon, esim. subini kanssa pidimme pidempään taukoa sessioimisessa kun hän sairastui psykoottiseen masennukseen ja joutui sairaalahoitoon. Nykyään hänen vointinsa on paljon parempi (tosin hän syö edelleen lääkkeitä ja hyvä niin) ja leikit jatkuvat molempien iloksi. Mielestäni aika tylyä olisi ollut jos vain olisin dumpannut subini hänen sairastuttuaan ja todennut että lähdenpä tästä etsimään itselleni terveempää alistujaa :o