Kirjoittaja Aihe: Seuran löytäminen - löytääkö seuraa etsimällä vai ei etsimällä?  (Luettu 44921 kertaa)

Wonderchild

  • Asiakas
  • **
  • Viestejä: 83
  • Be yourself, everyone else is already taken.
  • Galleria
Otanpa kantaa miesoletetun näkökulmasta seuranhakuun, koska kulttuurisista syistä se on mielestäni hieman erilaista kuin naisoletetun, jos oletetaan hypoteettisesti, että nämä osapuolet etsivät toisiaan.

Molempien roolien seuranhakuun pätee konsistentti lähestymistapa (kuten moniin muihinkin tavoitteellisiin aktiviteetteihin elämässä) eli opi nauttimaan jatkuvasta seuranhaustasi tai tavoitettavissa olemisestasi ajattelematta liiemmin, milloin saavutat päämäärän. Priorisoi resurssejasi oikein. Älä lopeta konsistenttia toimintaasi tavoitteesi saavuttamisesi eteen "pitämällä taukoa" tai muuta vastaavaa. Jos olet miesoletettu niin älä usko niitä, ketkä sanovat että ei se etsimällä löydy. Ota elämäntavaksesi myös itsesi kokonaisvaltainen kehittäminen, koska sinä olet keskiössä tässä prosessissa. Pyri olemaan joka päivä parempi versio itsestäsi. Jossain vaiheessa huomaat että asioita alkaa tapahtumaan enemmän tai vähemmän, vaikka et osannut nähdä tällaista ollenkaan.



Salem

  • Vieras
Ulkonäöltään järkyttävän huonot tapaukset eivät löydä seuraa live-elämästä ja nettihaullakin homma tyssää siihen kun näkee ensimmäisen kerran. Eli ei löydy etsimällä eikä ei-etsimällä.


Tällä tyypillä on ollut kaksi rakkausavioliittoa, kahdeksan lasta ja on esiintyvä poptähti.


Ajatelkaa kaikkia rumia joilla on kuitenkin parisuhde. Tämä perustuu vain ja ainoastaan omaan näkemykseeni ihmisen esteettisyydestä ja tarkoitukseni ei ole loukata, mutta ajatelkaa esim Timo Soinia. Silläkin on vaimo eikä tyyppi ole mikään silmää hivelevä näky.
Kliseisesti sanottuna ulkonäkö ei ole se tärkein (tämä on tietysti vain yhden naisen näkemys asioista).
Netissä toimitaan tietysti hyvin paljon ulkonäkökeskeisesti, joten omaa luonnetta ja karismaa on tärkeä tuoda esille muilla tavoin. Se on se mihin ihmiset jää koukkuun. Varsinkin livenä tapaa monia kiinnostavia ihmisiä, jotka tinderissä automaattisesti hylkäisi.


Tässä näkemykseni seuran etsimisestä; Ei kannata elää elämäänsä koko ajan alitajuisesti ajatellen pariutumista ja tyylillä "sitten kun olen löytänyt sen oikean/kunhan löydän seuraa". Älä anna siitä tulla elämälle The tavoite. Se luo sellaisen ikävän jännitteen ja jatkuvan tunteen puutteellisuudesta sekä epätoivosta.
Mutta älä myöskään luovu toivosta! Yritä vain ottaa asia sillain rennosti ja tiedottaa samalla maailmalle, että "hei olen muuten vapaa ja valmis, mutta on mulla elässä muutakin tekemistä!" (Joo tämä on helpommin sanottu kuin tehty).
Elä, nauti ja kehitä itseäsi. Tee omasta mielestäsi mielenkiintoisia asioita. Kokeile uusia asioita. Yritä kehittää itsetuntoa. Terve itsetunto on seksikästä. Samoin hyvä hygienia, pieni panostus hiuksiin/karvoitukseen/vaatteisiin ja käytöstavat ovat seksikkäitä. Niillä saa yleisesti ottaen monien ihmisten sosiaalisen hyväksynnän, mikä on tärkeä pohja mille rakentaa.
Voi yllättäenkin huomata törmäävänsä uusiin ihmisiin joiden kanssa löytää jutun juurta. Ja muista jutustella ihmisten kanssa ihan muuten vaan ilman taka-ajatuksia, vaikka saa olla niitäkin, jos törmää johonkuhun kivaan.


Sitten, kun löydät sen kiinnostavan ihmisen, pyri ensin tutustumaan. Kun pohja sosiaaliselle kanssakäymiselle on luotu, ole avoin tarkoitusperistäsi, mutta yritä viestiä samalla kunnioittavasi toisen rajoja (esim. "oot todella kiinnostava ja haluaisin sulta enemmänkin, mutta voidaan vaan jutella/lopettaa tähän jos susta ei tunnu samalta" tai vihjailevilla ilmauksilla onkia selville olisiko vastaajalla samat aatteet).
Mikään ei ole raivostuttavampaa kuin tyyppi, joka jatkaa ikuisuuden sanoen, että "haluaa vaan jutella ;)" vaikka selkeästi tavoittelee muutakin. Toisaalta pippelikuva ja/tai suora kysymys "alistutko lutka?" eivät ole myöskään fiksua avointa viestintää.


Tiivistettynä: Ei kannata etsiä etsimällä, mutta ole avoimesti vapaa ehdotuksille.


Huom! Tässä on esitetty vain minun näkemyksiäni ja mielipiteitäni! En ole mikään parisuhde-ekspertti, seuranhaun seremoniamestari tai pariutumisen yliapostoli.
Toivottavasti tuosta sekavasta selityksestä kuitenkin löytyy jokin punainen lanka mistä saatte kiinni :D

Salem

  • Vieras
Hitsi, tuli tehtyä vahingossa lainaus kun piti muokata, miten tämän poistaminen toimii? :'D
« Viimeksi muokattu: 17.06.2019, 17:12 kirjoittanut Salem »

Adrenalynnie

  • Vieras
^ Tuohon kai voisi lisätä:
”Tiivistettynä: Ei kannata etsiä etsimällä, mutta ole avoimesti vapaa ehdottelemaan (fiksusti)”

Adrenalynnie

  • Vieras
Hitsi, tuli tehtyä vahingossa lainaus kun piti muokata, miten tämän poistaminen toimii? :'D
Pääset muokkaamalla kyllä poistamaan ylimääräiset lainausmerkit.

Salem

  • Vieras
^ Tuohon kai voisi lisätä:
”Tiivistettynä: Ei kannata etsiä etsimällä, mutta ole avoimesti vapaa ehdottelemaan (fiksusti)”

Kyllä, erinomainen lisäys

Lumikello

  • Helsingin akateemiset kinkyt ry
  • Asiakas
  • *
  • Viestejä: 92
  • Someday but not today/ I will take the easy way
  • Galleria
Varsinkin livenä tapaa monia kiinnostavia ihmisiä, jotka tinderissä automaattisesti hylkäisi.


Tämä on niin totta! Oon joskus miettinyt miten ison osan minulle tärkeistä ja rakkaista ihmisistä olisin tinderissä swaipannut leftiin.

D79Mies

  • Baarikärpänen
  • ****
  • Viestejä: 724
  • Haista vittu ei ole turvasana.
  • Galleria
Ajatelkaa kaikkia rumia joilla on kuitenkin parisuhde.
On se hyvä, että joku ajattelee meitäkin.  ;) ;D :love:

metalmaster

jännää on kans toi seuransaamisen logiikkaa siin, että, kun olet about 30v mies,  sun naiset on 18-25v tai 40+ kun oot 40 mies edelleen ne 18-25v tytöt ja harvakseltaan sit 30+ ja sua vanhemmat, nyt kun lähestyy 5kymmentä on seura järjestään alle 40v 8), mut pointti olikin, ei ikinä saa omanikästä seuraa...

josde

  • Uusi asiakas
  • *
  • Viestejä: 6
  • Komea, asiallinen Dom hakee naista
  • Galleria
Aloin tässä miettiä seuran löytymistä ja sen etsimistä. Löytääkö seuraa ns etsimällä esimerkiksi deitti-ilmoitusten avulla vai silloin, kun ei oikeastaan etsi mitään?

Itse olen huomannut juuri sen, että kun ei varsinaisesti etsi mitään, niin seuraa löytyy usein. Esimerkiksi silloin, kun olen etsinyt seuraa ilmoitusten avulla, ei välttämättä ole löytynyt ainakaan mitään pidempää. Toki tapaamisia on tullut jne, mutta esimerkiksi sessioseuraa en ole tainnut löytää kertaakaan pelkällä ilmoituksella.  Sen sijaan tuntuu, että kun lopettaa etsimisen, niin sitten löytääkin sitä seuraa heti. Mikähän tässäkin on? Joka tapauksessa siihen uskon, ettei ainakaan väkisin etsimällä löydä mitään.

Miten teillä, miten olette löytäneet seuraa? Ns etsimällä vai onko seuraa löytynyt silloin, kun ette ole oikeastaan etsineet mitään?

Heikosti on löytynyt seuraa, toki satunnaiset löytyneet seuralaiset ovat olleet ihania, mutta vakituista kumppania ei ole löytynyt. Onko vika löytäjässä vai etsijässä :)

Irwikissa

  • Baarikärpänen
  • ****
  • Viestejä: 568
  • Kiltti niin halutessaan
  • Galleria
Sekä että. Ensimmäinen löytyi täysin etsimättä, löysi minut.
Toinen löytyi etsimällä. Hakeuduin tiettyyn paikkaan, pieni ele jolla antaa vihreää valoa - done
Kolmas olikin mielenkiintoista. Osasi lukea rivien välistä, että haen tietynlaista seuraa. Sitten kävikin niin, että haettiin yhtä, saatiin toista. Hups  ::)

Sattumiahan noi on, mutta 2/3 on tulleet vastaan oman aktiivisuuden ansiosta. Jos istuu kotona odottamassa tai toivoo ihmettä tapahtuvaksi bussimatkalla töihin, niin voi mennä hetki..  ;)

Raippa

  • OuSM
  • V.I.P.
  • *
  • Viestejä: 1515
  • En ole sellainen kuin uskot minun olevan. ;)
  • Galleria
Selasin tätä ketjua edestakaisin ja rasvaanko vai enkö. Seuranhakuun ja eteenkin nettideittailuun näyttää takertuneen sellainen juttu joka aikoinaan ihmetytti enimmäkseen naisia keskusteluissa. Törkeät viestit. Eli just se missä ekassa esittelyssä kerrotaan siittimen pituus ja ilmoitetaan että läskit älkööt vaivautuko. Nykyään koko homma on kääntynyt päälaelleen. Pätkänkän vertaa ei ketään kiinnosta älyllinen keskustelu omasta ja toisen ajatuksen juoksusta saati sargastisen huumorin viljely, joka minun ymmärryksen mukaan on lähimpänä sadismia ja masokismia. Nykyään pitäisi käydä testauttamassa se kullin mitta, ennen kuin pääsee edes ajatuksia vaihtamahan. Tuollaanen on kyllä sellaista mikä saa vanhan mieheen voimahan pahoin.

Retsam

  • Vieras
Tässä on todellakin aikaa pohdiskella syntyjä syviä  kun yksistä peruista juuri selvitty niin jo on toiset hautajaiset edessä. Maallisen vaelluksen päättänyt lähtee Pohojanmaalle sukuhautaan,jossa siis  vanhojen hyvien tapojen mukaan pidetään ne toiset hyvästelyt..

Kun tuolla valtateillä  surupuku päällä ajelee  ja näkee näistä iloisemmista  asioista tutun paikan niin välillä ajatus pysähtyy  väistämättä myös entisiin aikoihin,jolloin  myös seuranhaku tapahtui ilman internettiä ja sen suomia mahdollisuuksia. Kaikki mulle ja ihan heti,tai oot NOOB... tuosta tulee väkisinkin mieleen että mitenhän tämä  omasta olotilastaan tai puutoksista suurinta älämölöä ja  nettideittailuohjeistuksia jakeleva nuori sukupolvi pärjäisikään  ilman tätä sometusapuvälinettä??

Mutta nykyisin on myös niin hel.. helppo teilata toinen ihan muutamalla peukun painalluksella ja MEETOO-hengessä luoda olemattomia uhkakuvia täysin tuntemattomista ihmisistä.

Täytyisi silti muistaa että myös siinnä rumassa  ja kulahtaneen oloisessa repussa voipi piillä myös ne makoisimmat eväät- moninaisin vivahtein...
 

Virgo

Nykyään koko homma on kääntynyt päälaelleen. Pätkänkän vertaa ei ketään kiinnosta älyllinen keskustelu omasta ja toisen ajatuksen juoksusta saati sargastisen huumorin viljely, joka minun ymmärryksen mukaan on lähimpänä sadismia ja masokismia.

Hyvin Raippa kiteytti olennaisen!

lamie

  • Vieras
Minä koen että seuraa löytää, etsimällä tai etsimättä, kun on itse siihen valmis. Nyt puhun siis syvällisemmästä seurasta. Joskus tuntuu että seuraa tulee ovista ja ikkunoista ja toisinaan on mitään ei tapahdu kovasta yrittämisestä huolimatta. Hieman kärjistäen siis. Mutta seuranhaussa on hyvin pitkälti kyseessä tiedostamattomasta prosessista. Kun tapasin nykyisen kumppanini toivoin löytäväni kevyen kesäromanssin, mutta en uskonut löytäväni edes sitä. Ilman sen kummempia odotuksia lähdin treffeille ja siitä se lähti. Entisen aviomieheni tapasin keskellä vaikeaa elämäntilannetta jossa minulla oli ensin ollut kevyempi suhde ihmisen kanssa joka antoi minulle uskoa siihen että minä kelpaan omana itsenäni. Hän ei kuitenkaan ollut minulle oikea, mutta hänen ansioistaan tapasin nykyisen exäni jonka kanssa jaoin pitkän pätkän onnellista elämää.

Tässä ketjussa on varmasti sanottu kaikki ja vähän lisääkin, mutta minun mielestä seuranhaku lähtee ensisijaisesti omasta itsestäni.

Edit. Ja ulkonäöllä ei loppupeleissä ole mitään merkitystä. Jos minäkin olen löytänyt seuraa tämän kokoisena niin kyse ei ole ulkonäöstä tms. Olemus, persoona ja se miten suhtaudut muihin ihmisiin on minun mielstä ne oleelliset. Joku toinen on muuta mieltä, mutta ulkonäkö on loppujen lopuksi varsin triviaali seikka.