Kirjoittaja Aihe: Puhuttaisiinko rahasta?  (Luettu 2730 kertaa)

Kolumnisti

  • Moderator
  • Kanta-asiakas
  • *
  • Viestejä: 372
  • Galleria
Puhuttaisiinko rahasta?
« : 22.07.2018, 11:14 »
Puhuttaisiinko rahasta?

Taas piti miettiä, mistä helkkarista sitä kolumnin rustaisi. Näin muinaistuvana pervona, kun tuntuu, että kaikki fiksut aiheet, joista itse voisi kirjoittaa, on jo vähintään kertaalleen käsitelty. On kuitenkin yksi asia, joka on monesti keskusteluissa vilahdellut, varsinkin viimeaikoina, mutta en ainakaan muista, että sitä olisi varsinaisesti nostettu esille itsenään omaksi aiheekseen, nimittäin kinkyys ja raha. Rahasta puhuminenhan on varsinkin Suomessa jossain määri tabu ja kun kerroin eräälle henkilölle tästä aihemahdollisuudesta, niin ensireaktio oli, että eihän siitä voi kirjoittaa. No, katsotaan.

Rahanhan sanotaan olevan valtaa ja vallan seksikästä. Monien kinkyjen, ellei suurimmankin osan, pervoushan rakentuu nimenomaan vallan ympärille, vallassa olo/alistuvuus, Domination/submission. Yksi pervouden alalajihan jopa on Financial Domination, jossa alistuva saa kicksinsä siitä, että ”joutuu” antamaan rahaa toiselle. Oma lukunsa ovat sitten prostituutioon liittyvät fantasiat, jotka ilmeisesti yleensä pohjaavat siihen liittyvään valta-asetelmaan.

Sinänsähän Financial Domination on melko harvinainen fetissi, eikä itselle ole tullut livenä ketään vastaan, joka sanoisi lukeutuvansa alistujana tämän irstauden lajin harrastajiin (netissä joitakuita). Voi tietenkin olla, että haluavat vaieta kerjuukirjeiden ja hyväksikäytön pelossa. Moni tietenkin on ilmoittanut olevansa mielellään rahaa vastaanottavana osapuolena tällaisessa suhteessa. Varsinkin Fetlifessa kyllä sub- tai switch-miehiksi ilmoittautuneille tulee asiasta lähestymisyrityksiä ihan pyytämättäkin.

Rahahan voi vaihtaa omistajaa myös ihan vastineena muusta kinky-toiminnasta. Tämä korostuu varsinkin Dominoimaan valmiiden naisten ja alistumishaluja omaavien miesten kohdalla. Koska viimeksi mainittuja on paljon enemmän kuin edellisiä, syntyy markkinarako, jota ovat ammattidominat täyttäneet ja hyvä tietenkin niin, koska muuten jäisi monelta mahdollisuus toteuttaa omaa seksuaalisuuttaan.

Kiusaus ansaita rahaa maksullisen-Dominana on tietenkin suuri ja tiedän varsin monen ei-ammattilais-Dominan tätä mahdollisuutta pohtineen. Kuitenkin kun katsoo, kuinka moni siihen työhön ryhtynyt nopeasti luopuu, niin se kertonee, ettei se ole kaikille sopiva homma. Vastapainona on sitten henkilöitä jotka varmaan ovat harjoittaneet ammattia pitempään, kun nuoremmat baarilaiset ovat olleet olemassa edes spermana. Maksua vastan palveluita tarjoavia Mastereita ja sub-naisiakin on näkynyt, mutta heillä ei ilmeisesti ainakaan Suomessa ole kysyntää pitkäaikaisiksi täyspäiväisiksi toimijoiksi asti.

Ajoittain monien suhtautuminen ammattilaisten toimintaan on ollut varsin ylenkatseista ja nihkeää, ”normaali”-skeneä on haluttu pitää siitä erossa. Tai näin ainakin oli silloin kuin minä kinky-urani aloitin, joskus Suomen skenen rautakaudella. Taustalla toki taisi silloin olla eräänlaista muutakin alkaen henkilösuhteista. Asiathan täällä riitelevät eivät henkilöt … ja vitut. Nykyisin ihmisten suhtautuminen kaupalliseen toimintaan on onneksi mielestäni sallivampaa.

Ammattilaisen palveluksien saaminen vaatii tietysti rahaa, n. 200 euroa tunti on esimerkiksi aika yleinen ammatti-Dominan taksa. Tästä päästäänkin varmaan keskeisimpään rahan merkityksistä kinkyydessä eli raha toiminnan mahdollistajana tai sen puute esteenä. Esimerkiksi monella sub-miehellä oman seksuaalisuuden toteuttaminen saattaa olla kiinni rahasta, ei niinkään jostain seksuaalisuuden hyväksyttävyydestä. Tilanne parisuhdemarkkinoilla voi olla lähinnä taustalla.

Joskus on tullut törmättyä ajatukseen, että esim. nuo ammatti-Dominoiden hinnat ovat kalliita ja heidän luonaan käynti olisi vain rikkaiden puuhaa. No, kyllähän näitä palveluita pienituloisetkin käyttävät. Se mikä nähdään arvokkaana ja mikä ei, on hyvin subjektiivinen asia ja riippuu tilanteestakin. Rahan puutettahan valittavat yleensä kaikki, olisi sitten leipäjonossa tai rikkaimmassa prosentissa. Jännästi sitä tuntuu myös riittävän asioihin, joita todella haluaa, esim. monilla hyvinkin köyhillä röökiin ja kaljaan. Kysymys on yleensä ennen kaikkea siitä, mistä on valmis maksamaan ja mistä pitää mahdollisesti luopua, joillain se voi olla viiden tähden hotellin vaihtamista neljään tähteen, toisella keitettyä perunaa hienommista ruokalajeista pidättäytyminen.

Se on lähinnä sitä, että mistä haluaa maksaa. Kinky, joka on hyvässä pervo-suhteessa, ei yleensä omaa haluja maksaa sessiosta, joku vanilia vielä vähemmän. Samoin esimerkiksi kinky-bileiden kohdalla on joskus valitettu tiettyjen bileiden kalleudesta ja tähän on vastattu, että meneehän saman verran rahaa helposti normi-bileissäkin esim. alkoholijuomiin. Kysymys on aika paljon siitä, kokeeko saavansa rahalla jotain sellaista, mitä itse haluaa. Dress-code voi tuntua hyvin epäoikeudenmukaiselta mm. siitä syystä, että pitää laittaa rahaa puvustukseen, josta itse ei sinänsä ehkä piittaa pätkääkään.

Ammatti-Dominoita käyttävät sub-miehet eivät tosiaan luonnollisesti ole ainoita, joiden kinkyyden toteuttaminen vaatii valuuttaa. Piiskat ja muut välineet, laitteet, vaatteet, meikit, bileet, matkat ym., kaikki vaativat rahaa. Tästä saa kyllä pirun kalliin harrastuksen ja oikeastaan mikään ei ole ilmaista – korkeintaan voi olla itselle maksutonta. Vaikka oma kinkyys olisikin esimerkiksi vain baarin kuville runkkaamista, niin jokuhan tämänkin räkälän ylläpitokustannuksista vastaa. Nettipornoakin ilmaiseksi katsellessa voi muistaa, että se on monelle elinkeino, johon on tehty investointeja.

Jos vielä yhden asian nostaisi esille, niin raha ja parinvalinta ja kaivetaanpa vähän verta nenästä, mikä tietenkin masokistille sopii, eli sukupuolittuneisuus sen kohdalla. Moni ns. miesasiamies julistaa, kuinka naiset etsivät nimenomaan varakkaita kumppaneita ja toden totta baarissakin on saanut lukea Mastereiden tulotason uteluista, heidän haukkumistaan tyhjätaskuiksi, siitä kuinka Domina ei halua köyhää subia, koska joutuisi matkustamaan, tai sitten seuranhaussa on erilaisia kriteereitä ja toiveitta, jotka suomeksi sanottuna tarkoittavat, että miehen tule olla varallisuudeltaan vähintään vakaata keskiluokkaa.

Jokaisella on tietysti täysi oikeus etsiä aikuista seuraa niillä ehdoilla kuin haluaa. Sinänsä jotenkin vain kiinnittää huomiota, että nämä ovat siis nimenomaan olleet naisten hakiessa miestä, päinvastaisessa en muista törmänneeni. Suomessakin on myös nähty kantoja, että miehen tulee esim. tapaamisilla aina maksaa. Kinkyydellä sitä voi sitten perustella, että subille se on alistuvuuden merkki, Masterilla oman mahdin. Tottahan toki on, että miesvaltaiset alat ovat yhä yleensä paremmin palkattuja kuin naisvaltaiset, mutta yksilötasollahan asiat voivat olla täysin päinvastoin.

Ennen kuin menee ihan Laasaseksi, niin loppuhuomiona, että iso(in) osa naisista ei tällaista harrasta. Moni suorastaan tiukasti vaatii, että kustannukset on aina tasattava ja on valmis pistämään jopa itse enemmän eikä kumppanin sosioekonomista asemaakaan koeta erityisen tärkeäksi. Loppujen lopuksi eniten kinky-piireissä on tullut tällaisia naisia vastaan.

  Stylos,
joka perinteisesti fanittaa tiukkaa talouspolitiikkaa ja menokuria


Raduni

  • Kanta-asiakas
  • ***
  • Viestejä: 324
  • isi tässä moi
  • Galleria
Vs: Puhuttaisiinko rahasta?
« Vastaus #1 : 22.07.2018, 12:14 »
Lainaus
Rahahan voi vaihtaa omistajaa myös ihan vastineena muusta kinky-toiminnasta. Tämä korostuu varsinkin Dominoimaan valmiiden naisten ja alistumishaluja omaavien miesten kohdalla. Koska viimeksi mainittuja on paljon enemmän kuin edellisiä, syntyy markkinarako, jota ovat ammattidominat täyttäneet ja hyvä tietenkin niin, koska muuten jäisi monelta mahdollisuus toteuttaa omaa seksuaalisuuttaan.

Ei tarvitse olla kyse dominoinnista. Oikeastaan sama ilmiö näkyy missä tahansa alagenressä jossa sukupuolijakauma on tarpeeksi vinksallaan tai kysyntä ja tarjonta eivät muuten kohtaa.

Esimerkiksi ABDL-skene on ollut melkoinen makkarafest niin kauan kuin muistan. Naisille olisi ollut kova kysyntä, mutta niitä ei vain ikinä oikein ole ollut. Nyt muutamana viime vuonna tilanne on alkanut kääntyä ja aktiivisia naisia on alkanut toisinaan näkyä, mutta nämä uudet tulokkaat tuntuvat lähes poikkeuksetta olevan lähempänä kaupallisia brändejä kuin yksityishenkilöitä. Heillä on Patreonit, GoFundMet, Clips4sale-studiot ja osalla myös maksulliset Skypet ja Snapchatit. Mitään kontribuutiota yhteisölle ei tipu jollei joku maksa siitä, ja näiden ihmisten tarkoitusperiä ei sovi kyseenalaistaa - ei, vaikka samalla henkilöllä saattaa olla puolentusinaakin eri somepersoonaa omistettuna eri niche-fetisseille.

D79Mies

  • Baarikärpänen
  • ****
  • Viestejä: 724
  • Haista vittu ei ole turvasana.
  • Galleria
Vs: Puhuttaisiinko rahasta?
« Vastaus #2 : 22.07.2018, 15:11 »
Tuo Financial Domination on yksi omista kestofantasioistani, joka tosin erinäisten moraalisten syiden vuoksi jäänee itselleni ikuisen fantasian tasolle. Juuri tänään fantasioin alistuvaisesta katalogivaimosta Thaimaasta!  ;D

Kenties juuri minun kohdalla realistisempana ratkaisuna olisi ollut eräänlainen kinkyvero, minkä kumppani maksaisi erilliselle tililleni kuukausittain palkastaan. Tuota tiliä olisin käyttänyt mielivaltaisesti alistuvan vaatteisiin taikka pakotettuihin menoihin. Tavalla tai toisella olen muutamassa suhteessa tuota ajatusta jakanutkin. Joskin molemminpuolisten halujen on hyväksyttävä taloudelliset realiteetit, sillä alistuvan pitää käytännössä olla vähintäinkin keskituloinen tai asua saman katon alla, jolloin tämä vaihtoehto menisi jo osaksi parisuhteen muun taloudenpidon hoitoa.

Itse olen näissä taloudellisissa asioissa jonkin verran idealistinen ja olen kokenut jonkinlaisena turn offina, kun deittimarkkinoilla haetaan tietyntuloista kumppania. Sugar Daddyksi ei oma keskituloinen ja ylivelkainen talous edes anna periksi, joskin onnekseni koen tuota toimintaa itselleni vieraaksi.

Mutta kyllähän raha tuntuu olevan keskiössä myös vaniljaisilla parisuhdemarkkinoilla, siis kokemusteni mukaan. Ainakin minua on syytetty olevan liian urakeskeinen (mitä en koe olevani). Jotkut deitit ovat olleet silminnähden pettyneitä siihen, etten omista autoa.

Kenties elämäni kummallisin treffikerta päätyi siihen, kun annoin naisen maksaa kahveistamme ihka ensimmäisen (ja viimeisen) kerran. Tosin tilannetta avitti se, että minun oli lähdettävä vessaan, eikä laskua näkynyt vieläkään. Noh, parin päivän hiljaiselon jälkeen daami kertoi, että häntä jäi vaivaamaan tilanne, jossa hän maksoi laskumme kokonaan. Kuulemma tuon perusteella pystyi tekemään päätökset siitä, millainen mies olen, jos en pysty elättämään perhettä. Siinä tilanteessa tuli todettua, että tänä päivänäkin naisen laskun maksaminen kokonaan voi olla joillekin aikamoinen shokki, eivätkä oletetut erikoistuvan lääkärin ansiot merkinneet mitään.

Eräs hokemistani on, että elämä on kulutusvalintoja. Tässä mielessä olen Styloksen kanssa samaa mieltä priorisoinneista. Jotkut tuhlaavat pennosensa kaljaan ja röökkiin, toiset tilaavat Etsy.comista ranskalaista antiikkia, mutta jotkut maksavat... antautumisestaan.