Orgasmic birth -nautinto/orgasmi synnytyksessä

[Kukkanen]

Ihana kun jaatte näitä <3

Voi jos synnytys olisikin monille tuollainen kokemus kuin tuolla videolla: https://vimeo.com/169584406. Mutta tosiaan taitaa olla synnytyksiä ihan laidasta laitaan.

Radien, kiitos vinkistä, en kyllä tiedä, haluaisiko mua kukaan doulaksi, kun en ole itse synnyttänyt. Aikalailla kaikki doulat mainitsivat ihan jo ekassa lauseessa synnyttäneensä kaksi tai kolme lasta.. Vaikka uskon, että voisin olla hyvä doula, niin taitaa vielä parempi olla synnytyksen kokenut ja sellaiseen itsekin synnyttäjänä ennemmin luottaisin.

[MistressC]

En tiedä voiko tätä varsinaiseksi kokemukseksi laskea, mutta nuorimman synnytys eteni niin salamavauhtia että noin 15 minuuttia seksin ja orgasmin jälkeen lapsi oli maailmassa. Ei keretty edes sairaalaan.

[Kukkanen]

Huhhuh miten nopea, suorastaan eläimellinen synnytys! Luuletko, että seksi ja orgasmi käynnisti synnytyksen? Oma äitini on kertonut, että mun kohdalla hän koki synnytyksen käynnistyneen siitä, kun sai vahvan orgasmin. Oon naureskellut, että ehkä sen takia oon tällainen orkkuhirviö -oon syntynyt "orgasmitynnyristä", lillunut oksitosiini ym. pitoisessa liemessä jo sikiönä, sillä äiti kertoi että rakasteli paljon raskaana ollessaan Orgasmista elämäni on alkanut ja haaveena on, että orgasmiin saisin myös vanhana kuolla!

[Emriikka]

Ensimmäinen raskaus päättyi kiireelliseen sektioon, koska yli nelikiloinen vauva ja ahdas lantio. Seuraava sektio tehtiin suunnitellusti, koska A-sikiö oli perätilassa ja eikä olisi pylly edellä mahtunut ulos. Ensimmäistä tehtiin vuorokausi ennen leikkuriin lähtöä, tunnin kerkesin ponnistamaankin, ennen kuin lääkäri kirjaimellisesti viskasi kumihanskat nurkkaan ja sitten mentiin. Ilman nykyistä lääketiedettä en olisi äiti ollenkaan, mahdollisesti olisin kuollut esikoisen synnytykseen. Vauvan nyt ainakin olisi saanut haudata. Siihen, että alatiesynnytys ei välttämättä onnistu, osasin kyllä henkisesti varautua. Siksi en mistään aktiivisista synnytyksistä ilman kivun lievitystä etukäteen haaveillutkaan vaan ajattelin, että kun lapsi saadaan ulos ilman vaurioita, olen onnellinen.     

Pari lääkäriä  ja jokunen sadisti ovat olleet sitä mieltä, että minulla on korkea kipukynnys. Kohdun suuta avaavat supistukset ovat kyllä pahinta mitä olen tähän saakka kokenut kivun saralla. Kunnon piiskasauna on lasten leikkiä niihin verrattuna. Mutta piiskalla saankin orgasmeja. Supistuksia sietäessäni ei paljon orgasmit mielessä käyneet. Olen hyvin iloinen siitä, ettei minun enää tarvitse tulla raskaaksi, käydä läpi sektioita tai varsinkaan hoitaa yhtä tai kahta vasta syntynyttä vauvaa. Jätän nämä hommat mieluusti nuoremmille.       

[Lumihiutale]

Kiitän luontoäitiä siitä, että sain syntyä miehenä. Voisin tuosta syystä nuolla hänen vittuaan, vaikka joka päivä. En voi käsittää millaista kipua synnyttämien aiheuttaa, enkä varsinkaan sitä kuinka raskaus rajoittaa elämää. Kätilöksi, tukihenkilöksi, aviomieheksi eikä edes lääkäriksi minusta olisi synnytystä seuraamaan. Kun kuulisin ne huudot, lähtisin varmaan karkuun. Hitto miten pelottava ajatuskin

[lemmikki]

Mä oon synnyttänyt kolmesti, joista kaksi ilman kivunlievitystä. Ensimmäinen oli monella tapaa poikkeuksellinen tilanne, jollaista en toivo tulevan kenelläkään vastaan, mutta sekin painui kokemuksena mieleen kauniina. Jäi tunne, että haluan tehdä tämän uudestaan.

Seuraavat kaksi olikin sitten yllättävän luonnollisia ja kauniita hetkiä. Kipeää kävi juuri silloin, kun paikat aukesi muutamalla ilkeällä supistuksella. Mä päädyin luottamaan kroppaani ja ikäänkuin asetuin tarkkailemaan mitä se tekee, kun en itse liikaa yritä sitä hallita. Lopputuloksena lapset syntyivät tietoisesti ponnistamatta (menin vain mukaan supistukseen sen verran, kuin tuntui luontevalta) ja huutamatta. Ja hyvin nopeasti.

Viimeiseen osui vielä kätilö, joka kertoi, ettei usko ponnistamiseen ja neuvoi vain hengittelemään. Olin niin samoilla linjoilla. Mukana ollut kätilöharjoittelija sen sijaan oli eka synnytyksessään ja oli aika yllättynyt

Mulla on varmaan paljonkin tekijöitä, jotka edesauttaa kokemaan synnytyksen vain positiivisena kokemuksena. Korkea kipukynnys, "synnyttäjän lantio" jne.. en mä silti orgastiseksi kutsuisi. Upea ja voimakas kokemus. Voisi olla tosi intiimikin, jos salissa ei ramppaisi 10 kätilöä, lääkäriä, lastenhoitajaa, harjoittelijaa jne.. Se tunne, kun pää vähän kuin irtaantuu ruumiista on aika koukuttava. Jotain vastaavaa mulle tapahtuu sessioissakin joskus. Jatkossa siis pyrin hakemaan kiksini jotain muuta kautta liukuhihnamaisen synnyttämisen sijaan

[Kukkanen]

Wau, lemmikki tosi mielenkiintoinen kokemus! Olisipa saanut olla paikalla/tukena.
Olen kokenut seksuaalisesti vastaavanoloisia kokemuksia, ellen käsittänyt väärin. Ruumiistairtautumisen tunnetta, mikä on johtanut elämäni voimaannuttavimpiin kokemuksiin.

[Laura]

Mitä tarkoitat nick että jos pysyy nyrkinkantaman ulkopuolella?

Aika jännä, tuo oli mulle uusi tieto, ettei synnytyksessä ponnistusvaihe olisikaan se tuskaisin ja kivuliain. Vai lieköhän yksilöllistä?

Jatketaan tätä baarin virallista mammapalstaa Mä istuin ensin 8h sängyn laidalla supistuskipujen kanssa, yrjö tuli jokaisen supistuksen kohdalla. Seuraavat 8h synnytyssalissa. Sitten leikkaussalin kautta heräämöön. Tuo ensimmäinen 8h kipujen kanssa oli pahinta. Ne kivut lievittyy kun ponnistaa.
Todella nostan hattua teille, jotka saitte nautintoa tai jopa orgasmin synnytyksen yhteydessä! Minun nautinto oli anestesialääkärin käsissä 

[napakettu]

Ai kauhee, orgasmi synnytyksessä    Juu ei todellakaan!!!
Kaikki kolme synnytystä toimimattoman eliduraalin, pakokauhun, sietämättömän tuskan ja kuolemanpelon kanssa, ja joiden ainoa hyvä fiilis tuli onnistuneen lopputuloksen kautta. Ja siitä, että mukana oli upea puoliso joka rauhoitti, oli läsnä ja turvana ja muisti käskyttää rentoutumaan. Ja pelkipolilta tuttu kätilö, joka tiesi että siitä selvitään.
Ponnistus ei ollu kivun suhteen pahinta, vaan se vaihe kun ei saanu vielä ponnistaa, kun ei vielä ollu paikat avoinna
.
Kun synnytystä edeltää vielä useampi vuosi kamppailua ei -toivotun lapsettomuuden aiheuttaman arvottumuuden kanssa, sit pelko vammaisuudesta kun sikiöseulonta hälyttää, 8kk jatkuva pahoinvointi ja töistä hyllytetyksi joutuminen tämän vuoksi , matalan verenpaineen aikaansaama pyörtyily, jatkuvat supistelut raskauden aikana, luuliitoskivut jotka estävät muun kuin tipuaskelin tapahtuvan liikkumisen (vrt tuntemus avimurtumasta hälyluun tienoilla) ja kivusta johtuva unettomuus niin jo ennen synnytystä oli tämä nainen sekaisin ku seinäkello.

Ja tietty sit se, että rinnoistani yliherkkänä pelkäsin etten pysty imettämään, ja kahdella kolmesta vauvasta olikin väärä imuote joten siinä sit paruttiin vauvan kanssa epätoivoisina molemmat ja veri valui rikkinäisistä tisseistä ja maito pakkautui tuskaisiksi möykyiksi. Et ehkä sitä tuskan asteittaista vähenemistä vois jotenkin verrata orgasmia vastaavaan tunteeseen, äärimmäisen hyvällä mielikuvituksella... Onhan se kyllä palkitsevaa kun pystyy pienen ihmisen lopulta ruokkimaan maailman parhaalla ruualla ja pitämään hengissä.
Raskauden aikaiset panetuksentuntemukset joissain vaiheissa oli kyllä ihan omaa luokkaansa.  Kiitos puolisolle jolta löytyi kinnostusta valasseksiin