Koulukiusaamisesta

[Kolumnisti]

Koulukiusaamisesta



Olin ala-asteella se kiltti ja vähän ”socially awkward” -hikipinko, jonka lapsuus olisi voinut kestää vähän pidempään. Näin koulun pihalla poikien tappelevan sellaisella voimalla, verisesti, potkien ja lyöden, että se meni täysin yli ymmärrykseni. Joka kerta. Väkivaltaa, joka lamautti. Olin hiljaa, koska ei ollut mitään, mitä olisin sellaisesta osannut silloin sanoa.

Nyt osaan. Kasvoin aikuiseksi. Mutta en olemaan hiljaa.


Koulun pihalla homma on välillä yksinkertaisen näköistä. Ärsytetään vuorotellen toisia ja sitten kimpaannutaan nyrkkitappeluun. Vaan on siitä hienostuneempiakin muotoja. Joku kiusaa, joku on kiusattu, jotkut ovat apureita, jotkut kiusatun tukijoita… ja se iso joukko hiljaisia hyväksyjiä. Jos et ole kenenkään puolella, olet kiusaajan puolella. Niin se vaan on.

Kasvoin aikuiseksi ja jotenkin ajattelin, että sellaiset kiusaamiskuviot kuuluvat lapsuuteen. Yliopistossa oli parasta ikinä; puhuttiin samaa kieltä ja oli samanhenkistä porukkaa. Kinkybileissä oli parasta ikinä; vihdoin oli bileet joissa viihdyin ja oli samanhenkistä porukkaa. Sinisilmäisenä chattiaktiivina minulle alkoi tulla niin seurantarjoamisviestejä kuin myös hienovaraisia kuiskailuja kaapissa, että varo kenen seuraan lähdet, varo tuota ja tuota tyyppiä.

Juuri nyt, tässä ja tänä päivänä, olen aivan hiton lujasti niiden varoitusviestien puolesta. En ole niin tyhmä, että sokeasti uskon muiden sanomaa. Ihmissuhteissa on yhtä monta tarinaa kuin on osallistujiakin. Silti, arvostin kovasti kun niitä varoituksia sain, ja niiden ansiosta osasin olla pikkasen varovaisempi ja malttavaisempi, tehdä siltikin ne omat tulkintani ja ratkaisuni. Mutta vähän etäämmältä, pienemmällä riskillä. Se meni hyvin. Kiitos. 

Nyt kun olen peräti jo muutaman hassun vuoden kinkyskenessä elänyt, olen ollut hämmentynyt pitkistä sosiaalisista ketjuista, klikeistä ja kuvioista, joista aina välillä saa kuulla. Missä on pää, missä on häntä… kun ei ole päätä eikä häntää. Ajattelin, että sellaisista on vain parempi pysyä kaukana. Se kaukana pysyminen oikeastaan toimii aika hienosti siihen asti, kunnes on jo liian pitkällä osana ravintoketjua.

Oli ja on virhe luulla, että omassa kuplassa olisi turvallista. En ollut tajunnut, että hiljainen hyväksyntä pätee myös aikuisten hiekkalaatikolla. On ihmisiä, joita ei haluta suututtaa. Paras tapa välttää kiusattavaksi päätyminen on antaa kiusaamisen tapahtua muille. "En ota riskiä, olen hiljaa. Ainakin minä säästyn." "Jokainen kantakoon oman vastuunsa. Mitäs läksi."  Vaikenemisen kulttuuri. Joko vaietaan siten, ettei sanota mitään kellekään tai sitten vaietaan niin, että "Eihän tässä mitään ole käynyt, aikuisia ihmisiä." ja hyssytellään huolet pois. Ei oteta kantaa, koska true-ismien esittäminen on väärin. Kiillotetaan sitä kiiltokuvaa. Uppaillaan kaverin seuranhakuilmoa ja nostellaan samalla kulmia koko touhulle. Päivitellään yhden kanssa toista ja sen toisen kanssa yhtä. Poistutaan paikalta ja suljetaan silmät. Haukutaan uusille muu skene ja poimitaan itse parhaat päältä.

Jos rohkeutta löytyy vaikenemista enemmän, niin varoituksen sana kulkee kiiltokuvapinnan selän takana salaa. Tai ainakin empatia, jos sattui turpiinsa jo saamaan. Universumin voimat varjelkoon minua siltä, etteivät ystäviksi laskemani uskaltaisi sanoa minulle päin naamaa epäeettisestä käytöksestäni. Tai eivät uskaltaisi varoittaa, jos olen päätäni työntämässä ennenkin niin hyvin leikanneeseen giljotiiniin. Usein käy toki niin, että se ken käärmeen päätä yrittää katkaista, päätyy itse skenen giljotiiniin. Käsi ylös, kuka ei ole tästä nähnyt esimerkkiä.

Kysynpähän vaan, että mitä iloa on yhteisöstä, jos se ei tarjoa suojaa ja tukea jäsenilleen. Kuka sellaiseen yhteisöön haluaa kuulua? Yhteinen kalalammikko, josta näppärimmät onkivat saaliinsa vuoron perään. Osa kaloista sätkii pakoon eikä palaa, osa heitetään huonoina saaliina takaisin lammikkoon. Kierrätys kunniaan ja kalastusluvat kuntoon?

Haluan paremman yhteisön. Haluan turvallisemman kuplan.

  bikantti, joka on iloinen siitä, että on saanut lähimmiltään tarpeen mukaan sekä olkapäätä että kovasanaista palautetta oman kasvunsa tueksi - ja kutsuu ylpeänä sellaisia ihmisiä ystävikseen

[latexbun]

Hyvä kirjoitus jälleen kerran.

[Ansku]

Hyviä sanoja. Itse uskon, että siskosta pidetään huolta. Verkostoituminen pitää turvassa.

[Retsam]

todella asiallinen kirjoitus.

kyllä täällä skenessä on kaikki nuo elementit ja kiusaajat ovat näkyvästi esillä,sanoisinko mätinä kaloina verkossa roikkumassa,mutta raukat eivät itse sitä tajua.
ja tämä ei ole mikään vitsinomaisesti vaiennettava asia tyyliin äp,äp,äp hiljaa kun opettaja puhuu..

 mutta täytyy toki muistaa että elämää on myös skenen hiekkalaatikon ulkopuolellakin ja kyllä sieltä kumppaneita löytyy,mut ei niitä hiekkalaatikolle näytille tuoda..

Yleensä kiusaajista selvisi todellakin vetämällä kunnolla turpiin,mikäli he olivat käyttäneet ensin väkivaltaa..ja tuon ylivoimaa vastaan käydyn taistelun häviäminen ei ollut häpeällistä..

mutta eniten hävettävää ja todella syvän halveksunnan ansaitsevat nimenomaan nämä hiljaiset hyväksyjät,joiden todellinen luokitus on myös kiusaaja..

vaatii todellista rohkeutta lähteä taistoon kiusaajia vastaan,koska taustatukea antaa nimenomaan se jee,jee jengi-hiljaiset hyväksyjät ..

[Pinku]

Nyt ei voi muuta, kuin nyökytellä alottajan tekstille. Asiaa!

[Von]

Universumin voimat varjelkoon minua siltä, etteivät ystäviksi laskemani uskaltaisi sanoa minulle päin naamaa epäeettisestä käytöksestäni.

Olen muuten törmännyt täällä mielenkiintoiseen tähän liittyvään ilmiöön, jota en ole havainnut muualla. Kun sjw-soihtukulkue käy kimppuun, tukea tulee yksityisviestitse. Osa tukijoista on saman sakin entisiä uhreja, jotka eivät enää uskalla puhua täällä, osa haluaa turvallisesti ilmaista olevansa samaa mieltä. Ja on ihan ymmärrettävää ettei joku uskalla osallistua keskusteluun, joka kuulostaa yläasteen tupakkanurkan tönimissessiolta.

Mutta joo, parempi kupla kelpaisi varmaan useimmille. Se on mun näkövinkkelistäni osin ylläpidon käsissä. Olen aiheesta kysellyt, ja kuulemma keskustelu on hyvää eikä parannettavaa ole.

[Tigrita]

En millään voi kuvitella tilannetta, jossa tämä saitti ja sen porukka yhteisönä voisi olla ja elää sulassa sovussa ja jossa kaikki yhteisön jäsenet otettaisiin vastaan sellaisina kuin he ovat. Ihmisten kirjo on niin valtava, etteivät kaikki mahdu joukkoon. Täällä voi antaa itsestään yhden puolen, mutta se oma ydin jää kyllä jakamatta ihan itsesuojeluvaiston takia. Ja miksi sitä omaa minuuttaan jakaisikaan ihmisille, jotka eivät sitä arvosta. Mieluiten valitsen heidät, joille oman oma itseni ja joille jaksan antaa itsestäni.

Vähän harmillistakin, että isommissa porukoissa voi tulla toimeen vain siten, että itsensä piilottaa. Silloin ei tule loukattua ketään eikä tule itse loukatuksi. Ihminenhän on haavoittuvimmillaan silloin, kun on täysin auki toiselle ja silloin on myös eniten varuillaan ja puolustuskannalla, mikäli ei toiseen luota täysin. En valitettavasti ikinä antaisi sellaista luottamusta tälle porukalle, niin ihania kuin osa täällä onkin. Jotkut saavat sen luottamuksen kyllä henkilökohtaisesti.

Anteeksi tahdon pyytää napaketulta, jota tahallani provosoin. Muut joutuvat itse raportoimaan, mikäli olen loukannut, sillä en aina tunnista reaktioita näin sähköisessä muodossa.

[peltsi]

Mutta joo, parempi kupla kelpaisi varmaan useimmille. Se on mun näkövinkkelistäni osin ylläpidon käsissä. Olen aiheesta kysellyt, ja kuulemma keskustelu on hyvää eikä parannettavaa ole.

Keskusteluiden vääristäminen ja sanojen laittaminen ylläpidon suuhun ei taida kuitenkaan olla se oikea tapa edistää tavoitetta paremmasta kuplasta? Parantamisen varaa löytyy aina, mutta on tosin myös hyvä muistaa se, ettei kaikkia voi yksinkertaisesti miellyttää.

Vastuu yhteisöstä lankeaa tältä osin myös käyttäjille itselleen. Jokainen voi vaikuttaa omiin kirjoituksiinsa. Keskusteluiden sisältöön voi vaikuttaa raportoimalla asiattomiksi koetut viestit, jolloin sääntöjä rikkovat viestit poistetaan. Toki sääntöjä rikkovia viestejä poistetaan ilman erillistä raportointiakin.

"Keskustelun hyvyys" riippuu aina näkökulmasta. Ylläpidon tehtävä ei ole ottaa kantaa siihen mitkä ajatukset tai ideologiat ovat "oikeita" ja mitkä "vääriä", vaan pitää keskustelu asiallisella tasolla. Jokainen päättää itse millaisia viestejä haluaa julkaista, ja on täten myös itse itselleen vastuussa siitä ottaako muu yhteisö käyttäjän itsensä vastaan hyvänä tyyppinä, vai paskana jätkänä.

[peltsi]

Samaan syssyyn laitan muistutuksena Baarin sääntöjen johdantotekstin. Mielestäni tätä noudattamalla päästäisiin jo pitkälle:

Tervetuloa BDSM-baariin, kinkyjen kantapaikkaan! Haluamme että käyttäjät viihtyvät sivustolla ja tuntevat olonsa kotoisaksi. Toivomme sivuston käyttäjiltä asiallisuutta ja suvaitsevaisuutta, ja että käyttäjät kunnioittaisivat muita ja muiden esittämiä mielipiteitä, vaikka ne poikkeaisivatkin kirjoittajan omista mielipiteistä.

[MasterOpie]

Kaksinaamaisuus on raivostuttavaa. Tuleepa mieleeni tapaus, näköjään vieläkin välillä ajankohtainen, missä skenestä tuttu massu etsii täällä seuraa ja kyseistä ketjua kävi uppaamassa hänen entinen subinsa, joka sitten varoitteli kuitenkin muita taustalla. No näissä tapauksissa varoitteluun olikin syytä, mutta raivostuttavaa toimintaa silti.

Hyville tyypeille voi sanoa suoraan ilman että en pelkoa dynamiikan muuttumisesta, "huonommille" taas kuuluukin sanoa suoraan ja he joko oppivat tai vaihtavat seuraa.

Yst. Terv.
Karwis

[bikantti]

Kiitos kommenteista. Automatkalta heitän artikkelilinkin jutun jatkoksi http://www.sexfortherest.com/blogpost/2016/3/creating-authentic-kink-community

[Von]

Mutta joo, parempi kupla kelpaisi varmaan useimmille. Se on mun näkövinkkelistäni osin ylläpidon käsissä. Olen aiheesta kysellyt, ja kuulemma keskustelu on hyvää eikä parannettavaa ole.

Keskusteluiden vääristäminen ja sanojen laittaminen ylläpidon suuhun ei taida kuitenkaan olla se oikea tapa edistää tavoitetta paremmasta kuplasta? Parantamisen varaa löytyy aina, mutta on tosin myös hyvä muistaa se, ettei kaikkia voi yksinkertaisesti miellyttää. Vastuu yhteisöstä lankeaa tältä osin myös käyttäjille itselleen.

Tuo oli kohtuullisella tarkkuudella saamani vastaus, muttei sinulta, ja onkin mukava kuulla että ylläpidossa on pyrkimystä parempaan.

Olisi hieno asia, jos ylläpito alkaisi valvoa muistutuksena laittamaasi sääntöä. Pelkkä toivominen ei ole mielestäni tuottanut tuloksia.

[vila]

Tämä oli hyvä kirjoitus.

Olen täällä kohdannut saman ilmiön kuin Von, eli yksityisviesteillä saa kyllä tukea kun nostaa ongelmia pöydälle - mutta sitten julkisesti on yksin. En tuomitse sellaista toimintaa, koska hiljaisuuteen on usein vakava syy. Sitä paitsi onko suomalaisella BDSM-skenellä oikeasti edes mitään keinoja karsia ongelmaisia yksilöitä pois? Yhdistyksen jäsenyydestä voi erottaa, mutta tuskinpa se ehkä johtaa esim. banneihin tänne?

Jäseniään suojelemaan kykenevät yhteisöt syntyvät tarpeesta ja onko keskiverto BDSM-harrastajalla oikeasti nykyään edes tarvetta sellaiselle? Sairausluokitus poistui ja suurin osa ihmisistä kuitenkin harrastaa asioita, jotka eivät paljastuessaan aiheuta syrjintää tai ongelmia työpaikalla. Populaarikulttuuri on täynnä pientä kinkyilyä, joten sellainen pieni toiminta ei hätkähdytä. Erityisryhmät (kuten vaikka raskaammat sadomasokistit, 24/7-ihmiset ja perinteiset fettarit) sen sijaan saattavat kokeakin suojelevan yhteisön tarvetta, mutta fettareita lukuunottamatta sellaisia yhteisöjä ei ainakaan minun tietääkseni Suomessa ei ole syntynyt. Jos jätetään MSC pois laskuista, mutta heilläkin on erityinen tarve suojelulle. Johtuuko näiden suojelevien yhteisöjen puute sitten siitä ettei ole tarpeeksi ihmisiä, ihmiset ovat menneet piiloon vai siitä ettei kukaan ole ottanut tehtäväkseen sellaisia yhteisöjä lähteä kokoamaan? En usko ettei ihmisiä olisi tarpeeksi, joten syyt ovat sitten muualla.

Niin kauan kun pyöritään yleisessä skenessä niin sitten ovat mukana kaikki, ihan kaikki. Ihan mahdotonta saavuttaa mitään my little pony-henkistä yhteisöä jos yhdistävä tekijä on vain epämääräinen kinkyys (jonka ei tarvitse tarkoittaa edes BDSM:n harjoittamista).

[Rautakäsi]

Minulla oli peruskoulun, lukion, armeijan, yliopiston, eri yhdistysten ja nettifoorumien kautta kuva, että ihmisillä on valtavasti eri klikkejä, kiusaavat toisiaan, valehtelevat avoimesti päin naamaa, häiritsevät ja tunkeilevat, puhuvat selän takana, sulkevat ulkopuolelle (vaikka suurin osa olisikin ystävällisiä ja asiallisia). Tämän takia löytäessäni kinkymaailman Cityn chatin ja Helsingin miittien kautta, oletin että kinkymaailmassa olisi aivan samanlaista, ja koska kyse kuitenkin on yksityisasioista ja seksuaalisuudesta ja sitä kautta tunsin itseni erityisen haavoittuvaiseksi, pelkäsin tätä uutta maailmaa.

Sittemmin olen itse asiassa kokenut kinkymaailman huomattavasti mukavammaksi, kiltimmäksi, suoremmaksi, reilummaksi ja turvallisemmaksi kuin suurimman osan muista piireissä joissa olen pyörinyt, kaikista ongelmistaan huolimatta (sekä Suomessa että USA:ssa).

Peilaan siis sitä hyvin negatiivista ennakkoasetelmaa vasten - odotukseni olivat huomattavasti synkemmät kuin mitä piti tuleman. Tämä on toki vain minun kokemukseni, mutta sanon näin ihmisenä, jota on kiusattu ja henkisesti pahoinpidelty muissa piireissä.

[submit]

Kaksinaamaisuus on raivostuttavaa. Tuleepa mieleeni tapaus, näköjään vieläkin välillä ajankohtainen, missä skenestä tuttu massu etsii täällä seuraa ja kyseistä ketjua kävi uppaamassa hänen entinen subinsa, joka sitten varoitteli kuitenkin muita taustalla. No näissä tapauksissa varoitteluun olikin syytä, mutta raivostuttavaa toimintaa silti.

Kyllä tällaisetkin kommentit välillä hämmästyttää - mistä lukija tietää, oliko varoitteluun syytä ja miten riski on arvoitu. Entäs jos olisikin kyseessä esim. sellainen että subi ei halunnut suoda eksällensä hyvää, joten veti kulissien takana mattoa alta.