Kirjoittaja Aihe: mustasukkaisuudesta  (Luettu 34884 kertaa)

swan

  • Vieras
Vs: mustasukkaisuudesta
« Vastaus #30 : 19.12.2011, 02:18 »

Minä en ole täydellinen ja joku toinen voi antaa asioita, joita minä en voi. Eikä se ole minulta pois jos rakkaani niistä nauttii. Toisaalta ajatus siitä, ettei rakkaani olisi minusta pätkääkään mustasukkainen, olisi lamauttava.

Mustasukkaisuus kuuluu minusta suhteisiin, missä toisesta välitetään tosissaan. Pieni mustasukkaisuuden väre antaa uskoa siitä, että on toiselle tärkeä, mutta jos se alkaa kalvamaan suhdetta, se on vahingollista.

Onko sitten hän, jolle annetaan asioita, täydellinen?

Mikä takaa sen, että tämä "täydellisyys" saa koskaan kaikkea sitä itselleen, mitä haluaisi, vaikka "omistaisi" satoja subeja. Varmasti erilaiset anatomiat tietty tulis tutuksi,mutta entä henkinen puoli? Voiko joku esittää elämälle ja muille ihmisille jonkin listan, että tätä ja tätä ja tuota minä tarvitsen ja elämä ja ihmiset sen hänelle antavat?

 Itse en usko, että jokin täydellinen ja absoluutti ihminen olisi olemassa. Uskon kyllä riittävän sopivaan ja uskon, että epätäydelliseen ihmiseen voi rakastua..tai sitten mitään rakkautta ei ole olemassakaan kenties.

Jos esim. master on subin ainoa master, mutta masterilla lukuisia subeja, kummalla on enemmän menetettävää? Näkisin itse, että sillä, jolla on yksi, koska silloin menettäessään ei ole ketään, mutta yhden supin voi aina pudottaa kelkasta ja näin ollen mustasukkaisuuskaan ei ole niin tarpeen masterin osalta.

Tänään mulle piirtyy näistä mieleen kuva itsekeskeisestä ja perin hedonistisesta ihmistyypistä, mutta ehkä luolan hämyssä itsekseen kaikki asiat näyttävät hieman eriltä,mitä todellisuudessa ovat.

mastervsop

  • Vieras
Vs: mustasukkaisuudesta
« Vastaus #31 : 19.12.2011, 11:16 »


Onko sitten hän, jolle annetaan asioita, täydellinen?


Ei todellakaan. Hän olisi silloin Jumala ;)

Lainaus
Mikä takaa sen, että tämä "täydellisyys" saa koskaan kaikkea sitä itselleen, mitä haluaisi, vaikka "omistaisi" satoja subeja. Varmasti erilaiset anatomiat tietty tulis tutuksi,mutta entä henkinen puoli? Voiko joku esittää elämälle ja muille ihmisille jonkin listan, että tätä ja tätä ja tuota minä tarvitsen ja elämä ja ihmiset sen hänelle antavat?

 Itse en usko, että jokin täydellinen ja absoluutti ihminen olisi olemassa. Uskon kyllä riittävän sopivaan ja uskon, että epätäydelliseen ihmiseen voi rakastua..tai sitten mitään rakkautta ei ole olemassakaan kenties.

Jos esim. master on subin ainoa master, mutta masterilla lukuisia subeja, kummalla on enemmän menetettävää? Näkisin itse, että sillä, jolla on yksi, koska silloin menettäessään ei ole ketään, mutta yhden supin voi aina pudottaa kelkasta ja näin ollen mustasukkaisuuskaan ei ole niin tarpeen masterin osalta.

Tänään mulle piirtyy näistä mieleen kuva itsekeskeisestä ja perin hedonistisesta ihmistyypistä, mutta ehkä luolan hämyssä itsekseen kaikki asiat näyttävät hieman eriltä,mitä todellisuudessa ovat.

Se täydellisyyskin on ailahteleva sanoisin. itse (ja kaukana täydellisyydestä) en ainakaan jaksa kangistua kaavoihin.
Ei se määrä vaan se laatu se on hyvä ohjenuora kaikessa.
Oikein naurattaa Maasturit jotka hamstraavat ja säätävät.. ihan kuin kyseessä olis jokin kilpailu koska on niin epävarma itsestään (Siis tämä mun kuva).
Näen suurta korniutta koko skenessä tästä syystä...samoin myös subeissa joilla useampi maasturi. Heh, kaikkihan siinä narreja on ja loppupeleissä kukaan ei kelpaa enään kenellekkään kun kaikki on loppuunkaluttuja ja läpikäytyjä.

Olen aina sanonut että välinpitämättömyys on se pahin rangaistus mitä toiselle voi antaa.
Kun ei vaan innostu vaikka toinen seisoisi päällään edessä.
Se on sitä aitoa henkistä marssijärjestyksen näyttämistä myös.
Fuck(around)and neglect....that leaves a mark.





Wibbe

  • Vieras
Vs: mustasukkaisuudesta
« Vastaus #32 : 19.12.2011, 11:39 »
.
Oikein naurattaa Maasturit jotka hamstraavat ja säätävät.. ihan kuin kyseessä olis jokin kilpailu koska on niin epävarma itsestään (Siis tämä mun kuva).
Näen suurta korniutta koko skenessä tästä syystä...samoin myös subeissa joilla useampi maasturi. Heh, kaikkihan siinä narreja on ja loppupeleissä kukaan ei kelpaa enään kenellekkään kun kaikki on loppuunkaluttuja ja läpikäytyjä.


Tässä kohtaa komppaan vosoppia (yllättävää kyllä  ::)) . Minusta sub ei ole sub jos sillä on monta maasturia. Lähinnä subcurious. Itse näen subbariuden hyvin suorasti yhdelle ja ainoalle alistumisena. Et voi omistauta täydelliseti kuin yhdelle kerrallaan. Myös maasturi joka omistaa monta subia ei ole minun heiniäni. Itsekästä ehkä, mutta se olenkin minä :).

BlackFairy

  • Vieras
Vs: mustasukkaisuudesta
« Vastaus #33 : 19.12.2011, 11:47 »
En ole mustasukkainen ja toisaalta olen kuitenkin.

Mustasukkaisuus minulle tarkoittaa sitä, että pelkää menettävänsä jotain. Epävarmuutta ja huonoa itsetuntoa.
Minulle sopii (tai sopisi) avoin suhde mitä mainioimmin, kunhan oma asemani on selkeä. Ei minua haittaa laisinkaan jos toisella on omia subeja/mastereita tai toinen poika/tyttöystävä, aviopuolisokaan. Kunhan tunnen olevani itse tärkeä ja arvokas ja tiedän, mikä on minun paikkani rakkaani/rakkaitteni elämässä. Ja kaikki osapuolet hyväksyvät vapaaehtoisesti tilanteen.

Jos oma asemani olisi uhattu = joutuisin luopumaan omasta osuudestani toisen takia, tuntisin takuuvarmasti mustasukkaisuutta. Se miten siihen reagoisin riippuu taas täysin tilanteesta. Joskus pieni mustasukkaisuuden piikki on hyvästäkin, se muistuttaa, että minullakin on tunteet. Että välitän.

Sen sijaan en katosisi hetkeäkään sitä, että selkäni takana tehtäisiin jotain sopimuksen vastaista. Että minulle valehdeltaisiin. Luottamuksen pettäminen tarkoittaa minulle, etten ole riittävän arvokas avoimuudelle toisen edessä. Sellaisessa suhteessa en voisi elää hetkeäkään.

Minä en ole täydellinen ja joku toinen voi antaa asioita, joita minä en voi. Eikä se ole minulta pois jos rakkaani niistä nauttii. Toisaalta ajatus siitä, ettei rakkaani olisi minusta pätkääkään mustasukkainen, olisi lamauttava.

Mustasukkaisuus kuuluu minusta suhteisiin, missä toisesta välitetään tosissaan. Pieni mustasukkaisuuden väre antaa uskoa siitä, että on toiselle tärkeä, mutta jos se alkaa kalvamaan suhdetta, se on vahingollista.

Sinäpä sen hienosti kiteytit, itse ajattelen hyvin samalla tavalla.

Plus että mulla on pieni mustasukkaisuusfetissi...

Snadistisadisti

  • Porttikiellossa
  • V.I.P.
  • *
  • Viestejä: 1506
  • TrueMaster and proud of it!
  • Galleria
Vs: mustasukkaisuudesta
« Vastaus #34 : 19.12.2011, 13:13 »
Kommentoin tähän omasta näkökulmastani, eli vastaukseni liittyy pääosin omaan tilanteeseeni ja niihin suhteisiin joista itselläni on kokemusta. En kuitenkaan siksi, että kokisin niihin erityisesti viitatun. Pikemminkin siksi, että saatan ehkä onnistua valottamaan kuvion taustaa ja siihen liittyvää sisäistä dynamiikkaa. Osin tämä on myös puolustuksen puheenvuoro, jolla haluan tuoda esiin polysuhteiden näkökulmaa asioihin.

Minä en ole täydellinen ja joku toinen voi antaa asioita, joita minä en voi. Eikä se ole minulta pois jos rakkaani niistä nauttii. Toisaalta ajatus siitä, ettei rakkaani olisi minusta pätkääkään mustasukkainen, olisi lamauttava.

Mustasukkaisuus kuuluu minusta suhteisiin, missä toisesta välitetään tosissaan. Pieni mustasukkaisuuden väre antaa uskoa siitä, että on toiselle tärkeä, mutta jos se alkaa kalvamaan suhdetta, se on vahingollista.

Onko sitten hän, jolle annetaan asioita, täydellinen?
Ei kai kukaan ole täydellinen, eikä Isabis kyllä missään kohtaa niin väittänytkään. Kysehän on siitä että suhteessa annetaan toisille seksuaalista vapautta toteuttaa tarpeitaan yhdessä sovittujen, kaikkia osapuolia koskettavien yhteisten pelisääntöjen puitteissa. Missään kohtaa ei kirjoituksessa mainita esimerkiksi subin oikeutta seksuaaliseen vapauteen, mikä olisi ehkä ollut hyvä tarkennus. Jokainen kuitenkin halunnee päästä tilanteeseen, jossa on mahdollisimman tyytyväinen. Siinä ei liene mitään väärää.

Mikä takaa sen, että tämä "täydellisyys" saa koskaan kaikkea sitä itselleen, mitä haluaisi, vaikka "omistaisi" satoja subeja.
Jos täydelisyydestä olisi jossain kohtaa puhuttu, olisi tämä kysymys jollakin tapaa relevantti. Yleisellä tasolla voi kysyä saako kukaan, koskaan kaikkea mitä haluaa? Kommentti herättää kysymyksiä mielessäni. Argumentoidaanko tässä koko viestissä (ei siis vain ylläolevassa lainauksessa) polysuhteita vastaan yleisesti, sillä sen kaltainen tausta-ajatus on aistittavissa? Onko ainoa oikea tapa toimia perinteisellä juutalais-kristillisellä tavalla, monogamisessa suhteessa? Onko muunlainen toiminta oletusarvoisesti syrjivää ja perustuu arvostuksen ja/tai kunnioituksen puutteeseen? Kusetetaanko silloin aina jotakuta, eli perustuvatko polysuhteet aina petokseen?

Varmasti erilaiset anatomiat tietty tulis tutuksi,mutta entä henkinen puoli? Voiko joku esittää elämälle ja muille ihmisille jonkin listan, että tätä ja tätä ja tuota minä tarvitsen ja elämä ja ihmiset sen hänelle antavat?
Miksi kukaan esittäisi moista listaa kenellekään? Eikö jokaisen ihmisen omalla vastuulla ole oman onnensa etsiminen? Eikö ole oikein, että jokaisella on mahdollisuus tehdä se omalla tavallaan, niin kauan kuin ketään ei mihinkään väkisin pakoteta? Entä subin oikeus ottaa itselleen Master ja nauttia asioista joita tällä on tarjota? Vaikuttaa siltä, että ajatuksena ylläolevassa on se, että s/m suhde on jotenkin yksipuolinen kuvio, jossa dominoiva osapuoli vain ottaa eikä anna mitään. Pidetäänkö tässä alistuvia tyhminä ja/tai säälittävinä kun eivät ymmärrä omaa parastaan?

Itse en usko, että jokin täydellinen ja absoluutti ihminen olisi olemassa. Uskon kyllä riittävän sopivaan ja uskon, että epätäydelliseen ihmiseen voi rakastua..tai sitten mitään rakkautta ei ole olemassakaan kenties.
Mistä tämä ajatus oikein kumpuaa? Täydellinen ja absoluutti? Kaikki ovat epätäydellisiä. Tunteet. Eivät ne ole sellainen juttu, jota voi verrata vaikka ämpärilliseen vettä. Että niitä olisi ämpärillinen ja siitä voisi antaa vain tietyn osan. Sehän tarkoittaisi sitä, että jos vanhemmilla on kuusi lasta, he rakastavat jokaista vain kuudesosan siitä mitä vanhemmat joilla on vain yksi lapsi. Tässä puhutaan eri tyyppisestä tunteesta mutta esimerkki on näin konkreettisempi.

Jos esim. master on subin ainoa master, mutta masterilla lukuisia subeja, kummalla on enemmän menetettävää? Näkisin itse, että sillä, jolla on yksi, koska silloin menettäessään ei ole ketään, mutta yhden supin voi aina pudottaa kelkasta ja näin ollen mustasukkaisuuskaan ei ole niin tarpeen masterin osalta.
Tämä pitää tasan paikkansa. Jos on useita subeja, on helpompaa "pudottaa kelkasta" yksi. Tasa-arvoisuus on asetelmasta tässä mielessä kaukana. Muutoin tasavertaisuus on hyvä ja tavoiteltava asia. 
Mustasukkaisuuden "tarpeellisuus" ylipäätään on merkillinen ajatus. Ei kai sitä mihinkään tarvita. Se on tunne, jota minun on vaikeata välttää, sen kanssa on eläminen.
Ketään ei kuitenkaan pakoteta hyväksymään tällaista kuviota. Minulle tämä on aikuisten ihmisten vapaaehtoinen valinta, joka on tehty hyvässä yhteisymmärryksessä, toisiamme kunnioittaen. Ketään ei ole lyöty nuijalla päähän ja raahattu luolaan. "Uglukilla uusi nainen! Grnaaaah!"

Vaikka subeja on minulla useita, se ei tarkoita kuitenkaan sitä, että suhteen päättäminen olisi helppoa tai miellyttävää. Ainakin omalta kohdaltani voin kokemuksesta sanoa, että s/m suhteen päättyminen on rankka kokemus myös Masterille. Ne kerrat kun näin on käynyt, ovat poikkeuksetta olleet raskaita. Siitä huolimatta suosin pitkiä ja intensiivisiä s/m suhteita, joissa henkisellä yhteydellä on ratkaiseva merkitys. Nämä jutut tapahtuvat pään sisällä, eivät kehon pinnalla.

Kaikki hyvä päättyy joskus, mutta se ei tarkoita sitä että elämä pitäisi sen takia jättää elämättä. Tiedän, että suhteen loppuminen on mahdollista, jopa tilastollisesti todennäköistä. Pitäisikö sen takia jättää suhteet väliin ja mennä pimeään nurkkaan mököttämään yksikseen? Ettei vain tee kipeää, kun se joskus loppuu. Mielestäni ei. Elämästä jäisi silloin pois paljon hyvää ja kaunista.

Tänään mulle piirtyy näistä mieleen kuva itsekeskeisestä ja perin hedonistisesta ihmistyypistä, mutta ehkä luolan hämyssä itsekseen kaikki asiat näyttävät hieman eriltä,mitä todellisuudessa ovat.
Viittaatko nyt subiin, Masteriin vai kumpaankin? Omasta puolestani voin pää pystyssä todeta olevani hedonisti. Etsin elämässäni nautintoja sekä itselleni, että niille jotka päätyvät kanssani yhteiselle etsintämatkalle. Subeissani on myös hedonistin vikaa, kuten on jokaisessa joka etsii seksuaalista nautintoa muussa kuin lisääntymis-/pesänrakennustarkoituksessa. Onneksi se on nykyisin sallittua, sillä ahdasmielisyys ja puritaanisuus ovat aika ahdistavia jo ajatuksena.

Hedonistisuus ei kuitenkaan ole synonyymi vastuuttomuudelle ja piittaamattomuudelle. Sellaisiakin ihmisiä toki on joille esimerkiksi perhe on painolastia mutta se ei liity s/m tai polykuvioihin mitenkään, vaan kertoo kyseisestä ihmisestä yksilönä.

swan

  • Vieras
Vs: mustasukkaisuudesta
« Vastaus #35 : 19.12.2011, 14:19 »
Täytyy vastailla paremmin kun on koneella. Kännytihrustus liian työlästä.
Aina pyrin puhumaan asiasta,en ihmisistä. Mulla muutama polytuttu,joita arvostan paljon.

Joskus tulee kiukuteltua kaikenlaisissa asioissa,mutta ei kai se aina huono asia vaan ole...

Linnanneito

  • Vieras
Vs: mustasukkaisuudesta
« Vastaus #36 : 19.12.2011, 14:50 »
Oma D/s-suhteeni kaatui osaltaan mustasukkaisuuteen. Olen poly, enkä sille mitään voi. Vihitty siippani ei sitä ymmärtänyt. Tämä oli kolikon kääntöpuoli, myös toinen puoli oli mustanaan sukista.

D/s-suhteessani olin aivan vainoharhaisen mustasukkainen, ko. hampsteri kun ravasi vähän väliä vieraissa, ja valehteli aina ummet ja lammet päälle, vaikka jäi monasti verekseltään kiinni. En kokenut omaavani paikkaa sellaisessa kiikkuvassa suhteessa, koska olimme sopineet, että taivallamme pimeän polkumme käsi kädessä, kokeillen, rajoja rikkoen, ilman ulkopuolisia häiriöitä, ellei niistä sovita erikseen.

Tavallaan pitkin hampain ymmärrän kuitenkin, koska kyseessä oli vahvasti seksuaalispainoitteinen ihminen, enkä itse läheskään aina päässyt paikalle palvelemaan. Silti tuntui niin pahalta skitsota esim. vastaamattoman tekstiviestin tms. takia, ja syyttää sekä vahtia toista koko ajan. Ei sellainen ole hyvä suhde, eikä subin paikka ole vahtia hampsteria, vaan osata luottaa. Minä en osannut. Eikä ollut syytäkään.

Kun kysyin syitä näihin sivusuhteisiin, niin vastaus oli "no kun se oli helppo" tai "no kun asiat vaan ajautuivat siihen" tai "no se oli niin nuori, halusin kokeilla." Viimeinen niitti oli se, että eräs toinen nainen eli samaan aikaan samanlaista suhdetta ko. henkilön kanssa, emmekä tienneet toisistamme. Samat lupaukset, samat hellittelylauseet, samat tulevaisuudensuunnitelmat ja samat saakelin välineetkin varmaan. Aika montaa ihmistä sattui ja mustasukkaisuus pursusi j oka paikasta niin, etten voinut enää sitä katsella. Eikä auttanut lupaukset pysyä "kaidalla tiellä", kun luottamus ja usko toisen sanomisiin oli täysin mennyt.

mastervsop

  • Vieras
Vs: mustasukkaisuudesta
« Vastaus #37 : 19.12.2011, 18:25 »
Oma D/s-suhteeni kaatui osaltaan mustasukkaisuuteen. Olen poly, enkä sille mitään voi. Vihitty siippani ei sitä ymmärtänyt. Tämä oli kolikon kääntöpuoli, myös toinen puoli oli mustanaan sukista.

D/s-suhteessani olin aivan vainoharhaisen mustasukkainen, ko. hampsteri kun ravasi vähän väliä vieraissa, ja valehteli aina ummet ja lammet päälle, vaikka jäi monasti verekseltään kiinni. En kokenut omaavani paikkaa sellaisessa kiikkuvassa suhteessa, koska olimme sopineet, että taivallamme pimeän polkumme käsi kädessä, kokeillen, rajoja rikkoen, ilman ulkopuolisia häiriöitä, ellei niistä sovita erikseen.

Tavallaan pitkin hampain ymmärrän kuitenkin, koska kyseessä oli vahvasti seksuaalispainoitteinen ihminen, enkä itse läheskään aina päässyt paikalle palvelemaan. Silti tuntui niin pahalta skitsota esim. vastaamattoman tekstiviestin tms. takia, ja syyttää sekä vahtia toista koko ajan. Ei sellainen ole hyvä suhde, eikä subin paikka ole vahtia hampsteria, vaan osata luottaa. Minä en osannut. Eikä ollut syytäkään.

Kun kysyin syitä näihin sivusuhteisiin, niin vastaus oli "no kun se oli helppo" tai "no kun asiat vaan ajautuivat siihen" tai "no se oli niin nuori, halusin kokeilla." Viimeinen niitti oli se, että eräs toinen nainen eli samaan aikaan samanlaista suhdetta ko. henkilön kanssa, emmekä tienneet toisistamme. Samat lupaukset, samat hellittelylauseet, samat tulevaisuudensuunnitelmat ja samat saakelin välineetkin varmaan. Aika montaa ihmistä sattui ja mustasukkaisuus pursusi j oka paikasta niin, etten voinut enää sitä katsella. Eikä auttanut lupaukset pysyä "kaidalla tiellä", kun luottamus ja usko toisen sanomisiin oli täysin mennyt.

Tuossa muutama pointti pisti miettimään tilanteen makaberisyyttä....
Sinä halusit tulla ja mennä oma vihitty puolisosi ei sitä hyväksynyt ja silti jatkoit...
Samaan aikaan itse asetat ehtoja ihmiselle joka oli vapaa tekemään mitä lystää ja tekikin.
Minä olisin toiminut täysin samanlailla enkä välittänyt sinun sanomisista yhtään mitään.

Sanat merkitsee teot todistaa....

Kyllä.. tää skene on edelleen korni mun silmissä mutta saa tästä hyvää viihdettä. >:D

Queena

  • Vieras
Vs: mustasukkaisuudesta
« Vastaus #38 : 19.12.2011, 18:32 »
Oma D/s-suhteeni kaatui osaltaan mustasukkaisuuteen. Olen poly, enkä sille mitään voi. Vihitty siippani ei sitä ymmärtänyt. Tämä oli kolikon kääntöpuoli, myös toinen puoli oli mustanaan sukista.

D/s-suhteessani olin aivan vainoharhaisen mustasukkainen, ko. hampsteri kun ravasi vähän väliä vieraissa, ja valehteli aina ummet ja lammet päälle, vaikka jäi monasti verekseltään kiinni. En kokenut omaavani paikkaa sellaisessa kiikkuvassa suhteessa, koska olimme sopineet, että taivallamme pimeän polkumme käsi kädessä, kokeillen, rajoja rikkoen, ilman ulkopuolisia häiriöitä, ellei niistä sovita erikseen.

Tavallaan pitkin hampain ymmärrän kuitenkin, koska kyseessä oli vahvasti seksuaalispainoitteinen ihminen, enkä itse läheskään aina päässyt paikalle palvelemaan. Silti tuntui niin pahalta skitsota esim. vastaamattoman tekstiviestin tms. takia, ja syyttää sekä vahtia toista koko ajan. Ei sellainen ole hyvä suhde, eikä subin paikka ole vahtia hampsteria, vaan osata luottaa. Minä en osannut. Eikä ollut syytäkään.

Kun kysyin syitä näihin sivusuhteisiin, niin vastaus oli "no kun se oli helppo" tai "no kun asiat vaan ajautuivat siihen" tai "no se oli niin nuori, halusin kokeilla." Viimeinen niitti oli se, että eräs toinen nainen eli samaan aikaan samanlaista suhdetta ko. henkilön kanssa, emmekä tienneet toisistamme. Samat lupaukset, samat hellittelylauseet, samat tulevaisuudensuunnitelmat ja samat saakelin välineetkin varmaan. Aika montaa ihmistä sattui ja mustasukkaisuus pursusi j oka paikasta niin, etten voinut enää sitä katsella. Eikä auttanut lupaukset pysyä "kaidalla tiellä", kun luottamus ja usko toisen sanomisiin oli täysin mennyt.

Tuossa muutama pointti pisti miettimään tilanteen makaberisyyttä....
Sinä halusit tulla ja mennä oma vihitty puolisosi ei sitä hyväksynyt ja silti jatkoit...
Samaan aikaan itse asetat ehtoja ihmiselle joka oli vapaa tekemään mitä lystää ja tekikin.
Minä olisin toiminut täysin samanlailla enkä välittänyt sinun sanomisista yhtään mitään.

Sanat merkitsee teot todistaa....

Kyllä.. tää skene on edelleen korni mun silmissä mutta saa tästä hyvää viihdettä. >:D

En olisi koskaan uskonut sanovani tätä, mutta olen mastervsopn kanssa vähän samaa mieltä.
Toiselta ihmiseltä on varmaan aika vaikea saada kunnioitusta ja uskollisuutta, jos toisaalla on itsekkin epärehellinen ja uskoton. Itse en ainakaan juurikaan perustaisi sellaisen tyypin uskollisuus vaatimuksista, joka toisaalla pettää omaa siippaansa, joka ei avointa suhdetta ja seksiä muiden kanssa hyväksyisi.

Linnanneito

  • Vieras
Vs: mustasukkaisuudesta
« Vastaus #39 : 19.12.2011, 19:00 »
Mitähän tähän vastaisi, ilman että tulee loukatuksi?

Korostaisin sitä, että olimme sopineet siitä asiasta, että jos D/s-suhteeseen tarvitaan/tai on tulossa suhteemme ulkopuolisia henkilöitä, niin niistä sovitaan erikseen yhdessä. Suhde oli niin pitkällä, että olin jo ottamassa eroa ja alkamassa 24/7 orjattareksi/vaimoksi, joten siinä kohtaa oli tunteet jo pelissä aika lailla. Ei kannata nyt vetää avioliittoani tähän soppaan mukaan, koska ette siitä kumpikaan tiedä mitään. Ettekä tilanteesta, joka oli todella vaikea. Kerroin vain avoimesti mustasukkaisuudestani, enkä kaipaa kommentteja enkä arvosteluita muilta ihmissuhteisiini liittyen.

Näemmä kannattaa pitää täälläkin turpansa kiinni, ettei vaan satu sanomaan yhtään vinoa sanaa...josta tulee kuraa naamalle. Jokainen meistä on erilainen ja tekee erilaisia asioita. Se, joka itse on synnitön, heittäköön ensimmäisen kiven.



Queena

  • Vieras
Vs: mustasukkaisuudesta
« Vastaus #40 : 19.12.2011, 19:10 »
Mitähän tähän vastaisi, ilman että tulee loukatuksi?

Korostaisin sitä, että olimme sopineet siitä asiasta, että jos D/s-suhteeseen tarvitaan/tai on tulossa suhteemme ulkopuolisia henkilöitä, niin niistä sovitaan erikseen yhdessä. Suhde oli niin pitkällä, että olin jo ottamassa eroa ja alkamassa 24/7 orjattareksi/vaimoksi, joten siinä kohtaa oli tunteet jo pelissä aika lailla. Ei kannata nyt vetää avioliittoani tähän soppaan mukaan, koska ette siitä kumpikaan tiedä mitään. Ettekä tilanteesta, joka oli todella vaikea. Kerroin vain avoimesti mustasukkaisuudestani, enkä kaipaa kommentteja enkä arvosteluita muilta ihmissuhteisiini liittyen.

Näemmä kannattaa pitää täälläkin turpansa kiinni, ettei vaan satu sanomaan yhtään vinoa sanaa...josta tulee kuraa naamalle. Jokainen meistä on erilainen ja tekee erilaisia asioita. Se, joka itse on synnitön, heittäköön ensimmäisen kiven.

En väittänyt tietäväni avioliitostasi tai tilanteestasi yhtään mitään. Pohjasin mielipiteeni kirjoitukseesi. Pahoittelen jos mielipiteeni loukkasi sinua- tarkoitus ei ole heitellä kuraa kenenkään naamalle.

mastervsop

  • Vieras
Vs: mustasukkaisuudesta
« Vastaus #41 : 19.12.2011, 19:18 »
Mitähän tähän vastaisi, ilman että tulee loukatuksi?

Korostaisin sitä, että olimme sopineet siitä asiasta, että jos D/s-suhteeseen tarvitaan/tai on tulossa suhteemme ulkopuolisia henkilöitä, niin niistä sovitaan erikseen yhdessä. Suhde oli niin pitkällä, että olin jo ottamassa eroa ja alkamassa 24/7 orjattareksi/vaimoksi, joten siinä kohtaa oli tunteet jo pelissä aika lailla. Ei kannata nyt vetää avioliittoani tähän soppaan mukaan, koska ette siitä kumpikaan tiedä mitään. Ettekä tilanteesta, joka oli todella vaikea. Kerroin vain avoimesti mustasukkaisuudestani, enkä kaipaa kommentteja enkä arvosteluita muilta ihmissuhteisiini liittyen.

Näemmä kannattaa pitää täälläkin turpansa kiinni, ettei vaan satu sanomaan yhtään vinoa sanaa...josta tulee kuraa naamalle. Jokainen meistä on erilainen ja tekee erilaisia asioita. Se, joka itse on synnitön, heittäköön ensimmäisen kiven.

Niin faktojahan en tiedä mutta kommentoin sitä mitä luen sen enempää riitaa haastamatta. Mutta en voi välttää sanomasta että Sä kuullostat ihan mun exältä joka myöskään ei voinut ensin lopettaa suhdetta vaan toinen piti heti saada alle ja ehkä samalla hiukan näpäyttää muakin näpeille asioista jotka mun kirjassa oli jo taaksejäänyttä ;) Mutta nainenhan ei unohda mitään se on nähty jos kokee tulleensa loukatuksi/laiminlyödyksi .. you name it, mä voin jatkaa listaa...

*Tosin siinäkin suhteessa asiat tuli kerralla selväksi beta-uros sai mun jätteet.

Ja olen kuullut kyllä sannonan että ei riitä minulle ja on parempi hakea nainen joka pystyy tyydyttämään huomiontarpeeni.

Linnanneito

  • Vieras
Vs: mustasukkaisuudesta
« Vastaus #42 : 19.12.2011, 19:27 »
Aivan, vosoppi, faktoja sen kummemmin tietämättä. Tulepas hakemaan kivesi pois, sullakaan ei ole oikeutta heittää niitä. Eikä tämä(kään) topic ollut tarkoitettu sun erinomaisuutesi ja egosi buustaukseen, eikä varsinkaan mun avioliiton sun muun elämän ruotimiseen, joten ollaan jo aika pitkällä OT:ssa.

Jatkakaamme mustasukkaisuudesta,  ja jättäkäämme henkilökohtaiset loukkaukset vaikka yksityisviesteilyyn, jooko?

Case closed.

-Linnis-

mastervsop

  • Vieras
Vs: mustasukkaisuudesta
« Vastaus #43 : 19.12.2011, 19:36 »
Suhde oli niin pitkällä, että olin jo ottamassa eroa ja alkamassa 24/7 orjattareksi/vaimoksi, joten siinä kohtaa oli tunteet jo pelissä aika lailla.

Söpön sinisilmäistä...mutta samalla niin havoittuvaa, elämä on... :love:

Isabis

  • Vieras
Vs: mustasukkaisuudesta
« Vastaus #44 : 19.12.2011, 19:40 »

Minä en ole täydellinen ja joku toinen voi antaa asioita, joita minä en voi. Eikä se ole minulta pois jos rakkaani niistä nauttii. Toisaalta ajatus siitä, ettei rakkaani olisi minusta pätkääkään mustasukkainen, olisi lamauttava.

Mustasukkaisuus kuuluu minusta suhteisiin, missä toisesta välitetään tosissaan. Pieni mustasukkaisuuden väre antaa uskoa siitä, että on toiselle tärkeä, mutta jos se alkaa kalvamaan suhdetta, se on vahingollista.

Onko sitten hän, jolle annetaan asioita, täydellinen?
Sanoinko niin? Ei kukaan ole, en minäkään.
Ja tässä kohtaa korostan, että puhun omasta ajatusmaailmastani ja miten koen ihmissuhteet yleistasolla. En yksittäisestä henkilöstä.

Mikä takaa sen, että tämä "täydellisyys" saa koskaan kaikkea sitä itselleen, mitä haluaisi, vaikka "omistaisi" satoja subeja. Varmasti erilaiset anatomiat tietty tulis tutuksi,mutta entä henkinen puoli? Voiko joku esittää elämälle ja muille ihmisille jonkin listan, että tätä ja tätä ja tuota minä tarvitsen ja elämä ja ihmiset sen hänelle antavat
Ei varmasti saakkaan. Pitäisikö saada? Mutta on olemassa tilanteita, joista voidaan neuvotella. Kun lapseni olivat pieniä kärsin samasta vaivasta kuin useat naiset siinä elämänvaiheessa. Seksi ei kiinnostanut pätkääkään. Silloin annoin luvan miehelleni käydä hakemassa seksiä muualta - hän ei halunnut sitä tehdä.

Voi olla myös tilanne, jossa toisella on vaikkapa vahva fetissi ja tarve asiaan, joka minusta tuntuisi vastenmieliseltä. Eikö olisi parempi antaa rakkaan toteuttaa fetissiään toisaalla ja saada elämäänsä sellaista nautintoa, johon osallistuminen olisi minulle ikävää? Vaihtoehtoisesti rikkoisin omaa seksuaalisuuttani vastaan tai eväisin häneltä omansa.


Itse en usko, että jokin täydellinen ja absoluutti ihminen olisi olemassa. Uskon kyllä riittävän sopivaan ja uskon, että epätäydelliseen ihmiseen voi rakastua..tai sitten mitään rakkautta ei ole olemassakaan kenties.
En etsi täydellistä, enkä kuvittele sellaista olevan. Itselleni sopiva riittää, sellainen, jolle minäkin olen sopiva. Uskon silti, että on mahdollista rakastaa ja olla sopiva useammalle ihmiselle samanaikaisesti.

Jos esim. master on subin ainoa master, mutta masterilla lukuisia subeja, kummalla on enemmän menetettävää? Näkisin itse, että sillä, jolla on yksi, koska silloin menettäessään ei ole ketään, mutta yhden supin voi aina pudottaa kelkasta ja näin ollen mustasukkaisuuskaan ei ole niin tarpeen masterin osalta.

Tänään mulle piirtyy näistä mieleen kuva itsekeskeisestä ja perin hedonistisesta ihmistyypistä, mutta ehkä luolan hämyssä itsekseen kaikki asiat näyttävät hieman eriltä,mitä todellisuudessa ovat.
Minulle alistuminen on ollut pitkä prosessi ja se on vaatinut äärimmäistä luottamusta ja kunnioitusta Isäntääni kohtaan. En voisi edes kuvitella alistumista useammalle ihmiselle samanaikaisesti. Tai ylipäätään kenellekkään muulle kuin tälle henkilölle, jolle olen arvokkaimman lahjani antanut. Minun Isäntäni ei rajoita seksuaalisuuttani tai muita suhteitani. Suhteemme säännöt ovat yhdessä sovittu ja niistä voi aina tarpeen vaatiessa neuvotella.

Oma tapani pitää subeja on taas täysin erilainen. Kevyttä leikkiä ilman vakavaa sidettä. Jos heillä on muita Dommeja niin olkoon. En ole subeistani mustasukkainen enkä edes halua, että he sitoutuvat minuun.


Jokainen bdsm suhde on omanlaisensa, osaan kuuluu mustasukkaisuus, toisiin taas ei. Parisuhteeseen mustasukkaisuus jossain määrin kuuluu mielestäni taas aina. Se millaisen painoarvon kukin osapuoli haluaa sille antaa riippuu täysin ihmisistä ja niistä asioista, mitä he ovat keskenään sopineet.