Itsekin oon vaan yrittäny puhua traumoista, tai ainakin triggereistä mahdollisimman suoraan. Sitten ei ainakaan jää epäselväksi domillekaan, mitä tapahtuu, jos saan meltdownin kesken session. Osan jutuista oon vaan suoraan kieltäny, koska ne tuntuu niin pahalta, mut joidenkin juttujen kanssa oon yrittäny pikku hiljaa tottua niihin. Käytännössä tä on ollu sitä, että esim. sitomista ollaan harjoiteltu vähitellen ensin vaatteet päällä ja siitä edetty sitomiseen sessioinnissa. Ollaan etukäteen puhuttu siitä, et nyt kokeillaan tätä ja dom on tiennyt, et se voi olla mulle vaikeeta. Avoin kommunikaatio on kuitenkin helpottanu niitä tilanteita todella paljon. Erityisesti tieto siitä, että voin käyttää turvasanaa ilman, että tarvitsee pelätä "pilaavansa" session. Jos asioita lähestytään varovasti monista asioista voi lopulta tulla helpompia ja jopa hauskoja. En kuitenkaan ikinä olis valmis uhraamaan omaa hyvinvointiani voidakseni toteuttaa jonkun toisen kinkkia. Omien rajojen asettaminen on äärettömän tärkeää, ettei sessiointi pahenna traumoja.