Kirjoittaja Aihe: Anne Rice: Kuinka prinsessa Ruusunen hurmataan  (Luettu 9139 kertaa)

cassandra82

Selailin kirjaluetteloa ja kirja-arvioita, eikä silmiini ainakaan osunut arviota Anne Ricen teoksesta ´Kuinka prinsessa Ruusunen hurmataan´ (julkaistu suomeksi 2014). Joten ajattelin muutaman sanasen kirjasta lausahtaa. Alkuperäinen, englanninkielinen teos on ilmestynyt jo niinkin aikaisin kuin 1983 nimellä ´The Claiming of Sleeping Beauty´, ja kirjailija on tuolloin käyttänyt ymmärrettävästi salanimeä A.N. Roquelare. Takakansitekstissä teosta markkinoidaan seuraavasti:

"Ruusus-tarinaa päivittävän trilogian ensimmäinen osa tuo vanhaan satuun tihkuvaa himoa ja eroottista kaipuuta. Erotiikkaa lähestytään nautinnon kautta, eikä häpeämättömän sadomasokistinen kuvaus sorru liikaan väkivaltaisuuteen vaan pitäytyy ihastuttavassa viehkeydessä."

En valitettavasti ole lukenut Fifty Shades of Grey -trilogiaa, koska innostus lukea ne lopahti luettuani arvioita kirjoista, mutta ehkä siihenkin kirjasarjaan olisi syytä tarttua, ihan vaikka vain yleissivistyksen vuoksi. Joka tapauksessa, en pysty vertaamaan Ruusus-kirjan lukukokemusta ainakaan Fifty Shades-kirjoihin, mutta uskaltaisin varovasti väittää, että Ricen kirja ei liene yhtä kevyttä kamaa tai ensisijaisesti "vaniljaseksistä pitäviä kotirouvia puhutteleva". Tai mistäs sitä tietää. Itse en kuitenkaan suosittelisi ensimmäiseksi tutustumisteokseksi henkilölle, jolla ei ole kosketusta bdsm:ään. Teos sisältää melko voimakkaita alistus- ja nöyryytystarinoita (toki joku voi pitää näitä ihan kesyinäkin) ja aika paljon myös homoeroottisia kuvauksia. Koska kyseessä on satu, "safe, sane & consensuksen" toteutumisen tärkeys ei ole niin justiinsa, ja kolmikosta tipahtaakin tuo kolmas eli concensus pois, mutta kuitenkin pysytellään turvallisen rajoissa, vaikka ei mielestäni aina niin "ihastuttavassa viehkeydessä", kuten kirja lupailee. Edellä mainitut seikat eivät ole kuitenkaan moitteita. Kokonaisuudessaan Rice kirjoittaa erittäin viihdyttävästi, juoni etenee sujuvasti ja bdsm-kohtaukset ovat melko kekseliäitä. Paikoitellen tekstissä tuodaan hienolla tavalla ja oivaltavasti lukijan ymmärrettäväksi alistumiseen liittyviä päänsisäisiä kokemuksia ja tuntemuksia. Ja mikä parasta: Ruusunen kehittyy hahmona, eikä osoittaudu niin yksiulotteiseksi kuin alussa olin pelännyt. Teoksessa näkökulmaa vaihdetaan myös alistettavaan mieheen (tämäkin plussaa). Itse ainakin biseksuaalina ja switchinä nautin teoksesta paljon, vaikkakin sitomista olisi voinut olla vielä runsaammin, piiskaa heilutellaan kyllä sitäkin enemmän :D.

Eli tiivistetysti: sadomasokistista fantasiaa hyvin kirjoitetussa muodossa. Suosittelen lämpimästi ja mukava olisi kuulla myös muiden lukukokemuksia kirjasta.     





 





Chimene

  • Asiakas
  • **
  • Viestejä: 131
  • ei enää etsi, sillä löysi.
  • Galleria
Vs: Anne Rice: Kuinka prinsessa Ruusunen hurmataan
« Vastaus #1 : 03.09.2014, 21:44 »
Niin ne makuasiat vaihtelee, multa ko. kirja jäi kesken. Kyllästyin vuolaana virtaaviin kyyneliin ja ainaisiin sessiokuvauksiin koko ajan suurempien yleisöjen edessä. Varmaan toimii paremmin visuaalisille ihmisille, jotka kuvittelee kohtaukset ja lukuisat lumoavan kauniit nuoret nöyryytetyt vartalot edessään. Kävi puuduttavaksi, etenkin se miehenhahmon kertomus loputtomista kärsimyksistään milloin kenenkin kourissa.

Mutta mielestäni kirjana on vähemmän mukaansa tempaava ja henkilöt henkäyksen ohuita verrattuina Ricen aiempiin kirjoihin, mikä oli pettymys. (tosin niitä lukiessani olin paljon paljon nuorempi ja vähemmän kriittinen lukija). Haiskahti nopeesti tehdyltä rahastukselta, mutta siis epäilemättä joillekin lukijoille saattaa olla ihan löytö. Kovin oli nopeatahtista etenemistä, liukumista yhdestä sessiosta seuraavaan, ilman että olisi välissä ollut jännitettä lataavia suvantoja, mikä ainakin minut nuudutti niin, etten aio seuraavia osia edes aloittaa.

Mutta no, olen puolueellinen lukija. Omat niskakarvani nousivat pystyyn inhosta jo alun raiskauskuvauksesta. Olen tykännyt enemmän vaikkapa Wardin Mustan tikarin veljeskunnan romaaneista, joissa on yksi pääpari, ja heidän välisensä kasvava tunnejännite, ja joissakin kirjoissa hyvinkin kinkya seksin kuvasta. Tuollainen sademainen yhteiskuntafantasia kaikkivoipaisesta valtiasluokasta ja ihmisoikeuksia vailla olevista alamaisista ei minua viehätä, ja henkilöiden täydellinen fyysinen kauneus oli suorastaan vastenmielistä.

Mitäs muut lukijat on tykänneet? 

balance

  • Vieras
Vs: Anne Rice: Kuinka prinsessa Ruusunen hurmataan
« Vastaus #2 : 03.09.2014, 23:20 »
Pitääkö tuo kirja ostaa nettikaupasta vai saako ihan kirjakaupoists? Koitin vilasta akateemisen sivulta enkä löytänyt.. Voisin lukasta :)

Chimene

  • Asiakas
  • **
  • Viestejä: 131
  • ei enää etsi, sillä löysi.
  • Galleria
Vs: Anne Rice: Kuinka prinsessa Ruusunen hurmataan
« Vastaus #3 : 04.09.2014, 13:20 »
Kaipa se löytynee ihan kirjakaupostakin, nimittäin oli jo kirjastoissakin toi eka osa.

balance

  • Vieras
Vs: Anne Rice: Kuinka prinsessa Ruusunen hurmataan
« Vastaus #4 : 07.09.2014, 15:04 »
No minäpä lukasin tämän ja kyllä kuitenkin sanoisin että ei tämä ole samanlainen ollenkaan aiemmin mainitun 50 SoG:n kanssa. Kirjasta ei todella puutu toimintaa, nöyryytystä, piiskausta tai seksiä, mutta minusta se oli hieman lapsellisesti kirjoitettu. Tuo kirjoitustyyli on jotenkin todella viaton. Mietin kirjaa lukiessani, voisiko se johtua yksinkertaisesti siitä, että kirja on Prinsessa Ruusunen -tarinan pohjalta kirjoitettu..

Kirjassa satutetaan kovaa ja nöyryytetään todella kovaa, mutta kohdehenkilöiltä jotenkin sen hyväksyminen ja vastaanottaminen käy mielestäni aivan liian helposti. Se vaivasi minua. Tapahtumat oli kuvattu todella tarkasti, mutta sitten taas se kohteen tunnemaailma, se jäi vajaavaiseksi kaiken muun kerronnan kanssa. Juuri tuo mitä aikaisempi kirjoittaja sanoi, että kyyneleitä kyllä tuli paljon, muttaminä kysyn sen jälkeen, missä on kokemusmaailma? Ehkä tässä näkee sitten niitä eroja, mitä kirja voisi olla jos kirjoittajalla olisi omakohtaista kokemusta? (Tai no, mistäs minä sitä tiedän, epäilen kuitenkin) Onneksi on mielikuvitus :)

Omat niskakarvani nousivat pystyyn inhosta jo alun raiskauskuvauksesta.

Minä en reagoinut tähän kohtaan oikeastaan millään tavalla, se oli lopulta mielestäni hyvin vaisu ja kesy, verrattuna kirjaan muuten ja sillä oli selkeästi tarkoitus.

Juoni etenee kyllä omaan tahtiinsa ja sen verran kuitenkin kirjasta kiinnostuin, että kun jatko-osa ilmestyy, hankkinen sen luettavaksi.

Mr Birch

  • V.I.P.
  • *****
  • Viestejä: 1343
  • Testi näyttää, että on aika häipyä (82 % vanilla)
  • Galleria
Vs: Anne Rice: Kuinka prinsessa Ruusunen hurmataan
« Vastaus #5 : 11.11.2017, 18:00 »
Tartuinpa taas pitkästä aikaa Risuun, piti sanomani Riceen. Olen aiemmin lukenut kursorisesti osan Kuinka Prinsessa Ruususta rangaistaan. Nyt vuorossa osa Kuinka Prinsessa Ruusunen vapautetaan. Täytyy myöntää, että on kirjoittajalla energiaa pitkää tasaista ruoskan ja lihan läiskettä yllä. 8) Voi sanoa, että välillä ihan hervotonta touhua. Kiinnittäminen ja ripustaminen on vähän jäänyt päälle. Silpomisjuttu meni minun asteikossani jo överin puolelle.

Joku sanoi joskus arviossaan O:n tarinasta, että "ylenpalttinen ruoskanläiske alkoi tympäistä" ja siinä ko. aihetta on vain 4 (sanoo neljä) eksplisiittisistä kohtausta EDIT: on niitä sentään viisi, kun taas Ricella ko. aihetta on kuin riisipuuroa mielikuvituksettoman emännän joulupöydässä eli joka kattauksella.

Kuitenkin: ihan viihdyttävä kokonaisuus, kun tietää, ettei ole pakko taas huomenna käydä tällä Ricen riisikupilla.
« Viimeksi muokattu: 11.11.2017, 21:13 kirjoittanut Mr Birch »

Devotion

Vs: Anne Rice: Kuinka prinsessa Ruusunen hurmataan
« Vastaus #6 : 19.03.2018, 23:45 »
Luin tämän ensimmäisen osan joskus ja ylläolevat kommentit summaavat teoksen aika hyvin: niin ahkeraa sessiokertomista että välillä rupeaa jo puuduttamaan, ja juurikin tuo kaikkien hahmojen ylivertainen kauneus, seksikkyys, valmius tympäisi. Myin oman pokkarini kirpparilla muistaakseni 1,50e hintaan, toivottavasti joku siivoton mieli sai siitä ilot irti  ;D
Mutta  olen tässä pohdiskellut, että ikävystyttävien iltapäivien varalle, kannattaisiko kuitenkin tsekata loputkin osat?  ???

irpe

  • Vieras
Vs: Anne Rice: Kuinka prinsessa Ruusunen hurmataan
« Vastaus #7 : 20.03.2018, 10:09 »
Meillä eka osa kesken, luetaan vuorotellen sitä toisillemme ja toimii! Ruususen itkutuherrukset ja kierrättäminen tyypiltä toiselle uusiin nöyryytyksiin on parasta. Välillä särähtäny et miten paljon vihaa se kantaa sisällään domeja kohtaan mut tää onki satu ja se on siellä orjana tahtomattaan ja tukee sitä miks kyynelet on herkässä. :D Ja plussaa miesssubeista ja naisdomeista!

Velma

  • Asiakas
  • **
  • Viestejä: 218
  • Vulva Violentia
  • Galleria
Vs: Anne Rice: Kuinka prinsessa Ruusunen hurmataan
« Vastaus #8 : 16.06.2018, 06:42 »
Lyhyesti ja ytimekkäästi: astetta viihdyttävämpää kuraa  :))

susa-anniina

  • Smurffit
  • Baarikärpänen
  • *
  • Viestejä: 696
  • Sekarotuinen subikoiranarttu tai jotakin muuta
  • Galleria
Vs: Anne Rice: Kuinka prinsessa Ruusunen hurmataan
« Vastaus #9 : 16.06.2018, 12:51 »
Itse ostin pari vuotta sitten koko kolmeosaisen sarjan kirjamessuilta. Olin positiivisen hämmästynyt kun moinen oli siellä myynnissä "tavallisten" kirjojen joukossa. Fantasiakirjana eka osa oli ihan ok, toimivaa runkkumatskua hieman oudolle lukijalle, mutta se kuinka Ruususta rangaistaan tai kuinka se vapautetaan, meni jo vähän sitten yli. Luin kyllä koko roskan, mutta lukijana olen sellainen etten herkästi jätä kirjoja kesken.