Kirjoittaja Aihe: Kenelle kerron, ja mitä?  (Luettu 28847 kertaa)

n4103xxl

  • Vieras
Vs: Kenelle kerron, ja mitä?
« Vastaus #45 : 08.04.2011, 23:44 »
Älä nyt taukoilemaan ala bemad, kirjoituksesi ovat erittäin viihdyttävää luettavaa  8)

submit

  • Vieras
Vs: Kenelle kerron, ja mitä?
« Vastaus #46 : 09.04.2011, 08:47 »
Sukulaisille, työkavereille ja niille kavereille, jotka eivät ole (tietääkseni) kinkyjä, en kerro pahemmin seksiasioistani noin muutenkaan, miksi siis kinkyilystä. Joskus on jotain tullut kerrottua kun keskustelu on sivunnut esim. sitä missä olen ollut tiettynä ajankohtana ja miksi (kinkybileet) tai joku asu esim. valokuvassa on kiinnittänyt huomiota, mutta harva on kiinnostunut tietämään sen enempää. Ehkä koko aihe oman sukulaisen tai ystävän kohdalla on ollut heille vähän nolostuttava. Hyvä ystäväni kyllä halusi konkreettisesti tietää, että "mitä te teette toisillenne, oletteko parinvaihtajia?", kun oli puhe kinkybileistä. Kun kerroin, että olemme sadomasokisteja, hän halusi tietää, että mitä teemme konkreettisesti. Sen jälkeen asiaan ei olla palattu, mutta asia ei ole myöskään vaikuttanut ystävyyteemme mitenkään.

Täällä netissä en ole niin avoin, kuin ehkä voisin olla, koska kumppanini ei halua minun jakavan seksuaalisuuttani (seksuaalisuuttamme) syvemmin täällä, joten yritän tasapainoilla jakamisen ja yksityisyyden välillä. Tosin itsekin olen aika rajoittunut siinä mielessä, joten asia ei pahemmin häiritse minua.

Lady Whip

  • Turun Baletti
  • V.I.P.
  • *
  • Viestejä: 3433
  • Sadistinen Gfe-Domina
  • Galleria
Vs: Kenelle kerron, ja mitä?
« Vastaus #47 : 09.04.2011, 09:08 »

  Mutta sen sijaan alistuvan miesluonteen polkemista en hyväksy missään määrin. Nämä alfankipeät naiset pitäisi uittaa kuumassa voissa.

Testosteroni haisee. Nainen isolla ännällä tuntee sen jo kaukaa ja kaipuu syttyy.

  Nainen isolla N:llä ei tarvitse sen enempää testosteronia uhkuvaa miestä, kuin mies isolla M:llä testosteronia uhkuvaa naista.

Hyvä bemad, kerrotko sinä minulle, mitä Minä tarvitsen?

Alistuvaa miesluonnetta polkemalla poljet ihmisyyttä ja omaa itsenäisyyttäsi miesten välisen kerskakilpailun piikkiin.

Mistä tällaisen käsityksen olet saanut. Minähän tarvitsen molempia ihmisluonteita.
Alfaurokset asettautuvat omalle paikalleen elämässäni. Kuin myös alistuvat miehet.
Arvostan alistuvia miehiä omalla tavallani. Heidän pitää olla ihmisyydessään vahvoja jotta kykenevät alistumaan menettämättä miehisyyttään omissa silmissään.

Alkaa olemaan kommentoinnin taso täällä sitä luokkaa, että pidän kohta tauon.

Eikö nämä ole subjektiivisia mielipiteitä joihin jokaisella on oikeus. Uskoisin, että meillä jokaisella on oikeus omiin mielipiteisiin. Jos sinä et ole jostain samaa mieltä kuin minä tai me, ei sen pitäisi sinun maailmaa kaataa. Osoita olevasi vahva alistuva mies ja kestä.
Jatketaan...

submit

  • Vieras
Vs: Kenelle kerron, ja mitä?
« Vastaus #48 : 09.04.2011, 09:24 »
Joo, ei kenenkään kannata hermostua toisen mielipiteiden takia. Ja pysytäänpä ketjun alkuperäisessä aiheessa :)

subula

  • Vieras
Vs: Kenelle kerron, ja mitä?
« Vastaus #49 : 11.04.2011, 11:01 »
Vuosi sitten kun liityin kehään halusin kertoa kaikille miten hienoa tämän asian löytäminen on ollut ja kyllä minä monelle kerroinkin. Eivät olleet moksiskaan. Suurin osan kavereistani tietää ja etenkin hyvät ystäväni. Perheeni ei tiedä enkä kerrokaan. Luultavasti äiti hyvine vaistoineen kyllä jotakin arvaa. Jälkiä en ole kummemmin peitellyt, sitten olen vain kertonut miten asiat ovat. Taidan olla toisinaan hieman sinisilmäinen mutta minun kertomukseni on saanut joskus toiset kertomaan omia asioitaan, ei ehkä seksuaalisia taipumuksiaan mutta asioita ylipäätään. Häpeilyvaihe taitaa olla takanapäin. :)

Galesi

  • Helsingin akateemiset kinkyt ry
  • V.I.P.
  • *
  • Viestejä: 2610
  • pörröpää/lutka
  • Galleria
Vs: Kenelle kerron, ja mitä?
« Vastaus #50 : 04.06.2011, 12:50 »
Paria kaveria tietää jonkin verta mun taipumuksista. Kukaan ei kokototuutta. Sukulaisille ja perheenjäsenille en todellakaan aio kertoa, vaikka osa porukasta onkin aika ymmärtäväisiä...

Uniform

  • Vieras
Vs: Kenelle kerron, ja mitä?
« Vastaus #51 : 04.06.2011, 13:53 »
Mua pikkaisen ihmetyttää kun useampikin vastaaja mainitsee ettei kerro bdsm taipumuksistaan perheelle/isille/äidille/veljelle/serkulle jne. lähisukulaiselle.
Kertooko kukaan yleensäkään kenellekkään vastaavalle yhtään mitään seksuaalisuudestaan?

VonD

  • Vieras
Vs: Kenelle kerron, ja mitä?
« Vastaus #52 : 04.06.2011, 14:18 »
Mua pikkaisen ihmetyttää kun useampikin vastaaja mainitsee ettei kerro bdsm taipumuksistaan perheelle/isille/äidille/veljelle/serkulle jne. lähisukulaiselle.
Kertooko kukaan yleensäkään kenellekkään vastaavalle yhtään mitään seksuaalisuudestaan?

Niinpä. Kuka edes HALUAISI tietää jotain vanhempiensa seksielämästä. Miettikää siltäkin kantilta ennen kuin kerrotte lapsillenne asiasta.

Itselleni on erittäin outo ajatus, että seksuaalisuuteni olisi niin ihmeellinen ja kummallinen ja ihastuttava ajatus, että se pitäisi jakaa ulkopuolisten kanssa. En ymmärrä alkuunkaan ulostuloja asiassa. Parisuhteessa (ja mahdollisten muiden kumppaneiden kesken) tietenkin eri asia.

swan

  • Vieras
Vs: Kenelle kerron, ja mitä?
« Vastaus #53 : 04.06.2011, 14:23 »
Kertooko kukaan yleensäkään kenellekkään vastaavalle yhtään mitään seksuaalisuudestaan?
Välttämättä ei ole sellaisia suhteita kehenkään,että aremmista jutuista kertoisi kenellekään. Itse olen kahdelle ei-kinkylle kertonut hieman ja eivät ole ymmätäneet. Lähinnä surkeana ressukkana pitävät.

Ehkä joskus on helpompi jutella,jos ja kun asiat enempi todentuvat käytännössä.


KalvinK

  • Baarikärpänen
  • ****
  • Viestejä: 639
  • Tykkää sitoa nättejä nakuja naisia.
  • Galleria
Vs: Kenelle kerron, ja mitä?
« Vastaus #54 : 04.06.2011, 14:51 »
Ennen kuin kertoo ylipäätään kellekään yhtään mitään, kannattaa jollakin tasolla varmistua siitä että viestin vastaanottaja ymmärtää kuulemansa. Tähän BDSM-maailmana liitetään hyvin voimakkaita ja negatiivisia ennakkoluuloja ja asenteita, ja näiden asenteiden ja ennakkoluulojen takia vastaanottajan saattaa olla jopa mahdotonta ymmärtää kerrottua oikein.

Tässä hauska esimerkki Sexhibition-messuilta: Olin köysien kanssa liikkeellä Smurffien osastolla, ja paikalla oli muutamia sitomisesta kiinnostuneita vierailijoita. Eli sidoin siis osastollla vierailevia, jotka halusivat kokeilla miltä tuntuu olla sidottuna, ja miltä köydet tuntuvat vartalolla. No, sidoin siinä sitten yhtä vierailijaa, ja siihen ilmaantui paikalle eräs nainen seuraamaan tilannetta. Siitä lähti liikkeelle kuta kuinkin seuraavanlainen dialogi:

Nainen sidottavalle: "Miltä tuo tuntuu?"
Sidottava naiselle: "Tuntuu oikein mukavalle".
Nainen sidottavalle: "En usko."
Sidottava naiselle: "Kyllä tämä tuntuu ihan miellyttävälle".
Minä naiselle: "Varsin jännää, millaisia ajatuksia sitominen herättää eri ihmisissä".
Nainen minulle: "Te olette vain maksaneet tuolle sidottavalle, että hän sanoisi noin edistääksenne teidän asiaa."

No, mitäpä tuohon voisi enää lisätä. Asenteet.

Glori

  • Vieras
Vs: Kenelle kerron, ja mitä?
« Vastaus #55 : 05.06.2011, 16:33 »
Mua pikkaisen ihmetyttää kun useampikin vastaaja mainitsee ettei kerro bdsm taipumuksistaan perheelle/isille/äidille/veljelle/serkulle jne. lähisukulaiselle.
Kertooko kukaan yleensäkään kenellekkään vastaavalle yhtään mitään seksuaalisuudestaan?

Niinpä. Kuka edes HALUAISI tietää jotain vanhempiensa seksielämästä. Miettikää siltäkin kantilta ennen kuin kerrotte lapsillenne asiasta.


Kirjoitin aiemmin ketjussa näin:
”Lapseni ovat suvaitsevaisia. Ihminen nähdään ihmisenä eikä (minkään lajin) vähemmistönä. Luulen että heiltä saisin hyväksynnän, jos he joskus kysyvät/päätän heille kertoa. Toivon näin - todella.”

En suinkaan tarkoittanut, että istutaanpa nyt keittiön pöydän ääreen juttelemaan äidin taipumuksista.

Mutta kerron jos minulta asiasta kysytään. En halua salailla enkä piilotella. Uskon rehellisyyteen kaikenlaissa suhteissa.

Tyttäreni alkaa olla siinä iässä että hän lainailee kenkiäni ja vaatteitani. Vaikka meillä ehdottomasti kunnioitetaan toisen yksityisyyttä, saattaa tulla kiusaus käydä äidin vaatekaapilla ja lainata sitä villatakkia tai sandaaleja, kun äiti ei ole kotona.
Sitä kaappia penkoessa saattaa tulla vastaan ylläreitä, jotka sitten aiheuttavat kysymyksiä. Toivottavasti niitä, eikä ahdistuneita tunteita kun hän ei ymmärrä mistä on kyse.

Olen tavattoman huono kirjoittamaan ymmärrettävästi... Tarkoitan että kun lapsi näkee jotain mitä ei ymmärrä, se pelottaa. Näin ainakin minun kuopukseni on kokenut nähdessään nuorempana sarjakuvassa tapahtumia joita ei ymmärtänyt. Siinä kohtaa on viisaampaa kertoa mistä on kysymys. Eikä millään yksityiskohdilla mässäillen, vaan yleisellä tasolla.
Olen yrittänyt opettaa lapseni avarakatseisiksi. Ihminen on tärkeä - ei rotu, uskonto, koko, seksuaalinen suuntautuneisuus. Nähdään yksilö - ihminen, eikä määritelmää. Siksi luulen voivani, kysymysten joskus tullessa, kertoa mitä olen. Lapseni tuntee minut ja luottaa minuun. He tietävät etten tekisi mitään joka on väärin kumppaniani kohtaan tai vahingoittaisi häntä.

Tämä on minun subjektiivinen näkemykseni, omat lapseni tuntien - minun syyni joskus ehkä kertoa itsestäni. Jokainen, lapsensa tuntien, toimii niin kuin heille on paras.



viana

  • Vieras
Vs: Kenelle kerron, ja mitä?
« Vastaus #56 : 05.06.2011, 17:01 »
Ystäväpiiri tietää, ja kun puolet porukasta on homoja ja toinenkin puoli varsin kokeilunhaluista ja villin nuoruuden elänyttä, ei kyllä aiheuta minkäänlaista ihmetystä. Moni on bileissä käynyt joskus vierailemassa ja tuntee muitakin pervoja, vaikka kukaan ei sellaiseksi tunnustaudu. Meillä on seksistä aina puhuttu avoimesti ja paljon, joten kertominen oli ihan luonnollista,  olisi ollut tosi luonnotonta, jos EN olisi kertonut. Enemmän on aiheuttanut kiinnostusta ja hämmennystä polyys kuin kinkeys, mutta sekin on nielty (pääsääntöisesti) kakistelematta. Polysuhteiden kanssa porukalla on vähemmän kosketuspintaa, pervous on tutumpaa, joten sitä on kai helpompi ymmärtää.

Sisko tietää siksi, että tietää minun käyvän pervobileissä, sen tarkemmin en ole avautunut, enkä avaudu, kun ei meillä ole tapana seksiasioita ruotia. Jos olisi perhettä muuten, ei tulisi pieneen mieleenikään kertoa heille, minun seksuaalisuuteni kun ei ole koskaan kuulunut vanhemmille. Eivät kai koskaan edes tienneet, mitä seksuaalista suuntautumista edustan :D

Hauskoja tilanteita (ja pientä peittelyä) aiheuttaa se, etten ole kertonut kahdelle kämppikselleni. Tämä ei johdu häpeästä, vaan yksinkertaisesti siitä, että minulla on kimppakämpissä tapana pitää tietty etäisyys kanssa-asukkeihin, jotta arki ei mene liian iholle. Epäilevät varmasti, jos osaavat: pari kertaa on bileistä tullut varsin riekaleinen tyttö korseteissa, kunnon meikeissä ja PVC:ssä, vaikka en normaalisti koskaan meikkaa tai muutenkaan laittaudu. Ja kerran tosiaan unohdettiin pienessä hönössä jatkoilta kaverin kanssa kotiuduttua, että repusta pilkottaa piiska :D Jälkiä en ihan hirveästi peittele elleivät ole jotain ihan järkyttävää. Suoraan kysyttäessä tulisi suora vastaus, mutta tuskin nuo kysyvät.

LiseCohen

  • Bizarre Club
  • V.I.P.
  • *
  • Viestejä: 1217
  • Untermensch
  • Galleria
    • TOMM¥ €A$H PERVOILUT
Vs: Kenelle kerron, ja mitä?
« Vastaus #57 : 05.06.2011, 18:10 »
Teininä tuli oltua avoimempi sen suhteen mitä kertoo ja kenelle. Kai sitä halusi vähän järkyttää kavereita jotka oli aikalailla pidättyväisiä. Nykyään olen tajunnut ettei tätä tarvitse hieroa kenenkään naamaan jos kuuntelijaa ei kiinnosta tietää. Varsinaisesta kinkyilystä en tainnut kamalasti puhua mutta seksistä noin yleensä. Kun käytin pvc-korsetteja ja niittipantoja, en tiedä ajatteliko ne sen kuuluvan goottipukeutumiseen vai johonkin muuhun.

Vanhemmat varmaan tietää kun kotona asuessa pvc-asuja roikkui vaatekaapissa ja ruoskat lojui hyllyssä. En kamalasti niitä piilotellut vanhemmilta, mutta ei ne koskaan mitään kyselleetkään. Enemmän sanomista tuli siitä kun äiti luuli minusta tulleen saatananpalvojan kun kuuntelin "sellaista musiikkia" ja pukeuduin "sillä tavalla".

Nykyään töissä olen avautunut yhdelle miespuoliselle työkaverille yksityiskohtaisemmin noista fetisseistä ja muutkin tietävät siellä että ihastelen univormuja. Työkaverit on aika tiukkapipoisia niin on ihan kiva saada välillä keskustelua aikaiseksi muustakin kuin homojen, mustalaisten ja tummaihoisten mollaamisesta. Varsinaisia punaniskoja.

Itai

Vs: Kenelle kerron, ja mitä?
« Vastaus #58 : 06.06.2011, 12:25 »
Hmmm.... provosoidun, vaikka ei pitäiskään.
bemad, et tunnu arvostavan naisia kovinkaan korkealle, vaikka alistuva mies oletkin??? hieman outoa, mutta se on sinun katsantokantasi.
Toki, naisesta kun naisesta löytyy Domme, kun tarpeeks provosoi ja ärsyttää, nainen hyökkää ja yrittää alistaa sen provosoijan, ja sehän tuntuukin sopivan bemadin kinkyyteen vallan hyvin :) Tapansa kullakin, minä vaan edelleenkin pidän siitä, että se on Mies joka vie, ja minä vikisen, ja mielestäni minulla on oikeus siihen, enkä suostu ymmärtämään, miks kaikkien naisten pitäis Dominoida miestä.
Tää keskustelu on näköjään menny ihan sivuun alotuksesta :) mutta näinhän sitä usein käy.

En ikinä lakkaa ihmettelemästä sitä miten tuo yksi saa aina kaikki provosoitua =D

Sellainen pieni huomio tähän bemadin kulttuurisidonnaiseen alistuva nainen-dominoiva mies-häslinkiin:
Dominoivassa naisessa kun ei ole sitä alfaurosmeininkiä eikä Esimerkkihenkilö Xn täten kuulu tuntea mitään yhteiskunnan asettamaa velvollisuutta alistua tälle... Merkitseekö tämä sitä että henkilömme on ihan Truu-sub™ kun hän kokee haluavansa alistua ihmiselle tämän sukupuolesta riippumatta..? =]

Kun tuli mieleen näitä juttuja lukiessa että joidenkin mielestä on olemassa juuri noita Truu-subeja ja sitten niitä Oikeasti-Luonnon-Tarkoittamia-Dommeja jotka sitten vaan leikkivät subeja koska eivät kestä yhteiskunnan paheksuvia katseita... Ja switchejähän ei sitten ole olemassa, ne on dommeja kaikki oikeasti. Ah, lokerointia <3

Joo, turha postaus ja offtopiciakin vielä... Anteeksi.

LiseCohen

  • Bizarre Club
  • V.I.P.
  • *
  • Viestejä: 1217
  • Untermensch
  • Galleria
    • TOMM¥ €A$H PERVOILUT
Vs: Kenelle kerron, ja mitä?
« Vastaus #59 : 06.06.2011, 17:44 »
Vielä tuli mieleen työkavereista se kun muutama kuukausi sitten ilmoitin kahvihuoneessa että "lähdetään miehen kanssa romanttiselle lemmenlomalle Dachaun keskitysleirille " (juuri näillä sanoilla). Äijät hörähti nauruun mutta yksi työkaveri tajusi ettei se "romanttinen" ollut ihan kokonaan vitsi. Miehen suht konservatiivinen siskokin (40v) osasi ottaa toteamuksen huumorilla, mutta täällä ihmisillä ei tainnut olla ihan samanlainen huumorintaju. Sama juttu kun eräs maanantai totesin työkavereille että "oli sen verran rankka viikonloppu että nyt pystyy jo istumaan". Ne vain naureskelee noille jutuille ja itse ovat välillä vielä pervompia. Tuskin niistä muut kuin se yksi osaa aavistaa ettei nuo heitot ole välttämättä aina vitsejä.

Tämä asioistani tietävä työkaveri totesi kerran, että jos se menisi koppalakki päässä kotiin, muija juoksisi karkuun... Samainen työkaveri näytti kerran lehdestä vanhaa kuvaa hevosmiehestä, jolla oli pussihousut, koppalakki, saappaat ja saattoi olla raippakin, en muista varmasti, ja kysyi näyttääkö se seksikkäältä. Lehahdin varmaan ihan punaiseksi kun jostain ihmeen syystä se itse asiassa kiihotti ihan kamalasti. Pitäisiköhän kehittää hevosmiehistä uusi fetissi? Itse asiassa olen jo alkanut etsimään kirppiksiltä halpaa ratsastuskypärää. Raippa ja pussihousut löytyy jo. (Itse asiassa raippani ON aito hevosraippa!) Mielikuvitus lentää jo tuhatta ja sataa! Sitten pitää ostaa pony play butt plug ja kuolaimet! :P