Keskustelun, jutustelun, kommunikaation, ymmärtämisen merkityksistä

[RakkaudenApostoli]

Huh, olisi tähdellinen paikka purkaa omia tuntojaan aiheesta, mutta kun koettaa kirjoittaa mitä ajattelee, alkaa ahdistaa rajun puoleisesti. Lapsuudessa vanhemmilta opittuja malleja on koettanut, nyt kun ne tiedostaa, välttää, mutta tiukassa ne välillä on. Pääsääntöisesti koen, että jos möläytän, sanon väärin ja jos taas pohdin mitä sanon, ärsytän keskustelukumppania. Tällaisena ylianalysoivana ihmisenä koetan olla hiljaa ja kuunnella, yritän olla neuvomatta vaan pikemminkin esittää kysymyksiä, jos jokin askarruttaa. Sekään ei ole helppoa, parissakin ihmissuhteessa on huudette, että mitä kyselet typeriä. On hankalaa keskustella, jos kaikki nähdään hyökkäyksenä.

Tällä hetkellä on yksi ystävä, jonka kanssa on voinut olla avoin lähes kaikesta, niin omista kiinnostuksen kohteistaan kuin tunne-elämästään. Välillä pelottaa, että kaatuuko sekin ihmissuhde, mut sit pysähtyy muistamaan, ettei kaikki tahdo pahaa.

Olipa taas vuodatus, mutta onneksi sai kirjailtua.

[brestelle]

Itselle kommunikaatio on ollut ylitsepääsemättömän vaikea aihe lapsuuden ja nuoruuden toimintamallien takia. En puhunut tai kommunikoinut omista vaikeuksista tai mielipiteistä, koska halusin olla helppo lapsi. Sitten kun asiaa kertyi, se räjähti ja oli ah niin paha olla

Kolme vuotta sitten kinkyily, polyilyn ja mielenterveysmatkan aloittamisen myötä kommunikaatiosta on tullut kaikki kaikessa. Rehellisyys ja se että asiat sanoo ääneen on paras asia mitä voi tarjota toiselle ja itse yritän parhaani mukaan practise what I preach.

[scar]

^^ Edellä olevat pistivät miettimään,että montako on ihmistä,kenen kanssa tulee puhuttua niistä syvällisemmistä jutuista..ja on niitä niin vähän.
Paljon asioita,joista ei vaan voi puhua kenenkään kanssa,vaikka ehkä halua olisikin.

"Vaikeneminen kultaa..."
Eipä kyllä haluttaisi elää niin,ettei sano asioita,joita olis tarpeen sanoa.

Hiljaisuus opetetaan jo aika varhain meillä,mistä ehkä ollutkin juttua täälläkin.
"Ei saa metelöidä ja turhia hölistä,
eikä itkeä saa,eikä meluta saa,joulupukki matkaan jo kääää-y " 

[RakkaudenApostoli]

Kolme vuotta sitten kinkyily, polyilyn ja mielenterveysmatkan aloittamisen myötä kommunikaatiosta on tullut kaikki kaikessa. Rehellisyys ja se että asiat sanoo ääneen on paras asia mitä voi tarjota toiselle ja itse yritän parhaani mukaan practise what I preach.

Tähänhän sitä juuri pyrkisi, vaikkei se aina aivan helppoa olekaan. Menneisyydessä painaa syyllisyys useasta rikotusta lupauksesta, valheesta, kertomatta jättämisestä ja ikävistä, liian myöhään sanotuista asioista. Itse ei jaksa kieriä syyllisyydessä, vaan aktiivisesti koettaa parantaa asioita, ensijaisesti omaa toimintaansa.

[brestelle]

Kolme vuotta sitten kinkyily, polyilyn ja mielenterveysmatkan aloittamisen myötä kommunikaatiosta on tullut kaikki kaikessa. Rehellisyys ja se että asiat sanoo ääneen on paras asia mitä voi tarjota toiselle ja itse yritän parhaani mukaan practise what I preach.

Tähänhän sitä juuri pyrkisi, vaikkei se aina aivan helppoa olekaan. Menneisyydessä painaa syyllisyys useasta rikotusta lupauksesta, valheesta, kertomatta jättämisestä ja ikävistä, liian myöhään sanotuista asioista. Itse ei jaksa kieriä syyllisyydessä, vaan aktiivisesti koettaa parantaa asioita, ensijaisesti omaa toimintaansa.

Tämä justiinsa

[RakkaudenApostoli]

 

Samalla koettaa opetella olemaan alistumatta liikaa. Olen huomannut, ettei kaikkien kanssa voi käydä rauhallista ja asiallista keskustelua, silloin ei kannata liian pitkään yrittää. En kaipaa sitä, että joku vaan sanelee, miten asiat menee, eikä oma ääni ja ajatus pääse kuuluviin.

[Luminukke]

Kommunikointi on kaiken a ja o.
Silti se ei ole helppoa. Pystyn keskustelemaan lähes mistä vain mieltä painavasta melkein kaikkien kanssa, kunhan keskustelu käydään tekstin välityksellä. Kasvotuste tai puhelimessa puhuen käperryn itseeni enkä kykene sanomaan mitä haluan. Sitä on vuosien varrella yrittänyt, mutta ei siitä ole toistaiseksi oikein mitään tullut. Etenkin jos pitäisi itse olla se keskustelun aloittaja sekä ylläpitäjä ym. niin en osaa.
Koko pieni ikä mennyt muita myötäillessä koska pelkään liikaa hylkäämistä ja torjutuksi tuloa jos sanon jotain väärää tai jotain mikä ei miellytä. Murrun jos näen pettymyksen toisen ihmisen kasvoilla, pettymyksen jonka minä aiheutan.
Asioista on ollut aina helpompi puhua tekstin välityksellä, silloin en näe keskustelukumppanin ilmeita, eleitä, en kuule äänenpainoa, turhautuneita tuhahduksia ja huokailuja.

Tosin tällä hetkellä mielenterveys on niin huonossa kunnossa että olen nähnyt sekä omani, että muiden parhaaksi kun vetäydyn kokonaan pois lähestulkoon kaikesta toiminnasta.

[Lettu]

Lähes 30v yhdessäoloa, hiljaisuutta, ja ero muutama vuosi sitten on jättänyt melkoisen aukon kommunikaatiokykyyn koskien omia tunteita. Vaikka työssäni olen jatkuvassa puheyhyeydessä ihmisten kanssa olen siinä aina kysyjän ja kuuntelijan roolissa.
Nyt kun olen miiteissä käynyt ja huomannut että oikeesti kaikesta voi puhua eikä tyhmiä kysymyksiä ole niin olen kun lapsi karkkikaupassa.
Kirjoittamalla kommunikointi onnistuu myös, mutta ajatus juoksee joskus vilkkaammin kun sormet. En myöskään osaa lukea rivien väleistä ja silloin jää elekieli lukematta.
Tietyllä tavalla uskon ensivaikutelmaan ihmisestä, joko juttu luistaa tai sitten ei. Toki diipadaapaa voi haastella kenen kanssa vaan.
Sitten kun olen vielä syntyperäinen savolainen viäräleuka saattaa vastapuoli jäädä ihmettelemään.