Kirjoittaja Aihe: Niistä sukupuolista  (Luettu 30770 kertaa)

Ninth

Vs: Niistä sukupuolista
« Vastaus #30 : 16.01.2019, 16:44 »
Jooh, on kyllä mennyt monella yleistä sukupuoliteoriaa kirjoittavalla täällä puurot ja vellit sekaisin, ja voiko siitä ketään syyttää, kun suomenkielessä on vain yksi sana: sukupuoli. Sukupuolella voidaan kuitenkin katsoa olevan monia ulottuvuuksia, ja englanniksi tämä avautuu ehkä selkeämmin.

SEX on anatominen sukupuoli, johon kuuluvat sukuelimet, kromosomit sekä ns. toissijaiset sukupuolitunnusmerkit, jotka nekin ovat monesti kulttuurisidonnaisia. Näihin tunnusmerkkeihin lasketaan usein esimerkiksi matala tai korkea ääni, rintojen koko ja koostumus, sekä kehon ja kasvojen karvoitus.

Osittain kulttuurisidonnaisia toissijaisista tunnusmerkeistä tekee se, että kaikissa kulttuureissa esimerkiki karvattomuutta ei liitetä naiseuteen eikä sitä pyritä korostamaan apuvälineillä. Joitain kehollisia ominaisuuksia saatetaan myös yksinkertaisesti lakata pitämästä sukupuolitunnusmerkkeinä: historian saatossa suurta otsaa pidettiin naistyypillisenä ja sitä pyrittiin korostamaan nyppimällä hiuksia, mutta enää otsan koolla ei tietääkseni ole tekemistä naisellisuuden kanssa.

Anatominen sukupuoli on se, jota monet pitävät ainoana sukupuolen ulottuvuutena, ja monet tieteeseen perehtymättömät myös luulevat sen olevan kahtiajako eli dikotomia. Kuitenkin kun tarkastellaan asiaa yksilötasolla ja tieteellisellä tarkkuudella, huomataan että sekin on spektri tai pikemminkin mosaiikki, ja varsin hämärä sellainen; syntymässä mieheksi määritellyllä henkilöllä saattaa olla isommat rinnat (ja enemmän maitorauhaskudosta) kuin naiseksi määritellyllä; naiseksi syntymässä määritellyksi henkilöllä taas saattaa kasvaa kasvoissa vahvempaa karvoitusta tai tujumpi testosteronituotanto, kuin mieheksi syntymässä määritellyllä; ihmiset saattavat olla eri tavoin lisääntymiskyvyttömiä. Harva meistä ylipäätään on tietoinen omasta kromosomiyhdistelmästämme, ja myös sisäisten lisääntymiselimien kohdalla saattaa tulla uutta tietoa vielä aikuisiälläkin.

Anatomisen sukupuolen kahtiajakoajatuksesta tekee kinkkisen paitsi sen mosaiikkisuus, myös se että siihen lasketut piirteet saattavat muuttua elämän varrella joko ikääntymiseen liittyvistä syistä, sairauden tai onnettomuuden perusteella, tai lääketieteellisen väliintulon seurauksena. Harva oikeastaan tietää, mitä tarkoittaa “biologisella/ruumiillisella/anatomisella” sukupuolella silloin, kun sanoo, että sen perusteella voi päätellä oman sukupuolensa.

Jos ihmisen sukupuoli määrittyy pelkästään kehon perusteella, mitkä piirteet jyräävät toisten yli?

Kun kerran ajatusleikkejä himoitaan, niin pohditaan näitä kysymyksiä:
- Jos sukupuoli määritellään ulkoisten sukuelinten perusteella, onko peniksen kanssa syntynyt mies vähemmän mies, jos hän menettää sukuelimensä tapaturman vuoksi?
- Jos ei, niin onko mikropeniksen kanssa syntynyt mies vähemmän mies, kuin ns. normaalisti muodostuneen peniksen kanssa syntynyt mies?
- Jos ei, niin onko ilman kiveksiä ja penistä syntynyt mies yhtä mies kuin edellämainitut miehet, mikäli hänen kromosomiyhdistelmänsä on XY?
- Jos on, onko ns. normaalisti muodostuneen peniksen kanssa syntynyt mies vähemmän mies kuin edellinen, jos hänen kromosomiyhdistelmänsä on XX?

Entä hormonit, eivätkös ne ole aika selkeät? Naisillahan on estrogeeni ja miehillä testosteroni. Mutta:
- Jos peniksen ja XY-kromosomiparin kanssa syntyneellä miehellä on teini-iässä ongelmia testosteronituotannon kanssa niin, että hän joutuu aloittamaan hormonikorvaushoidon saadakseen äänenmurroksen ja parran, onko hän vähemmän mies kuin ne, joiden testosteronituotanto ei tarvitse lääketieteellistä tukea?
- Jos syntymäpeniksen ja XY-kromosomiparin omistavan miehen estrogeenituotanto on niin suurta että hänelle kehittyy rinnat, onko hän vähemmän mies?
- Entä ovatko ihmiset vähemmän miehiä/poikia ja naisia/tyttöjä silloin, kun heidän hormonituotantonsa lapsuudessa ja ikääntyessä on vähemmän selkeää?

Entä jos synnytysosastolla henkilön sukupuoli määritellään naiseksi ulkoisten sukuelinten perusteella, mutta myöhemmin paljastuu, että hänellä on XY-kromosomipari ja androgeeniresistenssi, jonka seurauksena hänen kehonsa kehittyy ns. naistyypillisesti. Kenen asia on silloin päättää, mikä hänen juridinen sukupuolensa tulisi olla?

Jos sanotaan, että selkeä sukupuoli ei muodostu vain yhdestä anatomisesta piirteestä vaan tietystä yhdistelmästä, mikä yhdistelmä se on? Onko mies sellainen, joka on syntynyt peniksen kanssa, jolla on XY-kromosomit, ja jonka testosteronituotanto ei tarvitse ulkopuolista tukea? Voiko jonkun näistä palasista poistaa, ja jos, niin minkä? Entäs sitten taas se, että useimmat suomalaiset eivät tiedä omaa kromosomipariaan, koska sitä ei testata synnytyslaitoksella?

https://www.scientificamerican.com/article/the-new-science-of-sex-and-gender/ Tässä on katsaus aiheeseen, ja artikkelin loppuun on listattu monia hyödyllisiä linkkejä, jos asia kiinnostaa.

GENDER on henkilön oma kokemus sukupuolestaan, ja se saattaa perustua hänen sukuelimiinsä, hänen saamaansa kasvatukseen tai sitten johonkin aivan muuhun. Tätä ei voi määritellä ulkopuolelta, ja vaikuttaa siltä, että cissukupuolistenkin keskuudessa sukupuolikokemuksia on yhtä monta kuin on ihmistäkin.

(Itse puhun sukupuolikokemuksestani silloin kun puhun sukupuolestani, koska omalla kohdallani sukuelimieni laatu on merkityksellinen vain niissä ihmissuhteissa, joissa käyttelen genitaaleja seksiin, ja toki lääkärissä asioidessa silloin, kun tieto on jotenkin olennainen hoidon kannalta. Muiden puolesta en puhu enkä halua arvottaa sukuelinten merkitystä kenenkään muun henkilön sukupuolen määrittäjänä.)

Omaa sukupuoltaan voi viestiä ympäristölle mm. pukeutumisella, elekielellä, nimellä, puhetavalla tai sitten ihan vain ilmoittamalla. Omasta mielestäni “gender” on kaikkein olennaisin ja suoraviivaisin ulottuvuus sukupuolessa, mitä tulee sosiaaliseen kanssakäymiseen (lääkäriasiat ja genitaaliseksi ovat sitten asia erikseen), ja mielestäni kaikkien itsemääriteltyä sukupuolta tulisi kunnioittaa, oli kyse sitten lapsista tai aikuisista, cis- tai trans- tai intersukupuolista tai muihin ryhmiin kuuluvista henkilöistä.

Hämmentävän usein törmää cissukupuolisten kohdalla pelkoon, että transmiesten, transnaisten, muunsukupuolisten ja sukupuolettomien itsemäärittelyn kunnioittaminen jotenkin vaarantaisi cissukupuolisten henkilöiden sukupuolen vakavastiotettavuuden. Ehkä samaa ilmiötä on myös se, että sukupuolisensitiivisen kasvatuksen ajatellaan perustuvan jonkinlaiseen sukupuolten häivyttämiseen tai kieltämiseen. Sukupuolisensitiivisen kasvatuksen tarkoitus on kuitenkin päinvastainen; sen periaatteena on antaa tilaa jokaisen ihmisen sukupuolelle tai sukupuolettomuudelle ja sen ilmaisemiselle. Jokainen ihminen siis pyritään sukupuolittamaan tavalla, jolla hän itse tahtoo tulla sukupuolitetuksi. Myös cismiehet ja cisnaiset.

Genderiin kuuluu monissa lähteissä myös SOSIAALINEN SUKUPUOLI. Se on sukupuolen ulottuvuus, joka muodostuu sosiaalisessa vuorovaikutuksessa. Käytännössä se muodostuu esimerkiksi siitä, kutsuvatko ihmiset sinua mieheksi vai naiseksi vai joksikin muuksi, mitä oletuksia he sinusta tämän perusteella tekevät ja mitä pronomineja he sinusta käyttävät mikäli kyseessä on sukupuolitettu kieli. Jos sosiaalinen sukupuoli on ristiriidassa henkilön sukupuolikokemuksen kanssa, aiheutuu siitä monesti tuskaa. 

Meidän kulttuurissamme sosiaalinen sukupuoli yleensä oletetaan erilaisten ulkoisten ominaisuuksien perusteella ennen kuin tiedetään, mikä henkilön oma kokemus on. Oletus riippuu täysin olettajan omista mielipiteistä ja ajatusmalleista; joku saattaa olettaa henkilön mieheksi matalan äänen ja parran perusteella, joku taas tekee oletuksen henkilöä tapaamatta nimen perusteella, ja joku saattaa sukupuolittaa toisen hiusten pituuden ja vaatetuksen perusteella.

(Omalla kohdalla eri ihmiset sukupuolittavat mut samankin päivän aikana eri tavoin. Esimerkiksi kerran odotushuoneessa istuskellessani mut sukupuolitettiin ensin mieheksi, ja kymmenen minuutin päästä toisen henkilön toimesta naiseksi. Pari kertaa kun oon kysynyt tietä vessaan, mulle on neuvottu reitti sekä miesten- että naistenvessaan. Tällä tavalla elellessä tulee todella tietoiseksi siitä, että sosiaalinen sukupuoli on todellakin katsojan silmässä.)

Kulttuurista ja alakulttuurista riippuen sosiaalista sukupuolta tulkitaan eri tavoin ja siihen liittyy erilaisia aikakauden mukaan vaihtuvia kirjoittamattomia sääntöjä, joista poikkeamisella saattaa olla rankkojakin seurauksia tai sitten se saattaa kirvoittaa ihailua. Jos tulkittu sukupuoli ei ole yksiselitteinen, tai jos ihminen toimii tulkitsijan mielestä ristiriitaisesti sukupuoleensa nähden, seurauksena voi olla syrjimistä, nimittelyä tai jopa väkivaltaa. Esimerkiksi cismiestä saatetaan pilkata, jos hän pukeutuu hameeseen tai korkokenkiin, tai cispoikaa saatetaan vanhempien toimesta nuhdella, jos hän haluaisi leikkiä barbeilla. Naiseksi oletettua taas saatetaan tituleerata “hyväksi jätkäksi” kohteliaisuusmielessä, millä ei toki ilmaista että hän olisi sukupuoleltaan mies, vaan että hän poikkeaa positiivisilla tavoilla naisen stereotyypistä.

Sosiaalinen sukupuoli ja siihen liittyvät seuraukset ovat siis myös kovin häilyviä ja riippuvat ympäröivästä kulttuurista, yksittäisistä ihmisistä ja jopa kellonajasta ja sijainnista. Joissain perheissä ei todellakaan nuhdeltaisi cispoikaa, joka haluaisi leikkiä barbeilla, vaan ostettaisiin hänelle moisia lahjaksi. Kaupungilla hameessa ja korkokengissä kulkeva cismies taas luultavasti saisi olla melko rauhassa, jos oleskelisi esimerkiksi päiväsaikaan kirjastossa. Jos hän taas menisi perjantaiyönä baariin, voisi olla toinen ääni kellossa. Ympäröivien ihmisten suhtautuminen todennäköisesti vaihtelisi myös sen mukaan, tulkitsisivatko he pukeutumisen syyksi esimerkiksi polttaripilan vai henkilön vilpittömän halun pukeutua kuten pukeutuu.

Kulttuurin sisällä on myös alakulttuureja, joissa sosiaalisella sukupuolella saattaa olla vähemmän merkitystä kuin valtakulttuurissa, tai se saattaa muodostua eri tavalla ja tarkoittaa eri asioita. Esimerkiksi queer-piireissä on yleinen käytäntö olla olettamatta muiden sukupuolta, ja englanninkielisissä queer-piireissä usein kysytään, mitä pronomineja henkilö haluaa itsestään käytettävän. Queer-piireissä myös sukupuoliroolien merkitys vuorovaikutuksessa, ihmissuhteissa ja työnjaossa on vähemmän korostunut, minkä vuoksi myöskään sukupuolen olettamisella ei ole yhtä merkittävää funktiota kuin heterokulttuurissa.

SUKUPUOLIDYSFORIA on asia, josta usein puhutaan transsukupuolisten ja/tai muunsukupuolisten henkilöiden kohdalla. Dysforia on euforian vastakohta ja tarkoittaa voimakasta pahaa oloa ja kokemusta siitä, että asia X on pahasti pielessä. Sukupuoleen liittyvä dysforia saattaa kohdistua joko sosiaaliseen sukupuoleen, sukuelimiin tai toissijaisiin sukupuolitunnusmerkkeihin, tai kaikkiin tai osaan näistä. Toisin kuin jossain aiemmassa viestissä väitettiin, kaikki transsukupuoliset eivät koe kaikenkattavaa kehoon kohdistuvaa dysforiaa. Hyvin usein sosiaalinen sukupuoli on se, jota pyritään ensisijaisesti korjaamaan.

Myös cissukupuoliset ihmiset voivat kokea vaihtelevantasoista sukupuolidysforiaa, esimerkiksi jos cismiestä luullaan vaikkapa korkean äänen ja hiustyylin perusteella jatkuvasti naiseksi, tai jos cisnainen tuntee kehonsa esimerkiksi pituuden tai muodon vuoksi liian miehekkääksi.

---

Tästä tuli nyt ihan hirveä wall of text. En ole tutkija, mutta sukupuoli ja sen fyysiset ja kulttuurilliset ulottuvuudet on olleet mun erityismielenkiinnon kohteena n. 15 vuotta, joten jaan mieluusti sitä tietoa mitä on vuosien saatossa karttunut empiirisin ja akateemisin keinoin. Jos jollakulla on tarkennuksia tai korjauksia näihin määrittelyihin, niin jakakaa ihmeessä.

Ps. Alun “puurot ja vellit sekaisin”-kommentti ei sitten koske ketään, joka on kertonut omista henkilökohtaisista sukupuolikokemuksistaan, vaan ne ovat olleet todella kiinnostavaa luettavaa ja on ihanaa että ihmiset ovat lähteneet avaamaan mietteitään.

Acanth

  • Vieras
Vs: Niistä sukupuolista
« Vastaus #31 : 16.01.2019, 18:14 »
Hyvä ja kattava teksti Ninth, kiitos siitä! :)

En itse henkilökohtaisesti määrittele sukupuoltani lisääntymisen tai siihen käytettävien elimien kautta. Eikä lisääntyminen nyt yleensäkään ole ollut mitenkään oleellinen osa mun identiteettiä.

Mun identiteetti koostuu siitä mitä mä tunnen. Olen muunsukupuolinen. Olen queer. Olen femme. Mun sukupuoli on monivivahteinen vyyhti erilaisia identiteettiin liittyviä aspekteja, ja tapoja ilmaista sitä ja itseäni.

Tämän tajuamisessa on kestänyt pitkään, koska mut on kasvatettu ajattelemaan sukupuoli yksinkertaistettuna binäärisenä ja vain biologisena mies-nainen jakona. Ja oman identiteetin prosessointi on tästä johtuen aiheuttanut hämmennystä. Joten olen vasta äskettäin oikeasti päässyt sinuiksi asian kanssa, ja samalla sinuiksi itseni kanssa.
« Viimeksi muokattu: 17.01.2019, 10:27 kirjoittanut Acanth »

UW

  • Vieras
Vs: Niistä sukupuolista
« Vastaus #32 : 16.01.2019, 19:03 »
Tämä otsikko sivuaa myös essentialismin ja konstruktivismin käsitteitä. Ensimmäinen liitetään yleensä poliittiseen oikeistoon ja jälkimmäinen vasemmistoon. Olen itse kallellani essentialismiin, vaikken allekirjoita kaikkea konservatismia joka siihen usein linkittyy. Maailma on loppupeleissä sen verran iso, etten koe velvollisuudeksi omata selkeää ja loppuun hiottua mielipidettä jokaiseen asiaan, tämä on yksi niistä.

Snooch86

Vs: Niistä sukupuolista
« Vastaus #33 : 17.01.2019, 05:03 »
Ensinnäkin kiitos Ninth terminologian selvennyksestä ja pitkästä infopläjäyksestä aiheeseen liittyen. Auttaa varmasti jatkamaan keskustelua.

Keskustelu on lähtenyt liikkeelle aika odotusten mukaisesti. Muutama henkilö viitannut juurikin genitaaleihin ja kromosomeihin liittyen ja nostan nyt siis sen näkökulman esiin.

Evoluutiobiologisesti ja evoluutiopsykologisesti katsottuna jako on sinällään selvä, sillä uros-naaras malli on ylivoimaisesti toimivin jälkeläisten hankkimisen ja evoluution suhteen... Ja siinä kaikki. Yksilötasolla se ei sinänsä anna minkäännäköistä arvolauseketta että kuinka yksilön tulisi toimia, tai edes kuinka yhteiskunnan kuuluisi yksilöitä tukea. Aivan kuten seksuaalisen suuntautumisen suhteen tai lapsettomien henkilöiden suhteen, meillä ei tulisi vapaana yhteiskuntana olla mitään syytä rajoittaa yksilöiden ratkaisuja tämän asian suhteen, ei edes sen suhteen mitä termejä he itsestään käyttävät. Biologian puolelta taas kuten aiemmin sanoin ja Ninth tuossa pitkässä viestissään myöskin teki selväksi niin se ei olekaan ihan niin yksinkertainen asia. Ja vaikka moni puhuikin nimenomaan genitaaleista niin muisti vielä mainita kuinka se mieheys on myös performatiivista. Kuinka moni tuntee mieheytensä esimerkiksi vahvemmin ollessaan isällinen lapselleen, tai tehden muita mieheyteen liittyviä juttuja?

Pointtini on että tietyssä kontekstissa uros-naaras jaottelu on se toimiva mistä keskustellaan. Tai ainakin tiettyyn pisteeseen asti.

Sosiaalisesti jo tässäkin keskustelussa on paljon muodostunut mielipiteitä siitä mitä naiseus ja mieheys tarkoittaa. Omalla kohdallani omat genitaalit ja niiden käyttäminen ovat yksi asia mikä vahvistaa mieheyden tunnettani ja sukupuoli-identiteettiäni. Toisaalta taas naiseuteni vahvistuu sekä vaatetuksen, laittautumisen että käytöksen myötä, ja oma käytös taas peilaa tätä identiteettiä. Ja mitä enemmän mietin omaa kokemustani, luen julkaisuja ja tutustun ihmisiin, niin sitä vakuuttuneempi olen että yksinkertainen "sukupuoli/sukupuoli-identiteetti" jaottelu ei riitä kielellisesti, kuten jo jonkin verran tässäkin keskustelussa on ollut havaittavissa. Jokatapauksessa sukupuolen moninaisuutta kokevien identiteettiä ja kokemusta ei ole syytä vähätellä vertaamalla esimerkiksi esineisiin. Kuten kolumnissa kirjoitin, sille kielelliselle tutkimiselle on pätevä syy, vaikka sanasto ei tunnu suoraan omaan kieleen sopivalta.

Tämä otsikko sivuaa myös essentialismin ja konstruktivismin käsitteitä. Ensimmäinen liitetään yleensä poliittiseen oikeistoon ja jälkimmäinen vasemmistoon. Olen itse kallellani essentialismiin, vaikken allekirjoita kaikkea konservatismia joka siihen usein linkittyy. Maailma on loppupeleissä sen verran iso, etten koe velvollisuudeksi omata selkeää ja loppuun hiottua mielipidettä jokaiseen asiaan, tämä on yksi niistä.

Essentialismia ja konstruktivismia nimen omaan. Molemmat näkökulmia mitä kautta tutkitaan todellisuutta, ja konstruktivismi tavallaan niistä uudempi. Lähinnä vaikka konstruktivismiin olenkin kallellaan, näen myös paljon pointteja joissakin konservatismin puolissa ja essentialismissa. Ja en usko että kummaltakaan puolelta löytyy kaikkiin asioihin vastauksia. Väheksyminen, halveeraaminen ja mitätöinti taas ei ole moraalisesti perusteltavissa vaikka kuinka essentialistisesti aiheesta ajattelisikin.

onez

Vs: Niistä sukupuolista
« Vastaus #34 : 17.01.2019, 15:18 »
Itselle melko ajankohtaista pohdiskelua sukupuoli, ja sen hankaluus. Androgyyniksi miellän itseni jos joku termi pitää keksiä. Lisääntymismielessä olen uros. Mutta sukupuolelta en koe mies sanaa kovin sopivaksi, tuntuu hassulta. Melkeen yhtä hassulta tuntuu nainen sana. Mutta siinäpä ne vaihtoehdot on virallisissa papereissa, jompikumpi pitäis valita. Feminiinimpään suuntaan on keho menossa hormonien ja parran laseroinnin myötä, mutta silti se nainen on liian ääripäästä.. tai siltä se tuntuu ainakin tällä hetkellä. Mielen osalta olen oma itseni, muut saa määritellä sen miten haluaa.

Turhauttaa koko sukupuoli. Sais mun puolesta poistaa sanakirjasta koko merkinnän, liikaa asioita liitetty yhteen sanaan ::)

Itse kun puhun sukupuolesta ajattelen lähinnä sitä miten ilmentää itseään ulospäin ja millainen sisäinen maailma on. Mutta ennen kaikkea se millaiseksi itsensä kokee. Jos kokee olevansa mies, niin sitten on mies jne. Lisääntymis näkökulma on mulle vaan biologiaa, sillä pitäis kyl olla oma termi.. ehkä sillä jo onkin joku vastine?

Sit on vielä haasteena se kun jokainen kokee sanan mies, nainen, muunsukupuolinen, trans jne.. erilailla. Keskustelut menee hankalaks kun puhutaan eri asioista. Jollekin esim mies on vaan siitin josta tulee spermaa. Jollekin se edustaa misogynistä sortoa. Jollekin se on lämmin turva joka huolehtii läheisistään. Ja jollekin se on ehkä kekseliäisyyttä ja tekniikkaa edustava, tai pelkkä XY kromosomipari.. jne. Kaikki kuitenkin käyttää yhtä ja samaa sanaa, hassua.

Voiskohan hieroglyfit ottaa taas käyttöön, eiks kuva ollut tuhat sanaa

Von

  • Baarikärpänen
  • ****
  • Viestejä: 723
  • TrueMaster 1%
  • Galleria
Vs: Niistä sukupuolista
« Vastaus #35 : 17.01.2019, 17:02 »
Lisääntymis näkökulma on mulle vaan biologiaa, sillä pitäis kyl olla oma termi..

Sukupuoli on se termi. Tää sekaannus johtuu just siitä, kun lauma ihmisiä päätti käyttää samaa sanaa omasta sisäisestä tunnetilastaan sukupuolen suhteen, kun olivat liian laiskoja keksimään omaa.

Tää on vähän sitä samaa kun puulle tuli aikoinaan kaikenlaisia tehdastekoisia kilpailijoita joita myytiin samalla nimellä, ja nyt on tarpeen erottaa luonnonluoma puu termillä massiivipuu. Sama aidon nahan kanssa, kun jotkut haluaa sanoa pintakuvioitua vinyyliä nahaksi. Ja nyt pitäisi kaikkien sanoa luomusukupuolta cis-etuliitteellä, ilmeisesti samasta syystä. Kai. Tää kaikki on mulle aika epäselvää, ja ilmeisesti se tekee musta transfoobikon tai jotain. Ihan sama.


Lmr01

Vs: Niistä sukupuolista
« Vastaus #36 : 17.01.2019, 19:18 »
Mää aattelin käydä luopumassa sukupuolestani jahka täytän 30. Se on tympeää kun joutuu odottamaan vasektomiaa siihen asti. Pitää varmaan alkaa valmistautumaan minäkuvani murrokseen kun lisääntymiskyky yhtäkkiä katoaa.

Snooch86

Vs: Niistä sukupuolista
« Vastaus #37 : 17.01.2019, 20:09 »
Lisääntymis näkökulma on mulle vaan biologiaa, sillä pitäis kyl olla oma termi..

Sukupuoli on se termi. Tää sekaannus johtuu just siitä, kun lauma ihmisiä päätti käyttää samaa sanaa omasta sisäisestä tunnetilastaan sukupuolen suhteen, kun olivat liian laiskoja keksimään omaa.

Tää on vähän sitä samaa kun puulle tuli aikoinaan kaikenlaisia tehdastekoisia kilpailijoita joita myytiin samalla nimellä, ja nyt on tarpeen erottaa luonnonluoma puu termillä massiivipuu. Sama aidon nahan kanssa, kun jotkut haluaa sanoa pintakuvioitua vinyyliä nahaksi. Ja nyt pitäisi kaikkien sanoa luomusukupuolta cis-etuliitteellä, ilmeisesti samasta syystä. Kai. Tää kaikki on mulle aika epäselvää, ja ilmeisesti se tekee musta transfoobikon tai jotain. Ihan sama.

https://rationalwiki.org/wiki/Argument_from_incredulity eli ei välttämättä transfoobista, mutta jättää sinänsä heikoille keskustelussa. Huomautan myös, että ennen tätä ihmislaumaa oltiin liitetty sukupuoleen hyvin paljon asioita mitkä erosivat genitaaleista ja kromosomeista.

Tai toisin sanottuna ne ketkä näkevät sukupuolen kattavan kaikki biologiset faktat aina genitaaleista aivorakenteeseen ja hormoonitasapainoon asti, niin he näkevät sukupuolen olevan näiden kaikkien muuttujien summa. Kun taas osa porukasta haluaa nähdä vain nämä yksi tai kaksi muuttujaa. Onko ensimmäiselle sitten sukupuoli-identiteetti ja jälkimmäiselle sukupuoli pätevät sanat niin.. ehh, ei oikeastaan, koska kuten ylempänä sanoin niin sukupuoleen on liitetty jo todella paljon asioita mitkä eivät sieltä niin vain katoa. Tässä vaiheessa väittäisin että lisääntymisen puoleen sukupuolelle on pätevämpää keksiä oma terminsä. Toisaalta sukupuoli etymologialtaan olisi loogisesti siihen viittaava jo entuudestaan, mutta sitten pitäisi vääntää taas uudestaan että sukupuoli kattaisi vain lisääntymisaspektin.

Von

  • Baarikärpänen
  • ****
  • Viestejä: 723
  • TrueMaster 1%
  • Galleria
Vs: Niistä sukupuolista
« Vastaus #38 : 17.01.2019, 21:09 »
Tää kaikki on mulle aika epäselvää, ja ilmeisesti se tekee musta transfoobikon tai jotain. Ihan sama.

https://rationalwiki.org/wiki/Argument_from_incredulity eli ei välttämättä transfoobista, mutta jättää sinänsä heikoille keskustelussa.

Huomauttaisin että haluttomuudelle opiskella erilaisten alakulttuurien slangeja on muitakin mahdollisia syitä kuin tyhmyys. Ja sekö on viisain, joka tietää obskuureimmat lainasanat, joilla muita nuijia?

Voiko keski-ikäinen valkoinen heteromies edes osata riittävästi sanastoa, ja olla riittävän nöyrä alati lisääntyvien vaatimusten edessä, ettei pidettäisi vihollisena?

Snooch86

Vs: Niistä sukupuolista
« Vastaus #39 : 17.01.2019, 21:32 »
Tää kaikki on mulle aika epäselvää, ja ilmeisesti se tekee musta transfoobikon tai jotain. Ihan sama.

https://rationalwiki.org/wiki/Argument_from_incredulity eli ei välttämättä transfoobista, mutta jättää sinänsä heikoille keskustelussa.

Huomauttaisin että haluttomuudelle opiskella erilaisten alakulttuurien slangeja on muitakin mahdollisia syitä kuin tyhmyys. Ja sekö on viisain, joka tietää obskuureimmat lainasanat, joilla muita nuijia?

Voiko keski-ikäinen valkoinen heteromies edes osata riittävästi sanastoa, ja olla riittävän nöyrä alati lisääntyvien vaatimusten edessä, ettei pidettäisi vihollisena?

Minä en sanonut sinua tyhmäksi, tosin ymmärrän miksi saattaisit näin tulkita. Huomautin vain että argumenttisi on de-facto argumenttivirhe englanniksi nimenltään argument from incredulity. Argumenttisi ei siis ole pätevä loogisesti tarkasteltuna. Kaikki me tehdään argumenttivirheitä, se ei todellakaan ole älykkyydestä kiinni. Niiden karsiminen vain on hyödyllistä mikäli haluaa saada parempaa keskustelua aikaan, varsinkin jos halutaan keskustella siitä miten asiat oikeasti on.

Sanasto, termit ja käsitteet on hyödyllistä osata mikäli haluaa osallistua keskusteluun. En minä ainakaan alkaisi neuvomaan paleontologia hommassaan, kun en osaa nimetä edes eri aikakausiin liittyviä maakerroksia tai erilaisia keinoja varmentaa luiden ikää. Ja kun viittaat nöyryyteen ja vihollisuuteen niin... no yritin kyllä kolumnissa juurikin vihjaista että nöyrempiä tässä olis tavallaan hyvä olla kaikkien ja ymmärtää miksi nämä kaikki asiat on hankalempia sulattaa, mutta jos on hankala sulattaa tai ei ymmärrä miksi ihmiset toimii niin kuin toimii, niin ei asettuisikaan itse viholliseksi vaan olisikin mielummin katsomossa. Koska painijoita riittää, ja molemmille puolille löytyy kyllä sakkia kenellä on termit ja käsitteet enemmän tai vähemmän hallussa.

Routalempi

  • Turun Baletti
  • Kanta-asiakas
  • *
  • Viestejä: 398
  • Galleria
Vs: Niistä sukupuolista
« Vastaus #40 : 17.01.2019, 21:51 »
Lisääntymis näkökulma on mulle vaan biologiaa, sillä pitäis kyl olla oma termi..

Sukupuoli on se termi. Tää sekaannus johtuu just siitä, kun lauma ihmisiä päätti käyttää samaa sanaa omasta sisäisestä tunnetilastaan sukupuolen suhteen, kun olivat liian laiskoja keksimään omaa.

Tää on vähän sitä samaa kun puulle tuli aikoinaan kaikenlaisia tehdastekoisia kilpailijoita joita myytiin samalla nimellä, ja nyt on tarpeen erottaa luonnonluoma puu termillä massiivipuu. Sama aidon nahan kanssa, kun jotkut haluaa sanoa pintakuvioitua vinyyliä nahaksi. Ja nyt pitäisi kaikkien sanoa luomusukupuolta cis-etuliitteellä, ilmeisesti samasta syystä. Kai. Tää kaikki on mulle aika epäselvää, ja ilmeisesti se tekee musta transfoobikon tai jotain. Ihan sama.

Tähän väliin haluaisin kommentoida sen verran, että sekä transsukupuolisuus että cissukupuolisuus ovat cissukupuolisten (tai ainakin julkisen itseilmaisunsa perusteella sellaisiksi oletettavien henkilöiden) kehittämiä käsitteitä. Nää ei oo käsitteitä jotka transsukupuoliset kehittivät erottuakseen muista, vaan alkujaan nimenomaan lääkärit jotka olivat itse cissukupuolisia kehittivät transsukupuolisuuden käsitteen erottaakseen transsukupuoliset niin sanotusti "normaaleista" ihmisistä. Myöhemmin sitten taas seksuaalitieteilijät kehittivät cissukupuolisuuden käsitteen neutraaliksi vastapariksi transsukupuolisuudelle. Molemmat termit ovat vasta tämän myötä myöhemmin löytäneet tiensä sukupuolivähemmistöjen itsensä käyttöön.

Von

  • Baarikärpänen
  • ****
  • Viestejä: 723
  • TrueMaster 1%
  • Galleria
Vs: Niistä sukupuolista
« Vastaus #41 : 17.01.2019, 22:55 »
Huomautin vain että argumenttisi on de-facto argumenttivirhe englanniksi nimenltään argument from incredulity. Argumenttisi ei siis ole pätevä loogisesti tarkasteltuna.

Argument from incredulity on linkkisi mukaan muotoa en ymmärrä asiaa X, joten se ei ole totta, kun taas oma argumenttini oli mallia en ymmärrä asiaa X, enkä omaa suunnitelmia tehdä asialle mitään. En tunnusta tuota logiikkavirheeksi, vaan ihan puhtaaksi apatiaksi.

Tämä on kyllä niin kamalaa finglishiä, että ehdotan että säästetään kaikki tältä ja siirrytään suoraan mittaamaan penisoletettuja tai jotain.

Von

  • Baarikärpänen
  • ****
  • Viestejä: 723
  • TrueMaster 1%
  • Galleria
Vs: Niistä sukupuolista
« Vastaus #42 : 17.01.2019, 23:38 »

Sukupuoli on se termi. Tää sekaannus johtuu just siitä, kun lauma ihmisiä päätti käyttää samaa sanaa omasta sisäisestä tunnetilastaan sukupuolen suhteen, kun olivat liian laiskoja keksimään omaa.

Tähän väliin haluaisin kommentoida sen verran, että sekä transsukupuolisuus että cissukupuolisuus ovat cissukupuolisten (tai ainakin julkisen itseilmaisunsa perusteella sellaisiksi oletettavien henkilöiden) kehittämiä käsitteitä.

Uskon tämän. Uskon myös, että koko konsepti siitä, että sukuelimet, kromosomit ja tunne omasta sukupuolesta ovat erillisiä asioita on puhtaasti transmaailmasta. Ja meidän kielessämme kun on vain se yksi sana sukupuolelle, ja se perinteisesti liittyi aika selkeästi sukuelimiin, niin sen sanan uudelleenmäärittely joksikin mielentilaa tarkoittavaksi voi viedä aika kauan aikaa. Varsinkin jos keinona on painostus marginaalifoorumeilla.


Snooch86

Vs: Niistä sukupuolista
« Vastaus #43 : 18.01.2019, 00:03 »
Huomautin vain että argumenttisi on de-facto argumenttivirhe englanniksi nimenltään argument from incredulity. Argumenttisi ei siis ole pätevä loogisesti tarkasteltuna.

Argument from incredulity on linkkisi mukaan muotoa en ymmärrä asiaa X, joten se ei ole totta, kun taas oma argumenttini oli mallia en ymmärrä asiaa X, enkä omaa suunnitelmia tehdä asialle mitään. En tunnusta tuota logiikkavirheeksi, vaan ihan puhtaaksi apatiaksi.

Tämä on kyllä niin kamalaa finglishiä, että ehdotan että säästetään kaikki tältä ja siirrytään suoraan mittaamaan penisoletettuja tai jotain.

Eli tarkoituksellinen ymmärtämättömyys, ja vielä leveilet sillä. Ja silti päätät osallistua keskusteluun ja vielä uhriudut shoutboxissa? Jos nämä aihealueet triggeröi noin pahasti, niin ehkä kannattaisi vain välttää niitä?

pikkusisko

Vs: Niistä sukupuolista
« Vastaus #44 : 18.01.2019, 01:16 »
Hirmu hienosti kyllä taas sinniteltiin ennen kuin tultiin pääkallopaikalle päästelemään aivopierupasuunaa, pisteet tavallaan siitä  ;D

Minusta on alati kiehtovaa, millaista kekseliäisyyttä ja retoriikkaa löytyy toisten ihmisten loukkaamiseen, mutta jos kyseeseen tuleekin toisen tunteiden ja kokemuksen huomioiminen niin ollaankin yhtäkkiä täysin kädettömiä. Vielä pahempaa, itse niin alistettuja kun ei mitään saa enää sanoa eikä tehä, eikä tule kysymykseenkään että asia sovittaisiin ja jatkettaisiin puolin ja toisin eteenpäin.

Eihän näitä perusasioita tankatakaan kuin taaperoikäisestä lähtien, mutta näemmä ei ole riittävää sekään kaikille.

Äärimmäisen tärkeää tietoa ja hienoa kokemusten jakamista tässä ketjussa kuitenkin suuressa enemmistössä, kiitos! :love: