Uskonnot ja kinkyily

[Violation]

Oletko itse uskossa?

Olen agnostikko. Haluaisin uskoa Jumalaan. En ole vielä valmis siihen enkä osaa uskoa. Ehkä jonain päivänä vielä uskon.
Luen Raamattua ja kuulun evankelis-luterilaiseen kirkkoon. Pidän uskonnoista  
Olen kuvataiteilija ja seuraavaksi haluan oppia ikonitekniikan.

Kuinka hyvin teidän mielestänne uskonnot ja kinkyily sopivat yhteen?  - miksi ei sopisi yhteen?

Oletko itse uskossa? Tunnetko muita kinkyjä, jotka ovat uskossa?  - olen uskossa. Uskon voimaan korkeampaan, sanotaan sitä vaikka Jumalaksi. Uskominen on kaunistanut elämääni. Olin pitkään agnostikko, kuten tuossa edellisessä vastauksessani lukee ja joskus nuorempana jopa ateisti. Uskominen Jumalaan ei ole rajoittanut elämääni millään lailla vaan ennemminkin avannut tunnelukkoja, laimentanut pelkojani ja tuonut henkistä vapautta.  Tunnen tietääkseni vain muutaman kinkyn ja heistä osa on uskossa.

[Tyttöpoika30]

 Kuinka hyvin teidän mielestänne uskonnot ja kinkyily sopivat yhteen?  - miksi ei sopisi yhteen? [/quote]

Itse olen uskossa?, olen ehkä aina ollut rnkä näe, että usko, tai uskonto rajoittaisi mitenkään elämääni, tai kinkyilyä. Mun mielestä se toimii jopa vapauttavana elementtinä.

[Fia]

Olen sekulaarinen maallikkobuddhalainen. Buddhalaisuus on mulle enemmän maailmankuva ja filosofis-eettinen viitekehys kuin uskonto niin kuin uskonnollisuus juutalaiskristillislänsimaisessa kulttuurissa yleensä ymmärretään - mutta ei mua sinänsä myöskään haittaa kutsua buddhismiani uskonnollisuudeksi

En koe, että buddhalainen maailmankuvani olisi mitenkään arvoristiriidassa eettisesti harjoitetun konsensuaalisen kinkyilyn kanssa. Toki voi pohtia, että seksuaalisuuden toteuttaminen ylipäätään perustuu haluihin ja buddhismin ytimessä taas on pyrkimys irti haluamisesta, koska haluaminen ajaa kärsimykseen. Toisaalta kuitenkin koen, että nimenomaan BDSM-seksuaalisuus myös tarjoaa mulle buddhalaisittainkin tarkasteltuna mielenkiintoisia mahdollisuuksia harjoittaa mm. toisen ihmisen palvelemista,  toisen ihmisen tarpeiden ja halujen asettamista omien halujen edelle, syvällisen yhteyden hakemista ja saavuttamista toisen ihmisen kanssa, tietoista läsnäoloa, erilaisille tunteille ja tuntemuksille läsnäolemista ja niin edelleen. Konsensuaalinen kivulle antautuminen ja esimerkiksi shibari myös ovat osa itämaista buddhalaista traditiota.

Hirveesti en kyllä sinänsä välttämättä kelaile dharmaa kun kinkyilen, mutta koska dharma on ylipäätään elämässäni jonkinlaisena punaisena lankana mukana, on se jotenkin siinä kinkyssäkin läsnä, jossain taustalla tai pinnan alla piilossa.

[R75]

Uskon Jumalaan ja olen kinky, muunsukupuolinen, polyamorinen ja seksuaaliselta suuntautumiseltani monimutkainen. Kuulun luterilaiseen kirkkoon ja minulla on ollut yhteyksiä katoliseen kirkkoon. En kuitenkaan oikeastaan enää ajattele itseäni sen enempää luterilaiseksi kuin katoliseksikaan. Kristityksi ehkä. En käy koskaan jumalanpalveluksissa. Säännöllisemmin kävin vain lyhyen aikaa joskus aikoja sitten. En yleensä puhu uskostani ihmisten kanssa, koska pelkään ristiriitatilanteita tällaisessa hyvin henkilökohtaiseksi kokemassani asiassa. Ensin en aikonut kirjoittaa tähänkään keskusteluun, mutta päätin sittenkin kirjoittaa luettuani muita kirjoituksia.

[Ihopoimu]

Vaikea aihe, joka vaatisi niin syvällistä teologista pohdiskelua, että siitä voisi vaikka kirjoittaa pienen kirjan.
Siispä ei kannata riitojen välttämiseksi paneutua täällä tuohon uskonto-teemaan yhtään tämän enempää.

[Mr Kinkerton]

Uskon jonkinlaiseen "korkeampaan voimaan", lähinnä moraalisena kompassina. Varmaankin suurta osaa esim. kristinuskon kymmenestä käskystä on joskus tullut rikottua, mutta periaatteesta en tapa ihmisiä tai varasta.

Ja sama pätee kinkyilyynkin, kunhan on vapaa tahto, suostumus ja molemminpuolinen kunnioitus pelissä, niin ei pervoutta sinänsä kai kielletä (en ole kyllä Raamattua kovin tarkkaan tutkinut).

Laitanpa tähän vielä kevennyksen: https://youtu.be/na3lw1PzbCw (Garfunkel & Oates - Loophole) 

[Kouluttaja]

Kyl siel isossa kirjassa musta kielletään monta kivaa juttuu.
Esimerkkinä vaik toi älä himoitse naapurisi vaimoa.
Mitä jos naapurin Tiina tykkää lorttoilla menee ja miehensä Pekka tykkää kattoo käsiraudoissa nurkasta ku vaimoa laittaan joukolla?
Sodomia tais olla kans listalla aka homoseksuaalisuus ja pyllyleikit.

[Mr Kinkerton]

Kyl siel isossa kirjassa musta kielletään monta kivaa juttuu.
Esimerkkinä vaik toi älä himoitse naapurisi vaimoa.
Mitä jos naapurin Tiina tykkää lorttoilla menee ja miehensä Pekka tykkää kattoo käsiraudoissa nurkasta ku vaimoa laittaan joukolla?
Sodomia tais olla kans listalla aka homoseksuaalisuus ja pyllyleikit.

Aijaahas, no sitten taidan suosiolla jättää koko opuksen lukematta   

[fido]

Toimii varmasti monille erinomaisesti. Itse olen ateisti ja luen raamattua lähimmäisenrakkauden opiskelumielessä.
Hyviä ja toimivia ohjeita ja periaatteita. Ja löytyyhän raamatusta yksi dynamiikkamallikin, mutta se nyt ei ole meitsin osastoa.

Hauska video aiheesta: https://www.youtube.com/watch?v=FXhsWgzLSY0

[Lynxfoot]

Tämä lienee sopiva paikka ensimmäiselle viestilleni tällä foorumilla. Tämä on nimittäin aihe jonka kanssa kipuilen paljon.
Olen kristitty, luterilainen. Kasvanut herätysliikkeen parissa. Ja vaikka minusta ei päältäpäin ikinä uskoisi, hengelliset näkemykseni ovat hyvinkin konservatiivisia - joskaan ne eivät missään mielessä rinnastu ahdasmielisyyteen tai tuomitsevuuteen, oman kokemukseni mukaan. Usko ei näy tällä hetkellä elämässäni mitenkään kovin voimakkaasti, mutta se elää taustalla ja tiedän että tuskin saan rauhaa ellen joku päivä pysty antautumaan sille täysillä. Joka päivä jona en sitä tee tuntuu vaaralliselta ja surulliselta, saa minut haikeaksi. Vaikka uskoni ei ole kovin vahva tässä elämäntilanteessa, se käy minulle syvästi järkeen ja tahtoisin pystyä hengellisessä mielessä seisomaan sanojeni ja tekojeni takana.

Minun käsitykseni mukaan kristinusko määrittelee selkeästi, kenen kanssa ja missä kontekstissa seksiä tulee harrastaa. Sillä miten seksiä harrastaa en usko olevan väliä, kun puitteet ovat oikeat (ehkä muutamia konsepteja lukuunottamatta). En siis koe mitään ristiriitaa BDSM-elementtien ja uskon välillä, vaan itselleni kysymys on siitä, että kenen kanssa sitä voisin harrastaa. Minulle bileet, satunnaiset suhteet ja kimppahommat tuntuvat olevan automaattisesti pois laskuista, vaikka muutoin olisin hyvinkin kiinnostunut sellaisesta. En koe hyvää omatuntoa menneistä irtosuhteistani tai seksistä, mutta silti harrastan sitä. Nykyisessä panosuhteessani on läsnä alistuvuuden ja dominoinnin elementti, mutta ei niin syvällä tasolla kuin sitä tahtoisin kokea. Mutta toisaalta en halua ehdottaa viemään asiaa pidemmälle, sillä silloin kokisin rikkovani vielä syvemmin sitä mitä jo nyt rikon (huom, oman tunnekokemukseni mukaan). Jos minulla olisi turvallinen, pysyvä elämänkumppani, joka tahtoisi kinkyillä kanssani, kaikki olisi mielestäni hyvin ja sallittua välillämme. Mutta entä jos saan tällaisen kumppanin, ja häntä ei kiinnosta? Jos en pääse koskaan kokeilemaan asioita niin paljon kuin haluaisin? Mikä todennäköisyys on, että kaltaiseni konservatiivinen uskova on myös kiinnostunut yhtä villeistä ja absurdeista asioista kuin minä? Katkeraa.

Mietin siis tällä hetkellä kovasti, että miten voisin tutustua johonkin BDSM-touhuun venyttämättä rajoja. Olisivatko leikit ja sessiot ok, jos ne eivät sisällä seksiä? Esim. voisinko kokeilla vaikka bondagea jonkun kanssa niin että keskittyisimme puhtaasti tunnepuoleen ja dynamiikkaan välillämme jonain muuna kohtaamisena, kuin himokkaana sellaisena? Minulla on myös suuri kiinnostus ei-inhimillisiä olentoja kohtaan - esim. eläimenä esiintymistä, tai nukkeja ja muita elottomia esineitä kohtaan. Olisiko minun ok suunnata seksuaalisuuteni elottomaan esineeseen, vai onko tämä kaikki jotain harmaata aluetta (tai vielä "pahempaa"). Entä jos jaan tämän jonkun kanssa? Mitä jos teen BDSM-aiheista taidetta?

Tässäpä monologia ajatuksistani. Henkilökohtaista terapiaa. En vielä lukenut tätä keskustelua kokonaan, mutta tulen selailemaan tarkemmin, josko löytäisin jonkun johon samaistua tai vastauksia jonkun muun ajatuksista. En varmaankaan ole yksin tällaisen kanssa.
Voisikohan löytyä Dom, joka ymmärtäisi minkä kanssa tasapainoilen, ja olisi halukas kohtaamaan minut sitä kunnioittaen?

[Mr_Frankenstein]

Tämä lienee sopiva paikka ensimmäiselle viestilleni tällä foorumilla. Tämä on nimittäin aihe jonka kanssa kipuilen paljon.
Olen kristitty, luterilainen. Kasvanut herätysliikkeen parissa. Ja vaikka minusta ei päältäpäin ikinä uskoisi, hengelliset näkemykseni ovat hyvinkin konservatiivisia - joskaan ne eivät missään mielessä rinnastu ahdasmielisyyteen tai tuomitsevuuteen, oman kokemukseni mukaan. Usko ei näy tällä hetkellä elämässäni mitenkään kovin voimakkaasti, mutta se elää taustalla ja tiedän että tuskin saan rauhaa ellen joku päivä pysty antautumaan sille täysillä. Joka päivä jona en sitä tee tuntuu vaaralliselta ja surulliselta, saa minut haikeaksi. Vaikka uskoni ei ole kovin vahva tässä elämäntilanteessa, se käy minulle syvästi järkeen ja tahtoisin pystyä hengellisessä mielessä seisomaan sanojeni ja tekojeni takana.

Minun käsitykseni mukaan kristinusko määrittelee selkeästi, kenen kanssa ja missä kontekstissa seksiä tulee harrastaa. Sillä miten seksiä harrastaa en usko olevan väliä, kun puitteet ovat oikeat (ehkä muutamia konsepteja lukuunottamatta). En siis koe mitään ristiriitaa BDSM-elementtien ja uskon välillä, vaan itselleni kysymys on siitä, että kenen kanssa sitä voisin harrastaa. Minulle bileet, satunnaiset suhteet ja kimppahommat tuntuvat olevan automaattisesti pois laskuista, vaikka muutoin olisin hyvinkin kiinnostunut sellaisesta. En koe hyvää omatuntoa menneistä irtosuhteistani tai seksistä, mutta silti harrastan sitä. Nykyisessä panosuhteessani on läsnä alistuvuuden ja dominoinnin elementti, mutta ei niin syvällä tasolla kuin sitä tahtoisin kokea. Mutta toisaalta en halua ehdottaa viemään asiaa pidemmälle, sillä silloin kokisin rikkovani vielä syvemmin sitä mitä jo nyt rikon (huom, oman tunnekokemukseni mukaan). Jos minulla olisi turvallinen, pysyvä elämänkumppani, joka tahtoisi kinkyillä kanssani, kaikki olisi mielestäni hyvin ja sallittua välillämme. Mutta entä jos saan tällaisen kumppanin, ja häntä ei kiinnosta? Jos en pääse koskaan kokeilemaan asioita niin paljon kuin haluaisin? Mikä todennäköisyys on, että kaltaiseni konservatiivinen uskova on myös kiinnostunut yhtä villeistä ja absurdeista asioista kuin minä? Katkeraa.

Mietin siis tällä hetkellä kovasti, että miten voisin tutustua johonkin BDSM-touhuun venyttämättä rajoja. Olisivatko leikit ja sessiot ok, jos ne eivät sisällä seksiä? Esim. voisinko kokeilla vaikka bondagea jonkun kanssa niin että keskittyisimme puhtaasti tunnepuoleen ja dynamiikkaan välillämme jonain muuna kohtaamisena, kuin himokkaana sellaisena? Minulla on myös suuri kiinnostus ei-inhimillisiä olentoja kohtaan - esim. eläimenä esiintymistä, tai nukkeja ja muita elottomia esineitä kohtaan. Olisiko minun ok suunnata seksuaalisuuteni elottomaan esineeseen, vai onko tämä kaikki jotain harmaata aluetta (tai vielä "pahempaa"). Entä jos jaan tämän jonkun kanssa? Mitä jos teen BDSM-aiheista taidetta?

Tässäpä monologia ajatuksistani. Henkilökohtaista terapiaa. En vielä lukenut tätä keskustelua kokonaan, mutta tulen selailemaan tarkemmin, josko löytäisin jonkun johon samaistua tai vastauksia jonkun muun ajatuksista. En varmaankaan ole yksin tällaisen kanssa.
Voisikohan löytyä Dom, joka ymmärtäisi minkä kanssa tasapainoilen, ja olisi halukas kohtaamaan minut sitä kunnioittaen?

Kuulostaapa jokseenkin tutulta. Itselläni on saman tyyppinen herätysliiketausta. Olen kylläkin käytännössä kaikesta uskosta jo luopunut. En siis enää allekirjoita tai usko edes luterilaista oppia, saati herätysliikkeen opetusta, tai ota moraalisia ohjenuoria uskonopeista sen paremmin seksuaalisuuteen kuin muuhunkaan elämään liittyen. MUTTA. Uskonnollisen, erittäin konservatiivisen ja ahdasmielisen kasvatuksen jäljet näkyvät ja tuntuvat edelleenkin. Kun on pienestä saakka opetettu siihen, että kaikki avioliiton ulkopuolinen seksuaalisuus on "likaista" ja väärää – syntiä – on jo pelkästään "normaalin" seksuaalisuuden hyväksyminen itsessään ollut haastavaa, BDSM-puolesta puhumattakaan.

Oma kipuiluni uskonnon ja kinkyilyn (tai seksuaalisuuden) suhteen ei siis enää liity suoraan uskonopin sanelemiin sääntöihin ja niiden tulkintaan vaan alitajuiseen lapsuudesta asti iskostettuun "tosiasiaan", että seksuaalisuus on jotenkin väärin. En siis tietoisessa mielessäni usko niin, päin vastoin, mutta jostain syvältä sisältäni kumpuaa tunne, siitä että oman seksuaalisuuteni toteuttaminen on jotenkin likaista ja pahaa. Sittemmin, kun olen vuosien saatossa tiedostanut kinkyn puoleni hallitsevuuden sekä mieltymysteni epäsovinnaisuuden, on työstettävää todella riittänyt.

Kun pohdiskelet omia rajojasi, jotka juontuvat elämänkatsomuksestasi, samaistun ajatuksiisi. BDSM-on tullut tietoiseksi osaksi elämääni vasta uskonnoista luopumisen jälkeen, mutta tunnistan tuon kipuilun sääntöjen tulkitsemisessa ja "porsaanreikien" etsimisessä monelta muulta elämän osa-alueelta aiemmasta elämästäni. Itselläni on lopulta käynyt niin, että uskoni vain on kerta kaikkiaan loppunut, jolloin konkreettinen ristiriita halujeni, valintojeni ja uskon kesken on poistunut. Voin vain kuvitella ahdistuksesi sopivan kumppanin löytymisen suhteen. Jos kinkyt mieltymykset jo lähtökohtaisestikin rajaavat melko paljon potentiaalisia kumppaneita pois, uskovaisen kinkyilijän löytäminen vaatinee vielä enemmän efforttia, joskin heitäkin kyllä aivan varmasti riittää. Löytämiseen vaan luultavasti pitää varata kärsivällisyyttä. 

Omalla kohdallani elämänkatsomukseni luonnostaan tapahtunut muovautuminen on siis poistanut tuon konkreettisen ristiriidan kinkyilyn ja uskonnon väliltä. Sen jälkeen on kylläkin vaatinut aktiivista ja pitkäjänteistä työstämistä, että syvältä sisältä kumpuavat alitajuiset soimaavat ja syyttävät äänet on saatu vaikenemaan. Tai edes hiljentämään volumea, työstettävää riittää kyllä edelleenkin.

 

[Mr Birch]

Mietin siis tällä hetkellä kovasti, että miten voisin tutustua johonkin BDSM-touhuun venyttämättä rajoja. Olisivatko leikit ja sessiot ok, jos ne eivät sisällä seksiä?

Nousee vaikeita kysymyksiä: Kuka asettaa rajat? Ovatko ne selkeitä? Tähän liittyen esim. Miten määritellään seksi?

Itselläni on vanhoillislestadiolainen herätysliiketausta. Esim. rippikoululeirillä vähän huumoriksi naamioiden todettiin (vuonna 1980) että metrin etäisyys eri sukupuolen edustajaan on paikallaan. Em. leirin jälkeen totesin monestakin syystä, ettei tämä piiri merkitse tai anna mitään, päinvastoin ahdistaa, ja erosin "lapsuudenuskosta". Syksyllä sitten kuulin luterilaisen kirkon ripareista ihan toisenlaisia kokemuksia sukupuolten kohtaamisista, lienevätkö sitten totta vai ei. Ei niin, että olisin moista riparin sisältöä kaivannut, mutta tämä kuvatkoon ääripäitä, joita minun nuoruudessani saattoi vastaan tulla.

Aikanaan osallistuin spankingin tiimoilta järjestettyihin kokoontumisiin, joissa pidettiin rajana, etteivät genitaalit saaneet olla näkyvillä ja muuten koetettiin muotoilla ja tiivistää ideaa siitä, ettei piiskaukseen tässä yhteydessä liity seksiä. Tapahtuman ulkoinen muoto oli lähinnä tyyliin nyyttärit mökillä.

Näiden kehysten motiivi oli rohkaista mukaan myös sellaisia osallistujia, joilla on vaniljakumppani tai kumppani muuten suhtautuu varauksellisesti. Nykykliseetä käyttäkseni: kinkyilä matalalla kynnyksellä. Tunnelma ei näistä rajoituksista mitenkään kärsinyt, pikemminkin päinvastoin, hyvällä tavalla läheinen, tässä mielessä intiimi fiilis.

Alun lainaukseen ja kirjoittajan kysymykseen: Tässä oltiin kenties lähellä sitä mitä hait, mutta kuten alussa totesin, kysymykset ovat vaikeita.

Mr B

[Fia]

Hmn. Mulla oli vanhoillislestadiolainen isoäiti, voinko ottaa osaa keskusteluun? 

Ei vaan... en sinänsä täysin liikkeen ulkopuolisena pysty ottamaan kantaa siihen, millaiset leikit ja sessiot mahdollisesti eivät olisi liikkeen tulkinnan mukaisesti syntiä avioliiton ulkopuolella. Aivan loppujen lopuksi lienee kyse omatunnon asettamista rajoista, itsen ja oman Jumalan välisestä dialogista? Suunnilleen niin mummo muistaakseni opetti. 

En kuitenkaan malta olla ottamatta kantaa mielenkiintoiseen ajatukseen siitä, voisiko BDSM-leikki tai -sessio olla seksitön. Tämä riippunee itse kunkin yksilöllisestä kokemuksesta, mutta henkilökohtaisesti koen, että ainakin minulle kaikki BDSM-aktit ovat eroottisia ja seksuaalisia vaikkei vars. (penetratiivista) seksiä sinänsä tapahtuisi. Vaikkapa piiskaaminen johtaa mulla pääsääntöisesti orgasmiin, samoin sidottuna olen saanut joskus aikoinaan orgasmin ihan vaatteet päällä ja sitojan sinänsä koskematta mun erogeenisiin alueisiin tai muutenkaan tekemättä mulle muuta eroottista kuin sidontaa.

On mielenkiintoinen kysymys, voiko asia, josta olen saanut orgasmin voinut olla olematta seksiä? Riippunee kai tosiaan määritelmästä.

Ehkä siis kannattaa ainakin pohtia sitä, että jos itse pystyykin harjoittamaan BDSM-toimintaa sitä seksiksi kokematta tai määrittelemättä, onko itselle silti ok, että se toinen osapuoli saattaa kokea tapahtuman seksiksi, seksuaaliseksi tai eroottiseksi, olla kiihottunut, kokea eroottista mielihyvää ja nautintoa. Korjatkaa minua, jos olen väärässä, mutta siitähän tässä kai on kaikkiaan kyse?