Kirjoittaja Aihe: Vaniljalokerot, joihin ei kinky mahdu parisuhteessa  (Luettu 2474 kertaa)

vila

  • Vieras
Vs: Vaniljalokerot, joihin ei kinky mahdu parisuhteessa
« Vastaus #15 : 05.03.2019, 07:43 »
Erittäin usein ulkopuoliset näkee ja tietää paremmin toisten parisuhteitten tilanteen, se toki koskee myös niitten omia parisuhteita.

IKRM

Ulkopuoliset näkee sen mitä näytetään. Toiset ovat taitavampia ylläpitämään julkisivua kuin toiset.

Safi_93

  • Turun Baletti
  • Uusi asiakas
  • *
  • Viestejä: 4
  • Galleria
Vs: Vaniljalokerot, joihin ei kinky mahdu parisuhteessa
« Vastaus #16 : 05.03.2019, 11:42 »
Niinhän se tuppaa usein meneen.
Siinä kohtaa on hyvä tuntee toisen todella hyvin ja aina voi kysyä miten toinen voi. Muutenkin kuulumisia toiselta. Toki toinen vastaa miten haluaa, eikä siihen juuri voi vaikuttaa.

Nellietied

  • Rsyke
  • Asiakas
  • *
  • Viestejä: 153
  • Noniin
  • Galleria
Vs: Vaniljalokerot, joihin ei kinky mahdu parisuhteessa
« Vastaus #17 : 05.03.2019, 15:03 »
Parasta olisi saada ihminen ymmärtämään tärkeä asia: "Save yourself while you can!!"- ystävänä voi vain heittää pelastusrengasta vaniljajäätelöön hukkuvan perään ja jäädä vahtimaan, että koska hän siihen ymmärtää tarttua...

Save your kinky friends! No one left behind to the swamp of vanilla!

Omalla kommentilla kuvasin juurikin sitä että ystävä olisi syytä herättää, vaikka toki, meistä kukin herää ja pelastautuu itse sitten kun sen ymmärtää tehdä... Omalla kohdalla onneksi mikään ei ole vielä liian myöhäistä mutta voin vain kuvitella mitä tästä olisi tullut jos mulle ei olisi kolme ihmistä todennut ja yllyttänyt: "..nyt ei kuulosta hyvältä, puhukaa sen kanssa, erotkaa jos on pakko.." Koska tuon kuultuani tiesin että mulla on tukea, mulla on joku, joka on samaa mieltä ja sitten vasta ymmärsin ja uskalsin myöntää itselleni että mä todellakin SAAN olla tätä mieltä kun muutkin sen sanoo että tämä ei toimi...

Ystävä kannattaa siis herättää ja kysyä missä mennään, mitä tahtoo, mikä kusee, mikä on pers... jne.. Vain niitä asioita miettimällä ihminen oikeasti itse havahtuu ajattelemaan sitä mitä oikeasti haluaa. Sen mahdollisuuden tarjoaminen toiselle on todellista ystävyyttä mutta enpä mäkään kyllä ihan jokaista hyvän päivän tuttua rupeaisi ravistelemaan - vain jos kyseessä on läheinen ihminen, on ystävän mielipiteellä elämässä luultavasti jotain painoa...

Jos itse olisin tuolla suossa vielä niiin.. Kyllä mä haluaisin sen pelastusrenkaan, olkoon sitten kuinka julmetun iso maalattu kivi tai norsu vaikkapa, mutta mieluummin ottaisin senkin kuin tuon kamalan suohonuppoamis-kuoleman... Näin jälkikäteen suosta mättäälle rämmittyäni, henkihieverissä maatessa, on helppo näin todeta.. Nämä toki vain mun mielipiteeni..

lemmikki

Vs: Vaniljalokerot, joihin ei kinky mahdu parisuhteessa
« Vastaus #18 : 06.03.2019, 22:24 »
Ajatuksia herättävä kirjoitus. Ystävien suhteet kun usein herättävät huolta. Aina syy ei kuitenkaan ole kumppanin vaniljaisuus.

Ystäväsi on jälleen kerran törmännyt bileissä upeaan kinkyyn ilmestykseen. Tarkoin tilaisuutta varten valitut fetissireleet ja tuhannella filtterillä kuorrutetut kuvat baarissa/fetissä ovat tehneet vaikutuksen. Tuore pari jakaa samat fetissit ja sadomasokismiakselillakin natsaa.

Uusi suhde julistetaan kaikilla kinkyfoorumeilla. Siellä niiden kaikkien muiden samaan nimimerkkiin liitettävien joukossa. Vaniljaisille ystäville tai perheelle uutta kumppania ei esitellä. Koska eihän ne voi tajuta.

Suhde on kiihkeä ja inspiroiva, mutta pieruverkkareille tai makaroonimärstepäiville siinä ei ole sijaa. Juuri silloin, kun oma päivä kohtelee ystävääsi kaltoin, puoliskolla onkin meneillään ajanvietto polypallon jonkin muun osasen kanssa. Ystäväsi on heikkona, maassa ja surullinen. Hakee lohtua sinulta, mutta oikeasti sinä et voi antaa sitä, mitä hän kaipaisi. Kinkysuhde kaikessa joustavuudessaan ja avoimuudessaan tukehduttaa säännöillään, erityispiirteillään ja kalenteroinnillaan. Se, mikä joskus tuntuu onnekkaalta, sattuukin toisinaan ihan hirveästi. Ystävänä voit vain toivoa, että suhteen dynamiikka muuttuisi ja kannustaa puhumaan siitä. Tai ehdottaa etsimään jotain itselle sopivampaa tilalle tai lisäksi.


Ei vaniljaisuus itsessään välttämättä ketään tukahduta. Yksinäisyys voi olla pahempi rasti. Tai yhteensopimattomuus.

Olipa suhteen vaikeudet mistä tahansa johtuvia, ystävä voi vain olla tukena. Kuunnella, esittää kysymyksiä ja tukea tai auttaa niillä tavoilla, jotka sattuvat olemaan sopivia kulloinkin. Joskus ystävä voi kaivata sitä, että hänet herätetään. Autetaan riuhtaisemaan itsensä irti suhteesta. Tällöin näkisin kuitenkin käsillä olevan tilanteen, jossa suhde on suorastaan vaaraksi ystävälle (fyysisesti tai henkisesti), eikä ystävä välttämättä edes näe sitä.

Sen mitä jokaiselle linkit-ystävälle voi kuitenkin tehdä, on osoittaa, miten arvokas ja hyvä hän on juuri omana itsenään. Ja miten oikeutettu hän on olemaan onnellinen. Tavalla tai toisella. Jos se uhkaa väistyä parisuhteen tieltä, ystävien kuuluu muistuttaa siitä, että parisuhteissa kuuluisi olla kaksi onnellista yksilöä. Se, miten iso osa kinkyyden toteuttamismahdollisuudet on tuota onnellisuuskokemusta, on yksilöllistä. Toivoisin todella, että ihmiset eivät tulisi hylätyksi kinky-ystäviensä keskuudessa, mikäli he menevät sortumaan vaniljajätskiin. Itse kenelläkin voi tulla elämässä aikoja, jolloin se tuntuu parhaalta vaihtoehdolta. Tai sitä tulee syötyä, jos se on tarjouksessa, eikä välttämättä varsinaisesti kaipaa muuta siihen hetkeen. Kai silloin voi vain ottaa lusikan kauniiseen käteen ja istua sohvalle kaveriksi hetkeksi syömään vaniljajädeä. Kehua sitä ihan hyväksi, vaikka itse mieluummin chili-salmiakki-kesäkurpitsa -sorbettia valikoikin.. Ja olla vain valmiina palaamaan jätskihyllylle ystävän kanssa, jos joskus vanilja alkaa tökkiä tai päinvastoin.

Pip

Vs: Vaniljalokerot, joihin ei kinky mahdu parisuhteessa
« Vastaus #19 : 06.03.2019, 23:37 »
Oon tätä miettinyt omassa päässäni jonkin verran ja uskoisin, että hetken aikaa pärjäisin jästin kanssa, mut sen pitäis se hyväksyä, että haen sadismini ja dominoimiseni sitten muualta. En osaa määritellä, kuinka pitkälle tällainen suhde vois kestää, ellei jästi sitten ole alistuva ja saisi siitä nautintonsa, että oon muualla toteuttamassa sitä, mitä hän ei voi tarjota, tällaisessa tilanteessa osaisin kyllä neuvoa häntä, kuinka pervo se onkaan.

zerovisibility

Vs: Vaniljalokerot, joihin ei kinky mahdu parisuhteessa
« Vastaus #20 : 08.08.2019, 15:47 »
Törmäsin tähän kirjoitukseen ja se sai minut miettimään ensinnäkin koska olen kerran ollut naimisissa ja eronnut. Tästä jo vuosien takaisesta kokemuksesta tuli mieleen se, että monesti ihmiset ovat kovin taipuvaisia välttämään muutoksia, koska aina on mahdollisuus asioiden mennä vielä huonompaan suuntaan. Jostain olen lukenut ”tuttu helvetti on parempi kuin tuntematon taivas”. Se on aika luonnollinen osa ihmisten ajattelua, tunnetaan myös muutosvastarintana. Se ainakin jossain määrin tukee ajatusta siitä, että kaveriaan voi rohkaista tekemään myös isompia ratkaisuja, jos vaikuttaa siltä, että se on tarpeen. Ja koska parisuhdeasioissa ratkaisut ovat isoja ja lähtökohtaisesti ihmisiin sattuu (ei hyvällä tavalla 😊), voi kannustus olla joskus tarpeen. Siksi en itse ajattele, että jokaisen suhde on vain heidän oma asiansa eikä muiden tule siihen mitenkään puuttua.

Toisekseen mietin myös parisuhdetta kokonaisuutena. Parisuhteessa on aina monia eri elementtejä, ja jos seksissä homma toimii hyvin ja halut kohtaavat mutta muuten ei, niin ei suhde silloinkaan todennäköisesti toimi (tai sitten pitää panna aivan tolkuttomasti). Ja jos ollaan monogaamisessa suhteessa, niin ongelmaksi muodostuu se, että se kumppani on ainoa, jonka kanssa voi seksiä harrastaa. Silloin siitä tulee paljon suurempi kysymys. Ajattelen, että ihmisen seksuaalisuus on kuitenkin aika keskeinen tarve (toki vaihtelee yksilöittäin), joten jos siinä ei saa tyydytettyä tarpeitaan, niin se voi olla isokin ongelma. Ja varmaan ainakin silloin, jos kumppani ei oikein yhtään ymmärrä erilaisempia seksuaalisia mieltymyksiä, jolloin voi kokea itsensä jotenkin virheelliseksi tms. ja se voi olla aika vahingollista. Tähän liittyen erilaisten halujen kohtaamisessa pitäisi olla aika herkkä, koska tilanne muodostuu hankalaksi, jos toisen haluja ei halua kohdata. Tällöin ainoaksi vaihtoehdoksi jää niiden halujen toteuttamatta jättäminen. Enkä missään nimessä sano, että kenenkään pitäisi suostua mihinkään mitä ei oikeasti halua tehdä, mutta olisi tärkeä muistaa mitä jonkin asian tekemättä jättäminen tarkoittaa sen toisen osapuolen näkökulmasta.

subitar89

  • Asiakas
  • **
  • Viestejä: 174
  • Omistettu ja rakastettu narttu ❤
  • Galleria
Vs: Vaniljalokerot, joihin ei kinky mahdu parisuhteessa
« Vastaus #21 : 08.08.2019, 23:09 »
Minäkin haluan jakaa tässä hieman ajatuksiani, tai ennemminkin kertoa omia kokemuksiani. Itsehän olen lähes aina tiennyt olevani jollakin tasolla kinky. Ennen seksielämäni aloittamistakin kiihotuin ainoastaan fantasioista/novelleista, joissa minä/päähenkilö tuli jollain lailla alistetuksi. Usein niihin liittyi kurittaminen ja piiskaaminen. Ns. normaalit seksinovellit eivät kiinnostaneet.
Seksielämäni aloitin myöhään, päälle parikymppisenä. Siihen vaikutti osaltaan yksinäisyys ja syömishäiriö oireilu. Päädyin sitten lopulta vaniljasuhteeseen. Toin ilmi mieltymyksiäni ja pientä "makuuhuoneläpsimistä" sainkin. Nautin kyllä siitä ja se olikin ainoa osa seksissä, mistä sain jotain. Kumppanini oli kuitenkin vanilja ja valitettavasti myös epärehellinen lähes kaikessa. Lopulta lähdin suhteesta.
Sitten jonkin ajan kuluttua päädyn uuteen suhteeseen. Se oli vieläkin vaniljaisempi. Mies oli rehellinen ja itseasiassa edelleen tärkeä ystäväni. Mutta riitoja oli. En hänelle edes uskaltanut puhua tarpeistani, kun hän ei edes peppuani halunnut läpsiä ja muutenkin oli äärimmäisen varovainen. Eikä tarpeet edes vaniljaseksin tasolla kohdanneet. Jos minä halusin joka päivä valot päällä, niin hän kerran viikossa pimeässä. Vaikeaa molemmille.
Lopulta monien vaiheiden jälkeen tuli ero. Se oli rankka. Kinkyydestäni hän ei ikinä saanut tietää, eikä saa. Pelottaa, että hyvä ystävyys menisi pilalle.
Sattumalta sitten tapasin nykyisen mieheni, josta tuli Isäntäni ja Omistajani. Tavatessa en vielä tiennyt, että hän oli kinky. Mutta hän otti nämä asiat heti puheeksi, kun tuli luokseni käymään. Sillä tiellä nyt olen ja onnellisempi kuin koskaan. Voin olla oma itseni. En voisi enää elää vaniljasuhteessa, sillä en voisi siinä hyvin. Tämä on se mitä haluan ja tarvitsen.