Aula - kaikille avoimet alueet > Lounge

"Miksi naiset aina rakastuvat renttuihin.. "

(1/4) > >>

scar:
Otsikko saattaa olla jo menneen maailman aikoja ja "retroa", mutta vielä vanhaa mietityttää,että onko tätä ns. rentturomantiikkaa olemassa?

Aikoinaan vedin puoleeni renttuja,plus että itse vieläkin osittain vähän renttu, laitapuolen kulkija,lapsesta jo tottunut yksinäisyyteen,iso hiekkakasa tosin oli,kun ei tarvinnut jakaa  :))

Mikä meissä rentuissa viehättää vai viehättääkö mikään, oikeasti-
Oletko vain tottunut hyysäämään muita ja sitä kautta toteuttaa itseä?


Kuinka paljon kannattaa pyöriä oman navan ympärillä tai toisen henkilön napaan puhallella ?

Tämä vain yksi keskustelun aihe, jos niikseen menee- ei muuta.

RuoskaMikko:
Mun mielestä renttuus on enemmän sisäistä kuin ulkoista, vsikka kaikilla on varmaan sama käsitys renttuudesta.

No renttu on yleensä aito, ei kaunistele turhaan vaikka osaa sen taidon ja käyttää sitä. Renttu on enemmän sinut "normeista poikkeavien" puoliensa kanssa kuin tavis, kuten likaiset hoitamattomat hampaat, sotkuinen tukka, ihmissuhdeseikkailut joohin kuuluu riitojs ja epäonnistumisia eikä niitä tarvi kauhistella, ja laitapuolen hommat koska ei ole tekopyhä. Rentun kanssa saa tuntea jotain, ja renttu ymmärtää elämää, myös sitä että "munakasta ei voi tehdä rikkomatta munia" eli Breaking Balls.

Tämä mun käsitys rentuista. En ehkä lue itseäni rentuksi vaikka sitä puolta löytyy, enemmänkin avomielinen boheemi luonnonlapsi omilla mausteilla.

Mr Birch:
Voisiko renttuun rakastumisessa olla kyse harkitusta ja tarkoituksenmukaisesta "miehen eri funktioiden" (so. mihin miestä tarvitaan) hallinnasta? Reijo Mäki esitti Vares-dekkarissa Nuoruustango kyynisen tulkinnan tästä mallista:

"Sinä olit turvallinen, luotettava ja romanttisuuteenkin taipuvainen. Sinun kanssasi oli helppoa ja käytännöllistä seurustella. - - - Sä täytit mulle ihan kivasti tuon romanttisemman funktion. Mutta et kuule mitään muuta! - - - Jukka-boy ei ollut mikään edustuskelpoisin kaveri. Pienen paikkakunnan kovis ja pikkuisen renttu. Mutta juuri sellainen tyyppi, joka oli todella kiinnostava. Sekä kiihottava. Sellainen vähän vaarallinen. - - - [J]uttu on niin, että monet fiksut naiset - kuten minä - eivät välttämättä ala julkisesti seurustella sellaisten hulttioiden kanssa, koska siitähän seuraa yleensä vain lähipiirin juoruja. - - - Mutta satunnaisena ajanvietteenä roistot ovat ylittämättömiä tyyppejä. Ne taitaa hommansa." (Mäki  2006, 330-331.)

scar:
Hei,hyviä pointteja teillä. Mäkin koen renttuuden enemmän sisäisenä piirteenä.

Mietin että aiheuttiko aikoinaan "perinteinen kasvatus" sitä että tytöt hyysäsivät enemmän poikia kuin toisin päin- "pojat on poikia"

Lady Whip:
Se naisen hoivavietti...

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu