Asuuko meissä kaikissa pieni kinky?

[Kolumnisti]

Asuuko meissä kaikissa pieni kinky?

Paljon puhutaan siitä, että me kinkyt olisimme vähemmistöä. En tiedä mikä muilla on fiilis, mutta minusta tuntuu, että kinkyys - jos ei ole yleistynyt, niin ainakin tuntuu olevan yleisempää kuin vielä vuosia sitten. Tuntuu, että kiinnostus Bdsm-seksiin on yleistynyt ja olen huomannut tämän itsekin seuranhaussa. Netissä puhutaan, kun kaikki haluvat nykyään "vain seinäänheittoseksiä" ja kun ihmisiä kehoitetaan parantamaan seksielämäänsä, usein ohjeet kehoittavat ottamaan mukaan "käsiraudat ja piiskat".

Asuuko meissä kaikissa lopulta pieni kinky? Onko kiinnostus bdsm-seksiin asia, joka piilee kaikissa ihmisissä? Tätä olen pohtinut jossain vaiheessa.

Kysymystä pitäisi lähteä pohtimaan aluksi sen kautta mikä oikeastaan on kinkyä ja mikä ei? Monille esimerkiksi anaaliseksi on hyvinkin kinkyä ja itselleni taas normaali osa seksiä. Joillekin taas esimerkiksi raju syväkurkutus saattaa olla ihan normaalia eikä yhtään pervoa.

Jos siis lähtee siltä kantilta, että jokainen määrittää kinkyyden omalla tavallaan, niin uskon, että kaikissa meissä on pientä pervoa. Tiedän esimerkiksi ihmisiä, jotka syttyvät ryhmäseksi- ja swingerjutuista, mutta eivät pidä itseään kinkyinä. Minä, paatunut pervo taas jopa pidän jollain tapaa orgioita ja swingeriltoja pervona asiana. Sellaisena, josta ei voi kenelle tahansa puhua. Moni tuntuu myös nykyään syttyvän "tukasta kiinni takaapäin pannessa" - menosta, pepulle läpsimisestä ja kevyestä kuristamisesta, vaikka muuten bdsm-meno ei innostaisi.

Vai ovatko ihmiset nykyään vain kokeilunhaluisempia ja avoimempia seksin suhteen? Tämäkin on varmasti yksi syy siihen, että kinkyys tuntuu olevan pinnalla.

Olemmepa sitten kaikki kinkyjä tai emme, on ollut ilo huomata, että kinkyys tuntuu olevan nykyään hyväksyttävämpää.

- Perhis, joka on ylpeästi kinky

[myrskytuuli]

Oma mielipide on, että ei.

Avataampa tuota hieman, koska tästä aiheesta oli itse asiassa juuri erään kanssa pitkät pohdinnat yksityisviestein.

Koska kukaan ei voi määritellä mikä on kenellekkin kinkyä, niin tarvitaan ehkä jokin yleistetty otanta, jotta tuota asiaa voisi pohtia tarkemmin.
Jos ajateltaisiin, että asteikolla 1-10, 1 olisi täysin seksitön vanilija ja 10 olisi umpiperverssi kinky ja 5 olisi se mediaani joka jakaa tuon asteikon kinkyyn ja ei kinkyyn.
Itse tunnen ihmisiä, jotka voisin mieltää tuossa asteikossa numero kahden kohdalle. Ja omastani mielestä heissä ei ole mitään kinkyyn viittaavaa, enkä voisi kuvitella edes sellaista tulevan esiin missään vaiheessa.

Varmasti monella on kinkyys jo ihan synnynnäistä ( luen itseni tähän kategoriaan ), mutta tunnen myös henkilöitä, jotka on olleet vuosia sitten aikalailla asteikon alkupäässä, mutta ovat jonkun elämänvaiheen jälkeen heilahtaneet aika radikaalisti ja yllättäen asteikon loppupuolelle.

Tästä yhteenvetona voisin sanoa, että meissä hyvin monessa asuu vähintään se pieni kinky, mutta ei ihan jokaisessa. Sillä on myös iso vaikutus, että miten kukin omalla tahollaan sitä haluaa, ja tuo esille, ja miten se näkyy ulospäin.

Se mikä on hienoa tosiaan tänäpäivänä, on se, että internet on tuonut ihmisiä lähemmäksi toisiaan, ja se kinkyyden mediaani on kokoajan menossa lähemmäksi asteikon loppupäätä.
Omalta kohdaltani mainitsin olevani synnynnäinen kinky, mutta sen jalkautuminen oikeasti toisen ihmisen kanssa parisuhteissa on kestänyt paljon pidempään, eli olen elänyt kuoressa monessa parisuhteessa.
Olen miettinyt myös sitä, että miten vanhemmat sukupolvet on elänyt kinkyytensä kanssa ennen internetin aikaa ja anonyymejä keskusteluita. Itse olen elänyt internetin murrosaikaa, ja kohtuullisen sopivalla hetkellä ymmärsin, että en ole yksin tässä maailmassa omien kinkymieltymysten kanssa. Tätä ennen olin todellakin kuvitellut olevani ainoa.

[Mr Birch]

Jos meissä jokaisessa asuisi pieni kinky, kukaan ei ehkä olisi ihmiskunnan historiassa tunnistanut kinkyä (koska ei olisi tiennyt ei-kinkystä mitään) eikä siten olisi pieniäkään tai suurempia kinkyjä. 

Täsmällisemmin sanottuna: käsitteen täytyy olla erotteleva, jotta se toimisi. Tässä taas piilee ansoja: ainakin 1) dikotomian ansa ja 2) mielivaltaisen asteikon ansa.

Dikotomian ansassa on kyse luulosta, että riittää, kun syntyy joku kahtiajako, olipa sen peruste ja muu osuvuus (validiteetti) mikä tahansa. Tämä on se naiivi dualismi, jonka jokainen käy läpi osana yksilökehitystään. Opiskelijoiden tietoa koskevia käsityksiä tutkittaessa on havaittu, että osa jää jäsennyksissään tälle tasolle. Saman tietävät populistiset poliitikot ja muut auktoriteetit.

Mielivaltaisen asteikon ansassa on suoraviivaisesti havainnollistaen kyse tästä havainnosta: Haa, mulla on kymmenen sormea, silloin muutkin asiat varmaan kannattaa jaotella kymmeneen  osaan tai luokkaan ja muodostaa jatkumoita 1-10.

Jos meissä kaikissa asuisi pieni kinky, olisi mahdollista, että olosuhteet olisivat synnyttäneet jonkun vaikutusvaltaisen yksilön, jonka pieni kinky näissä olosuhteissa olisi mennyt nukkumaan. Tarvitaan vielä kykyä pohtia omaa olemistaan eli reflektoida. Sitten tämä yksilö olisi voinut julistaa olevansa puhdas kinkystä, mitä muut eivät ole. Edelleen hän olisi etsinyt muita ja alkanut kertoa näille, että sinustakin voi tulla samanlainen puhdas kinkystä kuin minä, jos seuraat minua ja noudatat minun sääntöjäni.

Haa. Olen keksinyt kilpailijan Freudin teorialle uskonnon alkeismuodoista...

[scar]

Ikää 50 vuotta ja aika paljon kaikkea kokenut ja aitiopaikalta katsellut,enemmän kuin edes olis halunnut.

 Asuu ja on- seksuaalisuus ja sen aikaansaama käytös,aseksuaalisuus myös,on omasta mielestä ihan samalla janalla,viivalla ja isossa putkilokerossa,samalla stadionilla,mutta ihan kaikki ei veivaa moukarilla mittaajia päähän- jotkut loikkii korkeuksiin, osa maratoonaa,  jotkut istuu katsomossa- meikä valokuvaa- itseään..... jne  jne

[telle]

Itseasiassa tästä aiheesta käytiinkin keskustelua ystävien kanssa viikonloppuna. Sanoisin että ei, ei missään tapauksessa. On ihmisiä joiden kanssa seksuaalisuudesta ja kinkystä ei voi puhua. He kokisivat sen loukkaavaksi ja sairaaksi. Ja toisaalta heillä on siihen oikeus. Vaniljoilla on oikeus olla vaniljoita. Jaa-a, määrittelisikö tuolla suhtautumistavalla tai avomielisyyden määrällä  sitten rajan vaniljalle ja kinkylle 

[Perhonen89]

Itseasiassa tästä aiheesta käytiinkin keskustelua ystävien kanssa viikonloppuna. Sanoisin että ei, ei missään tapauksessa. On ihmisiä joiden kanssa seksuaalisuudesta ja kinkystä ei voi puhua. He kokisivat sen loukkaavaksi ja sairaaksi. Ja toisaalta heillä on siihen oikeus. Vaniljoilla on oikeus olla vaniljoita. Jaa-a, määrittelisikö tuolla suhtautumistavalla tai avomielisyyden määrällä  sitten rajan vaniljalle ja kinkylle 

Sen olen ainakin huomannut, että kinkyjen kanssa seksistä voi todellakin puhua avoimesti missä vain. Sen sijaan vaniljoiden kanssa seksistä ei tule juuri puhuttua.

[KumiTuomas]

Itseasiassa tästä aiheesta käytiinkin keskustelua ystävien kanssa viikonloppuna. Sanoisin että ei, ei missään tapauksessa. On ihmisiä joiden kanssa seksuaalisuudesta ja kinkystä ei voi puhua. He kokisivat sen loukkaavaksi ja sairaaksi. Ja toisaalta heillä on siihen oikeus. Vaniljoilla on oikeus olla vaniljoita. Jaa-a, määrittelisikö tuolla suhtautumistavalla tai avomielisyyden määrällä  sitten rajan vaniljalle ja kinkylle 

En itse vetäisi rajaa tuon mukaan. Mulla on ystäviä, jotka itse määrittelevät itsensä vaniljoiksi, ja juttelevat kyllä seksistäkin iloisesti ihan julkisillakin mestoilla. Ja lienee paljon kinkyjä, jotka on mieluummin hissukseen. Itse pitäisin kinky-vanilja-jakoa vain karkeana jaotteluna, minkä tapaisia ihmisen seksuaaliset preferenssit saattaisivat olla. Liekö kovin käyttökelpoinen siihenkään loppujen lopuksi? Toisaalta ilman sanoja on huono puhua mistään.

[scar]

Mitä tuohon puhumiseen tai puhumattomuuteen seksistä tulee,niin tuntuu,että yleisellä tasolla ei juuri muusta puhutakkaan tai että se on ainakin yksi Top5 keskustelun aiheista mm.verkossa.
En ole laskenut paljonko Suomessa on seksiaiheisia foorumeita,mutta yksistään Alaston Suomi taitaa olla aika iso foorumi.
Eli ei näyttäisi siltä, että puhumattomuus ja vanilijaisuus korreloi.

Yksityishenkilönä itse en juurikaan puhu omista tekemisistä tai seksuaalisuudestani juuri missään. En ainakaan töissä- toki kevyt läppä ja aiheeseen liittyvät heitot on arkipäivää.

Onko asia arka- ehkä vieläkin tai sitten ei vain niin arkipäiväinen että alkaisi avautua kaikesta vaikka työkaverille,johon on ns.ammatillinen suhde.

Oikeastaan ei kaipaakaan enempää-

Onko ihminen joka tykkää pörrökäsiraudoista ja pienestä läpsimisestä,kinky?
Nuo kuitenkin tuntuu olevan niin yleisiä,puhumattakaan erilaisista fetisseistä,mitä lukuisilla ihmisillä on

Ja jos laajennetaan "globaaliksi",ei edes perässä pysy kiinni

Lisäystä: Suomen suosituimmaksi rankattu radiokanava noudattelee useinkin seksiaiheisiin liittyvää jutustelulinjaa. Kuuntelen välillä jälkilähetyksiä Suplasta. Välillä vähän kyllästyttää hihittely,mutta toki Hautala ja Linnonmaa ovat alansa ammattilaisia ja arvostettavia pelkästään radiotoimittajina jo. Radio Rockin Korporaatio pitäytyy hieman enemmän asialinjalla,mitä tulee vaikka haastatteluihin,joissa mm. Tiia ja Jouni ovat olleet mukana

https://www.supla.fi/supla/3493467

[ravenvonred]

Ei "valitettavasti" asu pieninkään kinky kaikissa.
Tiedän aikuisia ihmisiä, eri ikäluokista, joita ei rehellisesti sanottuna kiinnosta lainkaan mitkään fetisseihin / kinkyjuttuihin liittyvät jutut. He tyytyvät ihan normaaleihin kuvioihin, toki varmaan saavat omat kiksinsä eri asennoista sängyssä jne jne. 
Se on ihan fine.