Depeche Moden useampi biisi on mielenkiintoisesti tulkittavissa erilaisia ihmissuhdedynamiikkoja tai sisäistä emotionaalista elämää (joka sitten ajaa erinäisiä obsessioita tai toistuvia kaavoja kohti) kuvaaviksi, lyriikkojen ottaessa vahvaa vauhtia kristillisestä mielikuvastosta. Musiikillisen tyylin arvioisin kauttaaltaan herkäksi ja pehmeäksi, vaikken nyt osaakaan äkkiä hyödyntää teknistä termistöä näkemykseni perustelemiseksi. Yritän nyt siis ilmaista, ettei biiseissä välttämättä sanota verbatim 'this is our bdsm song, oh yeah, we're singing about dungeons and whips hoo boy', vaan ymmärryksen avain on
tulkinnassa.
Vaarallisen subjektiivista, tiedän.Ja Depeche Moden tulkitseminen
hyvin tuhmaksi musiikiksi ei ole mentaalivoimistelua tahi rakettikirurgiaa. Pervo bändi. Toisaalta erittäin vakaviin asioihin estottomasti pureutuva. Sanoisin taas kerran, että riippuu kuuntelijan motiiveista että mitä tarkalleen irti saa.
Ensimmäisiä mieleentulevia, jos nyt ainakin kutakuinkin BDSM-aiheisia, herkkiä ja ballaadinomaisia erityisesti etsitään, on
One Caress:
Oh, girl
Lead me into your darkness
When this world is trying it's hardest
To leave me unimpressed
Just one caress
From you and I'm blessed
Muita esimerkkejä joita juuri nyt muistan mainita olkoon
Sea of Sin (aisuridynamiikka),
World in My Eyes (service/stone top/rigger/???),
Blue Dress (tradwife-fetisistinen femsub, toisaalta myös ihan patentti biisi seksismistä ja esineellistämisestä kiedottuna ahdistavan pehmoiseen ja tuudittavaan saundiin),
Dangerous (psykologispainotteinen femdom, mutta toisaalta myös myrkyllinen ihmissuhde ja siihen liittyvä kiintymys/kaipuu)... toki, ehkä näissä joissakin on hieman enemmän vauhtia kuin vaikka ensimmäisenä mainitussa.
Laitanpa lisää kunhan muistan mitä muita näitä nyt oli.
