Dominoivat ihmiset ja narsistinen persoonallisuushäiriö

[vila]

Japanissahan toi on kai ihan mies arkkityyppi ja taitaa olla vielä suosituin naisten fantasiassa. Kusipää kaikille muilla ja ihana hänelle itselleen.  Ride or Die. 

Tuon tyyppinen mies on varmasti ihana vain niin kauan kuin suhteessa menee hyvin. Erovaiheessa ja sen jälkeen hän on kusipäinen myös tuolle naiselle. Mutta tämä on asia, jota ihastuneena ei haluta ajatella, vaan onnen uskotaan jatkuvan ikuisesti.

Jotenkin epäilisin, että tuollainen mies olisi kusipää sille naiselle myös silloin kun parisuhteessa on riitaa. Kusipäät ovat kusipäitä, koska egoon sattuu - ja jos egoon sattuu niin harvempi kusipää hirveästi kykenee hillitsemään itseään.

Ehkä tuossakin fantasiassa on lopulta kyse siitä, että halutaan parisuhde ilman ristiriitoja ja ongelmia - ja mikä sen jännittävämpää kuin ihminen, jolla on ongelmia muiden kanssa mutta ei koskaan naisen kanssa.

[Kinkykundi]

Ketju pisti ajattelemaan monenlaista. Niinhän se on, että yrityksen oleellinen tarkoitus on tehdä rahaa, ja narsistisia piirteitä omaavan ihmisen on helpompi toteuttaa ikäviä päätöksiä, joita rahan tekeminen voi edellyttää. Tyyppi voi olla tehokas ja aikaansaava, mikä usein silti lienee näennäistä ja todellisuudessa kylvää tuhoa ympärilleen, taloudellistakin.

Tulee työn puolesta toisinaan vierailtua eräässä yhteisössä, jossa yksi narsisti on pilannut ilmapiirin paitsi sosiaalisesti niin ihan operatiivisellakin tasolla, eivät saa kunnolla tehtyä sitä mistä palkkaa maksetaan. Hyvät on vähin äänin hankkiutuneet muualle, eikä jäljelle jääneet anna parastaan. Piirit on pienet eikä uusien ihmisten rekrytointi ole helppoa kun sana kiertää, ja jos joku erehtyy tulemaan niin ei viihdy pitkään. Putiikilla on musta pekka kädessä, tosin en tiedä onko ongelma varsinaisesti edes tunnistettu johdossa. Mitä sille sitten voi tehdä, lainsäädäntö ei oikein taida sallia potkia pois sillä perusteella että joku on mulkku, ja miten sen voisi todentaa, en tiedä. Sen tuosta on oppinut, että osaa arvostaa omaa työyhteisöä, joka on välttynyt virtahevolta olohuoneessa. Hyvää tuuria lähinnä kai.

Yleensäkin kiusallista ja hämmentävää, kun joku dominoi ilman että omaa yhtään sopivia ominaisuuksia. Ei asiaosaamista tai näkökulmat on jotenkin vääristyneet, ei sosiaalista silmää eikä kykyä vastuunkantoon, ei nauti muiden arvostusta eikä toisaalta arvosta kuin itseään, ja tykkää silti määräillä ympäriinsä, käsittämättä mitä tapahtuu. Muistuu mieleen eräs entinen presidentti ulkomailta… Jotenkin tällainen “dominointi ilman substanssia” ihmetyttää joka kerta yhtä paljon ja sen edessä on aika hampaaton, kun tekijältä itseltään puuttuu sairaudentunto. Tämän tyyppinen dominointi on tietty eri asia kuin esim. D/s -suhteessa tapahtuva, vaikka varmaan samoja ristiriitoja silloinkin voi syntyä. D joka ei ansaitse s:n arvostusta, onko näitä rooleja silloin edes.

Suhteessa tietenkin pitää sitä kunnioitusta olla, mutta esim. sessiopohjalta ei välttämättä sellaista tarvita - toiset jopa saavat kiksinsä sen puutteesta. Toki ilman sitä arvostusta ja kunnioitusta on vaikea rakentaa ihmissuhteita.

Vertailukohtaa ei tarvitse lähteä ulkomailta asti hakemaan kun kotimainen pääministerikin, ja tämän edeltäjä, löytyy verrokiksi. Narsistit kun ovat poliittisesti muita aktiivisempia, ja politiikassa on vaikea menestyä ilman narsistisia taipumuksia. Politiikka kun on suosituimmuuskilpailu, mikä validoi hyväksyntää hakevalle narsisteille sen, että tämä on oikeassa, ja narsistit luonnostaan  politikoivat aina.

Jotenkin epäilisin, että tuollainen mies olisi kusipää sille naiselle myös silloin kun parisuhteessa on riitaa. Kusipäät ovat kusipäitä, koska egoon sattuu - ja jos egoon sattuu niin harvempi kusipää hirveästi kykenee hillitsemään itseään.

Ehkä tuossakin fantasiassa on lopulta kyse siitä, että halutaan parisuhde ilman ristiriitoja ja ongelmia - ja mikä sen jännittävämpää kuin ihminen, jolla on ongelmia muiden kanssa mutta ei koskaan naisen kanssa.

Normaalit ihmiset ovat yleensä muutenkin kusipäitä toisilleen kun tulee riitaa. Äärimmäisen harva pystyy pitämään pään kylmänä ja käymään rakentavaa keskustelua kun suhteessa tulee konflikteja.

[Juniper]

Suhteessa tietenkin pitää sitä kunnioitusta olla, mutta esim. sessiopohjalta ei välttämättä sellaista tarvita - toiset jopa saavat kiksinsä sen puutteesta. Toki ilman sitä arvostusta ja kunnioitusta on vaikea rakentaa ihmissuhteita.

Toki näin. Se mitä tuossa hain on tilanne, jossa sub kokee facepalm-tuntemuksia Domin suhteen, mikä on eri asia kuin jos toisen arvostus on olemassa, mutta jätetään pois osana sessiota tai laajempaa asetelmaa. Edellinen ei varmaan kovin usein ole toivottu juttu, jälkimmäistä pitäisin ihan perussettinä.

Vertailukohtaa ei tarvitse lähteä ulkomailta asti hakemaan kun kotimainen pääministerikin, ja tämän edeltäjä, löytyy verrokiksi. Narsistit kun ovat poliittisesti muita aktiivisempia, ja politiikassa on vaikea menestyä ilman narsistisia taipumuksia. Politiikka kun on suosituimmuuskilpailu, mikä validoi hyväksyntää hakevalle narsisteille sen, että tämä on oikeassa, ja narsistit luonnostaan  politikoivat aina.

Politiikassa on sekin puoli, että mukana olevat joutuu itse olemaan kaikenlaisten häirikköjen vainoamisen kohteina. Paksua nahkaa vaatii, ja varmaan seuloo pois paljon ihmisiä joilla olisi oikeasti annettavaa. Maailmassa olisi ihan oikeitakin ongelmia ratkottavana yhteisin voimin, mutta ne jää silleen kun monesti hauskempaa näyttää olevan pistää kapuloita rattaisiin ihan piruuttaan ja luoda toinen toisilleen ongelmia tyhjästä.

[Kinkykundi]

Vertailukohtaa ei tarvitse lähteä ulkomailta asti hakemaan kun kotimainen pääministerikin, ja tämän edeltäjä, löytyy verrokiksi. Narsistit kun ovat poliittisesti muita aktiivisempia, ja politiikassa on vaikea menestyä ilman narsistisia taipumuksia. Politiikka kun on suosituimmuuskilpailu, mikä validoi hyväksyntää hakevalle narsisteille sen, että tämä on oikeassa, ja narsistit luonnostaan  politikoivat aina.

Politiikassa on sekin puoli, että mukana olevat joutuu itse olemaan kaikenlaisten häirikköjen vainoamisen kohteina. Paksua nahkaa vaatii, ja varmaan seuloo pois paljon ihmisiä joilla olisi oikeasti annettavaa. Maailmassa olisi ihan oikeitakin ongelmia ratkottavana yhteisin voimin, mutta ne jää silleen kun monesti hauskempaa näyttää olevan pistää kapuloita rattaisiin ihan piruuttaan ja luoda toinen toisilleen ongelmia tyhjästä.

Niin joutuvat, mikä toki karsivana tekijänä on jossain määrin hyväkin juttu, koska jos ei kykene käsittelemään palautetta mitä ihmiset antavat ajamasi politiikan vuoksi, niin ehkä politiikkaan ei kuulu olla asiaa. Kun se ei kuitenkaan riitä, että on annettavaa politiikkaan, vaan niitä päätöksiäkin pitäisi pystyä tekemään. Ja tämä ei tarkoita, että pitäisin oikeana esimerkiksi eduskuntatalon pylväisiin kiipeämistä, rekkojen eteen hyppimistä tai politiikkojen kimppuun käymistä suojatiellä, tai mitään vastaavaa.

Oikeita ongelmia on, mutta kun eri ihmisten oikeat ongelmat ovat eri ongelmia. Tässä kohti taas päädytään näihin absoluuttisesti oikeassa oleviin narsisteihin, ketkä eivät näe muiden ongelmia kuin mitä itse pitävät tärkeinä; ongelmat ovat niin suuria ettei rahvaan ongelmista tarvitse välittää; on tärkeämpää olla oikeassa kuin toimia oikein. Christopher Laschin ajatus narsismin kulttuurista on nykypäivänä ajankohtaisempi kuin koskaan, vaikka se olikin yhteiskuntakritiikkiä 1970-luvun jenkkilää kohtaan.

Tribalismi ja suosio omassa viiteryhmässä ovat tärkeitä asioita ja ajavat helposti niin pahimpiin aivopieruihin politiikassa kuin ylilyönteihin BDSM-leikeissä, kun kuvitellaan, että se mitä tehdään on vain entistä parempi kun sitä tehdään enemmän ja kovempaa. Ehkä sitä voi ajatella jopa jossain määrin kilpailunakin siitä, kuka pystyy enimpään.