Aula - kaikille avoimet alueet > Lounge

Pohdintaa DDLG:stä, ikäerosta ja moraalista

(1/7) > >>

isile:
Aloitan varsinaisen foorumitaipaleeni sopivan provosoivalla tekstillä.

Asiaan liittyy siis se, että olen uusi. Olen tullut kinky-kaapistani viime keväänä oikeastaan kunnolla ulos. Viimeisin parisuhteeni oli ensimmäinen BDSM-suhteeni ja siitä ero oli aivan hirveä. Sitä aiemmat vaniljaa jossa on ollut vähän rajumman seksin tematiikkaa mausteina. Ikäeroja ja fyysisiä eroja leikkikavereissani ja pitempiaikaisissa partnereissani on ollut vähän joka suuntaan.

Tein viimeisimmän eroni jäljiltä ja eron huomioivan seuranhakuilmoituksen. Kaipaan turvallista läheisyyttä, mahdollista unikaveria ja kevyempää leikkiä.

Melko nopeasti yksäreihini tuli tietty enemmistö. Hyvin nuoret littlet. Myönnän että tuntuu hyvältä saada huomiota tuolla tavalla ja caregiver -puoleni haluaisi perustaa noille pikkuisille päiväkodin samantien  ^-^

Mitä asiasta tuli viestiä vaihdettua, niin tuli nopeasti selväksi että suuretkin (parikin vuosikymmentä) ikäerot olivat tuttua juttua osalle näistä nuorista pikkuisista. Olin hämilläni. En tuomitse mutta yllätyin. Pohdin omaa moraaliani vasten tuota ajatusleikkiä, että olisin tuntuvasti nuoremman kanssa. Pohdin yleistä mielipidettä. Pohdin ystävieni ja perheeni mielpidettä. Tekisinkö väärin vaikkakin lain perspektiivistä tsekattuna kaikki ok? Olisinko defaulttina opportunistinen setä? Pohdin omaa mielipidettäni edelleen. Mustavalkoinen kysymys kuuluisi: olisiko tämä väärin?

Tämä ikäeroon liittyvä asia on aiemmin ollut minulla mustavalkoinen. En osaa kuitenkaan sanoa minkälainen ikäero on ollut liikaa. Tästä huomaan että en ole kriittisesti pohtinut asiaa. Nyt tietyllä tavalla olen ensimmäistä kertaa itse siinä tilanteessa että katsomosta jeesustelu loppui ja nyt pitäisi itse tehdä päätös jonka takana voin seistä nyt ja tulevaisuudessa. Ainoa minkä tiedän varmaksi on se, että minua ärsyttää mustavalkoisuus. Pyrin ymmärtämään aina asioista eri puolet ja olemaan empaattinen. Ihan hirvittävän monia mustavalkoisia ehdottomuuksia minusta ei ehkä toivottavasti enää löydy.

Olen kiitollinen jo tästä että tämä asiakokonaisuus pakottaa minut pohtimaan suhtautumiseni ja arvoni tämän suhteen. Kiitos teille kaikille nuorille pikkuisille kenen kanssa olen kirjoitellut. Laitoitte tietämättänne yhden isin kasvun paikan eteen :)

Mitäpä jos kemiat ja päät toimisikin yhteen ja jollakin helvetillä se toimisi todella hyvin ja minä saisin isinä toteuttaa itseäni? Sekä kokonaisuutena suhde toimisi katalyyttinä henkilökohtaiselle kehitykselleni? Mitä jos minä pystyisin tukemaan nuorta pikkuista elämän polulla ja tarjoaisin hänelle turvaa sekä kannustaisin tylsässä todellisessa maailmassa eteenpäin ja hän pääsisi eteenpäin. Kaunis haave jossa on kiva köllötellä.

Väistämättä tulee kuitenkin mieleen että suurella ikäerolla elämät olisivat kovin eri vaiheissa. Nuori pikkuinen saattaisi nojata minuun kovin monissa asioissa ja rajojen kanssa pitäisi olla erityisen tarkkana etten ottaisi hänen huoliani omakseni. Sanottakoon tässä kohdassa, että uskoisin olevani läheisriippuvainen; alkoholistin lapsi. Tämä luullakseni aiheuttaa minussa mm. akuuttia awwwwwww -syndroomaa kun on liian suloinen ja rikkinäinen elollinen olento edessäni.

Luulen että altistan itseäni hallitusti. Eli kahville olisi varmaan hyvä mennä, mutta en uskalla vielä lähteä sen pidemmälle, koska veikkaan innostuvani, ihastuvani ja soheltavani. Menneitä asioita täytyy jäsentää ja omat rakenteeni ja rajani täytyy olla paremmassa kuosissa itselleni, ennenkuin uskallan mennä pidemmälle.

Pyydän kannanottoja, kommentteja, ajatuksia. Kiitos.

Mr Birch:
Isilen kirjoituksesta voi täydellä syyllä sanoa, että onpa paneutuneesti, ellei suorastaan sydänverellä kirjoitettua. Eikä aihepiiri ole niitä helpoimpia.

Minuun teki erityisesti vaikutuksen tämä kohta:

--- Lainaus käyttäjältä: isile - 04.01.2020, 10:17 ---Nyt tietyllä tavalla olen ensimmäistä kertaa itse siinä tilanteessa että katsomosta jeesustelu loppui ja nyt pitäisi itse tehdä päätös jonka takana voin seistä nyt ja tulevaisuudessa.
--- Lainaus päättyy ---

Respect ja tervetuloa foorumille.

Mr Birch

Cottoncandy:
Kunhan molemmat ovat 18, niin ikä on vaan numero.  :) ymmärrän kyllä sikäli, ite 27v ja mietin tossa yks päivä että en tiiä kykenisinkö alle 20v kanssa hommailemaan, ellei ole tosi kypsä niin sanotusti. Toisaalta, oon ite se, joka yleensä päätyy suhteeseen itseä vanhempien kanssa, joten kukas mie oon taas sanomaan.  :D Vanhemmille kumppaneille se on ollut isompi juttu kuin mulle. Ehkä ikäkriisiä tai sitten vaan miettivät liikaa? Tälleen, jos mietin niin hitto, tälleen - 92 vuosikertalaisena muistan kun aina 95:sia haukuttiin kakaroiksi. Mutta tälleen aikuisena muutaman vuoden ikäero ei ole mitään. Enemmän vaikuttaa se, mitä on elämässään ehtinyt (joutunut) kokemaan.

Little jutut ei ole mulle varsinaisesti tuttuja, vaikka ite oon aika avuton pikku kakara ja kaiken söpön suuri ystävä.  ;D mutta sanoisin että erilaiset elämäntilanteet voivat olla ihan sopivakin asia dynamiikalle. Pääsee isompi opastamaan uusissa jutuissa yms.  :) Mutta en tiiä, ei se ikää katso, itekin yhä koulun penkillä.  ;D

Makustelee pikkuhiljaa ja kuuntelee omia fiiliksiään. Ja puhuu avoimesti um.. Partnereille? Jos (molemmista) tuntuu hyvältä niin mitä sitä suotta jarruttelemaan tekemisiään, tietysti hitaasti edetessä harvemmin tulee mokailtua.

Tälleen btw, ajatus pikkuispäiväkodista on ihana ja melkeen itekin haluaisin perustaa semmosen.  ;D Adoptoin kaikki ja syötän niille herkkuja ja luen satuja, purr.  :love:
Sääli kun olisin korkeintaan se huonosti käyttäytyvä isosisko, joka opettaa kaikki pahat tavat.  :D

raafael-k:
Olen kyllä miettinyt tätä osastoa itsekin. Tosin itselle middlet on se juttu enemmän kuin littlet. En ole vielä oikein saanut itse pähkäiltyä kaikkia juttuja, niin en ole tehnyt mm. tästä syystä treffi-ilmoitusta. Kun omissa pohdinnoissa on ollut myös cnc ja muunkinlaiset roolileikit. Mutta seuraan keskustelua kyllä kiinnostuneena.

violet:

--- Lainaus käyttäjältä: Mr Birch - 04.01.2020, 10:59 ---Isilen kirjoituksesta voi täydellä syyllä sanoa, että onpa paneutuneesti, ellei suorastaan sydänverellä kirjoitettua. Eikä aihepiiri ole niitä helpoimpia.

Minuun teki erityisesti vaikutuksen tämä kohta:

--- Lainaus käyttäjältä: isile - 04.01.2020, 10:17 ---Nyt tietyllä tavalla olen ensimmäistä kertaa itse siinä tilanteessa että katsomosta jeesustelu loppui ja nyt pitäisi itse tehdä päätös jonka takana voin seistä nyt ja tulevaisuudessa.
--- Lainaus päättyy ---

Respect ja tervetuloa foorumille.

Mr Birch

--- Lainaus päättyy ---

Näinpä! Isilen kirjoitus teki vaikutuksen ja kosketti  :love: Itse aihe on mielenkiintoinen, täytyy hieman makustella ja palaan myöhemmin vastaamaan.

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu