Kirjoittaja Aihe: Saamattomuus identiteettinä  (Luettu 6663 kertaa)

Kolumnisti

  • Moderator
  • Kanta-asiakas
  • *
  • Viestejä: 372
  • Galleria
Saamattomuus identiteettinä
« : 26.01.2020, 12:35 »
Saamattomuus identiteettinä


Skenen, ja osin ympäröivän maailmankin, kestoaiheita on seuran löytymisen vaikeus. Kun ei löydä ketään tai vastaan tulleet ovat vääränlaisia ja sitten seuraa syväanalysointeja, mikä itsessä on vikana. Tämä on ymmärrettävää ja olen ollut tilanteessa itsekin. Tilanne on usein hankala varsinkin kinkyille, joilla pitäisi kaiken muun ihmissuhteisiin liittyvän lisäksi kohdata erikoiset seksuaaliset mieltymykset. Myös suhdeluvut esimerkiksi naisten ja miesten, Dominoivien ja subien, välillä voivat olla vinksallaan.

Erityisen ongelmalliseksi tilanne muodostuu, jos ihminen omaksuu minäkuvan, että hän ei kuitenkaan saa ketään. Nykyään on puhuttu INCEL (involuntary celibacy/tahdonvastaisesti selibaatissa) ilmiöstä, jossa yleisemmin miehet kerääntyvät internetin keskustelupalstoille valittamaan, kuinka eivät kelpaa naisille ja monesti, kuinka viimeksi mainitut sitten ovat kamalia.

Vaikka näin pääseekin ehkä päästelemän höyryjä, ei oma tilanne seuranlöytymisen suhteen taatusti parane. Kukapa neito ei voisi vastustaa itsesäälissä rypevää ja naisista valittavaa miestä, jonka on lanseerannut itsensä luuseriksi? Vastaavasti miehellä voi pikkuhiljaa vaikea tuntea positiivista kiinnostusta ja myötäelämistä naiseen, joka jatkuvasti valittaa yleistäen miehistä tai siitä, ettei ketään kunnollista löydä. Näin varsinkin, jos mies tietää, että sellaisia on ollut tarjolla, mutta mahdollisuuteen ei ole tartuttu.

Näissä on kyse ongelmallisista kierteistä, joita näkee skenessäkin. Oikealaiseksi koettua seuraa ei löydy, se turhauttaa ja johtaa käytökseen, jossa seuraa löytyy vieläkin vähemmän ja tilaisuuksia hukataan tai sössitään. En myöskään usko, että ajoittain harjoitettu epätoivoisten seuranhakijoiden sekä ”vonkaajien” pilkkaaminen ja heistä valittaminen auttaa tippaakaan.

Mikä sitten voisi olla avuksi? Patenttiratkaisua ei valitettavasti ole. Epätoivoon ei kuitenkaan pidä jumittautua ja mikäli yllä mainitun kierteen omalla kohdalla havaitsee, se pitää katkaista. Tämä on tietenkin helpommin sanottu kuin tehty. Pitää jokatapauksessa muistaa, että aina on olemassa myös mahdollisuus onnistumiseen ja ajatkin muuttuvat. On ollut vakiintunut käsitys, että yhtä Dominaa kohden on lauma subi-miehiä ja viimeksi mainittujen on aika epätoivoista yrittää saada seuraa. Nyt olen sitten kuullut Dominoidenkin valittavan pulaa sub-mies tarjokkaista.

Itse olen omaehtoisen kyökkipsykologisen fundeerauksen pohjalta jakanut sinkut kahteen pääryhmään ja nämä kahteen alaryhmään, joista jossain baarin muinaisketjussa taisin mainitakin. Ensimmäinen pääryhmä ovat ne, joilla ei oikeastaan ole ongelmaa seuran saamisessa, joko a) koska sellaista eivät aikuisten oikeasti halua (osa näin väittävistä todennäköisesti valehtelee, mutta eivät kaikki) b) ovat olleet melko vähän aikaa markkinoilla esim. nuoruuttaan tai erottuaan. ”En koskaan löydä ketään”-teiniangstaus on varmasti monelle tuttua, vaikka ko. ikäkohortissa harva muukaan seurustelisi.

Toisaalta moni, joka valittaa, ettei löydä sitä oikeaa, tuntuu olevan toistuvasti jossain suhteessa, joka ei kuitenkaan kestä kauaa. Silloin ongelma ei ole seuran saaminen, vaan pitäminen. Kannattaa ehkä pohtia, miten toimii itse suhteessa tai mahdollisesti, että haksahtaako jostain syystä aina sellaisiin henkilöihin, joiden kanssa kuvio ei kestä. Ei voi myöskään kieltää, etteikö joskus olisi tullut ajatus, että jotkut vain valehtelevat (itselleenkin) etsivänsä kestävää suhdetta, koska se on sosiaalisesti hyväksyttävämpää jopa kinky-piireissä kuin sarjapaneskelu.

Toinen pääryhmä on ne, joilla on seuran saamisessa ongelmat. Tässä alaryhminä ovat a) liian kovat kriteerit kumppanille siihen nähden, mitä itse on b) puutteelliset vuorovaikutustaidot kumppanin hankinnassa (ei osaa iskeä). Varsinkin kinkyjen, joilla erilaisten aika marginaalisten seksuaalitaipumustenkin pitäisi sopia yhteen, ei kannata olla kovin nuukia, jos jonkun haluaa löytää. ”Ronkkelit runkkaa”.

Ei ronkkeliudesta voi kuitenkaan syyttää kaikkia tähän pääryhmään kuuluvia. Kun miettii, miten suhteet yleensä syntyvät, niin harvemmin se tapahtuu pelkkien valittujen kriteerien kautta. Jokin vain kolahtaa. Hyvin usein joku saa kolahtamaan lähes aina, toinen ei sitten millään. Sitä on monesti ulkomuodolla, statuksella ym. perustella vaikea selittää, miksi toinen kellistää liki kenet tahtoo ja toinen saa vastauksia ”olet tosi mukava, mutta…” Yksinkertaisesti toiset ovat parempia iskemään kuin toiset. Joitain lähestytään ja toiset jäävät seinäkukkasiksi, vaikka ulkonäöllisesti ei olisi mitään ongelmaa. On ihmisiä, joita kuvataan helposti tai vaikeasti lähestyttäviksi.

Olen joskus joutunut tienaamaan leipääni sellaisessa suorastaan vittumaisessa, mutta äärimmäisen opettavaisessa työssä kuin puhelinmyynti. Huomasin siinä olevan paljon samaa kuin naisten iskemisessä. Maailma on täynnä potentiaalisia asiakkaita ja seuraa haluavia naisia, mutta miksi he valitsisivat juuri sinun tuotteesi tai sinut, kun tarjokkaita on paljon, määrättömästi ei voi ottaa ja on hankala sanoa, mikä on oikeasti hyvä? Toinen pitää pystyä vakuuttamaan ja omata joku hyvä jippo, millä herättää kiinnostus.

Vakuuttaminen on hyvin usein kiinni erittäin pienistä asioista, elekielestä, äänenpainoista jne. Tärkeintä on yleensä terve itsevarmuus, joka on eri asia kuin ylimielisyys. Hyvän itsevarmuuden saaminen ja säilyttäminen ovat myös niitä vaikeimpia asioita. Näin on varsinkin, jos oma menestys ei ole koskaan ollut hääppöinen tai on äskettäin ”tullut turpiin”. Miten taas hyvin pärjätessä voi ehkäistä, ettei se ”mene hattuun”? Joskus kannattaa fake it till you make it, mutta samalla muistaa, että varsinaisella valheella on lyhyet jäljet.


Stylos, jolla on takanaan niin onnistumisia kuin epäonnistumisiakin seuran etsinnässä ja vast’ikään kihlautui Valtiattarensa kanssa.

Hirvaz

  • Kanta-asiakas
  • ***
  • Viestejä: 494
  • Murrur.
  • Galleria
Vs: Saamattomuus identiteettinä
« Vastaus #1 : 26.01.2020, 13:12 »
En ole koskaan ennen tätä törmännyt muotoon "ronkkeli", vaan yksinomaan "ronkeli":in. "Ronkkeli" näyttäisi olevan reen osa ainakin eräissä murteissa ja ristikoiden ratkojien synonyymilista on tuntevinaan myös merkityksessä "nirso", mutta noin muuten vaikuttaa harhaopilta.  :D


  * )

ööö

  • Vieras
Vs: Saamattomuus identiteettinä
« Vastaus #2 : 26.01.2020, 13:30 »
ihan hyvä kirjoitus, tosin luen nykyään kaikkea kuin ilttistä, pläräten äkkiä. aihe on ikivihreä.

itselle semmonen perinteinen ja varmaan vanhanaikainen "mies tarjoo"-kuvio edesauttaa suuresti seuralaiseksi lähtemistä, ei tartte miettiä että mihin pennit riittää. miehillä on yleensä paremmat tulot jne. saattaa kalskahtaa siltä etten oo feministi, mikä johtuu siitä että en oo feministi. kai. ainakaan tässä asiassa.

nimim. "ei se oo niin vakavaa"

Perhonen89

  • V.I.P.
  • *****
  • Viestejä: 1582
  • Kiltti tyttö
  • Galleria
Vs: Saamattomuus identiteettinä
« Vastaus #3 : 26.01.2020, 14:05 »
Monella miehellä voisi seuranhakuun auttaa

- Ei katkera asenne seuranhaussa
- Profiiliin ja deitti-ilmoitukseen/Tinderin tekstiin panostaminen
- Fiksu lähestymistapa

Nämä näin naisen näkökulmasta.

balthazar

  • Vieras
Vs: Saamattomuus identiteettinä
« Vastaus #4 : 26.01.2020, 14:58 »
Itse ajattelen lähinnä, että jos on tarve tai jopa PAKKO saada joku, edes hetkeksi, niin olisiko syytä miettiä miksi näin on?

Kun tarpeensa tuntee, voi sen pyrkiä sanoittamaan niin, että joku voi sinut löytää; paineettomasti siksi että haluaa, eikä siksi että on pakko.

Voi valita toisen siksi että hän koskettaa sinua myös ihmisenä, eikä vain tarpeiden tyydyttäjänä.

Koska tottahan se on, seksi (kaikissa muodoissaan) on ihmisen perustarve, jonka tyydyttämättä jääminen voi näyttäytyä pahimmillaan psyykkisenä oireiluna, enkä siksi mitenkään vastusta kevyitä suhteita, päinvastoin. Olisi hyvä vain pitää mielessä mitä aidosti sisimmässään tahtoo, eikä tyytyä vähempään. Toisaalta ei voi myöskään antaa itsestään enempää, kuin mihin on valmis.

Siksi suosittelisin ihmiseen huolellista tutustumista, jotta todella voidaan tietää että kumpikin saa suhteesta tarvitsemansa, viitekehyksestä huolimatta. Olivatpa suhteet lyhyitä tai pitkiä, jos molemmat ovat avoimia ja rehellisiä toisilleen, on suurempi mahdollisuus sille että suhteesta jää kaikille hyvä mieli ja kauniita muistoja.


Terveisin toisinaan harmillisen epätäydellinen, mutta enimmäkseen itseensä ja elämäänsä tyytyväinen baltsu

Kinkykundi

Vs: Saamattomuus identiteettinä
« Vastaus #5 : 31.01.2020, 12:31 »
Tästä yksi ryhmä unohtuu - eli suhdetta etsivät naiset, ketkä löytävät sellaisen liiankin helposti. Tunnen joitain ketkä eivät osaa olla yksin, mutta ovat sellaisia ketkä "saavat kenet tahansa", ja kun ovat sen verran harvinaisia saaliita, niin miesten kannattaa ryhtyä suhteeseen kun nämä sellaista ehdottavat. Sitten nämä tapailevat jopa 15 vuotta itseään nuorempia miehiä (enkä tarkoita oleskeluluvan toivossa viisikymppisiä siiderivalaita jahtaavia nuoria miehiä, vaan suomalaisia keillä ihan tuloja ja omaisuutta) ns. vakavasti, mutta koska yhteensopivuus on sitten pinnallista, ei nämä vakavat suhteet kovin pitkäikäisiä sitten olekaan. Tosi kyse on osin siitä tasostakin, vaikka pitemmällä tähtäimellä muutkin yhteensopivuusasiat vaikuttavat enemmän.

Jägermies

  • Kanta-asiakas
  • ***
  • Viestejä: 379
  • Noviisi
  • Galleria
Vs: Saamattomuus identiteettinä
« Vastaus #6 : 31.01.2020, 19:15 »
Sinänsä Suomessa juuri kukaan ei persaukinen, ei ole Suomessa sanan varsinaisessa merkityksessä Incel.
Itsellekin selvisi paikallisen bordellin sijainti ollessani postilla töissä.
Tietysti on porukkaa joka on selibaatissa koska ei halua ostaa seksiä enkä itsekään näe sitä vaivan arvoisena.

Osaltaan seksirobotit tulevat muuttamaan tilannetta seuraavan 10 vuoden aikana, viimeistään kun sen voi selittää palvelusrobottina.

raafael-k

  • Vieras
Vs: Saamattomuus identiteettinä
« Vastaus #7 : 31.01.2020, 20:41 »
^Itseä ei maksullinen seura kiinnosta, mutta jos saaminen olisi kiinni pelkästään toimeentulosta niin voin myöntää olevani sen verran persaukinen että saamatta jäisi. Enkä varmasti ole ainut. Ja vaikka itse tietäisi missä on bordellit on niin ei kaikki tiedä. Ei kaikilla ole kavereita jotka tietää tai sellaista työtä jossa saa selville asioita.

Ja tuolla ylempänä mainittiin termi siiderivalas. Minä niin kovasti toivoisin että moinen dissaus-termistön käyttö jätettäisiin väliin. Enkä usko tässäkään olevani ainut.

Jägermies

  • Kanta-asiakas
  • ***
  • Viestejä: 379
  • Noviisi
  • Galleria
Vs: Saamattomuus identiteettinä
« Vastaus #8 : 31.01.2020, 21:34 »
^Itseä ei maksullinen seura kiinnosta, mutta jos saaminen olisi kiinni pelkästään toimeentulosta niin voin myöntää olevani sen verran persaukinen että saamatta jäisi. Enkä varmasti ole ainut. Ja vaikka itse tietäisi missä on bordellit on niin ei kaikki tiedä. Ei kaikilla ole kavereita jotka tietää tai sellaista työtä jossa saa selville asioita.

Ja tuolla ylempänä mainittiin termi siiderivalas. Minä niin kovasti toivoisin että moinen dissaus-termistön käyttö jätettäisiin väliin. Enkä usko tässäkään olevani ainut.
Kokeilin ihan piruuttani niin löytyi tuo myös googlella. Minkähänlaisia mainoksia nyt tulee?

PallasAthene

  • Asiakas
  • **
  • Viestejä: 154
  • EI kaveripyyntöjä ilman viestiä jos ei tunneta IRL
  • Galleria
Vs: Saamattomuus identiteettinä
« Vastaus #9 : 31.01.2020, 22:05 »
Mielestäni suhteissa ja suhteiden syntymisessä on kyse ennenkaikkea vuorovaikutuksesta ja vuorovaikutustaidoista. Uskon siihen, että toista ei voi muuttaa, mutta itseä ja omaa käyttäytymistä voi ja kannattaa usein kehittää. Etenkin jos entinen tapa toimia ei tuota toivottua tulosta. Pätee monilla elämän osa-alueilla - niin työelämässä, treenissä kuin ihmissuhteissakin.

Seuranhaussa tämä tarkoitta sitä, että sen sijaan, että syyllistää muita (naisia tai miehiä tai nonbinäärisiä tai ihan keitä vaan) kiinnostuksen puutteesta voisi miettiä, kannattaisiko itse tehdä jotain toisin?  Viestiä eri tavalla, näyttää erilaiselta (ulkonäöllä on monelle väliä), pohtia omia tarpeitaan suhteessa "tarjontaan" tai toisen ihmisen mieltymyksiin jne. Tämä siis siinä tapauksessa, että seuran löytyminen koetaan tärkeämmäksi kuin tarve pitää kiinni siitä, että ei halua tai koe tarvetta kehittyä tai muuttua. Tai vastaavasti jos haluaa ihmisen, joka on kiinnostunut juuri siitä  tyylistä, fetisseistä, ulkonäkööstä, ilmaisutavasta ym jota itse edustat niin varautua siihen, että sopivan löytyminen vie aikaa.

Mitä tulee esimerkiksi ihmisten halveksivasti siiderivalaaksi nimittelyyn, niin se on varmasti monelle kiinnostusta vähentävä tekijä. Mutta vastaavasti nimittelijän itseilmaisua, ja jos hän kokee sen itselleen tärkeäksi. niin tavallaan hyvä, että ilmaisee sen kertoen näin itsestään paljon mahdollisille seuranetsijoille.

Terveisin 15 vuotta itseään nuoremman miehen kanssa suhteessa oleva nainen, joka on aina löytänyt kumppaneita helposti, eikä pidä asiaa ongelmana. Itselleen tai kumppaneille ;D Lisättäköön vielä, että kaikista suhteista olen oppinut paljon itsestäni ja ihmisyydestä ja kumppanit sanovat samaa. Ja kaikkien kanssa välit edelleen erinomaiset.

notreallyhere

Vs: Saamattomuus identiteettinä
« Vastaus #10 : 01.02.2020, 11:37 »
Mietin kyllä oikeasti välillä, pitäisikö täällä järjestää jotain seuranhakukursseja - niin kömpelöitä lähestymisyrityksiä tulee vastaan, ja niin yllättävillä tavoilla jengi tyrii saumansa.

Itse suosittelisin että jos seuraa tuntuu olevan mahdoton löytää:

- Tarkasta, onko itsetunnossasi vikaa tai onko lipsahtanut katkeruuden puolelle. Et kenties huomaa, että tämä vaikuttaa. Itse olen jättänyt lupaavat treffit viimeisiksi koska oli selvää että miehellä oli alemmuuskompleksi työstään joka minusta oli siisti (”naiset haluavat hyvätuloisia miehiä”) ja vieläpä oletti että itsekin olen törmännyt seuranhakuongelmiin miesten turhan korkeiden kriteerien vuoksi (en ole, olen niitä onnekkaita joilla seuranhakutaidot ovat hallussa ja saan sitä halutessani).

- Jos itsetunnossasi on vikaa, mieti, miksi. Se saattaa olla korjattavissa. Ehkä esimerkiksi ulkonäön parantaminen, pukeutuminen, työ tms aiheuttavat sitä. Kaikki ei toki ole korjattavissa, mutta hyvä itsetunto syntyy onnistumisen kokemuksista ja niitä kannattaa itselleen suoda - jos niitä ei saa töissä, kannattaa etsiä harrastus jossa onnistuu tms. Monesti myös tuntuu että Suomessa koetaan että ulkonäölle ei voi mitään - aina voi. Jos se on selvästi seuranhakusi este, ja seuraa välttämättä haluat, tälle voi tehdä aina jotain - myös mies, ihan oikeasti!

- Näytä, että arvostat ihmisiä. Älä vastaa kirjoitusvirheettömään ilmoon kirjoitusvirheitä vilisevällä parilauseisella. Jos toinen kertoo paljon, kerro saman verran. Ota itsestäsi hyvä kuva. Mieti, mikä juuri sinussa on kiinnostavaa ja mitä voisit korostaa. Pukeudu treffeille kivasti, ole kiva ja kiinnostunut toisesta.

- Tee itsestäsi kiinnostava. On vaikea päästä eteenpäin edes perusjuttelussa, jos harrastuksia, kiinnostuksen kohteita tms ei yksinkertaisesti ole.

- Jos huomaat että se sukupuoli/ryhmä johon kiinnostuksesi kohdistuu on alkanut käydä sinulle vieraaksi/pelottavaksi/katkeroittavaksi, näe vaivaa sen normalisoimiseksi. Mene harrastukseen tai workshoppiin jossa tehdään yhdessä jotain ja kanssakäyminen on normaalia (miittejä en voi suositella, pitää olla tosi sosiaalinen että saa juteltua vieraan ihmisen kanssa vain teellä istuessa).

- Älä oleta että se syy miksi luulet ettei seuranhakusi onnistu, on totta. Oman kokemukseni mukaan harvoin on. Usein ihminen yksinkertaistaa ongelmat yhteen syyhyn. Jos tuntuu että olet liian lyhyt, liian lihava, liian laiha, liian matalapalkkainen tai liian pienirintainen saamaan seuraa, suosittelen lämpimästi kinkybileisiin menoa. Siellä huomaa aivan oitis, että kaiken näköiset, kaikenlaiset ihmiset kyllä löytävät seuraa - ja jokaiselle on vientiä, kun makuja on niin monenlaisia. :)

- Älä kommentoi halventavasti mistään ihmisryhmästä netissäkään. ”Siiderivalaat” tms ovat kauheita tapoja puhua ihmisistä ja harva syttyy ihmisestä joka tekee niin.


Jägermies

  • Kanta-asiakas
  • ***
  • Viestejä: 379
  • Noviisi
  • Galleria
Vs: Saamattomuus identiteettinä
« Vastaus #11 : 01.02.2020, 12:17 »
(miittejä en voi suositella, pitää olla tosi sosiaalinen että saa juteltua vieraan ihmisen kanssa vain teellä istuessa)
Ei vieraan kanssa juttelemiseen sosiaalisuutta tarvitse eikä se vielä itsessään ole mikään iskuyritys tai flirttailua.

Eri asia kiinnostaako ne jutut.  :D

laalaa

  • Vieras
Vs: Saamattomuus identiteettinä
« Vastaus #12 : 01.02.2020, 12:20 »
Hyvä kirjoitus ja hyviä kommentteja.

Baltsun esiin nostama syyn tutkiskelu on tosi keskeinen apuväline tähän minun mielestäni Tindereiden ja Instagramien (yleistys kuvavetoisille palveluille) entisestään raaistamalle seuranhakuviidakolle. Mikä se on se minun oikea tarve, mitä yritän matchilla, treffeillä, seurustelulla täyttää? Harvalle se on puhtaasti fyysinen läheisyyden tarve tai sosiaalinen tarve tuntea yhteyttä tai yhteenkuuluvuutta. Monelle seurustelu ja jonkun/kenen tahansa löytäminen toimii välineenä lääkitä sielun haavoja ja mustia aukkoja.

Mitä sitten itse kohtaamisiin tulee, niin itsesääli ja katkeruus ovat seksikkäitä ja kiinnostavia piirteitä about ei kenenkään mielestä. Huonot käytöstavat myöskään harvoin sytyttää halua viettää enempää aikaa kyseisen kaltaisessa seurassa.

Mutta on totta, että jo muutamasta epäonnistumisesta/huonosta kokemuksesta/huonosta tuurista syntyy epätoivottu kierre, joka sitten alkaa itse ruokkimaan itseään. Ja kun kulttuuri tuntuu olevan kovin ennustettavissa olematon ja kertakäyttötyyppinen ghostaamisprotokollineen pintapuolen korostuessa, voi olla vaikeaa olla pettymättä ja katkeroitumatta siinä kyydissä.

Silloin on hyvä, jos tosiaan kykenee huomaamaan olevansa negatiivisuuden kierteessä, ja voi astua siitä ulos ja ottaa aikalisän. Ottaa hetken itsensä kanssa ja muistuttaa itselleen kuka minä olen, mitä minä ansaitsen, minkälaista käytöstä kanssaihmiset minun taholtani ansaitsee ja reflektoida, että miten nyt niinkuin omasta mielestä menee. Tärkeää on löytää oma arvonsa ja käyttäytyä arvostavasti itseään kohtaan (ei ylimielisesti), silloin sitä tuppaa myös viestivän ympärilleen, että näin toivon minut kohdattavan. On myös hyvä opetella itse vastaamaan omiin tarpeisiin (ajattelen nyt lähinnä henkisiä tarpeita), ettei niihin vastausta ole pakko pakonomaisesti hakea ulkopuolelta.

Nuo notreallytheren mainitsemat pointit on kultaa.

laalaa

  • Vieras
Vs: Saamattomuus identiteettinä
« Vastaus #13 : 01.02.2020, 12:26 »
Ja se ihmisen arvo – kenenkään ihmisen – ei rakennu työlle, automerkille, kilomäärälle, koolle, "haluttavuudelle", seuraajien ja likejen määrään ym.

notreallyhere

Vs: Saamattomuus identiteettinä
« Vastaus #14 : 01.02.2020, 13:51 »
(miittejä en voi suositella, pitää olla tosi sosiaalinen että saa juteltua vieraan ihmisen kanssa vain teellä istuessa)
Ei vieraan kanssa juttelemiseen sosiaalisuutta tarvitse eikä se vielä itsessään ole mikään iskuyritys tai flirttailua.

Eri asia kiinnostaako ne jutut.  :D

Ehkä yleistin, kun itse vaikuttaa että miitit ovat huonoin tapa tutustua kenenkään 😀Ehkä toimii jollekulle.