Aula - kaikille avoimet alueet > Lounge

Vaikea aihe - mutta mietityttää paljon eli seuranhaku ja psyykkinen hauraus

(1/11) > >>

PallasAthene:
Ihan ensimmäiseksi haluan sanoa, että en missään nimessä ajattele BDSM-piireissä olevan enempää eriasteisia mielenterveysongelmia kun "normoissa", ehkä jopa päinvastoin. Enkä  tätä kirjoittaessani ajattele ketään yksittäistä kirjoittajaa tai viestiketjua.

Ajattelen, että mielenterveys on aina suhteellinen käsite ja erilaiset elämäntilanteet itse kullakin varmasti aiheuttavat hetkiä, jolloin psyykkinen hyvinvointi on kovalla koetuksella. Ja ja että normit ja ulkoiset paineet monesti voivat luoda yksilölle tunteen, että "hänessä on jotain vikaa", ja tämän erilaisuuden tunne voi aiheuttaa rajujakin tuntemuksia ja pahaa oloa hetkittäin.

Mutta. Välillä esimerkiksi täällä seuranhaku- tai muita kirjoituksia lukiessa tulee vahvasti olo, että kirjoittaja on syystä tai toisesta sellaisessa mielentilassa, että  ehkä tarvitsisi ammattiapua (enkä todellakaan itse katso olevani oikea ihminen arvioimaan milloin näin on)  ja osa seuranhakijoista kertoo myös avoimesti ongelmistaan. Tämä, jos mikä on huikean rohkeaa ja kertoo suuresta luottamuksesta yhteisöön. 

Ulkopuolisena lukijana näistä kirjoituksista tulee välillä vaikutelma että mahdollinen BDSM-suhde voisi pahentaa oloa, mikä johtaa pohdintaan siitä, että mahdollisen kumppanin vastuu on valtava. Paljon suurempi, kun mihin moni meistä pystyy.

Ja samalla herää myös huoli siitä, että mitä jos joku näkee tässä hauraudessa mahdollisuuden fyysiseen tai henkiseen väärinkäyttöön tai pahimmillaan hauraan ihmisen psyyken romuttamiseen. Itse en vastuuntuntoisena dominoivana voisi kuvitella, enkä uskaltaisi lähteä suhteeseen, jossa minulla olisi pienikin epäilys siitä, että toimintani voisi pahentaa toisen oloa.

Mutta yhtä lailla ajattelen, että toista kunnioittava ja välittävä BDSM-suhde voi olla myös apua tarvitsevalle merkityksellinen ja hyvinvointia edistävä.

En tarjoa ratkaisuja enkä moralisoi tai syyllistä - pohdin vain tämän ulottuvuuden tuomaa lisävastuuta ja mahdollisia haasteita kinky-suhteisiin.

pikkusisko:
Tässä aiheessa on vähän se haaste, kun sekä mielenterveysongelmien että niistä kärsivien ihmisten kirjo on niin valtavan laaja. Jossain tilanteessa jostain ongelmasta kärsivälle jokin tietty BDSM:ään liittyvä asia voi ollakin huono idea. Yleisesti ottaen ei voi silti minusta mennä perustellusti väittämään, että kinkysuhde mistään mielenterveyden häiriöstä kärsivän kanssa olisi sen enempää riski kuin kenenkään muunkaan.

Ymmärrän kyllä tuon huolen joidenkin henkilöiden kirjoittelun perusteella. Välillä tosiaan tulee olo, että nyt ei voi olla kaikki kunnossa, tarvittaisiin ammattiapua eikä rajaleikkejä. Näistä tapauksista paistaa silti aika selkeästi läpi juuri se, ettei ongelmaa ole välttämättä vielä edes tunnistettu saati tukea ja keinoja sen käsittelemiseen löydetty. Se on kuin onkin helvetin huono aika lähteä mindfuckailemaan.

Mutta uskallanpa väittää niinkin, että monen pitkäaikaisista mielenterveysongelmista kärsivän itsetuntemus on keskimääräistä korkeammalla tasolla, mikä on näissä peleissä pelkästään positiivinen ominaisuus. Kun tällaisten minuutta jyrsivien asioiden kanssa aikansa pyörii, omat rajat tulevat totisesti tutuiksi. Edellyttäen että sosiaaliset taidot ovat molemmilla osapuolilla riittävällä tasolla ja kommunikaatio suhteessa pelaa, en näe yhtäkään syytä miksi kinkysuhteesta pitäisi pidättäytyä.

En myöskään menisi sanomaan kenenkään psyykettä hauraaksi vain sillä perusteella, että jotain ongelmia on. Ei mt-häiriöistä kärsiminen tee automaattisesti reppanaa, joka ei pysty pitämään puoliaan maailmassa, eikä ylipäätään tarkoita että tämä olisi kaikilla elämän osa-alueilla jollain lailla invalidi. Voi olla vaikka kuin vahva vaikka olisikin tiettyjä haasteita tai rajoitteita, aivan kuin minkä tahansa muunkin sairauden kanssa.

Headmaster_:
Käsittelemätön trauma on este bdsm touhuihin, tällainen trauma tökkii myös tavallisessa vanilja elämässä. Kun traumaa puretaan, käsitellään siitä tulee yksi tapahtuma henkilön hemkilöhistoriaan, siitä voi puhua ilman tunnekuohuja, ei enää vaikuta elämään. Hoitakaa traumat ensiksi ja voitte nauttia myös kinky perwoilusta.

Valerie:

--- Lainaus käyttäjältä: Headmaster_ - 11.02.2020, 11:49 ---Käsittelemätön trauma on este bdsm touhuihin, tällainen trauma tökkii myös tavallisessa vanilja elämässä. Kun traumaa puretaan, käsitellään siitä tulee yksi tapahtuma henkilön hemkilöhistoriaan, siitä voi puhua ilman tunnekuohuja, ei enää vaikuta elämään. Hoitakaa traumat ensiksi ja voitte nauttia myös kinky perwoilusta.

--- Lainaus päättyy ---

Mie oon eri mieltä kyllä nyt. Minun kohdalla just BDSM ja kinkyily on auttanut tunnistamaan niitä mun traumoja sekä käsittelemään niitä turvallisessa ja ymmärtävässä ympäristössä. On ollut itkua monen vuoden edestä, ahdistusta, pelkoa ja sitä itsensä kohtaamista, mutta olen kasvanut hurjasti ihmisenä. Ja minusta tää on ollu ihan mielettömän hieno tapa purkaa niitä traumoja ja pelkoja, koska vierellä on ihmisiä, jotka ymmärtää.

En siis näe että traumat ois automaattisesti este kinkyilylle, sillä monesti ne nousee esille vasta niissä tilanteissa ja ainakin omalla kohdalla ollu niin, että en ole ollut edes tietoinen moisista traumoista tai möröistä mitä mulla on ja epäilen, että ilman kinkyilyä ne ei olis nähneet päivänvaloa pitkään aikaan, liekkö koskaan.

hunajapeura:
Mun mielestä on aika jeesustelua väittää että suurinosa täällä ei olisi jotenkin sekaisin. Itse ainakin pidän tätä touhua sellaisena että harva terve ihminen tätä harrastaa tosissaan muunakin kun pikku piristyksenä. Kaikki Domit mitä itse oon ainakin kohdannu kärsii jonkinlaisista ongelmista puhumattakaan subeista.
Ei mielenterveysongelmat pitäisi olla mikään este seurahaulle täällä. Naurattaa ainakin noi domien ilmoitukset jossa etsitään subia jolla ei olisi ongelmia.

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu