Kirjoittaja Aihe: Kevätsiivous  (Luettu 352 kertaa)

Kolumnisti

  • Moderator
  • Kanta-asiakas
  • *
  • Viestejä: 295
  • Galleria
Kevätsiivous
« : 22.03.2020, 18:55 »
Kevätsiivous


”Jokaisella meistä on omat rutiininsa kevätsiivouksen suhteen: toiset hinkkaavat kotiaan kuukausitolkulla, toiset heräävät pölyn määrään vasta auringonsäteiden heijastuessa likaisista ikkunoista.” is.fi



Kevätpäiväntasaus oli perjantaina, tästä alkaa kevät. Aurinko paistaa, linnut laulaa ja luonto alkaa heräämään. Kuulin huhua, että etelässä kasvaa jo leskenlehtiä, noh täällä on vielä metri lunta eikä merkkiäkään termisen kevään alkamisesta. Vaikka kevät ei vielä näy juurikaan, on sisälläni havaittavissa selviä kevään merkkejä. Tunnen taas lämpöä, iloa ja jopa himoa. En tiedä onko syynä lisääntynyt auringonvalo vai oikea lääkitys, mutta kevät on todellakin ihmeellistä aikaa.

Auringonvalo paistoi sisään minunkin pirttiini, ja sai aikaan himoa. Ei suinkaan himoa pyyhkimään pölyjä hyllyistä vaan pyyhkimään pölyt piiskoista. Samalla kun kävin läpi piiskojani, tyhjensin lelulaatikon ja löysin sieltä pölyttyneen piiskakasan alta horroksesta heräävän libidoni. Ravistelin siltä unihiekat silmänurkista, otin sen hellästi syleilyyni ja toivotin tervetulleeksi takaisin. On sinua saatana kaivattukin!

Kevät on hyvää aikaa tehdä väliarvio sisimpään, neljäsosa vuodesta on pikku hiljaa taputeltu, missä mennään? Voit tarkastella sisintäsi, että mitä kevät saa sinussa aikaan. Heräätkö horroksesta vai päinvastoin vaivut sinne? Siivoatko kotiasi vai ihmissuhteitasi? Kaivatko pölyttyneet piiskat esiin vai laitatko ne lepäämään kesää odotellessa?

Minulle aikaisemmin kevät on ollut tuskaa, ja syksyllä olen paahtanut täyttä höyryä. Keväisin olen monesti vaipunut synkkyyteen, raivannut ja ravistellut ihmissuhteita sekä sisintäni rajullakin kädellä. Nyt jokin on toisin, itseasiassa paljonkin on toisin verrattuna edellisiin keväisiin. Ei ole tarvetta raivata mitään, päinvastoin, nyt on tilaa jollekin uudelle.

Entä sinä, mitä sinun tarvitsee siivota juuri nyt?

Kirjoittaja: Snoukka, joka on taas pikkuhiljaa oma itsensä..