Kirjoittaja Aihe: Kuinka kasvetaan kinkyksi  (Luettu 21475 kertaa)

toysnstuff

  • Baarikärpänen
  • ****
  • Viestejä: 517
  • Sinä antaudut, minä pidän sinusta huolen
  • Galleria
Vs: Kuinka kasvetaan kinkyksi
« Vastaus #30 : 15.05.2020, 12:15 »
Yllyttämiseesi en lähde enkä korruptointiasi tunnusta, sori :)

Yllyttäminen oli viittaus itsetutkiskelun tielle lähtemiseen, mistä aiemmin mainitsin. Korruptio puolestaan siihen, että kannustan lukemaan kirjoja, jotka eivät noudata vallassa olevaa diskurssia.

Mikäli psykologia jotakuta kiinnostaa, niin satuin löytämään joitakin kuukausia sitten pätevän podcastin aiheesta: https://soundcloud.com/matthew-tyler-giobbi

Tuosta voi saada käsityksen siitä, mikä on ajan trendi psykassa ja miksi sitä ei kannata noin vain niellä.

"Muodikas lähteidenvaatiminen" kuulostaaa niin trumpilaiselta että ihan oikeastiko..? Tällä foorumilla.

Ahh. Nyt mä saanen kertoa hieman asioita.

Aikana ennen internetin tuloa ihmiset luki kirjoja ja kuunteli opettajia. Kysyttiin tyypeiltä, ketkä tiesi - tai ainakin kenen uskottiin tietävän, mikä oli tuolloin sama asia - jos jostakin asiasta haluttiin saada selvyyttä. Saattoi olla opettaja, saattoi olla se kaveri tai tiedetty tyyppi koulussa, jonka tunnettiin olevan perehtynyt johonkin asiaan enemmän kuin muut. Jonkun isä tai äiti tai sukulainen oli henkilö, joka "tiesi". Tietokirjasarja löytyi useammastakin keskiluokkaisesta kodista.

Sitten tuli netti. Siellä ei alkuun ollut kauhean paljon muuta kivaa, kuin Pamela Andersson. Toki saattoi onnekkaalla AltaVistan haulla löytää vaikka mitä kummallista ja pätevää luettavaa, joita eri alojen intohimoiset harrastajat ja tutkijat olivat päättäneet kotisivuilleen ladata.

2000-luvun alkaessa Netistä oli tullut jo sen verran normaali, että ei tarvinnut olla nörtti käyttääkseen sitä. mIrc oli kyllä nörttien valtakuntaa (siis niiden, jotka käyttivät PC:tä kotonaan - tytöt eivät vielä pelanneet pelejä eivätkä muutamaa poikkeusta lukuunottamatta sitä mIrciäkään käyttäneet)

Vielä tässäkään vaiheessa ei huudeltu niiden "lähteiden" perään.

Pikakelaus nykyaikaisempaan nettiaikaan. Wikipedia tulee kaikkien tietoisuuteen. Tietoa rajattomasti, tai ainakin enemmän kuin kukaan kerkeää elinaikanaan lukea! Jenkeistä leviää suomalaiseen(kin) uutismediaan trendi, jossa uutisoidaan (usein jenkkien) college-opiskelijoilla tehtyjä psykologisia tutkimuksia - siis järjestettyjä kokeita - joilla saadaan todistettua asioita X, Y ja Z. Otokset on muutamaa sataa luokkaa ja kampuksen kuumin nimi on signeerannut tutkimusraportin. Uutiset on oikeita klikkimagneetteja, niitä aletaan suoltaa enemmän ja enemmän. Tämä menee ohi muutamassa vuodessa, mutta psykologia (nykyisessä vesittyneessä muodossaan) on noussut suuren yleisön suosioon. Se on kaikkia kiinnostavaa luettavaa. Kunhan se on pakattu viidessä minuutissa luettavaan, helposti ymmärrettävään muotoon.

Wikipediaa seuraa pian vastaliike: sekä kouluissa että kahvipöytäkeskusteluissa aletaan toistamaan fraasia, ettei Wikipedia ole luotettava lähde. Koska kuka tahansa voi sitä muokata, sitä ei voi tietää onko se totta vai ei. Siihen ei sovi viitata lähteenä. Lähde tulee olla "tutkittua tietoa". Painettua, mieluiten. Verkkosivukin käy. Mutta ei Wikipedia.

Tämä, yhdessä aiemman psykologian alan 'tutkitun tiedon' uutisoinnin kanssa, on tuottanut nykyisellään suositun käsityksen siitä, että koeasetelmissa tuotettu psykologian alan informaatio, joka kuvaa korrelaatioita eikä kausaliteettisuhteita, olisi sitä ainoaa oikeaa tietoa. "Tutkittua".

Ja nyt on yhdelle uudelle sukupolvelle - meidän vähän vanhempien ohella - opetettu se hassunhauska fraasi:

"Mitkä on sun lähteet?"

Tämä on musta tosi (surullisen) hauskaa siksi, että nykyisellään saa olla todella onnellinen, jos sattuu löytämään ihmisen joka oikeasti lukee ja tutkii kirjoja. Eikä vain valmiiksi kirjoitettuja koosteita ja tiivistelmiä - netistä. Opinahjoissa ei laiteta lukemaan alkuperäistekstiä, joka vaatisi paneutumista ja oman ajattelun mukaan laittamista, vaan tarjotaan valmiiksi pureskeltua "tietoa" siitä, miten asiat ovat. Sen jälkeen lukija - esimerkiksi psykologian opiskelija - alkaa toistamaan lukemaansa tietona ja totuutena, koska on lukenut sen luotettavana pitämästään lähteestä. Onhan opettaja sen hänelle valinnut. Usko opettajan auktoriteettiin saa uskomaan kirjan auktoriteettiin. Alkuperäisiä teoksia ei tarvitse lukea, kun joku kertoo ne sinulle valmiiksi.

Ja koska niitä alkuperäistekstejä ei koskaan lueta, ei ymmärretä sitä, että se koostettu tieto on tulkinta asiasta - josta on aina jätetty jotain pois. Sekä väistämättä lisätty tulkitsijan omat näkemykset ja mielipiteet mukaan, niin implisiittisesti kuin eksplisiittisestikin.

En tiedä, voiko tämän asian merkittävyyttä ymmärtää muuta kuin kokemuksen kautta. Kun on tarpeeksi lukenut ja perehtynyt johonkin aiheeseen, voi tunnistaa, onko se toimittaja/kirjoittaja/professori, jonka tekstiä kyseisestä aiheesta, lukee todella asiansa tunteva henkilö, vai ei. Tekstistä näkee silloin myös hyvin pian sen näkökannan, jonka kirjoittaja on aiheeseen ottanut. Luin esimerkiksi psykologian opiskelijoille tarjottavan kuvauksen psykoanalyysista ja nyt ymmärrän täysin, miksi olen niin monta kertaa kuullut samat fraasit usean eri ihmisen suusta.

Voisin toki ratsata kolumnin ja vaatia lähteitä joka väittämään.

Anteeks, mutta mulle ei ole tuttu ilmaisu tuollainen. En ole käyttänyt somea kuin vasta kaksi vuotta. Mut sellanen sana tulee mieleen, kuin "voimafantasia". Somesta siis. Toisaalta myös toimintaelokuvat ja poliisisarjat, joissa mennään asuntoon sisään ja vauhdikas musiikki soi taustalla ihan huomaamatta ja fiilis on ihan huikea! Onks tää jotain mitä tarkoitat?

Mutta kuten kirjoittaja itse kommenteissa on todennut, niitä ei ole tulossa, kun eihän hän voi niitä muistaa.

Hmm. Mitähän kohtaa et ymmärtänyt tuosta aiemmin kirjoitetusta. En tosiaan muista ulkoa, millä sivulla mihinkin asiaan viitataan, jolloin esimerkiksi kolmen kirjan selaaminen (1000 sivua) käy hieman työlääksi. Ja kaikki tämä ihan vain siksi, että nimimerkillä "pikkusisko" kirjoittava henkilö päätti "raidata" mun kirjoituksen.

Jos haluat nyt välttämättä leikkiä mun kanssa jotain, niin voidaan aloittaa siitä, että kerrot mikä kohta sinun mielestäsi ei voi pitää paikkaansa ja miksi. Tai edes että se tuntuu vieraalta ja oudolta. Ei tarvitse edes esittää mitään vasta-argumentteja. Saati lähteitä! Voit toki niitäkin esittää, niin helpottuu mun osuus kun voin vastata valmiiseen väittämään.

Eettisen kirjoittamisen peruskivijalka on, että viimeistään vaadittaessa tietolähteet voidaan todentaa. Useimmat pyrkivät nämä tietolähteet tekemään näkyväksi jo kirjoittaessaan.

Tämä ei ollut yksittäisestä tai yksittäisistä "tietolähteistä" koostettu kirjoitus - jollaisia esimerkiksi oppilaitoksiin tai alan julkaisuihin voidaan kirjoitella - vaan teksti, jossa kerroin kuinka käytännössä voi jäljittää omaa kinkyihin taipumuksiin johtanutta historiaa. Jos kirjoittaisin samasta asiasta julkaisuun, lisäisin siihen viittauksia juurikin 'uskottavuuden' lisäämiseksi - itse sisältöä se ei muuttaisi mitenkään. Ne, ketkä tuntisivat kirjoitetun aiheen tunnistaisivat ilmiöt omien kokemuksiensa ja lukemisiensa pohjalta. Sitten ne, ketkä olisivat lukeneet samoja teoksia tunnistaisivat, mistä kussakin kohtaa tarkemmin ottaen on kyse - laajemmassa näkökulmassa. Ja ne, ketä asia kiinnostaisi todella paljon, saattaisi poimia luettavakseen jotain sieltä lähdeviitteistä. Lopuksi on sitten se ryhmä, joka vain tarvitsee ne viitemerkinnät ja lähdeluettelon, että voi saada kokemuksen, että tässä on nyt tutkittua tietoa ja tähän voi uskoa.

Veikkaan kuitenkin, että suurin vastustus on aina seurausta oman egon vastustuksesta.

Kolumni voi ja saakin olla mielipidepohjainen. Tämä kolumni esiintyy neutraalina artikkelina, jota se kuitenkin lähteiden puutteen vuoksi kieltäytyy olemasta.

Kauheesti määrittelyjä.

Ja vielä tällä foorumilla.

Kirjoittajalla ei ole minkään maailman auktoriteettia esittää näkemyksiään ko. aiheesta muuten kuin mielipidepohjalta, ja on aivan uskomatonta jos hänen itsensä omaksuma asiantuntija-asema hänelle ilman mitään näyttöjä suodaan.

Kukas tuosta "asiantuntijuudesta" alkoi ensimmäisenä täällä puhumaan... ootas kun yritän muistella. Ihan kuin se olisi ollut jonkun henkilön tuputtama sana mun blogiteksteihin liittyen? Joo. Muistan. Sillon en saanut millään mieleeni ammattiin valmistuneen henkilöön nimitystä eli "ammattilaista", jonka johdosta erehdyin kutsumaan itseäni tarkemmin erittelemättömän alan "asiantuntijaksi" sillä perusteella, että olin valmistunut oppilaitoksesta kyseisen koulutusohjelman suoritettuani ja kyseistä sanaa oli viljelty sen verran hyvin, että se tuli ensimmäisenä mieleen.

Mutta nyt kuulostaa siltä "pikkusisko", että aivan kuin sinä yrittäisit ensin liittää ja sitten olla liittämättä kyseistä sanaa minuun. Vai siis täh? Miksi kutsua asiantuntijaksi, jos se on "asemaan" kytköksissä oleva termi ja tässä ei ole kyse asemista (ei edes "paraatipaikoista") - vaan tyypin kirjotuksesta, joka on asiaan perehtynyt sen verran, että voi tuollaisen tekstin kirjoittaa?

Kismittääkö tässä nyt jokin?

Vai onko se tuo aihe? Että kinkyksi ei synnyttäisi vaan kasvettaisiin kokemuksiin reagoiden?

pikkusisko

Vs: Kuinka kasvetaan kinkyksi
« Vastaus #31 : 15.05.2020, 12:40 »
Sulla on kyllä kaveri auringon kokoinen asenneongelma.

bikantti

  • Helsingin akateemiset kinkyt ry
  • V.I.P.
  • *
  • Viestejä: 2555
  • Ymmärrä taaksepäin, elä eteenpäin, nauti tässä.
  • Galleria
Vs: Kuinka kasvetaan kinkyksi
« Vastaus #32 : 15.05.2020, 12:43 »
Veikkaan kuitenkin, että suurin vastustus on aina seurausta oman egon vastustuksesta.

Sellaisten ammattilaisten kanssa on ollut ilo keskustella, jotka sovittavat omaa toimintaansa sen porukan mukaan, jonka kanssa juuri keskustelevat. Keskustelussa on silloin mm. pohtivainen, utelias, hämmentynyt jne. ilmapiiri, jossa on kuitenkin kaiken aikaa hyvä olla. Ei välttämättä helppoa tai miellyttävää, mutta yhteistyö tuntuu ja kaikki ovat omalla persoonallaan keskustelussa mukana, myös se kokenein tai lukenein tai kokemattomin. Jokaisessa näkökulmassa tuntuu olevan jotain arvokasta, se kertoo maailmasta joltain kantilta ja jostain näkökulmasta. Mikäli kokeneempia on haastettu, niin he ovat olleet valmiita pysähtymään ja pohtimaan omaa näkökantaansa ja tarvittaessa muuttamaan tai laajentamaan sitä eikä siihen ole reagoitu hyökkäyksenä tai vastattu vastahyökkäyksenä. Keskustelun lopputulema voi olla myös erimielisiksi jääminen, mutta senkin kanssa voidaan olla rauhassa. Arvostan sellaista taitoa hyvin syvästi. 

Juuttisetä

  • V.I.P.
  • *****
  • Viestejä: 2694
  • "Hyvällä tavalla vaarattoman oloinen."
  • Galleria
Vs: Kuinka kasvetaan kinkyksi
« Vastaus #33 : 15.05.2020, 12:57 »
En tajua miksi ton kotitohtorin kanssa edes tarvis väitellä? Kirjasto on kaikille avoinna, siellä se tonkin ur...tyypin viisaus asuu. Soveltaminen ja sisäistäminen saattaa ajoittain kyllä vaikuttaa olevan vähintäänkin huvittavalla tasolla.

Mutta on helppoa kun on hullun usko omaan erinomaisuuteen ja oikeassa olemiseen, en vain tajua miksi alentuu korjaamaan teitä kaikkia väärässä olevia. Paistattelisi nyt hetken valossa....toivotaan ettei toista kolumnia tule.

latexbun

  • Vieras
Vs: Kuinka kasvetaan kinkyksi
« Vastaus #34 : 15.05.2020, 13:05 »
Ap, mitä enemmän yrität todistella kouluttautuneisuuttasi, sitä ilmeisemmäksi käy sen puute. Ei asiasta pauhaaminen tälläkään kertaa poista sitä tosiasiaa, ettei tarinan keisarilla ole vaatteita.

Ja kyllä, tietenkin maallikkokin saa keskustella, niinhän minäkin teen. Ero on siinä, että tunnistan olevani maallikko, koska muu olisi joko hölmöä tai epäeettistä.

balthazar

  • Vieras
Vs: Kuinka kasvetaan kinkyksi
« Vastaus #35 : 15.05.2020, 13:09 »
Veikkaan kuitenkin, että suurin vastustus on aina seurausta oman egon vastustuksesta.
Eipä mulla muuta.

toysnstuff

  • Baarikärpänen
  • ****
  • Viestejä: 517
  • Sinä antaudut, minä pidän sinusta huolen
  • Galleria
Vs: Kuinka kasvetaan kinkyksi
« Vastaus #36 : 15.05.2020, 15:06 »
Sulla on kyllä kaveri auringon kokoinen asenneongelma.

Sen alle mahtuu siis vallan hyvin paistattelemaan.

En tavallisesti tykkää meemeistä ja youtube-linkeistä, kun niiden käyttö on niin mielikuvituksetonta omasta mielestäni, mutta vielä lenkilläkin harmitti kun ei voinut lisätä ääntä mukaan tuohon tekstiin. Tuon "Ahh. Nyt mä saanen kertoa hieman asioita." 'Ahh' olisi ehdottomasti tarvinnut sellaisen. Pitkitetty, vähän kuin siemauksen ottamisen jälkeen - "Ahhhh. Annas kun isäs kertoo."

Eli joo. Odottelen edelleen niitä väittämiä, kyseenalaistuksia ja argumentteja, "pikkusisko". Tai voidaan me jatkaa tätäkin leikkiä.

Arvostan sellaista taitoa hyvin syvästi. 

Samoin! Töissä tätä joutuu harjoittamaan, mutta olisihan se aika mälsää, jos vapaa-ajallakin ottaisi vastaan kaikenlaiset kitinät siinä ammattiroolissa. Saati sitten netissä, missä niin sosiaalisen median alustat kuin myös foorumit kanssakäyttäjineen toimivat joillekin erilaisten projisointien ja transferenssien alustana, joiden kautta puretaan niitä omia olotiloja ja tarpeita. Kerran tai pari jätän yleensä tällaiset kommentoinnit omaan arvoonsa. Mutta jos hakemalla haetaan huomiota, niin kyllähän sitä sitten lopulta annan takaisin. Kun niin kiltisti sitä pyydetään.

Luotan kyllä siihen, että modet antaa yksityisviestillä mulle noottia mikäli tämä (ainainen) off-topikkiin menevä hiekkalaatikon sosiaalinen piirileikki alkaa käymään liian vallattomaksi omasta puolestani. Mutta jos kerta itse aiheesta ei kiinnosta keskustella, niin jauhetaan sitten itse kirjoittamisesta ja kirjoittajasta. Kai se on sitten jollain tapaa antoisampaa?

En tajua miksi ton kotitohtorin kanssa edes tarvis väitellä? Kirjasto on kaikille avoinna, siellä se tonkin ur...tyypin viisaus asuu.

No nimenomaan. Ja se onkin paikka vailla vertaa. Laitos jonne on kerätty kautta ihmiskunnan historian tietoa ja ymmärrystä, sukupolvi toisensa jälkeen. Tarkoituksena välittää sitä kaikille, jotka sitä on halukkaita vastaanottamaan.

Oma kokemus on ainakin sellainen, ettei se oma ajattelu siitä laajene mihinkään, jos ei ole jotain minkä kautta sitä haastaa ja uudistaa. Muokkaa ja venyttää. Rikkoo vanhaa jotta uudelle olisi tilaa. Vaikka se siltä tuntuisikin, niin jälkikäteen - sitten, kun jotain on oikeesti muuttunut - huomaa, että ei hitto, siinä sitä vaan pyöritteli niitä samoja ajatuksia eikä päässyt yhtään mihinkään. Vaikka kivalta se aina voi tuntua.

Soveltaminen ja sisäistäminen saattaa ajoittain kyllä vaikuttaa olevan vähintäänkin huvittavalla tasolla.

Huvittava on ihan hyvä. Mulla on niin kuivaa tekstiä, että sääliks käy lukijaa.

Nyt kun asian otit ilmoille, niin haluaisitko sä kertoa omia näkemyksiäsi soveltamisesta ja sisäistämisestä?

Mutta on helppoa kun on hullun usko omaan erinomaisuuteen ja oikeassa olemiseen, en vain tajua miksi alentuu korjaamaan teitä kaikkia väärässä olevia. Paistattelisi nyt hetken valossa....toivotaan ettei toista kolumnia tule.

Niin. Jotkut on sellaisia mokomia, että pysyvät omassa näkemyksessään niin kauan, kunnes löytävät paremman, toimivamman ja osuvammin maailmaa kuvaavan. Kehtaavatkin, prkl.

Ainiin.

Mä odottelen edelleen niitä argumentteja.

(sori. Sori! Oli "ihan pakko")

Ap, mitä enemmän yrität todistella kouluttautuneisuuttasi, sitä ilmeisemmäksi käy sen puute. Ei asiasta pauhaaminen tälläkään kertaa poista sitä tosiasiaa, ettei tarinan keisarilla ole vaatteita.

Mitä kouluttautuneisuutta olen yrittänyt todistella? Kerroin, että olen valmistunut joskus ammattiin ja olen siten "ammattilainen".

Toivottavasti sullakin on ammatti. Helpottaa elämää.

Ja kyllä, tietenkin maallikkokin saa keskustella, niinhän minäkin teen. Ero on siinä, että tunnistan olevani maallikko, koska muu olisi joko hölmöä tai epäeettistä.

...okei? Tunnista rauhassa?

Veikkaan kuitenkin, että suurin vastustus on aina seurausta oman egon vastustuksesta.
Eipä mulla muuta.

Kiva että tartuit tähän.

Sillä oli kaksoismerkitys. Toisaalta se helppolukuinen, eli että jokin asia käy 'egon päälle' ja siitä seuraa vänkäämistä.

Mutta se syvempi sisältö on siinä, että ego ja identiteetti ovat samaa pesuetta. Silloin se, mikä uhkaa identiteettiä, uhkaa egoa. Tästä seuraa puolustautumisreaktio - joka voi olla hyökkääminen, mikäli henkilön persoonallinen toimintamalli on sen mukainen. Jotkut vetäytyy ja jättää asian sikseen, pyrkivät unohtamaan asian ja poistamaan sen mielestään. Toiset yrittävät "kumota" uhkan. Joko käydään asiaa itseään kohtaan hyökkäykseen - tämä on se sivistynyt tapa, eli pyritään negatoimaan toisen sanoma argumenteilla - tai sitten henkilöä/instituutiota vastaan.

Mikäli mun kirjoituksessa oli jotain, joka tuntui tietoisella tai tiedostamattomalla tasolla epämukavalta ja uhkaavalta, on reaktio ihan ymmärrettävä. Tällaisen reaktion aiheuttaja voisi olla esimerkiksi uhka siitä, että jotkin epämukavat ja mahdollisesti traumaattiset kokemukset palaisivat omaan mieleen muistoina, tai vihjaus siitä että niitä voisi olla hyödyllistä muistella, tai että ne olisivat syy-seuraussuhteiden ketjussa omaan nykyiseen kinky-identiteettiin. Jos minä en haluaisi myöntää, enkä edes ajatella sitä mahdollisuutta, että lapsena kokemani asia X on osaltaan vaikuttanut sen, että tykkään piiskata naisia, niin jollain tapaa mun pitäisi yrittää torjua tuo mielestäni sen jälkeen, kun olen alkanut ajattelemaan sen mahdollisuutta.

Ihmismieli kun tunnistaa tuollaiset "yhtymät" aivan suoraan, vaikka ne ovat tietoiselle minälle vieraita. Siksi se ilmiö, mitä torjunnaksi kutsutaan, voi tapahtua. Jos psyyken kokonaisuus ei tietäisi mitä täytyy pitää poissa mielestä, ei torjuntaa voisi tapahtua.

Tähän viittaa se paradoksaalinen totuus, että ihminen itse tietää, mikä hänellä on 'vialla' - vaikka ei itse sitä tiedäkään.

Tuota vastustusta ei sitten helpolla voitetakaan. Se on vastustusta tietämistä, ymmärtämistä ja asian tietoisuuteen päästämistä kohtaan. Ajatusten ja tunteiden, muistojen ja kokemusten yhteenpunouman vastaanottamista kohtaan. Koska siitä seuraa uudelleenelämisen kokemus - se tulee läsnäolevaksi, sen joutuu kohtaamaan. Eikä se ole mikään ulkopuolinen asia, kuten pallo, jonka voisi helposti viskata pois. Kun se tulee sisältä, sitä ei pääse pakoon. Muutakuin torjumalla tai tukahduttamalla sen. Mutta kun se torjuminen ja tukahduttaminen vain painaa sen takaisin piiloon eikä ratkaise mitään, niin... ihminen on loputtoman pitkään omien kohtaamattomien kokemustensa vanki.

En tiedä kuinka monella on kokemuksia siitä, että on aikuisiällä saanut "ratkaistua" jonkin asian kohtaamalla ja hyväksymällä sen, elämällä sen läpi, käsittelemällä sen - ja sen jälkeen todennut, että voi vittu, miksi en tehnyt tätä kymmenen vuotta aikaisemmin?

Siitä huomaa, miten paljon elämässä voi menettää, jos ei tutustu itseensä. Samalla kyllä huomaa senkin, kuinka paljon voi omaan elämäänsä vaikuttaa, kun sen onnistuu tekemään.

Lmr01

Vs: Kuinka kasvetaan kinkyksi
« Vastaus #37 : 15.05.2020, 15:42 »

Todistustaakka, 2020
1000 × 562 px, GIMP, Google kuvahaku, hiiri

latexbun

  • Vieras
Vs: Kuinka kasvetaan kinkyksi
« Vastaus #38 : 15.05.2020, 15:48 »
^ Uskomattoman ylimielistä tekstiä. En jaksa lainata noita kohtia joissa vastaat minulle, mutta oletko huomannut että johdat tahallasi lukijoita harhaan esittämällä väittämiä joille ei ole lähteitä? Kuinka väistelet toistuvasti aivan aiheellisia kysymyksiä?

Yritän itse varoa kertomasta yhdenkään kinkyn yksityiselämästä tällä palstalla tai muuallakaan, enkä siten tule koskaan tiedustelemaan mitä kukin tekee työkseen. Vältän outtaamista kaikin puolin.

balthazar

  • Vieras
Vs: Kuinka kasvetaan kinkyksi
« Vastaus #39 : 15.05.2020, 15:55 »
Kiva että tartuit tähän.

Sillä oli kaksoismerkitys. Toisaalta se helppolukuinen, eli että jokin asia käy 'egon päälle' ja siitä seuraa vänkäämistä.

Mutta se syvempi sisältö on siinä, että ego ja identiteetti ovat samaa pesuetta. Silloin se, mikä uhkaa identiteettiä, uhkaa egoa. Tästä seuraa puolustautumisreaktio - joka voi olla hyökkääminen, mikäli henkilön persoonallinen toimintamalli on sen mukainen. Jotkut vetäytyy ja jättää asian sikseen, pyrkivät unohtamaan asian ja poistamaan sen mielestään. Toiset yrittävät "kumota" uhkan. Joko käydään asiaa itseään kohtaan hyökkäykseen - tämä on se sivistynyt tapa, eli pyritään negatoimaan toisen sanoma argumenteilla - tai sitten henkilöä/instituutiota vastaan.

Mikäli mun kirjoituksessa oli jotain, joka tuntui tietoisella tai tiedostamattomalla tasolla epämukavalta ja uhkaavalta, on reaktio ihan ymmärrettävä. Tällaisen reaktion aiheuttaja voisi olla esimerkiksi uhka siitä, että jotkin epämukavat ja mahdollisesti traumaattiset kokemukset palaisivat omaan mieleen muistoina, tai vihjaus siitä että niitä voisi olla hyödyllistä muistella, tai että ne olisivat syy-seuraussuhteiden ketjussa omaan nykyiseen kinky-identiteettiin. Jos minä en haluaisi myöntää, enkä edes ajatella sitä mahdollisuutta, että lapsena kokemani asia X on osaltaan vaikuttanut sen, että tykkään piiskata naisia, niin jollain tapaa mun pitäisi yrittää torjua tuo mielestäni sen jälkeen, kun olen alkanut ajattelemaan sen mahdollisuutta.

Ihmismieli kun tunnistaa tuollaiset "yhtymät" aivan suoraan, vaikka ne ovat tietoiselle minälle vieraita. Siksi se ilmiö, mitä torjunnaksi kutsutaan, voi tapahtua. Jos psyyken kokonaisuus ei tietäisi mitä täytyy pitää poissa mielestä, ei torjuntaa voisi tapahtua.

Tähän viittaa se paradoksaalinen totuus, että ihminen itse tietää, mikä hänellä on 'vialla' - vaikka ei itse sitä tiedäkään.

Tuota vastustusta ei sitten helpolla voitetakaan. Se on vastustusta tietämistä, ymmärtämistä ja asian tietoisuuteen päästämistä kohtaan. Ajatusten ja tunteiden, muistojen ja kokemusten yhteenpunouman vastaanottamista kohtaan. Koska siitä seuraa uudelleenelämisen kokemus - se tulee läsnäolevaksi, sen joutuu kohtaamaan. Eikä se ole mikään ulkopuolinen asia, kuten pallo, jonka voisi helposti viskata pois. Kun se tulee sisältä, sitä ei pääse pakoon. Muutakuin torjumalla tai tukahduttamalla sen. Mutta kun se torjuminen ja tukahduttaminen vain painaa sen takaisin piiloon eikä ratkaise mitään, niin... ihminen on loputtoman pitkään omien kohtaamattomien kokemustensa vanki.

En tiedä kuinka monella on kokemuksia siitä, että on aikuisiällä saanut "ratkaistua" jonkin asian kohtaamalla ja hyväksymällä sen, elämällä sen läpi, käsittelemällä sen - ja sen jälkeen todennut, että voi vittu, miksi en tehnyt tätä kymmenen vuotta aikaisemmin?

Siitä huomaa, miten paljon elämässä voi menettää, jos ei tutustu itseensä. Samalla kyllä huomaa senkin, kuinka paljon voi omaan elämäänsä vaikuttaa, kun sen onnistuu tekemään.
Samoin! Töissä tätä joutuu harjoittamaan, mutta olisihan se aika mälsää, jos vapaa-ajallakin ottaisi vastaan kaikenlaiset kitinät siinä ammattiroolissa. Saati sitten netissä, missä niin sosiaalisen median alustat kuin myös foorumit kanssakäyttäjineen toimivat joillekin erilaisten projisointien ja transferenssien alustana, joiden kautta puretaan niitä omia olotiloja ja tarpeita. Kerran tai pari jätän yleensä tällaiset kommentoinnit omaan arvoonsa. Mutta jos hakemalla haetaan huomiota, niin kyllähän sitä sitten lopulta annan takaisin. Kun niin kiltisti sitä pyydetään.
;D huutonaurua

Konehuone

Vs: Kuinka kasvetaan kinkyksi
« Vastaus #40 : 15.05.2020, 16:44 »
Koska tähän kirjoitukseen liittyen on lähestytty ylläpitoa, päätimme kommentoida aiheen ympärillä pyörivää keskustelua. Tällä palstalla julkaistaan kolumneja. Ne eivät ole tieteellisiä artikkeleja tai vaadi lähdeviittauksia, vaan edustavat kirjoittajan näkökulmaa tai mielipidettä. Juuri siksi esimerkiksi Baarissa kolumnit allekirjoitetaan kirjoittajan omalla nimimerkillä. Ylläpidon ei tarvitse olla itse aiheesta samaa mieltä, eikä kenenkään kirjoitustyyli varmaan miellytä kaikkia. Kolumnille tyylilajina on myös sanakirjamääritelmänkin mukaan ominaista, että kirjoittajalla on oikeus piikitellä ja esittää olevansa oikeassa.

Kolumnistiksi pääsy ei ole merkki asiantuntija-asemasta tai siitä, että ylläpito haluaisi nostaa jonkun yksittäisen käyttäjän jalustalle. Itse asiassa jokaisella Baarin käyttäjällä on lähtökohtaisesti mahdollisuus hakea kolumnistin paikkaa. Erilaisuudelle on haluttu antaa tilaa näissäkin.

Tämä kolumni on poikinut joitain ihmettelyjä ja kritiikkiä ylläpidon suuntaan. Kuitenkaan missään niissä ei viitata kolumnin asiasisältöön tai osoiteta siinä esiintyviä asiavirheitä. Kuuntelemme toki palautetta, vielä enemmän hyvin perusteltua sellaista.

Varmaan itse kullakin on opiksi otettavaa tästä. Ylläpito toivoo, että tässä langassa jatkettaisiin asian käsittelyä kolumnin teeman, ei kirjoittajan henkilön ympärillä. Eri mieltä voi olla myös rakentavasti.

pikkusisko

Vs: Kuinka kasvetaan kinkyksi
« Vastaus #41 : 15.05.2020, 17:08 »
Minun mielestäni on käsittämätöntä, että jargonia imitoivalla egoilulla voidaan alkaa ohjeistamaan oman mielen kaivelua. En ole eri mieltä kolumnin perusväittämästä, mutta olen sydänjuuriani myöten vastaan tällaista kulttimeininkiä, jossa kuka vaan voi leikityn asiantuntijuuden kautta lähteä ihmisiä muka opastamaan oikeaan suuntaan. Tässä kolumnissa ei onneksi mihinkään hirveän vaaralliseen härkkimiseen vielä menty, mutta tismalleen samaa mekanismia käytettiin kuin ihmisen psyykelle oikeasti helvetin vaarallisissa valtatrippailuissa on iän kaiken käytetty.

Minun mielestäni kolumnissakaan ei voi viitata teksteihin, teorioihin tai menetelmiin, joita ei tarvittaessa voi lukijalle osoittaa. Varsinkaan, kun tässä yhtä kaikki tekeydytään nojaamaan tieteellisesti todennettuihin asioihin.

Että ei se asiasisältö vaan menetelmä. Joka tässä on eettisesti täysin kestämätön.

submit

  • Vieras
Vs: Kuinka kasvetaan kinkyksi
« Vastaus #42 : 15.05.2020, 19:26 »
Ketjun lukijana ei voi välttyä ajatukselta, että käynnissä on meneillään jonkinlainen ryhmälynkkausyritys. Kenen muroihin tää kolumnin kirjoittaja oikein on pissinyt. Koska eihän voi olla niin, että pelkkä erilainen lähestymistapa tai jonkun mielestä "väärässä oleminen" voi aiheuttaa tällaista, eihän  ;D

Lisäys: sorry ylläpito, luin viestinne vasta kun olin lähettänyt tämän viestini. Jotenkin vain tuntui kohtuuttomalta jyräämiseltä kun itse en osaa kiihtyä tästä, enkä muistaakseni muistakaan kolumneista. Ne ovat arvokasta foorumisisältöä monipuolisuutensa takia. Olis tylsää, jos kaikki laulaisivat samaa biisiä joka kerta.

pikkusisko

Vs: Kuinka kasvetaan kinkyksi
« Vastaus #43 : 15.05.2020, 19:32 »
Ketjun lukijana ei voi välttyä ajatukselta, että käynnissä on meneillään jonkinlainen ryhmälynkkausyritys. Kenen muroihin tää kolumnin kirjoittaja oikein on pissinyt. Koska eihän voi olla niin, että pelkkä erilainen lähestymistapa tai jonkun mielestä "väärässä oleminen" voi aiheuttaa tällaista, eihän  ;D

Nimenomaan ei.

En voi tässä yhteydessä nähdä ryhmähenkeä muuna kuin positiivisena voimana. Ei pidä olla näin, joten pirun hyvä ettei niellä että näin.

toysnstuff

  • Baarikärpänen
  • ****
  • Viestejä: 517
  • Sinä antaudut, minä pidän sinusta huolen
  • Galleria
Vs: Kuinka kasvetaan kinkyksi
« Vastaus #44 : 15.05.2020, 19:43 »
Kai sitten minunki on parasta noudattaa sitä linjaa, että pysytään asiassa.

Pikkusisko: omien ajatusten ja menneisyyden miettiminen on hyvin vaarallista puuhaa. Ei kannata tehdä sitä. Ja vielä ominpäin.

Iltaisin, kun menee nukkumaan, kannattaa laittaa Netflix pyörimään ja varmuuden varalta podcast korvanappeihin, ettei kuule omia ajatuksia eivätkä oman elämän muistot tule mieleen.