Kirjoittaja Aihe: Kinkyys identiteettinä  (Luettu 4237 kertaa)

Kolumnisti

  • Moderator
  • Kanta-asiakas
  • *
  • Viestejä: 372
  • Galleria
Kinkyys identiteettinä
« : 17.05.2020, 12:03 »
Kinkyys identiteettinä



Identiteetti määrittää, keitä me olemme. Se kasvaa, vahvistuu ja kehittyy koko elämämme ajan ja siihen vaikuttaa kaikki kokemamme. Toiset meistä etsivät identiteettiään kauan, toiset asettuvat siihen jo varhain. Tämä pätee myös kinkyyteen. Tunnen ihmisiä, jotka kertovat ensimmäisten kinkyajatusten heränneen jo varhaislapsuudessa tai teininä ja sitten on meitä, jotka olemme tajunneet asian vasta myöhemmin.

Identiteetti voi olla ehjä tai siinä voi olla osia, jotka ovat irrallaan kokonaisuudesta. Voi olla, että jokin osa itsessä tuntuu väärältä eikä se sovi muuhun minuuteen.

Minä olen kinkytermein alistuva, nainen, köysipupu, hedonisti, exhibitionisti, masokisti ja pieni sadistikin nostaa päätään toisinaan. Muilta identiteettini osilta olen muun muuassa (yh-)äiti, teologi, yliopisto-opiskelija, esiintyjä, taiteilija, yli kolmekymppinen, kuuntelija, ahdistuneisuushäiriöinen ja hervantalaistunut savolainen. Voisi kuvitella, että näistä identiteettini osista löytyisi ristiriitoja. Opiskelen ammattiin, joka on julkinen ja yhteiskunnallisesti nähty tietyllä tavalla konservatiivisena, eikä äitiys salli minun olevan enempää tai muuta, kuin jälkikasvustaan huolehtiva äiti – ei edes nainen. Kuitenkin jokainen osa minussa on minua. Kerran eräs ystäväni luonnehti, että olen sataprosenttisesti kaikkea, mitä olen. Allekirjoitan tämän.

Ristiriidat tulevatkin enemmän ulkoapäin. Jos irtisanoutuminen vakituisesta työstä yli kolmekymppisenä ja opiskelemaan lähteminen aiheutti lähipiirissä kohahduksen. Mitähän tapahtuisi, jos kertoisikin, että tykkää kun joku hakkaa mustelmille ja nauttii siitä, että voi kinkybileissä olla pantavana muiden nähden? Muut identiteettini osat ovat näkyviä ja avoimena ja häpeämättömänä ihmisenä en pelkää muiden mielipiteitä. Välitän muiden mielipiteistä ja otan niitä vastaan, mutta en pelkää niitä. Kun vuosi sitten sain termit, yhteisön ja vertaistuen yhdelle identiteettini osalle, jouduin miettimään, että mitäs hittoa nyt. En voinutkaan postata avoimesti instagramiin, että olen menossa kinkybileisiin tai edes että kirjoitanpa tässä nyt kolumnia ”harrastussivustolle”. Pikkuhiljaa kinkyidentiteettini vahvistuessa uskaltauduin kuitenkin kertomaan asiasta ystävilleni ja noh, tein omalla nimelläni ja naamallani myös kinkyaiheisen radio-ohjelmankin kuukausi sitten.

Ymmärrän ihmisiä, jotka ovat kaappikinkyjä. Tämä on elämän osa-alue, joka ei ole yhteiskunnallisesti kovin tiedossa ja siksi kummasteltu ja jopa kauhisteltu. Niin kuin moni muukin patriarkaalisesta heteronormatiivisuudesta poikkeava asia läpi (länsimaisen lähi-)historian. Osa identiteettiä voi aivan hyvin olla joko kaappikinkyys, tai tällainen ”MOI TÄSÄ MÄ NY OON” -tyyppinen, täysillä kaikkeen osallistuva (lähes) julkipervous.

Me kasaamme ja kannamme itse identiteettimme, mutta siihen vaikuttavat ulkoapäin tulevat vahvistukset tai niiden puute. (Skippaan tässä kohtaa suosiolla luennot ihmisen minuuden kehityksestä ja Eriksonin kehitysteoriat, sekä Marcian identiteetin kehitystasot ja pitäydyn keittiöpsykologiassa ja omissa jorinoissani (setä Google teitä auttakoon, jos sielunne kaipaavat lisää valaistumista.) Ulkoapäin tulevan, positiivinen vahvistuksen saa yleensä yhteisöltä, jolla on sama agenda.

Suomen skene on tavallaan hyvin pieni, mutta laajalle levittäytynyt. Meillä on tiivis yhteisö, joka on jakautunut omiin aluekohtaisiin järjestöihinsä ja kuppikuntiinsa, mikä on identiteetin rakentamisen näkökulmasta hyvä lähtökohta, koska vertaistukea ja tietoa on helposti saatavilla. Toki moni uusi kinky voi kokea olonsa riittämättömäksi, kun skenen vanhat jäärät kertovat kuinka asiat ovat ja subitsybyjen laatikot täyttyvät true mastereiden ”annas ku setä opettaa” -viesteistä.

Jos nyt näin kolumnissa voin kehottaa ketään mihinkään, niin kehotan meitä kaikkia antamaan tilaa vasta kehittyvälle identiteetille. Toisilla voi kestää vuosia ja toiset meistä ovat valmiita saapuessaan. Yhtä kaikki jokainen identiteetti (oli se kaapissa tai ei, oli se silloin tällöin esille ilmestyvä seksuaalinen preferenssi tai jatkuvasti läsnä oleva elämäntapa) on yhtä hyvä, arvokas ja yksilön narratiivissa yhtä merkittävä.


Kirjoittanut: viper

Janetar

Vs: Kinkyys identiteettinä
« Vastaus #1 : 17.05.2020, 12:57 »
Kiitos, olipa raikkaita ajatuksia 😊 Jäi tuo mainittu radio-ohjelma kiinnostamaan... millä sen löytää parhaiten?

Rakentaja

  • Vieras
Vs: Kinkyys identiteettinä
« Vastaus #2 : 17.05.2020, 13:10 »
Onko kaappi-kinky henkilö joka ei jaa kinky asiansa ulkopuolisten kanssa, vai henkilö joka ei sitä itsessään hyväksy?

mirbe

  • Vieras
Vs: Kinkyys identiteettinä
« Vastaus #3 : 17.05.2020, 13:22 »
Aloittajan teksti oli vähän kuin omasta suustani. Jaan paljon näitä ajatuksia.
Olen itsekin yh-äiti, opiskelija ja alalla, jossa herättäisin ihmetystä ja ehkä paheksuntaa jos työkaverit tietäisivät. Arjessani en saa kovin usein mahdollisuuksia toteuttaa kinkyä puoltani. Tehtäväni työssäni on myös silloin tällöin seksuaalikasvatus ja ohjaaminen omien rajojen pitämiseen. Tehtäväni on myös tarttua asiaan jos huomaan jonkun vartalossa väkivallan merkkejä. Toisinaan koen siis ristiriitaa roolieni välillä ja tekisi mieli kertoa kaikille miten hienoja juttuja tämä maailma voi avata.

bikantti

  • Helsingin akateemiset kinkyt ry
  • V.I.P.
  • *
  • Viestejä: 2572
  • Ymmärrä taaksepäin, elä eteenpäin, nauti tässä.
  • Galleria
Vs: Kinkyys identiteettinä
« Vastaus #4 : 17.05.2020, 13:29 »
Onko kaappi-kinky henkilö joka ei jaa kinky asiansa ulkopuolisten kanssa, vai henkilö joka ei sitä itsessään hyväksy?

Kai ensimmäinen asia on se, että itse suunnilleen tietää mitä on, ennen kuin siitä edes voi kertoa muille :) Vaan ehkäpä yleisemmin kaappi-jollain tarkoitetaan, että henkilö itse tietää, mutta ei halua kertoa muille tai jakaa asiaa julkisemmin.

Blondie77

  • Turun Baletti
  • Baarikärpänen
  • *
  • Viestejä: 890
  • Horotin - löytyy leluosastolta
  • Galleria
Vs: Kinkyys identiteettinä
« Vastaus #5 : 17.05.2020, 15:21 »
Mä olen ihmetellyt aina, että miksi sitä kinkyyttä TARVITSISI tuoda esille esim. ystäville, työyhteisöön tai vaikkapa sukulaisille jos sille ei ole luontevaa sijaa? Harvemmin törmännyt, että ”vaniljaväestöön” kuuluva tuntisi tarvetta toitottaa seksuaalisisia mieltymyksiään tai kokemuksiaan (ellei lasketa jotain jonneja ensikokemuksineen :))? Mulla ainakin on ihmisten kanssa AINA muutakin keskusteltavaa kuin, että joo tykkään bondagesta ja elän 24/7 D/s-suhteessa..

Jos asia ei nouse jonkun keskustelun teeman kautta esille niin en sitä ehdoin tahdoin lähde nostamaankaan  – ei ole ongelmaa puhua yleisesti ”harrastuksen” parissa tapahtuvasta bilettämisestä, miiteistä tai ystävistä (yleensä ihmisiä ei niin pitkälle kiinnosta mikä tämä harrastus on minkä parissa liikumme). Jos taas keskustelu koskee seksuaalisuutta niin kinkyydenkin voi selittää yleiskielellisemmin ilman, että se aiheuttaa sen pahempaa pahennusta => itse annan tietoa sen mukaan mitä koen että vastaanottaja pystyy käsittelemään ja keskustelu pysyy luontevana ilman epämukavuuden tunnetta puolin tai toisin. Omalla kohdalla en koe, että kinkyys olisi asia mikä tarvitsisi nostaa arkipäivän kommunikointiin – katson, että kinkyjä varten on sekä suomalaisia että ulkomaisia yhteisöjä/ryhmiä jossa saa hyväksyvämpää vertaistukea tai vaikka hehkuttaa omia kokemuksia kuin jakamalla kokemuksiaan ihmisille jotka eivät tunne/tiedä/ymmärrä BDSM:stä mitään.

Foorumin rikkaus on (tai ainakin pitäisi olla) mielestäni juuri se, että sekä jäsenistössä että sisällössä näkyy iän, kokemuksen, mieltymysten jne kirjo. Ei ole vain yhtä tapaa pervoilla ja yhtä usein kinastellaan, että mikä on edes kinkyä 😊. On sitten aloituksessa mainittu vanha jäärä, truemaster tai vaikka yksisarvinen niin jokaisen identiteetin pitäisi olla yhtä merkittävä. Enemmänkin kehottaisin jokaista käyttämään maalaisjärjeä ja kuuntelemaan omaa mieltä ja kehoa oman identiteetin rakentamisessa. Kaikkia ärsyttää joskus joku kommentti/kirjoitus/viesti/nikki, mutta move on - ne edustavat vain yhtä mielipidettä eivätkä ole kirkossa kuulutettu fakta!

Kinkyyden tuomista elämään laajemmin on käsitelty useammassakin keskustelussa aiemminkin.. tässä muutama linkki:

Hei, julkipervo -kinkyilethän kellarissasi
https://www.bdsmbaari.net/index.php?topic=24420.msg449641#msg449641

Elämäntapakinkyily – mitä se teille merkitsee?
https://www.bdsmbaari.net/index.php?topic=27741.msg488402#msg488402

Kysely: Oletko kaappikinky?
https://www.bdsmbaari.net/index.php?topic=26419.0

Kaapin ahtaus
https://www.bdsmbaari.net/index.php?topic=22890.0

Tutut kinkypiireissä
https://www.bdsmbaari.net/index.php?topic=23776.msg434293#msg434293

Meeri on kirjoittanut hyvin kinkyidentiteetistä ja kink sheimaamisesta:
https://www.bdsmbaari.net/index.php?topic=20698.msg381081;topicseen#msg381081

momoi36

  • Vieras
Vs: Kinkyys identiteettinä
« Vastaus #6 : 17.05.2020, 23:31 »
Oikein hyvä kolumni. :) oli ilo lukea pohdintaasi Viper!

T. Krooninen identiteettikriiseilijä

balthazar

  • Vieras
Vs: Kinkyys identiteettinä
« Vastaus #7 : 18.05.2020, 05:58 »
Ihanan raikas tuulahdus itsekunkin ajatusmaailmaan, että identiteetti myös kinkynä voi kasvaa, kehittyä ja muuttua ajan kanssa.

Vielä senkin jälkeen kun ajattelee jo löytäneensä itsensä, ja se on ihan ok, toteuttipa sitä miten tahansa :love:

Majakka

  • Vieras
Vs: Kinkyys identiteettinä
« Vastaus #8 : 06.06.2020, 20:28 »
Todella kiinnostava kirjoitus, oli ajatuksia herättävää. En ole omaa kinkyyttäni pohtinut juurikaan identiteetin näkökulmasta, se (kinkyys) on kuitenkin lähtenyt rakentumaan hyvin varhain lapsuudessani.

Hyviä näkökulmia siitä miten esim. työ / opiskelu / perhetausta vaikuttaa osaltaan kinky-identiteetin kehittymiseen. Mun mielestä sitä ei voi liikaa korostaa, että ihmiset ovat hyvin erilaisissa elämäntilanteissa (myös kinkeytensä kanssa) kun he tulevat esim. tänne baariin. Ja on hyvä luoda ilmapiiriä missä voi vapaasti ilmaista omia näkökulmiaan samalla toisiamme kunnioittaen.

Hyvä kolumni, kiitos viper.